Download More ebooks [PDF]. Format PDF ebook download PDF KINDLE.

Full download textbook at textbookfull.com

Land Use and Spatial Planning Enabling

Sustainable Management of Land Resources
1st Edition Graciela Metternicht (Auth.)
For dowload this book click BUTTON or LINK below

https://textbookfull.com/product/land-use-and-
spatial-planning-enabling-sustainable-management-
of-land-resources-1st-edition-graciela-
metternicht-auth/
OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW

Download more ebooks from https://textbookfull.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Sustainable Management of Land Resources An Indian

Perspective 1st Edition G.P. Obi Reddy

https://textbookfull.com/product/sustainable-management-of-land-
resources-an-indian-perspective-1st-edition-g-p-obi-reddy/

Soil Mapping and Process Modeling for Sustainable Land

Use Management Paulo Pereira

https://textbookfull.com/product/soil-mapping-and-process-
modeling-for-sustainable-land-use-management-paulo-pereira/

Transboundary Water Resources in Afghanistan. Climate

Change and Land-Use Implications 1st Edition John F.
Shroder

https://textbookfull.com/product/transboundary-water-resources-
in-afghanistan-climate-change-and-land-use-implications-1st-
edition-john-f-shroder/

Modern Land Drainage: Planning, Design and Management

of Agricultural Drainage Systems, 2nd Edition Willem F.
Vlotman

https://textbookfull.com/product/modern-land-drainage-planning-
design-and-management-of-agricultural-drainage-systems-2nd-
edition-willem-f-vlotman/
Sustainable Water Resources Planning and Management
Under Climate Change 1st Edition Elpida Kolokytha

https://textbookfull.com/product/sustainable-water-resources-
planning-and-management-under-climate-change-1st-edition-elpida-
kolokytha/

Land-Cover and Land-Use Changes in Eastern Europe after

the Collapse of the Soviet Union in 1991 1st Edition
Garik Gutman

https://textbookfull.com/product/land-cover-and-land-use-changes-
in-eastern-europe-after-the-collapse-of-the-soviet-union-
in-1991-1st-edition-garik-gutman/

Land use-transport interaction models 1 Edition Edition

Rubén Cordera

https://textbookfull.com/product/land-use-transport-interaction-
models-1-edition-edition-ruben-cordera/

Land Use Management in Disaster Risk Reduction Practice

and Cases from a Global Perspective 1st Edition Michiko
Banba

https://textbookfull.com/product/land-use-management-in-disaster-
risk-reduction-practice-and-cases-from-a-global-perspective-1st-
edition-michiko-banba/

KULUNDA: Climate Smart Agriculture: South Siberian

Agro-steppe as Pioneering Region for Sustainable Land
Use Manfred Frühauf

https://textbookfull.com/product/kulunda-climate-smart-
agriculture-south-siberian-agro-steppe-as-pioneering-region-for-
sustainable-land-use-manfred-fruhauf/
SPRINGER BRIEFS IN EARTH SCIENCES

Graciela Metternicht

Land Use and

Spatial Planning
Enabling
Sustainable
Management of
Land Resources
SpringerBriefs in Earth Sciences
More information about this series at http://www.springer.com/series/8897
Graciela Metternicht

Land Use and Spatial

Planning
Enabling Sustainable Management
of Land Resources

123
Graciela Metternicht
School of Biological, Earth and
Environmental Sciences, PANGEA
Research Centre
University of New South Wales
Sydney, NSW
Australia

ISSN 2191-5369 ISSN 2191-5377 (electronic)

SpringerBriefs in Earth Sciences
ISBN 978-3-319-71860-6 ISBN 978-3-319-71861-3 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-319-71861-3
Library of Congress Control Number: 2017959544

© The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part
of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission
or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or
for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to
jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Printed on acid-free paper

This Springer imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface

Competition for land is increasing as demand for multiple land uses and ecosystem
services rises. Pressures for the conversion of agricultural land to other uses such as
reforestation and biofuels are raising underpinned by issues related to food security,
renewable energy, and emerging carbon markets. This is happening in tandem with
greater demands from land systems for the supply of ecosystem services (provi-
sioning, regulating, supporting, and cultural). Managing increasing competition for
the supply of these services while accounting for different stakeholders’ interests
requires efficient allocation of land resources. Land use planning can aid in finding
a balance among competing and sometimes contradictory uses, while promoting
sustainable land use options.
This Brief identifies and discusses evidence of land use planning, spatial plan-
ning, territorial (or regional) planning, and ecosystem-based or environmental land
use planning as tools that can strengthen land governance, improve economic
opportunities based on sustainable management of land resources, and develop land
use options that reconcile conservation and development objectives.
Case studies analyzed show that as process and/or instrument, spatial and land
use planning can contribute to sustainable land management (SLM) through, inter
alia, protecting natural capital, including lands of agricultural significance from
urban and peri-urban encroachment; ensuring land use reflects land capability or
land suitability; preventing or limiting vegetation clearing; avoiding the occurrence,
and/or planning for the rehabilitation, of degraded land and contaminated sites;
promoting conservation and enhancement of ecological corridors; and accounting
for sea-level rise and increased storm surge, arising from coastal development
(Australia 2008, 2011, 2013).
Land use planning can also contribute to protecting the quality and quantity of
freshwater resources, to enhancing management of areas prone to natural disasters
(e.g., floodplains), and to protecting natural habitats from destruction and frag-
mentation. In areas of communal land tenure, land use planning assists in the
sustainable management of rangelands, inter alia, resolving issues related to com-
peting land uses and land tenure conflicts, and strengthening land governance.

v
vi Preface

The main policy messages arising from this Brief are:

1. Comprehensive land use planning is an instrument for sustainable land man-
agement, concurrently advancing sustainable development (Walsh 2006); it
creates the preconditions required to achieve a type of land use that is envi-
ronmentally sustainable, socially just and desirable, as well as economically
sound (GIZ 2012).
2. Land use planning should be approached from both land cover and land func-
tionality perspectives, as the latter is a nexus to other transversal land issues.
3. Land use planning is centered around a participatory definition of future land
uses; it is, therefore, a useful approach whenever natural capital and biodiversity
are to be protected, restored, and/or rehabilitated, and unexplored land use
potential has to be identified and evaluated.
4. Land use and spatial planning can: (a) reconcile land use with environmental
concerns and resolve potential conflicts between sectoral interests and potential
uses (ESPON 2012); (b) clarify customary land tenure of communal lands and
increase land tenure security.
5. Policy responses to coordinate human activities with environmental conserva-
tion—alongside suitable financial, legal, and technical support—are needed to
guide land use planning in supporting sustainable land management, and to help
resolve conflicting land use demands.
6. The integration of cross-sectoral policies (e.g., land use, energy, and water
management) into a single planning instrument at the regional level, based on an
understanding of territorial dynamics, can bolster sustainable land management.
7. Planning at the regional scale enables the cumulative impacts of future devel-
opment on the natural capital of a region to be accounted for, and the sharing of
responsibility for protection and management across a wider number of
stakeholders.
8. As a process undertaken at national and/or territorial level, following well-
established principles of participation, integration, and assessment of land and
water potential, LUP can address systemic issues of policy and institutional
coherence, multi-stakeholder partnership, and high-quality data availability,
identified as essential factors to strengthen the means of implementation of the
Sustainable Development Goals.

Sydney, Australia Graciela Metternicht

October 2017
Acknowledgements

This report benefited from the inputs of Sasha Alexander (UNCCD) and two
anonymous reviewers. The author is thankful to Natalia Ipatow from Munich
University of Applied Sciences (Germany) for the cartography of this brief. This
report was commissioned by the UNCCD.

vii
Key Definitions

Best practice: a procedure that has been shown by research and experience to
produce optimal results and that is established or proposed as a standard suitable for
widespread adoption (Merriam-Webster, n.d.).
Ecosystem restoration: the process of assisting the recovery of an ecosystem that
has been degraded, damaged, or destroyed (SER 2004).
Land use planning: the systematic assessment of land and water potential, alter-
natives for land use and economic and social conditions in order to select and adopt
the best land use options. Its purpose is to select and put into practice those land
uses that will best meet the needs of the people while safeguarding resources for the
future FAO 1993.
See Table 2.1 for:
• Ecological land use planning;
• Integrated land use planning;
• Participatory land use planning;
• Regional land use planning;
• Rural territorial land use planning; and
• Spatial land use planning.
Multi-functional landscapes: landscapes which serve different functions and
combine a variety of qualities (i.e., different material, mental, and social processes
in nature and society occur simultaneously in any given landscape and interact
accordingly); ecological, economic, cultural, historical, and aesthetic functions
coexist in a multi-functional landscape (ESPON 2012).
Peri-urban zone: area between an urban settlement and its rural hinterland. Larger
peri-urban zones can include towns and villages within an urban agglomeration.
Such areas are often fast changing, with complex patterns of land use and land-
scape, fragmented between local and regional boundaries (Zivanovic-Miljkovic
et al. 2012).

ix
x Key Definitions

Policy: a course or principle of action adopted or proposed by an organization or

individual (Dictionaries, n.d.). Strategies provide a means to implement policies.
Actions describe specific elements within a strategy.
Sustainable use: the use of components of biological diversity in a way, and at a
rate, that does not lead to the long-term decline of biological diversity, thereby
maintaining its potential to meet the needs and aspirations of the present and future
generations (Convention on Biological Diversity 1992).
Sustainable land management (SLM): adoption of land use systems that, through
appropriate management practices, enable land users to maximize the economic and
social benefits of land, while maintaining or enhancing the ecological support
functions of its resources (soil, water, vegetation, and animal resources) (Liniger
et al. 2011). SLM combines technologies, policies, and activities aimed at inte-
grating socioeconomic principles with environmental concerns, so as to simulta-
neously maintain or enhance production, protect the potential of natural resources,
and prevent (or halt) soil, vegetation, and water degradation, while being eco-
nomically viable and socially acceptable (Smyth and Dumanski 1993).
Contents

1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 1
1.1 Land Use Planning—A Contribution to Sustainable Land
Management (SLM) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 2
1.2 The Nexus Between Land Use Planning and Changes
in the Land System . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 3
1.3 Land Use, Land Governance and Land Tenure: Interdependent
Factors Influencing Land Use Planning . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 4
2 Planning: Definitions and Evolution in the Context of SLM . . . . . . . 7
2.1 Definition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
2.2 Types of Land Use Planning . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
2.3 Land Use Planning Approaches: Basic Requirements . . . . . . . . . . 12
3 Principles of Best Practice in Land Use Planning for SLM . . . . . . . 15
3.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
3.2 Socio-political and Legal Contexts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
3.3 Multi-stakeholder Engagement: Integration and Participation . . . . . 18
3.4 Multi-scale Relevance and Vertical Integration . . . . . . . . . . . . . . . 20
3.5 Multi-sectoral Coordination . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
3.6 Multi-functionality of the Land . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
3.7 Best Planning Policies and Practices: Representative Case
Studies . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .... 23
3.8 Key Directions for Supporting SLM Through Land Use
Planning Policy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .... 23
4 Contributions of Land Use Planning to Sustainable Land Use
and Management . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ... 35
4.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ... 35
4.2 Land Use Planning: An Instrument for SLM . . . . . . . . . . . . . ... 39
4.3 Land Use Planning: An Instrument for Promoting Sustainable
Land Use and Ecosystem Restoration . . . . . . . . . . . . . . . . . . ... 41

xi
xii Contents

4.4 Land Use Planning: A Tool for Sustainable Infrastructure

Development . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
4.5 Land Use Planning: A Tool to Improve Economic
Opportunities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
4.6 Land Use Planning: A Tool to Strengthen Land Governance . . . . . 48
5 Land Use Planning for Advancing Internationally Agreed
Development Goals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
5.1 LUP and the 2030 Sustainable Development Agenda . . . . . . . . . . 53
5.2 LUP Supporting Other International Agreed Environmental
Goals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54
6 Concluding Remarks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
6.1 Opportunities of LUP for SLM . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
6.2 Remaining Challenges of LUP for SLM . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62
6.3 Policy Messages . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
Appendix A: Methodology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
Appendix B: Selected Land Use Policy Case Studies . . . . . . . . . . . . . . . . 69
Appendix C: Sustainable Development Goals and Targets . . . . . . . . . . . 107
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111
List of Figures

Fig. 1.1 Drivers and pressures of land use change; their underpinning
of the need for planning, and planning as a response. Adapted
from (Walsh 2006). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 3
Fig. 2.1 The land use planning universe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 12
Fig. 2.2 Steps of the land use planning process . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 13
Fig. 3.1 Role of function-analysis and valuation in environmental
planning, management and decision making (de Groot 2006) . .. 22
Fig. 4.1 Suitability of irrigated annual crops in Northern Australia. Most
land is marginal or unsuitable for that specific use
(Classes C1 and C2) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 46
Fig. 5.1 Key elements of the scientific conceptual framework for LDN
and their interrelations. From: Orr et al. (2017) . . . . . . . . . . . . .. 56
Fig. 5.2 Integrated LUP for sustainable development and LDN. From:
Orr et al. (2017) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 57
Fig. 5.3 Sustainable development goal target 15.3 on achieving land
degradation neutrality as a catalyst for advancing other SDG
targets. From: Akhtar-Schuster et al. (2017) . . . . . . . . . . . . . . .. 58
Fig. 5.4 SDG targets that explicitly (inside green circle) or implicitly
(inside grey circle) recognize LUP as process or instrument to
their achievement . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58
Fig. B.1 Overview of Western Australia's centralized planning system . . . 70
Fig. B.2 Western Australia State Planning Framework . . . . . . . . . . . . . . . 71
Fig. B.3 Western Australia approach to State planning . . . . . . . . . . . . . . . 73
Fig. B.4 Approach to spatial planning in Denmark . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
Fig. B.5 Approach of territorial LUP in Mexico (Wong-González 2009).
Programas de Ordenamiento Ecológico del Territorio (POET)
mandate of SEMARNAT; Ordenamiento Territorial (OT);
Programas Estatales de Ordenamiento del Territorio (PEOTs),
mandate of SEDESOL . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 99

xiii
xiv List of Figures

Fig. B.6 The LUP process of Singapore . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101

Fig. B.7 Hierarchy, responsibilities and interlinkages of spatial planning
in Indonesia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104
List of Tables

Table 2.1 Land use planning and its variants, including spatial
land use planning . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 9
Table 3.1 Best land use policy case studies and criteria of best
practice . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 24
Table 3.2 Summary table of case studies. Underlined are exemplary
best practice criteria identified . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 26
Table 4.1 Examples of LUP which identifies and promotes sustainable
land use options . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 36
Table B.1 Summarizes the planning and land use policy instruments
adopted at different administrative levels . . . . . . . . . . . . . . . . .. 86
Table C.1 SDG targets that explicitly (green cells) or implicitly (grey
cells) recognize the relevance of LUP as process or instrument
to their achievement . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107

xv
List of Boxes

Box 1 Land under pressure. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 2

Box 2 Example of the impact of governance and lack of land use
planning on rangelands, leading to degradation . . . . . . . . . . . . . .. 4
Box 3 Land tenure issues relevant for land use planning . . . . . . . . . . . .. 5
Box 4 Principles of leading LUP practices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 16
Box 5 Socio-political and legal contexts enabling LUP: evidence from
Latin America . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 17
Box 6 Challenges associated to participatory land use planning (PLUP)
in developing countries . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 19
Box 7 Spatial planning in Denmark: multi-scale and multi-sectoral
coordination . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 20
Box 8 Land use planning and multi-sectoral coordination: an essential
nexus for more integrated policies . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 21
Box 9 Joint village LUP for sustainable rangeland
management—Tanzania . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 39
Box 10 Land use planning to promote sustainable land use
and conservation of tropical forest . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 41
Box 11 Biodiversity conservation through land use planning in Western
Australia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 42
Box 12 Efficient land allocation and spatial targeting: planning future
land use alternatives . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 47
Box 13 Improving economic and environmental performance through
planning land use change . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 47
Box 14 Participatory rural LUP to increase tenure security and resolve
land use conflicts: Laos . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 49
Box 15 Land use, land tenure and sustainable wildlife management
in Kenya . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 51
Box 16 LUP as key process and tool supporting the implementation
of the SDGs in a coherent and integrated manner . . . . . . . . . . . .. 54

xvii
Chapter 1
Introduction

Competition for land is increasing as demand for multiple land uses and ecosystem
services rises. Issues related to food security, renewable energy targets and
emerging carbon markets are creating price signals for the conversion of agricul-
tural land to other uses, such as reforestation and biofuels. This is occurring in
parallel with other growing demands from an ever increasing population (Box 1) for
the supply of ecosystem services (e.g. provisioning, regulating, supporting and
cultural) from land systems. Land use change may increase the supply of some
ecosystem services, though trade-offs with other services are unavoidable. The 2017
Global Land Outlook (UNCCD 2017b) argues that though land is a finite resource,
evidence suggests that with the adoption of more efficient planning and sustainable
practices and changes in consumer and corporate behavior, we will have sufficient
land available in the long-term to meet both the demand for essentials and the need
for a wider array of goods and services. The latter requires managing increasing
competition for the supply of goods and services, while attending to the interests
and values of different stakeholders; and as a process, land use planning enables
efficient land allocation that promotes sustainable land use options (Bryan et al.
2015) and aids in finding a balance among competing and sometimes contradictory
uses (GIZ 2012).
This brief analyzes the role of land use and spatial planning tools, processes and
approaches to improve socio-economic opportunities through sustainable man-
agement of land resources (i.e., soil, water, and biodiversity). Chapter 1 explores
the nexus between land use planning and changes in the land system, as well as
interdependent factors which influence land use planning. Chapter 2 briefly
describes the evolution of different land use types over time, and the basic
requirements of land use planning. Principles of best practice in land use planning
for sustainable land use and management are identified, and case studies of land use
policy, built upon these principles, are presented in Chap. 3. Evidence of contri-
butions of land use and spatial planning to sustainable land use and management, as
well as to the improvement of economic opportunities and the strengthening of land
governance are discussed in Chap. 4. The brief concludes by highlighting the
© The Author(s) 2018 1
G. Metternicht, Land Use and Spatial Planning, SpringerBriefs in Earth Sciences,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-71861-3_1
2 1 Introduction

contributions of land use planning to advance internationally agreed development

goals (Chap. 5) and some of the challenges spatial and land use planning instru-
ments face in their application for sustainable land use and management and
coherent territorial development (Chap. 6).

Box 1—Land under pressure

• Around 10% of the world’s land surface is under intense human man-
agement, half of it under medium and one-fifth under extensive
management
• Grazing and forest harvest and tree species selection are the largest (in
terms of extent) land management practices, covering almost 60% of the
terrestrial land surface (Erb et al. 2016)
• 38.5% of the world land area is dedicated to agriculture
• The total world water withdrawal used for agriculture is 95%
• Agriculture and forestry account for 2% of total world energy used.
Source (Erb et al. 2016)

1.1 Land Use Planning—A Contribution to Sustainable

Land Management (SLM)

Sustainable land management (SLM) encompasses the ecological, economic and

socio-cultural dimensions of sustainable development (Hurni 1997); as a process, it
comprises land use planning, land use design and land development (GIZ 2012).
Technologies for the adoption, spread, adaptation and implementation of SLM
practices rely on approaches that enable and empower people to this end; land use
planning has proven to be such an approach (Bryan et al. 2015). Land use planning,
spatial planning, territorial (or regional) planning, and, more recently,
ecosystem-based or environmental land use planning (Table 4.1) foster sustainable
land use and management; this occurs via the acknowledgements of stakeholders
and their differing objectives, and the need to strike a balance among the diverse,
and often conflicting, interests of these actors. An aspiration of land use planning is
to coordinate current and future societal needs, while minimizing conflicts
(Hersperger et al. 2015).
1.2 The Nexus Between Land Use Planning and Changes 3

1.2 The Nexus Between Land Use Planning and Changes

in the Land System

Land development deals with land use change. The assessment of the driving forces
behind land use and land use change is necessary when analyzing and explaining
past patterns, as well as when aiming to forecast future patterns. Figure 1.1 sum-
marizes the drivers and pressures of land use change, and their underpinning of the
need for planning. Urbanization, agricultural intensification, and land use special-
ization are processes resulting from the interaction of driving forces related to
geographical characteristics, population dynamics, economic growth, the political
environment, and strategies and polices at different levels.
Land use planning influences the state of the environment (Fig. 1.1); its
implementation may have positive as well as negative environmental and
socio-economic effects. For example, Jia et al. (2003) argue that much of the
environmental degradation occurring in China is closely connected to the ways in
which land is used and/or managed (Tao et al. 2007).
Planning systems and the practice of zoning are both driving forces of change, as
well as responses to it (Fig. 1.1). Such practices can promote environmentally
sound land use and management options, resulting in a number of positive con-
sequences like: tackling land degradation, effecting ecosystem rehabilitation and/or
restoration, resolving conflicting land use demands, and ensuring territorial

Fig. 1.1 Drivers and pressures of land use change; their underpinning of the need for planning,
and planning as a response. Adapted from (Walsh 2006)
4 1 Introduction

cohesion towards sustainability. Policy responses related to spatial planning,

transport, integrated coastal zone management, and integrated water resource
management directly affect the use of land, and land use change. Likewise, changes
in land use can be indirectly effected by policy instruments, such as taxation and
incentives, climate change adaptation and mitigation strategies, strategies for sus-
tainable development, and territorial agendas (Lambin et al. 2014).

1.3 Land Use, Land Governance and Land Tenure:

Interdependent Factors Influencing Land Use
Planning

Weak governance is a major constraint with regard to planning for sustainable

development; it underpins land degradation and can exacerbate conflicts over the
use of land (Box 2). Many examples exist of national norms that have failed to
protect valuable ecosystems from clearance, partly because they failed to align with
land use planning and governance efforts (Brassett et al. 2011).
Land use planning that strengthens land governance requires processes that:
• are clear—with specific objectives for the protection of natural capital (specific
outcomes),—and with emphasis and focus on comprehensive natural resource
planning;
• include spatial tracking and evaluation of the type of land lost to development
(e.g., forest, farmland) so as to better differentiate between planned and
unplanned losses, both within and outside urban growth boundaries;
• include a system for the tracking and evaluation of the quality of land lost to
development, based on soil types and other topographic information;
• use spatial land use data to examine both the effects of development on forestry
and farming viability, and related mitigation effects resulting from land use
planning;
• analyze quality-of-life factors (i.e., beyond economic aspects) that the planning
programme influences by means of land conservation (Gosnell et al. 2011).

Box 2—Example of the impact of governance and lack of land use

planning on rangelands, leading to degradation
Pastoral areas of Ethiopia are characterized by low, variable and unpre-
dictable rainfall, with rangelands made up of patchily distributed resources of
high and low production potential. The absence of a spatial planning
framework has led to haphazard, and often contradictory, government-led
pastoral land use planning; decisions made at different government levels
often occur without consultation across and between levels, and rarely
involve local land users. This has led to conflicts in the use of the land,
pressure on local water resources, and changes of land use that have
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Lumihiutaleita
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Lumihiutaleita
Novelleja

Author: Anni Kaste

Release date: July 17, 2024 [eBook #74058]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1915

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LUMIHIUTALEITA

***
LUMIHIUTALEITA

Novelleja

Kirj.

ANNI KASTE

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1915.

SISÄLLYS:
Laulajatar
Anna anteeksi
Ennustus
Vanha laulu
Leipäpalkalla
Yövahti
Remuveikot
Luojan mainetta parantamassa
Pappi
LAULAJATAR

Maaseutukaupungin konserttisali on täyttynyt ääriään myöten.

Viimeinen paikka myötiin jo aamupäivällä, ja kaikki myöhemmin
tulleet saivat palata tyhjin toimin takaisin.

Nuori, lupaava laulajatar esiintyy ensi kertaa täkäläiselle yleisölle,

joka juhlapukuisena odottaen kuiskii salissa. Arvelut ja arvostelut
kulkevat miehestä mieheen. Kerrotaan mitä on sanomalehdistä
luettu tai kuultu joltain pääkaupunkilaistuttavalta, asiantuntijalta. Se
kaikki on ollut kiittävää, yksimielisen kiittävää. Ja jos jossain on joku
moitteen häivä viskattu, ei sitä ole moitteeksi tarkoitettu, vaan
kiihoitteeksi nuorelle taiteilijalle sen tai sen seikan saavuttamiseksi,
sen tai sen vajavuuden täyttämiseksi. Häntä on taiteen uralla
seurannut onni, sen tietää hän itse ja sen tietävät muut.

Salin takimaisella penkillä, mutta juuri laululavan kohdalla, istuu

mietteisiinsä painunut nuori mies. Hän ei virka mitään
vierustovereilleen, eikä hänen silmänsä etsi tuttavia penkkiriveiltä
nyökätäkseen heille. Hän tuskin huomaa ihmisiä ympärillään, ja
milloin hän havahtuu huomaamaan sen, nousee äreä ilme hänen
kasvoillensa ja hän tekee pienen kärsimättömän liikkeen polvellaan
lepäävällä kädellään.
 Hän vain odottaa. Ja odottaessa kulkee mennyt aika hetki hetkeltä
hänen sielussaan. Aika, joka ainakin tuntuu kaukaiselta. Silloin oli
laulajatar kuusitoistavuotias. Nyt, kuluvan kuun viimeisenä päivänä,
hän täyttää kaksikymmentäneljä vuotta — niin juuri. Silloin oli heillä
niin paljon yhteistä, että sille olisi luullut voivan rakentaa vaikka
kuinka paljon… Silloin he olivat olleet naapurit ja kaikessa niin
tasaväkiset, ettei olisi voinut luulla teiden niin eroavan ja matkan niin
pitkäksi heidän välillään käyvän…

Mutta ihanasti hän jo silloinkin lauloi!

Viimeinkin aukeaa ovi ja pieni, notkea, valkoisiin puettu olento

astuu saliin, kulkien nopein, joustavin askelin aivan ensimäisen
tuolirivin editse korokkeelle, jonka yllä sähkökruunu hehkuu. Pitkä,
mustiin puettu säestäjä — iältään se voisi olla vaikka hänen äitinsä
— seuraa hänen jälessään.

Iloinen, tervehtivä kättenpauke pauhaa salissa, se kestää pitkään

ja kuolee vähitellen. Siinä hymyssä, jolla laulajatar kiittää, värähtää
uhkuvan vetreä sulo, niin luonnollinen, että se tuntuu miltei lapsen
hymyltä.

Ja niin hän alkaa laulaa.

Ensimäinen sävel syntyy hiljaa, uneksien. Se tulee kuin kevättuuli

yli lumisien kenttien, joissa vasta siellä täällä pieni pälvi vilkkuu,
mutta se tulee kuitenkin, sillä sen on tuotava kevään viesti ja se tuo
sen! Ja niin alkavat pälvet suureta, kunnes viimeisetkin lumen
rippeet haihtuvat solisevien kevätpurojen partailta ja sininen ilma käy
yhä sädehtivämmäksi nuortuvan maan yllä…

Sävel kasvaa ja paisuu.

 Nyt on jo kukkia maassa, toukoa tehdään ja leivonen nousee
korkeuteen omien riemukkaiden säveltensä nostamana. Ihana
kasvullisuus kuvastuu järven pintaan, ja tuoksu, tuhansien kukkien
vapautunut sielu, leijuu yli niittyjen ja peltojen… Kaikkialla nousee,
kasvaa ja soi!

Ja niin on kesä!

Sävelten tenho tunkeutuu sydämiin, silmät syttyvät, ja mielistä

unohtuu aivan itsestään ikävä ja masennus. Ihaillen ja nauttien
seurataan esitystä, ja kun ensimäisen osan loppu on käsissä ja
laulajatar poistuu salista, seuraa häntä raikuva kättenpauke, joka
rävähtää kautta salin kuin äkkinäinen raekuuro, täyttäen ilman
voimakkaalla kuminallaan.

Niin ei kaikille lämmetä viimeisen säkeenkään vaiettua…

Takimaisella penkillä istuva mies on saanut tulta silmiinsä. Hänen

kätensä vapisee hiljaa, ja hän pidättää henkeään kuin kuulisi vielä
sävelen viimeisen häipyvän soinnun — jota muut eivät kuule. Sitten
hän nousee päättävästi, aivan kuin jokainen jänne hänessä sanoisi:
minä menen! Ja niin huomaamatta kuin mahdollista hiipii hän
eteiseen, etsii sinne jättämänsä kielokimpun ja rientää laulajattaren
huoneeseen.

Heidän tervehdyksensä on lämmin ja tuttavallinen, kuten ainakin

kahden vanhan ystävän, jotka pitkän ajan kuluttua toisensa
tapaavat. Mutta siinä on muutakin… Toisesta toiseen henkii hiljainen,
salattu… jokin, joka juuri puhkeaa esiin, uinuttuaan pitkään unhon
tai pakon valkoisen hangen alla. Mutta sanoissa se ei ilmene…
 Vasta sitten, kun mies muistuttaa siitä, kuinka ihanasti muinoin
kuusitoistavuotias lauloi Loreleyn, tulee jotakin esiin joissakin
lauseissa, joita hän ei jaksa hallita ja rakentaa aivan niinkuin
tahtoisi… Ja kun toinen vastaa, sisältyy siihenkin pieni, kätketty,
kimmeltävä helmi, värähdys vain, mutta niin lämmin, lämmin, että se
sytyttää.

Väliajan kuluttua kajahtaa laulu taas, ja yhä lämpenevä yleisö

vaatii pian jokaisen numeron toistettavaksi. Mies takapenkillä istuu
onnellisen huumeen valtaamana. Hänen sydämessään on juhla, ja
sävelet kuljettavat hänet kaukaisille päivänpaistekentille, missä
harvinainen valo välkkyy…

Hän ei saa katsettaan hetkeksikään irroitetuksi laulajattaresta. On

kuin he olisivat täällä kahden ja hän laulaisi vain hänelle! Sillä kaikki
muu on kadonnut ympäriltä…

Ohjelma loppuu.

Vaikka viimeinen laulu on jo toistettu ja laulajatar poistunut, ei

yksikään kuulijoista nouse lähteäkseen. Sali kaikuu vaativien käsien
paukkeesta: he eivät voi päästää häntä vielä luotaan.

Ja niin tulee laulajatar takaisin vielä kerran.

Hänen katseensa kulkee kiitäen ja tervehtien yli salin,

pysähtyäkseen sen perimmäiselle penkille lapsuuden ystävän luokse.
Eikä hän voi olla nyökkäämättä hänelle monien päiden yli. Eikä
hänen laulunsa tällä hetkellä voi olla muu kuin Loreley!

Lähteekö se tenho, joka salissa nyt vallitsee, laulun

tutunomaisuudesta? Johtuuko se siitä, että tuo vanha sävel on
kietoutunut vähän itsekunkin kuulijan menneisiin muistoihin ja tuo
nyt tullessaan osan niistä esille — kenties. Vai onko se innostuneiden
mielien — niin laulajan kuin kuulijainkin — aikaansaama hurmaus…

Yksi kuulijoista sen täydelleen tietää.

Ja hänet valtaa syvä liikutus. Nyt hän tietää, että laulajattarenkin

ympäriltä on kaikki muu haihtunut ja että hän todellakin laulaa vain
yksin hänelle! Noin ei ole koko iltana sävel noussut ja helissyt…
Lämpöä ja tunnetta sellaista kuin tässä, ei yhdessäkään laulussa
vielä ole ollut…

Tässä purkautuu esille salaisuus…

Mutta se salaisuus on liian ihana elääkseen tai ilmetäkseen

missään muussa muodossa kuin sävelissä — sen hän tietää. Ja niin
hän — heti kun laulu on loppunut — ryntää ylös ja poistuu, kiirehtien
kotiinsa näkemättä tai kuulematta ketään.

Hän tahtoo sulkea tämän hetken, tämän sävelen ja tämän

valtavan rikkaan tunnelman ikiajoiksi sieluunsa — juuri sellaisenaan.
Enempää ei hän koskaan voi saavuttaa — enempään ei hän halua
pyrkiäkään. Tosin hänellä kerran on ollut unelma, mutta sen hän on
uhrannut jo kauan sitten. Ja niin ihmeellisesti kaikki hämäryys nyt
selkeneekin! Katkeruus monta vuotta sitten kadotetusta onnesta
haihtuu, ja mieleen tulee epäitsekäs ajatus: ilman uhrausta ei
rakkahin nyt olisi taiteen kukkuloilla… ilman uhrausta Suomi olisi
yhtä mainehikasta tytärtä vailla…

Juuri kuin kaiken vahvistukseksi kuuluu hetken kuluttua koputus

ovelta ja laulajatar astuu sisään vaatimattomaan lukumiehen
huoneeseen, yllään kallisarvoinen viitta, joka antaa hänen
olemukselleen ruhtinattaren sävyn.

— Katsos, minä en voinut lähteä niin… sanoo hän lämpimästi. —

Ja sitten täytyy minun vielä saada sanotuksi, ettet sinä saa antaa
katkeruuden asua sydämessäsi… Tiedäthän, että jos tiemme eivät
erinneet, en koskaan olisi päässyt tänne asti — en koskaan! Ja sitä
minä en voi katua, minä en voi, näetkös. Menestys on hurmannut
minut.

— Sitä sinun ei tarvitsekaan, Loreley. Joskaan minulla ei ole

korvaajana sitä, mitä sinulla on: menestystä, niin tyydyn… koetan…

— Eikö sinulla ole… mitään…?

Laulajattaren katse kiertää huoneessa, jossa on vain kirjoja,

kirjoja.

Mies seuraa hänen hapuilevaa katsettaan ja hänet valtaa äkkiä

hurja ilo.

— On, on! peruuttaa hän samassa. — Minulla on sinun

menestyksesi ilo.
Ja se on ehkä vieläkin kalliimpi minulle kuin sinulle.

— Kiitos —!

Hän tuntee kaksi lämmintä kättä omissaan ja niiden puristuksen

hetken,
hetken vain. Sitten on taas kaikki yksinäistä — laulajatar on poissa.
Kukkakimput — tän'iltaiset voitonmerkkinsä — hän on jättänyt
jälkeensä.
Ainoastaan kielokimpun hän on ottanut mukaansa.
ANNA ANTEEKSI

— Kaarina on tullut kotiin! kajahti läpi koko talon salista keittiöön asti
kertautuen jokaisen sydämessä voimakkain, joskin erilaisin tuntein.

Keittiöön, jossa Maiju leipoi joululeivoksia, toi viestin sisäkkö Miina,

eikä hän voinut kylliksi painostaa sanojaan kertoessaan, kuinka
äärettömästi rouva oli ihastunut tyttärensä tulosta ja kuinka hän nyt
itkeä nyyhki aivan kuin pieni lapsi saatuaan hänet syliinsä.

— Niin että joutukaa, neiti, joutukaa, käskettiin sieltä sanomaan!

Maija säpsähti hieman, ja heikko puna nousi hänen poskilleen.

— Minä en kerkiä vielä… sanoi hän verkkaan jatkaen leipomistaan.

—
Toimita sinä vain kuuma kahvi sisään.

— Eikä neiti voi uskoa, kuinka viluinen ja väsynyt nuori rouva on…
Mutta arvaahan sen nyt, kun toistakymmentä kilometriä asemalta
tällaisella säällä… kärrikelillä jouluna.

— Hirveätä ajatellakin… mutta jouduhan. Valkoisessa kannussa

säiliön hyllyllä on hyvää kermaa.
 Sisäkön mentyä Maiju painoi jauhoiset kätensä poskilleen, vei ne
siitä jyskyttäville ohimoille ja huojuen hiljaa edestakaisin hengitti
lyhyin, tuskaisin puuskauksin.

— Tullut kotiin… Kaarina… ah!

Maiju näki hänet elävänä edessään, sellaisena kuin hän oli ollut
lähtiessään kotoa kolme vuotta sitten, säteilevänä, vastavihittynä
rouvana miehensä, kuvanveistäjän käsivarteen nojaten. Häämatka oli
vienyt suoraan etelään. Heidän hyvästinsä oli ollut jäykkä, ja
onnittelut, joita hänen kai olisi pitänyt lausua lähtevälle sisarelleen,
tyrehtyivät huulille.

Ja niin pyrki nyt tervehdyskin tekemään.

Sillä hän ei ollut vielä voinut antaa anteeksi… ei vielä, eikä

koskaan.

Ja mitä tekikään anteeksiannolla kevytmielinen, kaunis Kaarina? Ei

kai hänen suruton sydämensä tunnustanut koskaan pahoja tekojaan
eikä niiden sovittamisen tarvetta. Hän, joka aina oli ollut kylliksi
itsekäs anastamaan kaiken, hänkö käännähtäisi katsomaan, jäikö
jonkun sydämeen tyhjä sija…

Hän oli vienyt Martin — juuri sen, joka oli ollut Maijun koko elämä.
Mitä hyödytti, että hän jälleen oli jättänyt hänet, aivan kuin kuluneen
rukkasen loukkoon, tavattuaan toisen, kolmannen, lääkärin,
asianajajan, kuvanveistäjän. Onnet oli murtuneet ainiaaksi. Martti
saattoi käydä silloin tällöin talossa mutta hänen asianaan oli kysyä
mitä kuului Kaarinasta — yhä vain Kaarinasta. Ja hänestä kuului aina
hyvät sanomat. Poikkeuksetta.
 Oliko Kaarina nyt tullut kotiin… edeltäpäin ilmoittamatta, yllättäen!
Ja kaiken lopuksi kurjalla kievarikyydillä…

No, äiti saa helliä häntä siellä, isä pian yhtyy palvontaan. Ja Martti
rientää, kunhan saa tietää — tai ei, tuskin tulee: on hiljaisesti
kiitollinen tietäessään Kaarinan hengittävän samaa ilmaa.

Maijun hennot sormet pyörittelivät taas taikinaa. Pienet herkulliset

leivokset jatkoivat kesken jääneen rivin, ja pelti täyttyi pian
reunojaan myöten. Työn loputtua kiiruhti hän huoneeseensa, sillä
niin tyynen kylmäksi kuin hän tunsikin mielensä, täytyi hänen
sittenkin koota itsessään jotain, ennenkuin kohtasi sisarensa.

Ovella tuli isä häntä vastaan. Isän kasvoilla välkkyi iloa ja

surunsekaista sääliä, koko hänen kookas vartensa näytti kantavan
kuin taakkana näitä kahta mielentäytettä.

— Olisitko voinut uskoa sitä, Maiju tyttöseni, sanoi hän ainaisella

tyyneydellään, ja äänessä kuulsi peitetty, hiljainen hyväily. Maiju
oivalsi sen kyllä, isän ei olisi laisinkaan tarvinnut tunteittensa
ilmaisuksi hipaista tyttären vaaleita, pään yli kierretyitä palmikoita.

— Mihin hän on jättänyt miehensä?

— Roomaan kai. Hän näyttää sairaalta ja murtuneelta, lapsi

raukka. Ja äiti on kovin järkytetty. Mutta nyt kai sinä jo joudutkin?

Ei, hänen piti pestä kätensä ensin.

Vai murtunut ja sairas… Äskeinen loistava kuva Maijun mielessä

vaihtui toiseen, haaltuneempaan. Hän karsi pois vähän sisarensa
ylpeästä ryhdistä, silmien säihkystä ja äänen helinästä, mutta hän
varoi ottamasta liikaa, sillä mikä maailmassa olisi päässyt
runtelemaan Kaarinaa, kun juuri elämä itse kaikkine apulaisineen
kantoi häntä käsillään, helli, hoivi, kukitti häntä!

Ja sitähän se ei tehnyt aivan monelle… Mutta kuinka olikaan

Kaarina muuttunut! Varjo vain hän oli entiseensä verraten.
Kohotessaan tervehtimään Maijua hän pääsi tuskin ylös lepotuolista,
johon äiti oli peitellyt hänet tyynyin ja vaipoin. Käsi, joka ojentautui
sisarelle, oli luiseva ja kutistunut, ei enää sametinpehmyt eikä
hienoinen.

— Maiju kulta! On suloista nähdä sinua ja sanoa: anna anteeksi.

Olen tullut kotiin vain kuolemaan… siksi vain…

Maiju ei vastannut. Hänen sydämensä ei liikahtanutkaan, ja häntä

itseäänkin hirvitti sen kylmyys.

— Kuinka sinä olet tuores ja säilynyt, Maiju! Oi elä ole vihainen,

ethän? Ajattelin, että täällä kotona olisi helpompi kuolla kuin siellä
muualla… vieraissa…

Kaarinan ääni särähti — mihin oli haihtunutkaan sen entinen hely!

Äiti nyyhki ääneen.

— Elä puhu mitään anteeksiannosta, rakas lapsi… olit kultainen

kun tulit. Isä, joko soitit lääkäriä? Maiju, katsos, tue häntä tästä,
näin…

Äiti oli unhoittanut kokonaan rajun, hillittömän, elämän kiihkeyttä

himoitsevan tyttären, hänen sydämestään oli yhdellä pyyhkäisyllä
haihtunut viimeinenkin katkeruuden hiven tuhlaajatytön tuottamista
suruista ja kyynelistä, valvotuista öistä — häpeästäkin. Hänen
sylissään oli nyt vain murtunut, sairas lapsi, pääskysparka, joka
kaikesta päättäen oli matkallaan kärsinyt kovan vaurion…

Ei sekään sulattanut jäätikköä Maijun sydämestä, hän ei voinut

yhtyä äidin hellyyteen eikä isän osanottoon. Kukaties Kaarina
liioittelee sairauttaan, tuo hemmoiteltu lapsi, säälin turvin
syöstäkseen heidän sydäntensä syvimpään — oliko hän mihinkään
puolinaiseen koskaan tyytynytkään. Täyttä antautumista hän aina oli
kaikilta vaatinut, ja voi sitä, joka uskalsi olla välinpitämätön hänelle!

Varmaan eli pohjimmaisena se sävel nytkin… tuo nöyryys oli kai

ulkonainen hely, matkan varrelta silmäin lumeeksi tuotu…

— Oletko hyvin sairas? kysyi Maiju viimein.

— Olen, vastasi sisaren äänetön katse, kyynelten tippuessa esiin

pitkien, mustien ripsien alta.

Katse koski Maijun sydämeen, siinä ilmeni jokin ylivoimainen ote,

joka pani jäänkin järkkymään. Mutta hän ei sallinut sen päästä
näkyviin.

— Miten maailmassa miehesi sallii sinun matkustaa yksin

tuollaisessa tilassa?

— Niin, Maiju… ja äiti ja isä… nyt en enää valehtele teille…

— Oletko sinä sitten valehdellut? Ja milloin?

— Olen, olen — kaiken aikaa!

Se tuli vihloen kuin hätähuuto, saaden jokaisen käsittämään, että

kysymyksessä oli ankara totuus. Sisaren kylmä, suora kysymys oli
murtanut padon päästäen vapaaksi omaan valheeseensa vangitun
ihmisen. Vapautusta seurasi helpoitus, helpoitusta nöyryys, ja hänen
tunnustuksensa rakentautui sillaksi, jota myöten hän pääsi
suljetuimpaankin soppeen maailmassa — sisarensa sydämeen.

— Puoli vuotta kotoa-lähtöni jälkeen ei minulla enää miestä ole

ollutkaan, siinä syy, miksi hän sallii minun kuljeksia vaikka missä
tilassa… Oi suuri Jumala, kuinka minä olen ollut murtunut, turvaton
ja yksin maailmassa! Hän, tuo viheliäinen, jätti minut, minut, jota ei
vielä kukaan ollut uskaltanut loukata!

— Taivaan isä, mikset ilmaissut sitä heti ja palannut kotiin?

— Olin liian ylpeä taipuakseni siihen tekoon. Kuljeksin mieluummin

maita, kärsin, tein työtä, salasin, valehtelin… vaikka mitä, ennenkuin
tunnustin häpeäni ja tappioni.

— Eihän se ollut häpeä, lapsi.

— Oli, oli se minusta. Silloin. Kun vain ajattelinkin seisovani

edessänne paljastettuna ja nöyryytettynä, vapisin kauhusta,
kauhusta juuri, Maiju kulta, joka ei ollut muuta kuin mieletöntä
itserakkautta, korskaa typeryyttä. Minulla oli silloin vielä voimaa
uhmata…

— Mutta sinähän kirjoitit, oi mistä kaikista maanpaikoista sinä

kirjoititkaan, olevasi onnellinen, terve, voitokas.

— Saatoinko tehdä muuta. Tuo järjetön ajatukseni vaati minut

siihen — ja kun minulla ei ollut voimaa puhua totta, niin valehtelin.

— Sitten, lapsi, sitten?

 — Sitten monien surujen ja nöyryytysten jälkeen alkoi ensin
järkeni ja viimein sydämenikin puhua. Se veti minua tänne,
ehdottomasti teidän luoksenne. Mutta kauheita olivat ne taistelut,
joita uusi ihminen sai käydä vanhaa ihmistä vastaan, ennenkuin se
pääsi voitolle… Tiedätkö, Maiju, mihin niin usein kompastuin. Kas
tähän: näin sinut sieluni silmien edessä halveksivasti hymyilevänä,
kylmänä, osaaottamattomana… Hyvä Jumala, nyt näenkin sinun
itkevän…

Jäätikkö oli sulanut. Sekin laski vankinsa vapaaksi sallien lämmön

tulvehtia sydämestä sydämeen. Maiju painui voitettuna sisaren
jalkoihin, sulki hänen kylmät, vapisevat kätensä omiinsa lämmittäen
niitä kyynelillään.

— Kaarina, Kaarina rukka…

Katumus vyöryi hänen ylitseen, se tuli äkkiä ja ylivoimaisena kuin

suuren joen jäänlähtö, joka vie mennessään kaikki esteet, jättäen
jälkeensä kirkkaan, kimmeltävän vedenpinnan voimallisen
kevätauringon lämmitettäväksi.

— Sellainen minä olen ollutkin kaikkina näinä vuosina — kylmä,

sulamaton ja karsas, nyyhki hän. — Vielä äsken, kun sain kuulla
tulostasi, tuntui mahdottomalta antaa anteeksi … mutta sinähän
veitkin minulta parhaimpani… Ei, Kaarina, elä keskeytä, minä en
antaisi sinulle anteeksi nytkään, jos olisit tullut terveenä, onnellisena
— entisesi laisena. Silloin ei olisi löytynyt mitään tietä päästäksesi
luokseni. Nytkö, rakas? Voi, nythän olet samalla tasolla, säretty,
vähäpätöinen, kovia kokenut… nyt olet tullut sitä yhtä ainoata
mahdollista tietä, sitä yhtä, joka sittenkin oli olemassa sinullekin,
vastoin varmaa luuloani. Mutta mitä on minun anteeksiantoni,
Kaarina. On toisia… Jumala ennen kaikkia…
 Hän puhui katkonaisesti, nyyhkien, mutta herännyt lämpö ja
osanotto soi jokaisesta sanasta.

— Uskon Jumalan antaneen minulle anteeksi. Niin uskon… tunnen

sen. Ja siksi voin ajatella kuolemaa…

— Ei, Kaarina, sinä tulet terveeksi. Koti parantaa lapsensa… saat

nähdä.

— Se on jo myöhäistä, äiti, enkä minä sitä ansaitsekaan. Siinä jo

kyllin, kun pääsen teidän saattamananne kotoiseen hautaan. Huu —
ajatelkaas, yksin vieraalla maalla, raskas, sovittamaton taakka
sydämellä! Mutta nyt, kun sovitus kulkee kuoleman edellä — nythän
on kaikki niin rauhaisaa…

Parin päivän kuluttua hän oli matkalla jälleen, sillä viimeisellä, joka
vie suureen kirkkauteen.
ENNUSTUS

Kuu paistaa heloitti akkunasta sisään valaisten huoneen hienolla

hohteellaan, sellaisella haaltuvan hopeaisella, hiukan väsähtäneellä,
minkälaiseksi se tavallisesti käypi aamun koitteessa koko pitkän yön
vaellettuaan. Puistossa akkunan alla seisoivat huurteiset puut
valkeassa vaipassaan, lumikenttien levitessä ylt'ympäri,
silmänkantamattomiin siellä missä pihanalainen pelto ja niitty
yhtyivät laveaan, saarettomaan järveen.

Oli jouluaamu.

Aikaisimman joulukulkusen helähtäessä maantiellä heräsi Elvi

Reijola lämpimässä vuoteessaan hymyillen kuutamolle, virkeänä,
sydän joulutunnelmaa täynnänsä. Hänen tarvitsi vain kohottautua
kyynäspäänsä varaan nähdäkseen kylän aikaiset joulutulet, missä
tervaspuiset roihut takoissa, missä kynttilät akkunoilla. Ainuttakaan
pimeätä asuntoa ei ollut. Kirkostakin, järven takaa, alkoi tuli jo
tuikkia.

Kiireesti Elvi sytytti kynttilät omalla akkunallaan, illalla siihen jo

varatut. Se oli jokajouluinen toimitus, ensimäinen vuoden
hartaimman juhlapäivän aamuna — ja kuinka rakas tuo tehtävä oli
hänestä ollutkaan aikaisimmasta lapsuudesta asti!

Nämä olivat hänen morsiuskynttilänsä.

Hän kipaisi vielä hetkiseksi vuoteeseensa lämmittelemään — ja

katsellakseen sieltä valaistusta. Kuutamon hohde himmeni vähitellen,
näkyi vain puun kuulakka latva ylimmän ruudun tasalla ja hienoinen
huurresade, joka varisi alas tuulenhenkäyksen käydessä.

Ihanampaa jouluaamua saattoi tuskin kuvitellakaan.

Siinä samassa tuli sisäkkö puutaakkoineen. Anna Leena, hän, joka

piti hyvän huolen siitä, ettei Elvin tarvinnut nousta
lämmittämättömässä huoneessa. Mutta hänen hyvähuomenensa ei
ollut iloinen tänään eikä ilmeensä joulunkirkas — sen huomasi heti.
Ja kun hän pinosi puita uuniin, ei hän puhunutkaan joulukirkkoon
menosta, vaan johdatti emäntänsä mieleen ammoiset lapsuusleikit ja
Mari Kytösen.

— Missä lienee nyt Marikin… virkahti Elvi vuoteellaan. —

Muistathan,
Annukka Leenukka, kuinka mukava tyttö hän oli?

— Kyllä vainen! Milloinka lienette hänestä viimeksi kuullutkaan?

Siitä on jo aikaa. En — odotappas — muistakaan.

— Tuskin sitten Viipuriin menonsa?

Elvi ei muistanut kuulleensa.

 Uunin luota kuului hiljainen huokaus, ja Anna Leena näkyi
tuijottavan takkavalkeaan. Syttyvän tulen loimu väikkyi hänen
valkealla esiliinallaan.

— Voisittekohan pitää hänestä vielä yhtä paljon kuin

lapsuusaikana? tiedusteli hän siinä polvillaan yhä kyyköttäen.

— Kyllä — luulen.

— Niin, jos kaikki olisi ennallaan. Mutta entäs jos jotain muutosta
ajattelisi tapahtuneeksi…

— Sinähän puhut kuin olisi todella jotain tapahtunut. Tiedätkö

sitten mitään?

— Voi, mitäs minä… Sattuu välistä johtumaan kaikenlaista

mieleen.

Elvi nousi vuoteellaan istumaan ja kokosi hajalliset hiukset

kääröksi päälaelle. Hän odotti Anna Leenan lähtevän aamukahvia
hakemaan. Kohta oli aika nousta joutuakseen joulukirkkoon.
Tottakin, hän ajaa sinne tänään ensi kerran insinööri Matti Ension,
sulhasensa kanssa.

Mutta Anna Leena tuijotti yhä tuleen virkkaen:

— Se on sentään vähän kummallista…

— Mikä sitten?

— Se vain se vanha ennustus, muistattehan. Mustalaiseukko kun

katsoi käsiämme ja sanoi, että teillä ja Marilla on kaksoiskohtalo…
missä toisen onni, siinä toisen elämä…
 — Mihin särkyy toisen onni, siihen särkyy toisen elämä, täydensi
Elvi.
— Muistan kyllä. Mutta minusta ovat kaikenlaiset ennustukset
joutavia.
Minun onneni ei säry, ei! No, toisit mieluummin kahvitilkkasen.
Elämästä puhumatta.

Anna Leena kokosi puunkantovaatteen ja meni. Hänen

katseessaan oli jotakin tavatonta.

Elvi ei voinut käsittää sitä. Hän istui miettien pitkän hetken, istui
hievahtamatta. Oliko tämä Anna Leenan herkän mielen johteita —
jonkun mahdollisen unennäön vuoksi — vai oliko se jotain
vakavampaa, johdatusta odottamattomaan? Kaikkea vielä! Särkyisikö
Marin elämä ja hänen onnensa vaiko hänen elämänsä ja Marin onni?
Ja mihin? Ei ainakaan tänä kauniina jouluaamuna! Hyvä Jumala,
joulu on ilon ja rauhan juhla, jouluna, kaikkina jouluina, mitkä hän
oli elänyt, ei hänellä koskaan ollut murhetta ollut. Voisiko herätä
sellainen rauhantunne sydämessä onnettomuuden vaaniessa ovella…
Tuskin — tuskin vaan! Ei, kyllä asia oli niin, että Annukka Leenukkaa
oli toruttava mokomasta jaarittelusta pikkusen, hiukkasen vain —
kun on joulu — ja jouduttava kirkkoon.

Mutta kun sisäkkö tuli sisään kahvitarjottimineen, jäi Elvi

tutkistelemaan hänen kasvojansa, joissa näin läheltä katsoen näkyi
selviä kyynelten jälkiä.

— Nyt on täytynyt jotain tapahtua, säikähti hän. — Sano, sano

pian.

Anna Leena joudutti kahvitarjottimen pöydälle ja hyrähti itkemään.

Empimättä rutisti hän valkean esiliinansa punoittavia kasvojansa
vasten.

— Puhu! huudahti Elvi kiihkeästi, hypäten ylös vuoteestaan. Mutta

vastaus viipyi; ei kuulunut muuta kuin puiden räiske uunissa ja
kirkkoväen kulkuset maantieltä.

Kun ei kiihkeä käsky kyennyt kirvoittamaan sanoja Anna Leenan

huulilta, tarttui Elvi lempeästi hänen käteensä pyydellen:

— Kerrohan nyt… kuule! Varmasti sinä aioit sen tehdäkin tänne

tullessasi.

— Niin kyllä. Mutta kun se on niin vaikeaa…

— Miksi? Onko sinua kohdannut kova onni?

— Ei, nähkääs. Vaikeus on siinä, että asia koskee toista, ei minua.

Elvi tunsi kylmän karmivan ruumistaan tietämättä, tuliko se

lattialta, jolla hän seisoi avojaloin, ohuessa paidassaan, vai vaikuttiko
sen sisäinen pelko, outo säikähdys, joka kiisi nuolena Anna Leenan
viimeisten sanojen johdosta.

Tuo äskeinen puhe oli siis kuitenkin valmistelua, johdatusta

johonkin tuntemattomaan…

— Koskeeko se minua sitten?

Anna Leenan pää painui alas, ja hermostunein liikkein hän koki

suoria rutistunutta esiliinaansa.

— Kyl-lä.

— Hyvä ihminen, onko joku sairastunut yöllä?

 Hänen ajatuksensa kohdistuivat heti Matti Ensioon.

— Kuollutkin, neiti.

Elvi tarrausi kiihkeästi Anna Leenan käsiin, säikähtyneen katseen

kysyessä: kuka? kuka?

Mutta Anna Leenan vastaus viipyi.

Hän tahtoi kyllä puhua ja rauhoittaa, sanoa, ettei se ollut kukaan

omaisista, vieras vain. Ajatuksissaan hän etsi sanoja saadakseen
asian pian selväksi, mutta ei tiennyt miten alkaa. Kaiken lopuksi —
hän ei tiennyt itsekään minkä vuoksi — oli äärettömän vaikea lausua
nimeä, joka kuitenkin asian yhteydessä oli lausuttava.

Viimeinkin, katse kokonaan toisaalle käännettynä, hän sanoi

alkuun päästäkseen:

— Minulla on teille kirje.

— Kirje?

Elvi päästi hänen kätensä ja istahti vuoteen reunalle soluakseen

siitä kohta peitteen alle kylmää ja mielenliikutusta pakoon.

Kokonaan toisenlaisia sanoja hän oli odottanut kuulevansa.

— Anna se toki tänne! huudahti hän kättään ojentaen.

— Olisin mieluummin antamatta, jos uskaltaisin. Kuollut on

kuitenkin kuollut ja kaikki ohitse…

— Ihminen! Tahdotko nyt oikein kiusata minua!

 Se ei suinkaan ollut tyttöparan tarkoitus, päinvastoin tahtoi hän
tällä esipuheella rakentaa siltaa, jota myöten ylimeno kävisi
helpommaksi, jota myöten hän johdatettavineen jotenkuten pääsisi
sille suopahaselle, johon nyt pakostakin oli mentävä — ja mentävä
juuri tältä rauhalle pyhitetyltä jouluiselta kunnaalta.

Mikäpä siinä enää auttoi.

Hän veti esiin rutistuneen paperipalasen taskustaan, kolmioksi

käännetyn lappusen, johon vapisevin, epävarmoin kirjaimin oli
piirretty Elvi Reijolan nimi.

Elvi tahtoi avata sen heti, mutta Anna Leena teki hätäisesti
estävän liikkeen.

— Ei, kuulkaahan. Minun pitää kai kertoa ensin…

— Mitä sitten? — Se tuli jo kärsimättömästi.

— Sitä, nähkääs, että Mari saapui tänne, eilen iltamyöhällä, kun

olitte kaikki nukkumassa jo… Kytösen Mari, ymmärrättehän. Mistä
asti poloinen lie tullut, mutta sairas ja uupunut hän oli, niin että…
Aivan paleltumassa. Hoivasin hänet vuoteeseen ja keitin tilkkasen
maitoa, hiljaa, ettei kukaan heräisi, mutta heräsihän se Navetta-Mari,
tietenkin, joka kaiket yöt niitten lehmiensä kanssa…

— No, sitten?

— Sitten, kun siitä hiukan toipui, sanoi olevan teille tähellistä

asiaa, mutta ei antanut tulla herättämään. Tottapahan sitten
kuitenkin tunsi, että aamuun mennessä on myöhäistä, kun pyysi
paperia ja kynää ja jätti siihen sanottavansa.
 — Mutta ei hiiskahtanutkaan sinulle asiastaan?

— Ei, käski vain kahdenkesken teille antamaan.

Elvi kuunteli hievahtamatta.

— Yksinkö hän tuli?

— Oli sillä pieni käärö käsivarrella… nähkääs… Sanoi sen olevan

vasta viikon vanhan.

— Ja se elää, mutta Mari on kuollut — niinkö?

— Niin on… niin on.

Itku valtasi Anna Leenan uudelleen.

Elvin sydäntä kouristi. Ohimot alkoivat lyödä kuin väkivasarat, ja

veri syöksähti kuumana poltteena poskille. Kaikki tämä, jonka takana
hän vaistomaisesti tunsi piilevän vielä järkyttävämpää, oli tullut niin
äkkiä. Tuntemattomasta pimeydestä viskattuna pommina oli se
räjähtänyt keskellä kotoista joulurauhaa.

— Missä se nyt on? sai hän kysytyksi.

— Siellä, tupakamarissa. Navetta-Marin huostassa.

Anna Leenan poistuttua jäi Elvi rauhattomana tuijottamaan

kuolleen viestiin. Hän ei uskaltanut avata sitä heti, jonkunlainen
pelon ja vastenmielisyyden tunne nousi esteeksi. Mitä siihen
lieneekin piirretty, on se piirretty tulikirjaimin — ja ne polttavat! Sen
hän tunsi. Ja tunteen tuomana tuli ajatus, että asia tavalla tai toisella
koskee Mattia, hänen sulhastaan.
 Ehkäpä tässä sittenkin toteutui mustalaisen ennustus?

Miten tahansa — hän pakoittautui avaamaan paperin ja levitti sen

vapisevin sormin eteensä peitteelle, ahmaisten yhdellä ainoalla
nopealla katseella masentavan tiedonannon:

»Insinööri Matti Ensio on lapseni isä. Jumala siunatkoon teitä.

Mari Kytönen.»

Niinhän siinä oli.

Elvi painui hiljaa tyynylleen, ja hänen silmänsä sulkeutuivat

raskaasti, aivankuin itse kuolema olisi laskenut kätensä luomien
päälle. Ääretön katkeruus masensi hänen voimansa, ja hän makasi
pitkän aikaa ajatusten hämärinä ja epämääräisinä liikkuessa sinne
tänne.

Hän ei jaksanut käsittää, kuinka suuresti kaikki oli muuttunut

eilisestä — niin, vieläpä taannoisesta iloisen heräämisen hetkestä,
jolloin hän onnellisena morsiamena sytytti joulukynttilät. Ja niin
aavistamatta, pienimmänkään enteen edelläkäymättä, oli tuho tullut.
Ei edes öinen unikuva ollut kertonut, että talvista tietä vaeltaa
nainen, sairaampi sielultaan kuin ruumiiltaan, jolla on käärö
käsivarrella ja asiaa hänelle, juuri hänelle…!

Ja niinkö on menetellyt mies, johon hän on täydellisesti luottanut,

jonka omaksi hän oli lupautunut vuosi sitten?

Eihän saapuneetkaan ainoastaan suru ja pettymys — saapui

myöskin häpeä, häpeä!
 Ne seisoivat käsikkäin siinä vuoteen vieressä hievahtamatta, ja
kuunpaisteisen hangen ympäröimä talo oli saanut tahran vuoden
pyhimpänä aamuna…

Mutta jos se ei olekaan totta —? väräjää ääni syvällä hänen

sielussaan.
— Jos Mari on valehdellut —?

Hän säpsähtää ajatustaan ja vie käden suunsa eteen kuin

estääkseen ajatuksen muuttumasta sanoiksi.

Mariko, tuo hyvä, rehellinen tyttö, josta hänellä ei ollut yhtään

ikävää muistoa… Ja kuolinhetkelläänkö, juuri silloin, kun kaikki
maanpäällinen jää pois —? Ei, silloin ei valehdella.

Elvi nousi vitkaan, jäätävin sydämin. Vaistomaisesti hän veti

kihlasormuksen sormestaan ja laski sen pöydälle joululahjakääröjen
joukkoon.

Hänen edessään seisoi nyt kylmä, lahjomaton elämänvaihde, joka

heitti poistumattoman varjon kaikkien tulevienkin joulujen ylitse.