Full download text book at textbookfull.

com

Practice-Relevant Accrual Accounting for

the Public Sector: Producers’ and Users’
Perspectives Hassan Ouda
DOWLOAD HERE

https://textbookfull.com/product/practice-
relevant-accrual-accounting-for-the-public-sector-
producers-and-users-perspectives-hassan-ouda/

DOWLOAD NOW

Download more textbook from textbookfull.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Woman 99 1st Edition Macallister Greer

https://textbookfull.com/product/woman-99-1st-edition-
macallister-greer/

Big 99 Daddies Book 2 1st Edition Casey Cox [Cox

https://textbookfull.com/product/big-99-daddies-book-2-1st-
edition-casey-cox-cox/

Spain After the Indignados/15M Movement: The 99% Speaks

Out Óscar Pereira-Zazo

https://textbookfull.com/product/spain-after-the-
indignados-15m-movement-the-99-speaks-out-oscar-pereira-zazo/

The ShortTube 80 Telescope A User s Guide Neil T.

English

https://textbookfull.com/product/the-shorttube-80-telescope-a-
user-s-guide-neil-t-english/
Intermittent Fasting for Women Over 50 80 Recipes
Included 1st Edition Sharon Milson

https://textbookfull.com/product/intermittent-fasting-for-women-
over-50-80-recipes-included-1st-edition-sharon-milson/

Progress in the Chemistry of Organic Natural Products

99 1st Edition A. D. Kinghorn

https://textbookfull.com/product/progress-in-the-chemistry-of-
organic-natural-products-99-1st-edition-a-d-kinghorn/

Public Sector Accounting, Auditing and Control in South

Eastern Europe Vesna Vaši■ek

https://textbookfull.com/product/public-sector-accounting-
auditing-and-control-in-south-eastern-europe-vesna-vasicek/

Essentials of Hypertension: The 120/80 paradigm 1st

Edition Flávio Danni Fuchs (Auth.)

https://textbookfull.com/product/essentials-of-hypertension-
the-120-80-paradigm-1st-edition-flavio-danni-fuchs-auth/

Towards Integrated Reporting : Accounting Change in the

Public Sector 1st Edition Epameinondas Katsikas

https://textbookfull.com/product/towards-integrated-reporting-
accounting-change-in-the-public-sector-1st-edition-epameinondas-
katsikas/
PUBLIC SECTOR
FINANCIAL MANAGEMENT

Practice-Relevant Accrual
Accounting for the
Public Sector
Producers’ and Users’ Perspectives

Hassan Ouda
with contribution from
Susana Jorge
 Public Sector Financial Management

Series Editors
Sandra Cohen
Athens University of Economics and Business
Athens, Greece

Eugenio Caperchione
University of Modena and Reggio Emilia
Modena, Italy

Isabel Brusca
University of Zaragoza
Zaragoza, Spain

Francesca Manes-Rossi
University of Naples Federico II
Napoli, Italy
This series brings together cutting edge research in public administration
on the new budgeting and accounting methodologies and their impact
across the public sector, from central and local government to public
health care and education. It considers the need for better quality account-
ing information for decision-making, planning and control in the public
sector; the development of the IPSAS (International Public Sector
Accounting Standards) and the EPSAS (European Public Sector
Accounting Standards), including their merits and role in accounting har-
monisation; accounting information’s role in governments’ financial sus-
tainability and crisis confrontation; the contribution of sophisticated ICT
systems to public sector financial, cost and management accounting
deployment; and the relationship between robust accounting information
and performance measurement. New trends in public sector reporting and
auditing are covered as well. The series fills a significant gap in the market
in which works on public sector accounting and financial management are
sparse, while research in the area is experiencing unprecedented growth.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15782
 Hassan Ouda

Practice-Relevant
Accrual Accounting
for the Public Sector
Producers’ and Users’ Perspectives

with contribution from Susana Jorge

Hassan Ouda
Department of Accounting and Finance
Faculty of Management Technology
German University in Cairo
Cairo, Egypt

with contribution from

Susana Jorge
Faculty of Economics
University of Coimbra
Coimbra, Portugal

Public Sector Financial Management

ISBN 978-3-030-51594-2    ISBN 978-3-030-51595-9 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-51595-9

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2021

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 I would like to dedicate this book to my professors:
Professor Aad Bac, Tilburg university, The Netherlands
Professor Klaus Lüder, Speyer University, German
Professor Rowan Jones, Birmingham University, UK
Professor James L. Chan, University of Illinois, USA
Professor Jan van Helden, Groningen University, The Netherlands
Professor June Pallet, Canterbury University, New Zealand
Drs. Kees Horden, Erasmus University Rotterdam, The Netherlands
Dr. Bert Bettonvil, Tilburg University, The Netherlands
 Foreword

The Comparative International Governmental Accounting Research

(CIGAR) network, which has existed for more than 30 years now, has
witnessed lively debates about accrual accounting adoption in the public
sector. Various issues have been discussed: is accrual accounting, as
invented for the business sector, applicable to the public sector; if so,
which adaptations are required to align them to the specifics of the public
sector; and, how accrual accounting, which has often replaced cash
accounting, can be implemented successfully? International standard-­
setting developments, such as IPSAS and more recently EPSAS, have
impacted these debates.
This book provides important contributions to these debates. It dis-
cusses a wide variety of themes, but for me three themes stand out. First,
whether we need specific accounting principles and rules for the recogni-
tion and measurement of heritage assets, such as monuments, which are
different from assets with earning capacity in the private sector? Second,
how do public sector accounting principles and rules need to be adapted
for giving insight into the fiscal sustainability of the government? And
third, how can we identify a match between needs of users, such as politi-
cians and governmental managers, and the preferences of producers of
accounting information, such as standard-setters, accountants, and audi-
tors? An overarching philosophy which underlies discussions about these
themes is that public sector accounting research should become more
practice-relevant.
This book by Hassan Ouda and Susana Jorge is not a neutral review of
public sector accounting themes in general and accrual accounting

vii
viii FOREWORD

adoption in particular. It is predominantly normative. Hassan Ouda, as the

main author of the book, is a passionate scholar and practitioner with
strong ideas and opinions. But that also makes this book valuable to many
people with an interest in public sector accounting, both academics and
practitioners. It encourages us to think about the issues raised in the book
and to engage ourselves in debates with others.
This book also presents an agenda for future research. An intriguing
question for future investigations regards the fit between user needs and
producer preferences, as discussed in Chaps. 6 and 7 of the book. In prac-
tice we are often faced with different goals of users and producers of public
sector accounting information. Producers have their professional stan-
dards and pretend to know what proper accounting information should
be. Users require information for solving problems, for legitimizing cer-
tain actions, or for serving their political agenda. Then a match or fit may
be unlikely. Also learning processes as propagated in the book are not
likely to take place. So, the ideas in this book are focused on achieving
consensus between demanders and suppliers of information. But a clash
between both, at the least, can be understandable. Future research needs
to investigate the circumstances under which either a match or a mismatch
between the supply and demand sides of accounting information can be
expected. This is a challenging and also an important research question.

University of Groningen Jan van Helden

Groningen, The Netherlands


 Preface

The overall objective of this book is to develop a practice-relevant accrual

accounting for the public sector, which on the one hand recognizes the
specific characteristics of the public sector in comparison to the private
sector, and on the other hand gives voice to both producers and users of
public sector accounting. The adoption of accrual accounting in the pub-
lic sector has started since three decades. The world of public sector
accounting practice regards it as self-evident progress; yet, they consider it
a problematic reform. This is because the adoption of accrual accounting
in the public sector is based on the one-size-fits-all model, applying con-
ventional accrual accounting principles developed for the private sector to
public sector entities without taking into consideration that public sector
entities and assets are different in purpose and essence. Actually, when an
accounting method is introduced into a new environment, it is naïve to
assume that by assembling the components of a system the desired or offi-
cially intended outcome will be achieved. Despite that, there is a long-­
standing academic argument for using accrual accounting in the public
sector; yet it is noted that some necessary adjustments for adopting accrual
accounting in the public sector are missed.
Accordingly, this book has attempted to deal with and tackle these nec-
essary adjustments. This could be the starting point for making accrual
accounting more practice-relevant for the public sector entities. The first
part of this book focuses on the necessary developments from the produc-
ers’ perspective. The main focus of this part is on reshaping the application
of accrual accounting principles and assumptions to fit the context of pub-
lic sector entities. This part also focuses on developing a practice-relevant

ix
x PREFACE

holistic accounting approach for governmental capital assets that is based

on developing and reshaping the assets recognition criteria. In this part,
there is also a suggestion for a sustainable accounting approach for report-
ing on long-term fiscal sustainability. This approach is based on develop-
ing the accounting bases and measurement focus and expanding the scope
of government financial reporting and the indicators of long-term fiscal
sustainability. Besides, a reconsideration of the scope of general-purpose
financial reporting from an accountability perspective is done by
Susana Jorge.
The second part of the book outlines the necessary developments and
adjustments from the users’ perspective. Thus, the main focus is on devel-
oping a dynamic model for making public sector accrual accounting more
user practice-relevant. On top of that a theory of accounting information
usefulness is developed and presented. The theory explains how cognitive
aspects do influence the use/nonuse of accounting information by the
politicians. The last chapter provides some final remarks and underlines
many “outstanding issues.” It expresses the deep belief that there is a lot
of work that needs to be done to make the public sector accrual account-
ing more practice-relevant from both producers’ and users’ perspectives.
The value of this book relies on its outstanding objective and approach
along with its challenging goals. The available books are either textbooks
for teaching or collections of mainly descriptive country studies. All the
chapters in this book add to current knowledge in the emerging research
area on making accrual accounting more practice-relevant for the public
sector. This would be of interest to academics, researchers, policy-makers,
public managers, international organizations, and standard-setters who
are involved in, or are responsible for, reforming the public sector
accounting.

German University in Cairo Hassan Ouda

New Cairo, Egypt
 Contents

1 Introduction  1

Part I The Producers’ Perspective  13

2 Reshaping the Application of Accrual Accounting

Principles and Postulations to Fit the Context of Public
Sector Entities 15

3 Towards A Practice-Relevant Holistic Accounting

Approach for Governmental Capital Assets: An Alternative
Reporting Model for the NPM Practices 61

4 Scope of General Purpose Financial Reporting: An

Accountability Perspective123

5 A Sustainable Accounting Approach for Reporting on

Long-Term Fiscal Sustainability163

xi
xii Contents

Part II The Users’ Perspective 207

6 A Suggested Dynamic Model for Making Public Sector

Accrual Accounting and Financial Reporting More User
Practice-­Relevant: Using Practice-Oriented Co-Design
Approach209

7 Accounting and Politicians: A Theory of Accounting

Information Usefulness255

8 Conclusion307

Index333
 About the Authors

Hassan Ouda is a Professor of Accounting at Faculty of Management

Technology, German University in Cairo (GUC), Egypt. His research
interests include public sector accounting and budgeting reform, particu-
larly in relation to implementation of accrual accounting and budgeting,
performance-based budgeting, and performance audit in the public
sector. He is an international expert in public sector accounting and
budgeting reform and has been advising for many years the govern-
mental organizations through the managerial and technical changes
required to achieve greater value, accountability, transparency, and
performance. Since March 2013, he has been appointed as a member
of International Public Sector Accounting Standards Committee-
ICGFM-USA. Since 2015, he has been the editor of International
Journal on Government Financial Management (USA). In June 2015,
he was appointed as a board member of International Comparative
Government Accounting Research (CIGAR). He developed (2001
and 2004) the Basic Requirements Model (BRM) for successful implemen-
tation of accrual accounting in the public sector. The BRM has been used
by the United Nations in 2005 to determine the key success factors
of the adoption of full accrual accounting in United Nations
Organizations. In 2010, he developed A Prescriptive Model for Successful
Transition to Accrual Accounting in Central Government. In 2014, he
developed the Practical Accounting Approach for Heritage Assets: An
Alternative Reporting Model for the NPM Practices. In 2016, he devel-
oped the Holistic Practical Accounting Approach for Governmental

xiii
xiv ABOUT THE AUTHORS

Capital Assets. In 2019, he was the key player in Drafting the Unified
Public Finance Law in Egypt.
He has published more than 80 articles in international journals, book
chapters in international books, and papers in the proceedings of interna-
tional conferences. He earned his Ph.D. in Public Sector Accounting
Reform from Tilburg University and his M.Sc. in Accountancy and
Business Economics from Erasmus University Rotterdam, The
Netherlands.
Susana Jorge is Senior Lecturer at the Faculty of Economics, University
of Coimbra (Coimbra, Portugal) and is affiliated with the Research Center
in Political Science – CICP (Braga, Portugal). Her fields of expertise are
public sector accounting and financial reporting, with special focus
on local government; transparency; local financial management; rela-
tionship between governmental accounting and national accounts;
reforms in public sector accounting, and IPSAS. Her academic
research has been published in a variety of journals including Public
Money and Management, International Journal of Public Administration,
Public Management Review, International Review of Administrative
Sciences, Accounting in Europe, Journal of Comparative Policy Analysis,
Revista de Contabilidad, The Electronic Journal of e-Government, Journal
of Applied Accounting Research, and Journal of Public Budgeting,
Accounting & Financial Management. She is currently Chair of the
Executive Board of the research network Comparative International
Governmental Accounting Research (CIGAR), and member of the
Academic Advisory Group of the International Public Sector
Accounting Standards Board (IPSASB-AAG).
 Abbreviations

AARF Australian Accounting Research Foundation

AASB Australian Accounting Standards Board
ACCA Association of Chartered Certified Accountants
AICPA American Institute of Certified Public Accountants
AIRD Accounting Information Research Department
AIUT Accounting Information Usefulness Theory
ASB Accounting Standards Board
CF&B Cash Flow & Balances
CFR Consolidated Financial Reporting
CFR Current Financial Resources
CFT Cognitive Fit Theory
CICA Canadian Institute of Chartered Accountants
CIPFA Chartered Institute of Public Finance and Accountancy
DfS Design for Sustainability
DOD Department of Defense
EPSAS European Public Sector Accounting Standards
FASAB Federation Accounting Standards Advisory Board
FASB Financial Accounting Standards Board
FRC Financial Reporting Council
FRS Financial Reporting Standard
GAAP Generally Accepted Accounting Principles
GASB Governmental Accounting Standards Board
GDP Gross Domestic Product
GGS General Government Sector
GPFR General-Purpose Financial Reporting
GRI Global Reporting Initiative
HA Heritage Assets

xv
xvi ABBREVIATIONS

IASB International Accounting Standards Board

IFAC International Federation of Accountants
IFRS International Financial Reporting Standards
IIRC International Integrated Reporting Council
IMF International Monetary Fund (IMF)
IPSAS International Public Sector Accounting Standards
IPSASB International Public Sector Accounting Standards Board
NCGA National Committee on Governmental Accounting
ND Net Debt
NFD Net Financial Debt
NFW Net Financial Worth
NPFM New Public Financial Management
NPM New Public Management
NW Net Worth
NZSA New Zealand Society of Accountants
OBR Office for Budget Responsibility
OECD Organisation for Economic Co-operation and Development
PBEs Public Benefit Entities
PFI Private Financial Initiative
PFM Public Financial Management
PNW Positive Net Worth
PSND Public Sector Net Debt
RPG Recommended Practice Guideline
SAC-4 Statement of Accounting Concepts-4
SCT Social Cognitive Theory
SFFAS Statement of Federal Financial Accounting Standards
SNFW Sustainable Net Financial Worth
SNW Sustainable Net Worth
TER Total Economic Resources
TFR Total Financial Resources
TSER Total Sustainable Economic Resources
TSFR Total Sustainable Financial Resources
WB World Bank
 List of Figures

Fig. 2.1 Conceptual PBE reporting framework. (Source: Van Peursem

(2009))22
Fig. 2.2 Practice-relevant approach for the revenues recognition in the
public sector. (Source: Author) 49
Fig. 3.1 A practical accounting approach for heritage assets. (Source:
Ouda (2013, 2014)) 95
Fig. 3.2 Recognition of capital assets from a general perspective.
(Source: Christiaens et al. (2012)) 97
Fig. 3.3 Modified holistic approach: recognition of capital assets from a
general perspective. (Source: Author) 99
Fig. 3.4 Cornerstones of the practice-relevant holistic accounting
approach. (Source: Ouda (2016)) 109
Fig. 3.5 A practice-relevant holistic accounting approach for
governmental capital assets. (Source: Ouda (2016)) 112
Fig. 5.1 Pyramid of accounting bases and indicators of long-term fiscal
sustainability. (Source: Author) 178
Fig. 5.2 Pyramid of accounting bases and their relationship with the
measurement focuses. TSER = Total Sustainable Economic
Resources; TSFR = Total Sustainable Financial Resources;
TER = Total Economic Resources; TFR = Total Financial
Resources; CFR = Current Financial Resources; CF&B = Cash
Flow and Balances. (Source: Author) 193
Fig. 5.3 Pyramid of accounting bases and their relationship with the
long-term fiscal sustainability indicators. ND = Net Debt;
NFD = Net Financial Debt; NFW = Net Financial Worth;
NW = Net Worth; SNFW = Sustainable Net Financial Worth;
SNW = Sustainable Net Worth. (Source: Author) 197

xvii
xviii List of Figures

Fig. 6.1 Reference framework. (Source: (Ouda 2005)) 213

Fig. 6.2 Mode B behavior. (Source: (Mayston 1992)) 219
Fig. 6.3 Co-design framework. (Source: Author) 228
Fig. 6.4 A suggested dynamic model for making public sector accrual
accounting and financial reporting more user practice-relevant.
Spaced line: Complementary factors; Solid line: Basic factors.
(Source: Author) 229
Fig. 6.5 Broadening the objectives of public sector accounting and
financial reporting system. (Source: Author) 237
Fig. 7.1 Model of cognitive fit. (Source: Vessey (1991)) 263
Fig. 7.2 Triadic reciprocal determination of human behavior. (Source:
Bandura (1986)) 270
Fig. 7.3 Triadic reciprocal determination of the producers’ behavior.
(Source: Ouda and Klischewski (2019)) 273
Fig. 7.4 Triadic reciprocal determination of the users’ behavior. (Source:
Ouda and Klischewski (2019)) 274
Fig. 7.5 Accounting information usefulness as a function of cognitive
match of producers and users. (Source: Ouda and Klischewski
(2019))279
Fig. 7.6 Cognitive fit, cognitive match, and behavioral match in
accounting information sharing. (Note: Original CFT concepts
denoted in italics. Source: Ouda and Klischewski (2019)) 280
Fig. 7.7 Learning alignment and information use audit to improve
accounting information usefulness. (Source: Ouda and
Klischewski (2019)) 281
 List of Tables

Table 2.1 Qualitative characteristics underlying international standards 17

Table 2.2 Tax revenues and recognition point 37
Table 2.3 Tax revenues and basis of recognition 37
Table 5.1 Assets and liabilities reported under the cash and modified
cash bases and indicator of fiscal sustainability 167
Table 5.2 Assets and liabilities reported under the modified accrual basis
and indicator of fiscal sustainability 169
Table 5.3 Content of public sector net debt (as a National Accounts
measure of fiscal sustainability) 170
Table 5.4 Assets and liabilities reported under the full accrual basis and
indicator of fiscal sustainability 171
Table 5.5 Comparison of financial position and financial condition 184
Table 5.6 Assets and liabilities reported in backward-looking phase 188
Table 5.7 Assets and liabilities reported in forward-looking phase 189
Table 5.8 Sustainable balance sheet based on sustainable full accrual
accounting196
Table 5.9 Sustainable balance sheet based on sustainable modified
accrual accounting 196
Table 7.1 Cognitive factors identified in accounting information
production and use 277
Table 7.2 Accounting information needed by stage 283
Table 7.3  Impact of matching the cognition aspects on the
production and usefulness of accounting information 293

xix
 CHAPTER 1

Introduction

Research in public sector accounting should ultimately fulfill a practical

purpose and should aim at improving the public sector accounting prac-
tice. While the academics (e.g., CIGAR scholars) have exerted great effort
in the last three decades to develop public sector accounting, these efforts
are still of little value to the public sector accounting practice. This is
because their efforts were not mainly directed towards improving the pub-
lic sector accounting practice, but they were simply directed to describe or
understand, analyze, or critique it. Similar to what has been claimed by
Choudhury (1986) for the management accounting research, public sec-
tor accounting research is also relevant to practice when it helps practitio-
ners to understand their organizations and improve practices, and when it
contributes to a theoretical body of knowledge that is beneficial to effec-
tive organizational change in the future. Accordingly, public sector
accounting research should be redirected to focus on creating better prac-
tices and developing the public sector accounting as an academic disci-
pline. While the movement towards New Public Management (NPM) has
required the reforming of public sector accounting through the adoption
of accrual accounting in the public sector (Hood 1995; Ball and Grubnic
2007), Lapsley et al. (2009) have argued that despite the limited evidence
available on the efficacy of an accrual accounting system, the world of
public sector accounting practice regarded the adoption of accrual
accounting as self-evident progress; they, however, consider it a ‘problem-
atic’ reform.

© The Author(s) 2021 1

H. Ouda, Practice-Relevant Accrual Accounting for the Public
Sector, Public Sector Financial Management,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-51595-9_1
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Niin, pakosta, säädyllisyyden nimessä. Mutta kuka
vapaaehtoisesti syventyy sen aarteisiin…

— Professori Krohn, professori Niemi, dosentti Väinö Salminen…

— Puhun tavallisesta kansasta, sivistyneestä yleisöstä,

keskitasosta!
Onko kaikilla edes Kalevalaa, ja missä se on? Missä on sinun
Kalevalasi?

— Tuossa hyllyllä pitäisi olla.

— Missä paikassa?

— Keskipaikalla tai jommallakummalla syrjällä tai…

— Sinä et nähtävästi tiedä, missä Kalevalasi on! Etkä ole ainoa

laatuasi! — Kalevala on kansamme kallis, suuri runoaarre. Mutta
lukeeko kansa Kalevalaa, osaako se siitä esim. ulkoa joitakin ihania
kohtia? Italiassa…

— Niin, Italiassa ajuritkin osaavat ulkoa Dantea. Vanha juttu,

jonka olen kuullut 100 kertaa.

— Se on epäilemättä totta. Minä kysyin viime vuonna

Rautatientorilla eräältä helsinkiläiseltä ajurilta osaako hän Kalevalaa.
Ensi kerran elämässäni näin helsinkiläisen ajurin jäävän vastausta
vaille. Hän vain tuijotti. Kysyin toiselta ajurilta, joka sanoi että
Kalevalaa! hahhah vai on sille nyt annettu sellainenkin nimi hehheh,
ei, ei hänellä nyt ollut varastossa. Kolmas ajuri alkoi lausua —
Dantea. Ainakin hän alkoi Helvetti-runoelman nimestä. Jatkoa en
uskaltanut kuunnella. Seuraava ajuri lähti kiireesti ajamaan pakoon.
Toiset olivat kerinneet ilmoittamaan, että minä olin epäilyttävä.
Senjälkeen helsinkiläiset ajurit aina ajavat pakoon minut
nähdessään. Jos minulla joskus olisi rahaa ajelemiseen, niin en saisi
ajuria.

— Onneksi sinulla koskaan ei ole rahaa.

— Onpa.

— Lainaappas hieman.

— Nyt minulla ei satu olemaan.

— Vai niin. No, lausuppas sinä sitten ulkoa joku kaunis kohta
Kalevalasta. Sinä, joka sitä vaadit ajureiltakin.

— Minäkö?

— Niin, sinä.

— Joku kaunis kohta?

— Niin. Kalevalasta.

— Siinä on niin paljon kauniita kohtia.

— Lausu joku niistä. Hah hah, et taida itsekään osata!

— Osaanpa tietysti.

— No, tuleeko mitään? Todista osaamisesi!

— Esimerkiksi… esimerkiksi… esimerkiksi… Vaka vanha

Väinämöinen…

— Jahah, entä sitten?

 — Vaka vanha Väinämöinen…

— Siinäkö kaikki?

— Kun ajattelee, niin kyllä Väinämöinen todella on

monumenttaalinen.

— Vai niin. Mutta sinunhan piti lausua joku kohta Kalevalasta.

»Vaka vanha Väinämöinen», siinäkö onkin kaikki tietosi!

— Äh, tietysti minä… mitä sinä .. aina näitä pakkasia vain riittää.
No hyvästi vaan. On tässä vähän kiireitä menoja. Kylmää on jaa,
kylmää.
Terve.

— Kylmää on jaa. Kylmempää kuin Italiassa. Hei!

HIENOA PITÄÄ OLLA.

Toistaiseksi käsittämättömästä syystä oli liikemies Pienonen

suvainnut kutsua m.m. ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläisen
ja minut luokseen vierailulle.

Peseydyimme ja menimme.

— Päivää, sanoi Pienonen, ripustakaa palttoonne tuohon. Siihen

kai vielä mahtuu, vaikka siinä on niin paljon suuria, kallishintaisia
turkkeja. On täytynyt vähän varustautua talven varalle. Tuo rouvani
hieno turkki on maksanut 35,000 markkaa. Itselläni on vain
30,000:n. Huono aika. Parempienkin ihmisten täytyy kiristää
lompakkoaan.

— Käykää sisään salongiin, sanoi Pienonen. Muutkin vieraat ovat

siellä. Siirryimme sinne buduaarista. Minä pyytäisin, että herrat
pyyhkisivät jalkansa, meidän salongin persialainen brysselimatto on
niin arka.

— Se on maksanut 10,000 markkaa, sanoi Pienonen.

Niemeläinen ja minä emme sanoneet mitään.

 Keskustelua salongissa hoitivat herra ja rouva Pienonen.

Vieraat olivat olevinaan ihastuneita ja sanoivat: oo! tai: aa! tai:

suurenmoista! tai: todellakin!

— Meillä on vain kuuden huoneen huoneisto, sanoi herra

Pienonen, meillä olisi kyllä varaa ostaa suurempikin osakehuoneisto,
mutta suuret huoneistot eivät nykyään ole muodissa. Täytyy tyytyä
ja elää vaatimattomasti. Vaikka mitäpä joku satatuhat sinne tai tänne
merkitsisi!

— Joka huoneessa on tyyli, sanoi rouva Pienonen, arkkitehti

Hittonen on piirustanut tyylin joka huonetta varten.

— Sai siitä 10,000 markkaa, sanoi herra Pienonen.

— Tämä huone on antiikkista marokkoa, sanoi rouva Pienonen,

mutta olkaa hyvät ja ottakaa mokkakahvia kiinalaisista kupeista
hopeatarjottimelta ja Fazerin kaakkua. Minä en voisi juoda kahvia
ilman Fazerin kaakkua.

— Ja tässä olisi herroille sikareja, sanoi herra Pienonen, niiden

pitäisi olla hyviä, ne ovat maksaneet 10 markkaa kappale.

— Tuo tuossa on Edelfeltin taulu, sanoi rva, minä pidän Edelfeltin

tauluista, niissä on usein niin komeat kehykset. Tämä on maksanut
7,000 markkaa. Me harrastamme paljon taidetta ja kirjallisuutta.

— Meidän kaikki kirjat ovat loistoteoksia, sanoi hra Pienonen, minä

en viitsi lukea kirjoja, joissa ei ole kuvia. Minusta, kun kirjailija on
hyvä kirjailija, niin sillä on kirjassaan kuvia. Kuvat tekevät
kertomuksen paljon paremmaksi.
 — Mieheni on nyt kerta kaikkiaan semmoinen filosoofi, sanoi rva.
Ne ovat kovasti kalliita tuollaiset loistoteokset. Tuokin nahkakantinen
on maksanut 800 markkaa. Ajatelkaas, ja tämä briljanttisormus
minun oikeassa kädessäni ei ole maksanut kuin 3,000 markkaa!

— Kuule, sanoi Niemeläinen yhtäkkiä minulle niin äänekkäästi, että

kaikki pelästyivät ja jäivät ällistyneinä suu auki tuijottamaan. Kuule,
mitä sinun 5 markan kellosi on? Minun 7 markan kelloni on taas
pantissa!

— Niinhän minunkin on vielä, minä vasta huomenna otan sen ulos

samalla kuin 150 markan talvipalttoonikin.

— Kyllä meidän jokatapauksessa nyt jo täytyy lähteä kotiin

illalliselle. Siellähän on vielä kaapissa ne kaksi 50 pennin
herkkusilakkaa, sanoi Niemeläinen. Ne pian kellastuvat vielä
enemmän.

— Tosiaankin, sanoin minä, ja meidän likaisenharmaa

rotuvillakoiramme Jussi, jonka olemme ostaneet 75 pennillä, alkaa
ehkä jo käydä levottomaksi. Se ei ole oikein filosoofinen.

— Hyvästi vaan, sanoi Niemeläinen, ja tervetuloa käymään

meilläkin meidän hienossa 1 huoneen huoneistossa ja istumaan sen
tyylikkäillä kahdella tuolilla, jotka uutena ovat maksaneet 2 markkaa
kpl. Se oli silloin halvempana aikana.

— Hyvästi ja tervetuloa, sanoin minä, mutta ilmoittakaa hyvissä

ajoin tulostanne, että tiedämme lainata 3 markkaa hienoa
kahvileipää varten ja naapurista kupit. Meidän omissa kallisarvoisissa
kupeissamme ei ole korvia.
 Muut eivät puhuneet mitään. Kaikki tuijottivat meihin suu auki,
eikä kukaan sanonut edes: oo! tai: aa! tai: suurenmoista! tai:
todellakin!
PIIRONKI.

Piironki on hyödyllinen huonekalu. Sitäpaitsi se on huonoa suomea.

Lipasto on hyvää suomea, mutta ainoastaan n. 375 suomalaista
tietää mitä lipasto merkitsee. Jokainen suomalainen sitävastoin
tietää, mikä on piironki.

Sanomme siis piironkia piirongiksi, vaikka hyvän suomen vaatijat

tämän johdosta heittävätkin meitä pienillä ja isoilla kivillä.

Ystävälläni ja huonetoverillani Kalle Niemeläisellä ja minulla on

vaatimattomassa huoneessamme kokoonkäännettävän nojatuolin,
päästävedettävän rautasängyn, uloskannettavan pukkisängyn y.m.
lykättävien ja vedettävien, viimeisillään olevien ja jo kokonaan
hajonneiden huonekalujen lisäksi piironki, jossa on ulosvedettävät
laatikot, jotka eivät mene takaisin sisään muuten kuin lyömällä isolla
nuijalla tai kirveellä, ja koska meillä ei ole nuijaa eikä kirvestä, niin
me emme koskaan uskalla vetää piirongin laatikoita auki. Vetoa
huoneessamme kyllä on ilmankin. Ikkunavetoa ja lattiavetoa ja
seinävetoa ja nurkkavetoa. Ainoa paikka, missä ei ole vetoa, on uuni,
silloin kun siihen olisi viritettävä valkea.
 Piironki meillä on sitä varten, että tietäisimme, mihin
kauluksennappimme ovat menneet silloin kun ne putoavat Pudonnut
kauluksennappi nimittäin aina menee piirongin alle, koska sitä on
miltei mahdotonta saada sieltä pois. Ainoastaan hiirenreikä pystyy
siinä suhteessa kilpailemaan piirongin kanssa. Ellei meillä olisi
piironkia, niin luultavasti ostaisimme permantoomme hiirenreiän.

Kerran Niemeläisen ja minun oli määrä mennä vierailulle.

Niemeläinen pudotti ainoan kauluksennappinsa.

— Jäädään siis kotiin, sanoin minä.

— Minä löydän näppini, sanoi Niemeläinen.

— Etkä löydä. Se meni piirongin alle ja sieltä et sitä saa.

— Saanpa, sanoi Niemeläinen ja heittäytyi vatsalleen ja alkoi

kaivella piirongin alustaa.

Minä istuuduin lukemaan kirjaa, jonka nimeä en tässä katso

voivani mainita, koska kirja oli erinomaisen hauska, mutta kuului
valitettavasti huonompaan ajanvietekirjallisuuteen, joka olisi tyystin
hävitettävä maan päältä.

Niemeläinen tuhisi ja ähisi ja niiskutti ja syljeskeli ikäänkuin

höyryveturi olisi pyrkinyt piironkimme alle. Sitten hän suuttui ja alkoi
käyttää pakanallista kieltä.

Mutta yhtäkkiä hän iloisesti hymähti.

— Hei vaan!

— Löytyikö nappi?
 — Ei vielä.

Otaksuin, että etsimisen vaivat olivat saaneet hänet tilapäisesti

vähän kaistapäiseksi, ja jatkoin lukemistani.

— Eläköön! sanoi hän hetken kuluttua.

Ja hetken kuluttua hän sanoi taas — eläköön!

Lopulta hän päästi niin valtavan ilohuudon, että keskeytin lukuni.

— Joko todella vihdoinkin löysit kauluksennappisi!

— En, sitä minä en ole löytänyt. Mutta minäpä olen löytänyt 2

raitiotielippua, tulitikkulaatikon, omenanpuolikkaan — se kyllä jo
näyttää pian alkavan itää — 2 lyijykynää, kynäveitsen, 3 1/2
kampaa, harjan, parsinneulan, teelusikan, pientärahaa yhteensä 1
markka 25 penniä ja 25 Saksan pfennigiä, vähäisen kalakukkoa,
avaimen, luun, piipunpuhdistajan, 4 imuketta ja puoli tusinaa
luumunkiviä.

— Suurenmoista. Sinun kauluksennapillasipa oli hyvä onni,

Annahan kun minä vuorostani pudotan sinne kauluksennappini. Jos
senkin nappaustulokset ovat yhtä hyvät, niin me perustamme
sekatavarakaupan. Ja hankimme lisää 3 piironkia ja monta tusinaa
kauluksennappeja syötiksi. Mutta vieraisille emme enää kerkiä.
TAULU.

Ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen ja minä kannatamme

hartaasti tunnuslausetta »taidetta koteihin».

Maailmassa yleensä vallitseva ahdinkotila on kuitenkin ulottanut

taloudellisesti epäedulliset vaikutuksensa meihinkin siinä määrin, että
uloslämpiävässä ja sisäänsavuavassa 1 huoneen ja 1 nykyajan
mukavuuden sisältävässä huoneistossamme emme tähän mennessä
ole voineet sitä toteuttaa. Seinillämme ei ole ollut muuta kuin
seinäpaperit ja olemme olleet iloisia siitä, että edes nekin ovat vielä
pääpiirteissään pysyneet.

Eräänä sumuisena syyspäivänä vihdoinkin ostimme velaksi

taideteoksen. Se oli taulu. Leveys 75 senttimetriä, korkeus 40
senttimetriä. Taiteilija, joka sen oli maalannut, oli verrattain tunnettu
— me tunsimme hänet jo kouluajoilta —, hinta oli verrattain
kohtuullinen ja saisimme suorittaa sen vähitellen.

Taideteoksena taulu oli harvinaisen onnistunut, värejä oli käytetty

mestarillisesti ja sommittelu ensiluokkainen. Niin vakuutti ainakin
taiteilija itse, ja olihan hän toki asiantuntija jos kukaan. Ainakin
parempi kuin me.
 Niemeläinen ja minä olisimme mielellämme kysyneet, mitä taulu
oikeastaan esitti, mutta emme rohjenneet näyttää
tietämättömyyttämme, joten emme vielä tällä hetkellä tiedä, mitä
taulu esitti. Niemeläinen tietenkin tiesi, että minä en tiennyt, mutta
ei kuitenkaan rohjennut kysyä tiesinkö minä, sillä silloin minä olisin
tietänyt, että hän ei tietänyt. Ja minä tietenkin tiesin, että
Niemeläinen ei tiennyt, mutta en rohjennut kysyä liesikö hän, sillä
silloin hän olisi varmasti tiennyt, että minä en tiennyt. Sen vuoksi
emme ollenkaan puhuneet siitä asiasta.

Niemeläisen mentyä taiteilijan kanssa kahville aloin minä lyödä

kolmituumaista naulaa oikeanpuoleiseen pitkään seinään taulua
varten.

Naulan lyöminen kiviseinään vaatii paljon taitoa ja nauloja.

Saadessani naulan lopultakin pysymään seinässä olin tehnyt litraa
nauloja 8 numeroiksi ja ongenkoukuiksi ja ässiksi ja renkaiksi, sekä
seinään n. 1 neliömetrin verran isompia ja pienempiä reikiä. Lisäksi
suuren joukon syntiä, puhumalla raakuuksia itselleni, nauloille,
seinälle, vasaralle, taululle, taiteelle ylipäänsä ja likaisenharmaalle
villakoirallemme Jussille, joka jännityksellä odotti, milloin putoaisin
tuolilta, jotta se pääsisi puremaan.

Kun Niemeläinen tuli kotiin, riippui taulu seinällä ja oli kovasti

taiteellisen näköinen.

— Vai niin, sanoi Niemeläinen, minkätähden sinä olet ripustanut

taulun tuohon seinälle?

— Sentähden, että sen tarkoitus on seinällä riippuminen. Emme

kai me ostaneet sitä kahvitarjottimeksi tai sängynpohjaksi!
 — Se riippuu väärällä seinällä ja väärällä paikalla. Valo lankeaa
siihen aivan nurinkurisesti. Eikä tauluja koskaan ripusteta noin
korkealle. Me joudumme naurunalaisiksi, jos se saa riippua tuossa.

— Se riippuu siinä, missä se riippuu, mikäli se minusta riippuu!

— Ja mikäli se minusta riippuu, niin se ei ikinä riipu siinä, missä se

nyt riippuu!

— Riippuupa!

— Ei riipu!

— Riippuu! — Jussi, sen pahuksen ilkiö, yritäppäs purra!

Siinä samassa taulu nauloineen putosi alas, säälimättömästi

paljastaen sen peitossa olleen naulanreikäparven seinässä.

— Näetkös nyt, sanoi Niemeläinen, kohtalon sormikin osoittaa,

että taulun paikka ei ole tuolla seinällä! Minäpä näytän, mihin
taiteellinen maku ja aisti sen määrää!

Niemeläinen tarttui vasaraan, kiipesi tuolille ja alkoi lyödä

vasemmanpuoleiseen pitkään seinään naulanreikiä ja nauloja, jotka
menivät 8 numeroiksi ja ongenkoukuiksi ja ässiksi j.n.e.

Minä jatkoin samanlaista toimintaa oikealla seinällä, lainattuani

vasaran naapurista.

Varsinkin peukaloihin sattuvat harhaiskut kiihoittivat ennestään

kiihtynyttä mielialaa siinä määrin, että parkkiintunut villakoiramme
Jussikin alkoi pelätä pahinta ja pyysi päästä ulos.
 Emme joutaneet kuulemaan sen pyyntöjä Vedämme hetkiseksi
esiripun sen eteen, mitä siitä seurasi.

Avatessamme jälleen esiripun oli Niemeläinen saanut naulansa

pysymään ja ripusti taulun siihen.

— Alas, sanoin minä. On taiteen pyhyyden loukkaamista, jos taulu

saa riippua tuolla seinällä! Kuinka se voisi riippua
vasemmanpuoleisella seinällä, kun valo lankeaa suoraan edestäpäin!
Sitäpaitsi taulu ei ole edes keskellä seinää.

— Koeta saada naula menemään siihen paikkaan, missä on seinän

keskipiste! Mitä sinä sitäpaitsi ymmärrät taiteesta!

— Minä olen lukenut taidehistoriaa. Minäpä tiedän, mikä on

goottilainen ja romaani… romaanialainen tyyli!

— Mutta osaatko ratkaista korkeamman asteen yhtälöitä niinkuin

minä!

— Eiväthän ne kuulu tähän asiaan!

— Kuuluuko sitten roomalainen tyyli tähän asiaan! Eivät sinua auta

hatarat kirjatietosi, kun kuitenkin olet synnynnäistä taideaistia vailla!

— Sinullako sitä sitten on!

— Minulla on. On sen verran, että käsitän huoneemme

muodostuvan tyylilliseksi skandaaliksi, jos taulu ripustetaan
oikeanpuoleiselle seinälle!

— Mutta sinne se nyt ripustetaan kuin ripustetaankin, sanoin minä

ja otin taulun alas Niemeläisen naulasta ja ripustin sen omaan
naulaani.

— Ohoo, sanoi Niemeläinen ja sanoi paljon muutakin, jota ei tässä

voi toistaa, ja otti taulun alas ja aikoi ripustaa sen takaisin omaan
naulaansa, mutta minä ennätin ajoissa estämään tämän mielettömän
aikeen. Taulu oli lujaa tekoa, sillä se kesti katkeamatta pitkän mutta
kiivaan kissanhännänvedon.

— Jos taulu ripustetaan vasemmalle seinälle, sanoin minä, niin

minä muutan tieheni ja saat itse maksaa koko huoneen vuokran ja
taulun hinnan ja koiraveron ja kaikkityyni!

— Ja jos taulu ripustetaan oikealle seinälle, sanoi Niemeläinen,

niin minä lähden. Etkö jaksa käsittää, että sen on oltava vasemmalla
seinällä.

— Oikealla! Suoraan sanoen minusta oikeastaan on aivan

yhdentekevää kummalla seinällä se riippuu, mutta oikea seinä on nyt
kerta kaikkiaan muodostunut minulle kunnia-asiaksi, ja minä en
peräydy, vaikka taulu ja henki menisi.

— Saman tekevää minustakin. Yhtä paljon valoa se saa

kummallakin seinällä, mutta narri minä olen, jos lakkaan vaatimasta
sitä vasemmalle seinälle!

Saadaksemme nukkua yömme rauhassa ja kerätäksemme uusia

voimia riidan jatkamista varten, sijoitimme taulun toistaiseksi sohvan
alle, missä siihen ei langennut valoa ollenkaan.

Seuraavana päivänä tuli taiteilija ja vei taulunsa pois.

— Ette te kuitenkaan koskaan kykene sen hintaa minulle

suorittamaan, sanoi hän.
 Ja siinä hän taisi olla oikeassa.

Mutta nyt me hyvin ymmärrämme, miten taiteen jalostavasta

vaikutuksesta huolimatta suuressa julkisuudessa voi syntyä ankaria
taideriitoja. Kun jo pikkuisen »taidetta koteihinkin» voi moista
levottomuutta matkaansaattaa.
PELKKÄ KOUKKU

Oli verrattain onnistunut kesäiltapäivä.

Leivonen lauloi käyttäen tunnettua avonaista laulutapaansa ilman

sanottavaa palleatukea, mutta mukiinmenevällä sointupuhtaudella,
jota kurkunpään ahtauden aiheuttama ylärekisterin ala-sointujen
takakireys ei pahoin päässyt häiritsemään.

Mustapartainen mies kulki onkivapa toisessa kainalossa ja toinen

kainalo tyhjänä laivalaiturille, missä ennestään viisi huomattavaa,
paikkakunnan kesävieraitten joukkoon kuuluvaa herrasmiestä istui
onkimassa kaloja. Ei mitään määrätynlaisia kaloja vaan kaloja
ylipäänsä. Mitä kaloja tahansa.

Mustapartainen mies sijoittautui muitten joukkoon laiturille,

sopivan onkimatkan päähän, avasi siiman kierteestä ja heitti koukun
mereen, ilman matoa.

Viisi herrasmiestä katsahti hämmästyneinä toisiinsa ja vielä

hämmästyneempinä mustapartaiseen mieheen.

Ongittiin. Istuttiin ja odotettiin. Kohot eivät liikkuneet.

 Mustapartainen mies onki, istui, odotti. Koho ei liikkunut.

— Kuulkaa, sanoi lopulta muuan herrasmies huonosti salatulla

vahingonilolla mustapartaiselle miehelle, — olette unohtanut madon!

— Minäkö?

— Niin, olette unohtanut madon.

— Minkä madon? Ei minulla ole mitään raatoa.

— Miksi teillä ei ole matoa?

— Pitäisikö minulla sitten välttämättä olla mato! Minulla on koira ja

palvelija ja rottia kellarissa ja hiiriä vinoilla, pitäisikö minulla vielä
lisäksi olla matojakin?

— Mutta ymmärtäkäähän… kuinka voitte onkia ilman matoa…

— Onko teillä laama-eläin ja orava ja kaksikyttyräinen kameeli?

— Ei — mitä se tähän kuuluu!

— Kuinka voitte onkia ilman laama-eläintä ja oravaa ja

kaksikyttyräistä kameelia?

— Tottakai minä voin onkia.

— Tottakai minäkin voin onkia ilman matoa!

— Ette suinkaan. Ettekö ole koskaan ennen onkinut?

— Syntymästäni saakka.

— Ettekö sitten tiedä, että ongittaessa koukkuun pistetään mato?

 — Toiset pistävät, toiset eivät. Minä en pistä.

— Luuletteko sitten saavanne kaloja, ellette pane matoa

koukkuun?

— Luuletteko te sitten saavanne kaloja, kun pistätte madon

koukkuun?

— Tietysti.

— Hah hah, ettepä saa! Minä olen nähnyt teidän kaikkien istuvan
täällä jo seitsemänä iltana ja joka kerran olette pistäneet matoja
koukkuihinne, mutta ette ole saaneet yhtään ainoata kalaa. Ette
yhtään ainoata. Voi onkia ilman matoa ja madon kera. Te ongitte
kera, minä ongin ilman. Te ette saa yhtään kalaa ja minä en saa
yhtään kalaa. Me saamme siis aivan yhtä vähän kaloja. Mutta
minäpä saan ne kalat, joita minä en saa, paljon vähemmällä vaivalla
kuin te matoinanne!

Ploiskis!

Ne viisi herrasmiestä heittivät sen mustapartaisen miehen laiturilta

mereen.
VOITTOA LIIKKEESTÄ.

Letkunen ei ollut mikään tavallinen mies. Hän oli liikemies. Hän

perusti paraikaa omaa liikettä lainaksi saamansa suuremman
rahasumman avulla.

Hän oli aluksi tilannut liikkeeseensä sisustuksen. Hyllyt ja

myymäläpöydän.

Letkunen oli paraikaa myymälässään ja sijotteli paikoilleen hyllyä,

joka ensimmäisenä oli valmistunut.

Silloin myymälään ilmestyi arpajaisvoittojen kerääjä naisen

hahmossa.

— Tietysti johtaja Letkunen liikemiehenä lahjoittaa meille jonkun

paremman voiton? Se on jokaisen kansalaisen velvollisuus. Meidän
asiamme on niin hyvä.

— Mutta minulla ei vielä oikeastaan olekaan liikettä. Se vasta on

tulossa.

— Sitä suuremmalla syyllä. Teidän tuleva liikkeenne ei tule

menestymään, ellette muista meitä. Antakaa joku suurempi voitto, ja
menestyksenne on taattu.

— Minulla ei ole vielä mitään. Näettehän, ettei koko liikkeessä vielä

ole muuta kuin tyhjät seinät ja tuo hylly!

— No mutta tuo hyllyhän on suurenmoinen voitto! Tietysti annatte

hyllyn! Siitä tulee 3 kirjahyllyä.

— Mutta sehän on mahdotonta!

— Ei ollenkaan mahdotonta, sahalla sen saa pian 3 osaan. Oi,

minä kiitän jo etukäteen! Te olette jalomielinen kansalainen, johtaja
Letkunen. Ajatelkaa arpajaistemme suurta tarkoitusta ja liikkeenne
ja omaistenne ja jälkeläistenne ja tulevien sukupolvien onnea. Mitä
on sen kaiken rinnalla 1 hylly, jonka, jos onni on hyvä, voitte saada
takaisinkin ostamalla arpoja.

Puolen tunnin kuluttua oli voittojen kerääjä puhunut Letkusen niin

pyörryksiin, että Letkunen itse kuljetti hyllyn arpajaistoimistoon ja
tarjosi vielä takkiaankin yltään, mutta onneksi kukaan ei tullut
huomanneeksi hänen tarjoustaan.

Seuraavana päivänä Letkunen sai myymäläänsä toisen hyllyn ja

myymäläpöydän.

Sinä päivänä syntyi Letkusen myymälässä ankara kina kolmen eri

arpajaisten voittojen kerääjän kesken siitä, kuka saisi
myymäläpöydän, kuka saisi hyllyn ja kuka jäisi ilman.

Yksi voittojen kerääjä sai myymäläpöydän ja molemmat toiset

jakoivat hyllyn kahtia keskenään. Letkunen jäi ilman.

Letkunen tilasi uuden myymäläpöydän ja uudet hyllyt.

 Ensimmäisen hyllyn saavuttua Letkunen lukitsi myymälän oven ja
varustautui revolverilla.

Eräitten arpajaisten voittojenkerääjä kiipesi sisään pihanpuolella

olevasta ikkunasta. Puolen tunnin kuluttua Letkunen kyynelsilmin
luovutti jaloon tarkoitukseen 1 hyllyn ja 1 revolverin.

Myöhemmin samalla viikolla hän toisille arpajaisvoittojen kerääjille

luovutti sitkeän vastarinnan jälkeen myymäläpöydän ja toisen hyllyn
ja suuren puukon ja puolen tusinaa mukulakiviä, jotka hän oli
kerännyt myymäläpöydän taakse.

Letkuselta oli nyt kahteen kertaan mennyt myymälän sisustus. Hän

tilasi vielä kolmannen kerran hyllyt ja myymäläpöydän.

Mutta silloin oli tulossa yhtaikaa seitsemät suuret arpajaiset.

Arpajaisvoittojen kerääjät ahdistelivat Letkusta yötä päivää. He
saivat hyllyt ja myymäläpöydän jo puuseppätehtaasta lautoina.

Letkusen liikkeen perustamiseen lainaama koko summa oli nyt

mennyt.
Hänet tunnettiin arpajaispiireissä jalona ja pehmeänä kansalaisena.
Hänen liikkeensä olisi epäilemättä menestynyt, jos hänellä olisi liike
ollut.

Hän meni vielä kerran tyhjään myymälähuoneistoonsa, jonka

vuokra oli maksamatta. Hän murti permantoon ison aukon ja peitti
sen sitten rikkinäisillä matoilla. Se oli suuri sudenkuoppa, jonka
pohja oli kellarissa. Letkunen odotti seuraavaa arpajaisvoittojen
kerääjää.
 Voittojen kerääjä tulikin, puhui Letkusen pyörryksiin ja Letkunen
putosi omaan kuoppaansa.

Voittojen kerääjä siis tälläkin kertaa peri voiton.

ROMULUS JA REMUS.

3-näytöksinen historiallinen draama Rooman perustamisen ajoilta.

Henkilöt:

Romulus | kaksoisveljeksiä, Rooman perustajia. Remus | Tullia,

nuori neito.

Aika: Vuonna 753 e.Kr.

I näytös.

Kaupunginrakennustyömaalla.

Remus: Jahah, Reema on siis nyt perustettu.

Romulus: Reema! Mikä hiton Reema!

Remus: Tämä maailmanhistoriallisen kuuluisa kaupunkimme!

Minun nimeni mukaan sen nimi olkoon Reema.
 Romulus: Minä panen kiukkuisen vastalauseeni! Ja kaupungin
nimeksi panen oman nimeni mukaan Rooma!

Remus: Reema pysyy!

Romulus: Roomapa!

Remus: Reema, Reema, Reema!

Romulus: Rooma!

Tullia: (tulee).

Remus: Pois sivulliset täältä!

Tullia: (menee).

Romulus Rooma!

Remus: Reema!

(Tappelevat.)

Romulus: Aa… aa… puh!

Remus: No, jok» tunnustat, että se on Reema?

Romulus: O… oo… oh… olkoon. Vaikka se on väärin. Sinä käytit

jiu-jitsua ja koukkujalkaa! Minä painin rehellistä ranskalaista painia.

Remus: Minä tiedän ne asiat paremmin. Minähän olon

kaupunkimme urheilulautakunta.

Romulus: Mutta minä olen sopimuksemme mukaan valtuusto ja

maistraatti.
 Remus: Ja minä olen kaupungin komendantti ja por- ja
poliisimestari!

Tullia (tulee).

Remus: Pois sivulliset!

Tullia: En minä ole mikään sivullinen. Minä olen tämän näytelmän

sankaritar.

Remus: Tiehenne!

Tullia: Huh, minkälainen käytös! — Ei, ei voi ajatella

paremmanpuoleista historiallista näytelmää ilman sankaritarta ja
rakkautta. (Romulukselle.) Minä rakastan esim. sinua.

Romulus: Olkoon menneeksi. Olet siis onnellinen aviopuolisoni.

Tullia: No mutta hyvänen aika, ensinhän on kuulutettava ja

vihittävä ja sen semmoista!

Romulus: Ei tarvita. Menemme siviiliavioliittoon, ja minä olen

tämän kaupungin maistraatti, joka sellaiset solmii. Tulehan kotiin
laittamaan päivällistä.

Remus: Seis, odota, Romulus! Tässä saat muutamia kaavakkeita

täytettäväksesi. Ne ovat tuloilmoituskaavakkeet kunnallisverotusta
varten. Minähän olen taksoituslautakunta. Kaavakkeet on huomenna
klo 1-2 ip. asianmukaisesti täytettynä palautettava tähän kivelle, joka
on taksoituslaufakuiman kanslia.

II näytös.
 Romuluksen kotona.

Romulus (yrittää täyttää tuloilmoituskaavaketta).

Tullia: Älä revi irti kaikkia hiuksia päästäsi! Jospa ne eivät enää
kasvakaan uudestaan.

Romulus: Älä lavertele. Minä tulen muutenkin hulluksi! B kohta, C

kohta ja D kohta. »Jos tulo on hankittu kaupungin alueen
ulkopuolella, on se laskettava vain puoleksi varsinaisesta arvosta,
mutta tulo, joka nautitaan kaupungin alueen sisäpuolella, lasketaan
koko arvoksi.» Minä olen hankkinut sotasaaliina amphoran viiniä
etruskilaiselta kaupungin ulkopuolella, mutta olen nauttinut puolet
siitä amphorallisesta kaupungin muurien sisäpuolella. Onko nyt puoli
amphoraa puoli arvoa ja toinen puoli amphoraa… mitä sinäkin siinä
tuijotat! Mene tiehesi!

Tullia: Minäkö, oh! Etkö rakasta minua?

Romulus: Älä sotke! Älä sotke!

Tullia: Sinä loukkaat minua.

Romulus: Voi Jupiter ja kaikki vakinaiset ja apujumalat ja

virkaatekevät jumalat ja ylimääräiset jumalat, iskekää salamanne
näihin kaavakkeisiin! Niinkuin minä paiskaan permantoon tämän
muinaisroomalaisen vaasin. (Paiskaa permantoon
muinaisroomalaisen vaasin.)

Tullia: Oi hirveätä! Sinä olet nyt 5 tuntia riehunut kuin mielipuoli ja

kiroillut kuin kaksi à kolme sotajoukkoa. Aiotko usein täyttää
tuollaisia taksoituskaavakkeita?
 Romulus: Joka vuosi. Kerran vuodessa. Herkulavita!

Tullia: Siinä tapauksessa minä menen. Menen iäksi. Hyvästi.

(Menee.)

Romulus (takoo nyrkeillään kaavakkeita).

(Esirippu.)

III näytös.

Kaupunginrakennustyömaalla.

Tullia (Remukselle): Täytätkö sinäkin taksoituskaavakkeita?

Remus: En. Minä olen itse taksoituslautakunta.

Tullia: Siinä tapauksessa minä nyt rakastankin sinua. Otan

avioeron.

Romulus (tulee): Haa, Tullia, sinä uskoton!

Remus: Missä kaavakkeet?

Romulus: Jos uskallat puhua minulle niistä kirotun kirotuista

kaavakkeista halaistun sanan puolikkaan, niin heitän sinut alas
Rooman muureilta kuin rasun.

Remus: Muurit! Nuo sinun muurisi, jotka rakennuskonttorina olet

itselläsi teettänyt hätäaputöinä! Mokomat muurit! Hup! (Hyppää
tasajalkaa muurin yli ja taas takaisin.) Hupsis!
 Romulus: Sinä… sinä!… Muurini… Tullia… Taksoituskaavakkeet!
Sinä yrität pilkaten riistää minulta rakentajakunniani ja noitten
pirullisten kaavakkeitten avulla vaimoni ja järkeni! Haa…haa!
(Pukkaa Remuksen Tiber-virtaan.)

Remus (hukkuu).

Tullia: Oletko sinä nyt itse taksoituslautakunta?

Romulus: Olen. Minä olen nyt kalkki.

Tullia: Minä tulen takaisin luoksesi.

Romulus: Ja tämän kaupungin nimi olkoon nyt Rooma!

(Esirippu.)
ILOINEN JA TYYTYVÄINEN

— Minä olen iloinen ja tyytyväinen, jupisi herra Jakari itsekseen

luettuaan 29 markkaa ja mielenkiintoa vaativan kirjan
itsesuggestionista, nykyajan suuresta ja samalla hämmästyttävän
yksinkertaisesta parannuskeinosta kaikkea pahaa, ikävyyttä ja
sairautta vastaan. Jos on sairas, niin on vain keskitettävä
ajatuksensa ja toistettava itselleen: olen terve, olen tervc, olen terve,
ja vähitellen todella tunteekin itsensä terveeksi ja tulee terveeksi. Jos
on murheellinen ja toivoton, niin on vetäydyttävä hetkiseksi
hiljaisuuteen ja sanottava itselleen: minä olen iloinen ja tyytyväinen,
monta kertaa peräkkäin, ja vähitellen todella tulee iloiseksi ja
tyytyväiseksi. Tämä on minua varten!

Tuntia myöhemmin oli herra Jakarin edessä kunnallisverojen

perijä.

— Ettekö voi odottaa vielä edes yhtä viikkoa? kysyi Jakari.

— En voi. Minä olen odottanut sen yhden viikon jo niin monta

kertaa. On ulosmitattava.

— No menkää sitten edes vielä tänään ulos ja tulkaa huomenna

mittaamaan.