Full download ebook at ebookmass.

com

German And United States Colonialism In A

Connected World: Entangled Empires 1st Edition
Janne Lahti
For dowload this book click link below
https://ebookmass.com/product/german-and-united-
states-colonialism-in-a-connected-world-entangled-
empires-1st-edition-janne-lahti/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download more ebook from https://ebookmass.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Violence, Colonialism and Empire in the Modern World

1st Edition Philip Dwyer

https://ebookmass.com/product/violence-colonialism-and-empire-in-
the-modern-world-1st-edition-philip-dwyer/

Slavery, Surveillance and Genre in Antebellum United

States Literature Kelly Ross

https://ebookmass.com/product/slavery-surveillance-and-genre-in-
antebellum-united-states-literature-kelly-ross/

Corporatizing Rural Education: Neoliberal Globalization

and Reaction in the United States 1st Edition Jason A.
Cervone (Auth.)

https://ebookmass.com/product/corporatizing-rural-education-
neoliberal-globalization-and-reaction-in-the-united-states-1st-
edition-jason-a-cervone-auth/

Colonialism, Independence, and the Construction of

Nation-States 1st ed. Edition Forrest D. Colburn

https://ebookmass.com/product/colonialism-independence-and-the-
construction-of-nation-states-1st-ed-edition-forrest-d-colburn/
Sportswomen’s Apparel in the United States: Uniformly
Discussed 1st ed. Edition Linda K. Fuller

https://ebookmass.com/product/sportswomens-apparel-in-the-united-
states-uniformly-discussed-1st-ed-edition-linda-k-fuller/

Race, Popular Culture, and Far-right Extremism in the

United States 1st Edition Priya Dixit

https://ebookmass.com/product/race-popular-culture-and-far-right-
extremism-in-the-united-states-1st-edition-priya-dixit/

(Dis)Connected Empires: Imperial Portugal, Sri Lankan

Diplomacy, and the Making of a Habsburg Conquest in
Asia Zoltán Biedermann

https://ebookmass.com/product/disconnected-empires-imperial-
portugal-sri-lankan-diplomacy-and-the-making-of-a-habsburg-
conquest-in-asia-zoltan-biedermann/

Culture and Diversity in the United States: So Many

Ways to Be American 1st

https://ebookmass.com/product/culture-and-diversity-in-the-
united-states-so-many-ways-to-be-american-1st/

Sovereignty and Land Rights of Indigenous Peoples in

the United States 1st ed. Edition Wayne Edwards

https://ebookmass.com/product/sovereignty-and-land-rights-of-
indigenous-peoples-in-the-united-states-1st-ed-edition-wayne-
edwards/
German and
United States Colonialism
in a Connected World
Entangled Empires
Edited by Janne Lahti
Cambridge Imperial and Post-Colonial Studies

Series Editors
Richard Drayton
Department of History
King’s College London
London, UK

Saul Dubow
Magdalene College
University of Cambridge
Cambridge, UK
The Cambridge Imperial and Post-Colonial Studies series is a well-
established collection of over 100 volumes focussing on empires in world
history and on the societies and cultures that emerged from, and chal-
lenged, colonial rule. The collection includes transnational, comparative
and connective studies, as well as works addressing the ways in which
particular regions or nations interact with global forces. In its forma-
tive years, the series focused on the British Empire and Commonwealth,
but there is now no imperial system, period of human history or part of
the world that lies outside of its compass. While we particularly welcome
the first monographs of young researchers, we also seek major studies
by more senior scholars, and welcome collections of essays with a strong
thematic focus that help to set new research agendas. As well as history,
the series includes work on politics, economics, culture, archaeology, liter-
ature, science, art, medicine, and war. Our aim is to collect the most
exciting new scholarship on world history and to make this available to
a broad scholarly readership in a timely manner.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/13937
 Janne Lahti
Editor

German and United

States Colonialism
in a Connected World
Entangled Empires
Editor
Janne Lahti
Department of Philosophy, History and Art
University of Helsinki
Helsinki, Finland

ISSN 2635-1633 ISSN 2635-1641 (electronic)

Cambridge Imperial and Post-Colonial Studies
ISBN 978-3-030-53205-5 ISBN 978-3-030-53206-2 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-53206-2

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG 2021
Chapter 1 is licensed under the terms of the Creative Commons Attribution 4.0 Inter-
national License (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). For further details see
license information in the chapter.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc.
in this publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such
names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for
general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and informa-
tion in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither
the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with
respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

Cover illustration: Niday Picture Library/Alamy Stock Photo

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgments

As usual, academic gratitude has accumulated during the making of this

book. The period spent as a visiting scholar at Free University Berlin’s
Global History Program certainly proved extremely helpful in deep-
ening my views on German colonialism and contemplating on the forms
and range of historical connections between United States and German
empires. Thanks for having me over and for the exchange of ideas, Sebas-
tian Conrad. I also enjoyed the lattes/beers and the talks with Eriks
Bredovskis, Nicola Camilleri, Minu Haschemi Yekani, Adam Hjorthen,
Valeska Huber, Dörte Lerp, and Ben van Zee. The experience would not
have been as stimulating without my Global Settler Colonialism class.
Thanks to all the wonderful students for engaging my arguments and
challenging me. The same goes to the equally wonderful students at the
University of Helsinki, where I have taught several years on settler colo-
nialism and German and US empires. For enabling this book to come
to life in the first place, I wish to thank the Academy of Finland and
the Finnish Cultural Foundation. Both institutions, together with the
University of Helsinki, have kept my academic career afloat in recent years.
Research fellowships at the Hunting Library, in San Marino, California,
and the Buffalo Bill Center of the West, in Cody, Wyoming, have also
been very helpful in nurturing my ideas on global empires. My magnif-
icent author team deserves a massive thanks. At Palgrave, Molly Beck,
Ashwini Elango, Maeve Sinnott, and Sam Stocker have proven most

v
vi ACKNOWLEDGMENTS

helpful, patient, and supportive. Finally, my warmest thanks go, as always,

to my family, to my wife Sanna who has put up with me for two decades
already, and our two soon-to-be-adults, Sofia and Juho.
 Praise For German and United States
Colonialism in a Connected World

“Janne Lahti brings together a fine ensemble of international scholars to

look at one of the currently most rewarding fields in imperial history, the
history of transimperial entanglements. The volume specifically engages
with US-German imperial relations and throws new light on their great
historical significance. Lahti’s skillful and gripping introduction immedi-
ately draws the reader into the subject matter. His real feat, however,
lies in the composition of the contributions that covers broad historical
ground and at the same time provides in-depth empirical analysis. A timely
and stimulating book at the interface of imperial and global history.”
—Roland Wenzlhuemer, Ludwig-Maximilians-Universität München

“This outstanding collection of essays on the many entanglements of

Germany and the United States in the age of empire showcases a highly
dynamic research field of younger and established scholars that is breaking
down the barriers and stale conventions that have long hindered a full
understanding of global competitive colonialism. By also challenging
the national exceptionalism that has long contained both American and
German history, the essays are sure to spark lively debate that will lead to
productive new avenues of research.”
—Erik Grimmer-Solem, Wesleyan University

vii
viii PRAISE FOR GERMAN AND UNITED STATES COLONIALISM IN A …

“Entangled Empires presents global and transnational scholarship at their

finest. Full of original research, arresting insights, and powerful case
studies, the essays collected here decentre US and German colonialism
in compelling ways. In crisp and elegant prose the authors in this superb
collection show as never before how the United States and German impe-
rial formations were entangled by flows of knowledge, people, and strate-
gies of colonial domination, and developed relationally with one another.
This carefully curated volume showcases how the signature methods of
transnational and global history—connected, comparative, and collabo-
rative—offers vital new understandings on imperial formation and the
imperial origins of contemporary globality.”
—Stephen Tuffnell, St Peter’s College, University of Oxford

“This important collection offers a wealth of thought-provoking essays

that open up a long overdue discussion about the myriad ways that U.S.
and German colonialism interacted with one another across the long nine-
teenth century. After reading German and United States Colonialism in
a Connected World, it will be impossible to think about U.S. or German
history—or, indeed, global history—the same way ever again.”
—Karl Jacoby, Columbia University

“The compelling essays in this rich, wide-ranging volume vividly demon-

strate the value of approaching histories of modern colonialism as globally
entangled. Focusing on the ways Germans’ perceptions of U. S. empire—
as inspiration and model, rival and threat—shaped their understandings
of Germany as nation, empire and world power, the essays reveal myriad
ways that German visions of settler-colonial rule, racialized power and
colonial violence crossed national and imperial boundaries.”
—Paul Kramer, Vanderbilt University
 Contents

1 Introduction: Relational Empires 1

Janne Lahti

Part I Portabilities

2 Seapower and Frontier Settlement: Friedrich List’s

American Vision for Germany 17
Gregor Thum

3 The Fantasy of Open Space on the Frontier: Max

Sering from the Great Plains to Eastern Europe 41
Robert L. Nelson

4 The Role of US Railroads in the German Expansionist

Mindset of Gerhard Rohlfs 63
Tracey Reimann-Dawe

5 Between France, Germany, and the United States:

Raymond Aron as a Critical Theorist of Colonialism
and Empire 83
George Steinmetz

ix
x CONTENTS

Part II Passages

6 “A Truly Exquisite Little Phrase:” Global Colonialist

Visions vs. The “Drang nach Osten” 109
Jens-Uwe Guettel

7 Ruling Classes and Serving Races: German Policies

on Land, Labor, and Migration in Trans-Imperial
Perspective 129
Dörte Lerp

8 How the Südwest Was Won: Transnational Currents

of American Agriculture and Land Colonization
in German Southwest Africa 153
Jeannette Eileen Jones

9 Practicing Empire: Germany’s Colonial Visions

in the Pacific Northwest 177
Eriks Bredovskis

Part III Parallels

10 Similarity in Appearance—“Chinaman” in German

and American Satire Magazines Around 1900 203
Volker M. Langbehn

11 “I Almost Pulled Her to My Heart, but…”

Competing Masculinities in Karl May’s Wild West
Fictions and Their Modern Theatrical Adaptations 229
A. Dana Weber

12 In Service of Empires: Apaches and Askaris

as Colonial Soldiers 253
Janne Lahti and Michelle R. Moyd
 CONTENTS xi

13 Words and Wars of Conquest: The Rhetoric

of Annihilation in the American West and the Nazi
East 277
Edward B. Westermann

Part IV Afterwords

14 Empires of Comparison 301

Andrew Zimmerman

15 Settler Colonialism and Financial Imperialism: The

German and United States Empires in a Global Age 307
Sebastian Conrad

Index 315
 Notes on Contributors

Eriks Bredovskis is Ph.D. candidate in the Department of History at

the University of Toronto and affiliate with the Collaborative Program at
the Anne Tanenbaum Centre for Jewish Studies. Funded by the Canada
Graduate Scholarship from SSHRC, his dissertation examines German
anxiety about US empire from 1878 to 1918, with a particular interest
in Germans in the North Pacific Ocean. His most recent publication is
titled “Sketching America: German Depictions of the United States and
Woodrow Wilson” in the October 2019 issue of German Studies Review.
Sebastian Conrad is Professor of Global History at the Free Univer-
sity of Berlin. He has a background in both modern Western European
and Japanese history and is currently interested primarily in transnational
and global history approaches and their contribution to an understanding
of the interactions and entanglements of the past. His recent publica-
tions include German Colonialism: A Short History (Cambridge Univer-
sity Press, 2012), What is Global History? (Princeton University Press,
2016), and An Emerging Modern World, 1750–1870, eds. with Jürgen
Osterhammel, (A History of the World, vol. 4; The Belknap Press of
Harvard University Press, 2018).
Jens-Uwe Guettel is Associate Professor of German Studies and History
at Penn State. His first book, German Expansionism, Imperial Liber-
alism, and the United States, 1776–1945 (Cambridge University Press,
2012), focuses on the domestic ramifications of colonial expansion for

xiii
xiv NOTES ON CONTRIBUTORS

nineteenth- and early twentieth-century Germany and Nazi expansionism.

His current book project, Radical Democracy in Germany, 1871–1918,
takes a broad look at women, socialists, anarchists, and a host of other
individuals and movements interested in radical change in Germany
before 1918. Guettel’s articles have appeared, for instance, in the Journal
of Modern History, Central European History, and Modern Intellectual
History.
Jeannette Eileen Jones is Associate Professor of History and Ethnic
Studies at the University of Nebraska-Lincoln. Her research expertise
and interests include Gilded Age and Progressive Era history, transna-
tional history, pre-Colonial Africa, history of science, digital history, Black
European Studies, and the Black American West. She is the author of
In Search of Brightest Africa: Reimagining the Dark Continent in Amer-
ican Culture, 1884–1936 (The University of Georgia Press, 2010). She is
currently working on her second monograph, America in Africa: U.S.
Empire, Race, and the African Question, 1821–1919, which is under
advanced contract with Yale University Press.
Janne Lahti works as Academy of Finland Research Fellow at the
University of Helsinki, Finland. His research focuses on global and
transnational histories of settler colonialism, borderlands, the Amer-
ican West, and German and Nordic colonialism. He has authored five
books, including Cinematic Settlers: The Settler Colonial World in Film,
with Rebecca Weaver-Hightower (Routledge, 2020), The American West
and the World: Transnational and Comparative Perspectives (Routledge,
2019), and Wars for Empire: Apaches, the United States, and the South-
west Borderlands (University of Oklahoma Press, 2017). His current book
project is titled Global Settler Colonialism: American West and Imperial
Germany in the World of Empires.
Volker M. Langbehn is Professor in the German Program at San Fran-
cisco State University. His scholarly interests include German Literature
from 1700–1820 and from 1890–present, theory of literature, cultural
criticism, European and American Colonialism, Visual Studies, and Geno-
cide Studies. His main publications include German Colonialism: Race,
Holocaust, and Postwar Germany, with Mohammad Salama (Columbia
University Press, 2011) and German Colonialism, Visual Culture, and
Modern Memory (Routledge, 2010). Langbehn’s current project is titled
 NOTES ON CONTRIBUTORS xv

Precursors to Genocide: European and American Imperialism and Mass

Culture from the late 19 th Century to 1933.
Dörte Lerp works as postdoctoral researcher at the Free University of
Berlin. Her research interests include German and European colonial
history, postcolonial memorial culture as well as tourism and development
history. Her first monograph, Imperiale Grenzräume. Bevölkerungspoli-
tiken in Deutsch-Südwestafrika und den östlichen Provinzen Preußens
1884–1914 (Campus, 2016), examined colonial policies in German
Southwest Africa and the eastern Prussian provinces. Her current project,
funded by the German Research Council, investigates how tourism shaped
European-African economic and socio-political relations. Her publica-
tions also include New Perspectives on the History of Gender and Empire.
Comparative and Global Approaches, with Ulrike Lindner (Bloomsbury
2018).
Michelle R. Moyd is Associate Professor of History at Indiana Univer-
sity—Bloomington. She is a historian of eastern Africa, with special inter-
ests in the region’s history of soldiering and warfare. She is also inter-
ested in bringing the experience of nineteenth-century African-American
soldiers into a broader analysis of soldiers of empire. Her book, Violent
Intermediaries: African Soldiers, Conquest, and Everyday Colonialism in
German East Africa, was published by the Ohio University Press in 2014.
Robert L. Nelson is Head of the Department of History at the Univer-
sity of Windsor, Canada. His main areas of research include settler colo-
nial studies, cultural military history, the law of warfare, and food history.
His revised Cambridge dissertation appeared in 2011 as German Soldier
Newspapers of the First World War (Cambridge University Press). Earlier
he published the edited volume Germans, Poland, and Colonial Expan-
sion to the East: 1850 Through the Present (Palgrave, 2009). He is currently
working on the biography of Max Sering.
Tracey Reimann-Dawe is Assistant Professor in German at Durham
University, UK. Her research interests focus on aspects of German
history, literature, and culture from the mid-nineteenth century onwards,
including colonialism, travel writing, nationalism, cultural memory, and
protest movements. Her publications include “Time and the Other in
Nineteenth-Century German Travel Writing,” Transfers: Interdisciplinary
Journal of Mobility Studies [Special section ‘Travel Writing and Knowl-
edge Transfer], 2016 and “The British Other on African soil: the rise
xvi NOTES ON CONTRIBUTORS

of nationalism in colonial German travel writing on Africa”, Patterns of

Prejudice [Special issue ’German Nationalist and Colonial Discourse’],
2011.
George Steinmetz is the Charles Tilly Professor of Sociology at the
University of Michigan and has been a tenured professor at the Univer-
sity of Chicago and the New School in New York. His main areas are
the sociology of empires and states, social theory, and the history and
philosophy of the social sciences. His recent publications include “Sozi-
ologie und Kolonialismus: Die Beziehung zwischen Wissen und –Politik,”
Mittelweg 36 (May 2020), “Scientific Autonomy, Academic Freedom,
and Social Research in the United States,” Critical Historical Studies
(Fall 2018), and “Sociology and Colonialism in the British and French
Empires, 1940–1960s,” Journal of Modern History 89.3 (2017).
Gregor Thum is Associate Professor of History at the University of
Pittsburgh. He is a historian of nineteenth- and twentieth-century Central
European history with a particular interest in the German borderlands
of east central Europe, the history of forced migration, and politics of
the past. He is the author of Uprooted: How Breslau Became Wrocław
during the Century of Expulsions (Princeton University Press, 2011),
editor of Traumland Osten: Deutsche Bilder vom östlichen Europa im 20.
Jahrhundert (Vandenhoeck & Ruprecht, 2006) and co-editor of Helpless
Imperialists: Imperial Failure, Fear, and Radicalization (Vandenhoeck &
Ruprecht, 2013).
A. Dana Weber is Associate Professor of German in the Department of
Modern Languages and Linguistics at Florida State University in Talla-
hassee. Her interdisciplinary research addresses diverse topics including
performativity, performance and the uncanny, Karl May festivals, the films
of Fritz Lang and Quentin Tarantino, film noir in East Germany, and
the German Romantic novella. Dana is the author of Blood Brothers and
Peace Pipes: Performing the Wild West in German Festivals (University of
Wisconsin Press, 2019), editor of the essay collection Performativity—
Life, Stage Screen. Reflections on a Transdisciplinary Concept (LIT Verlag,
2018), and author of several articles.
Edward B. Westermann is Professor of History at Texas A&M
University-San Antonio. He has published extensively on the Holocaust
and military history, including Hitler’s Ostkrieg and the Indian Wars:
Comparing Genocide and Conquest (University of Oklahoma Press, 2016)
 NOTES ON CONTRIBUTORS xvii

and Hitler’s Police Battalions: Enforcing Racial War in the East (Univer-
sity Pres of Kansas, 2005). His newest book, Drunk with Genocide?
Drinking Rituals, Masculinity, and Mass Murder in Nazi Germany will
be published by Cornell University Press in March 2021.
Andrew Zimmerman is Professor of History at the George Washington
University. They is the author of Anthropology and Antihumanism in
Imperial Germany (Chicago University Press, 2001) and Alabama in
Africa: Booker T. Washington, the German Empire, and the Globalization
of the New South (Princeton University Press, 2010). They has also edited
Karl Marx and Friedrich Engels, The Civil War in the United States (Inter-
national Publishers, 2016). Their current project is writing a transnational
history of the American Civil War.
 List of Figures

Fig. 8.1 Campbell’s Soil Culture Manual Cover (1905) (Courtesy

of History Nebraska) 166
Fig. 8.2 Top Left: Oxcart on the Trek. Bottom Left: Rambouillet
Sheep in Rehoboth. Top Right: Grazing Land of His
Majesty’s the Emperor’s Farm. Bottom Right: Cattle
Herd by the Open Water (Source Deutschland als
Kolonialmacht: Dreißig Jahre deustche Kolonialgeschichte
[1914]) 169
Fig. 9.1 Page from Paul Behncke, “Kleiner Kreuzer
“Falke,” Auslandsreisen unter dem Kommando von
Korvettenkapitän Paul Behncke (Fotoalben), Nord-
und Mittelamerika,” Bundesarchiv-Freiburg, BArch N
173/31, Bd. 31 183
Fig. 9.2 Page from Paul Behncke, “Kleiner Kreuzer
“Falke,” Auslandsreisen unter dem Kommando von
Korvettenkapitän Paul Behncke (Fotoalben), Nord-
und Mittelamerika,” Bundesarchiv-Freiburg, BArch N
173/31, Bd. 31 186
Fig. 9.3 Image from Paul Behncke, “Kleiner Kreuzer
‘Falke,’ Auslandsreisen unter dem Kommando von
Korvettenkapitän Paul Behncke (Fotoalben), Nord-
und Mittelamerika,” Bundesarchiv-Freiburg, BArch N
173/31, Bd. 31 193

xix
xx LIST OF FIGURES

Fig. 10.1 Celestial Ladies, from Harper’s Weekly, Vol. 2, no.

53 (January 2, 1858). Held by the Lincoln Financial
Foundation Collection, held in the Lincoln Library,
Allen County Public Library (Image courtesy of Internet
Archive. https://www.archive.org/) 209
Fig. 10.2 Chinese Coolies, from Harper’s Weekly, Vol. 2, no.
53 (January 2, 1858). Held by the Lincoln Financial
Foundation Collection, held in the Lincoln Library,
Allen County Public Library (Image courtesy of Internet
Archive. https://www.archive.org/) 210
Fig. 10.3 “What Shall We Do With Our Boys?,” Oakland Museum
of California (https://www.archive.org/) 212
Fig. 10.4 “Im Hospital der Unheilbaren,” Heidelberg University
Library (https://digi.ub.uni-heidelberg.de/diglit/kla
1900/0324) 219
Fig. 11.1 From left to right: Nscho-tschi (Radost Bokel), Old
Shatterhand (Jochen Bludau, ✝ 2019), Intschu-tschuna
(Wolfgang Kirchhoff), and Winnetou (Jean-Marc
Birkholz), in blood-brotherhood scene, Elspe 2012
(Photograph by A. Dana Weber) 234
Fig. 11.2 From left to right: Nscho-tschi (El’ Dura), Winnetou
(Hans Otto), and Old Shatterhand (Ludwig Körner),
Berlin 1929 (Image available in the public domain) 241
Fig. 11.3 Uschi Behm (right) and a friend as Old Shatterhand
and Winnetou on the shooting location of Winnetou’s
film adaptation in Croatia, 1982 (Used with permission) 247
 CHAPTER 1

Introduction: Relational Empires

Janne Lahti

Summer 1893. Chicago. While the historian Frederick Jackson Turner

delivered a paper titled “The Significance of the Frontier in American
history,” in the meeting of the American Historical Association, Buffalo
Bill Cody’s Wild West show performed close by, packing audiences twice
a day to an arena of eighteen thousand spectators. However, the main
attraction in town was the World’s Columbian Exposition, a massive cele-
bration of Columbus’ landing some 400 years earlier. The exposition
covered around 600 acres, with nearly 200 new buildings, and drew
millions of visitors. The exposition, Buffalo Bill’s show, and Turner’s
paper were all big hits (in their respective ways), and they all symbolized
and celebrated American exceptionalism. They inserted US history into a
tight national framing. While the exposition lauded and featured exam-
ples of American technological progress, the dynamism of its civic society,
and the prominence of its civilization, Turner’s famous “frontier thesis”
offered an explanation of American identity and history as a westbound
process where Anglo pioneers built civilization on free land. Buffalo Bill’s

J. Lahti (B)
Department of Philosophy, History and Art, University of Helsinki, Helsinki,
Finland
e-mail: [email protected]

© The Author(s) 2021 1

J. Lahti (ed.), German and United States Colonialism in a Connected
World, Cambridge Imperial and Post-Colonial Studies,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-53206-2_1
Another random document with
no related content on Scribd:
Kuin on kuulunut Hämeessä, 200
Aina mainittu olevan,
Lattiat vesin valetut,
Kaikki pesty permantonsa;
Kuin on suurissa saleissa,
Parahissa pappiloissa. 205
Wain tule kuitenki tupihin,
Pikkusihin pirttehimme,
Joss' olet kauan kaivattuna,
Kauan ollunna kateessa;
Tuo tukulta tullessasi 210
Meille mieluista mehua,
Kanna mettä kaapussasi,
Alla siipesi simoa.
Elekä pane pahaksi,
Ellös tuosta tuskautuko, 215
Waikka kuinka kuulisitki
Pahanjuonisten panevan,
Kulkuasi kummeksivan,
Tahi kieltäsi kiroovan;
Ei ole ollut ennenkänä 220
Kaikki kaikille hyväksi,
Yksi kiitti, toinen moitti,
Harvat arvon antanepi —
Se on mahti maailmassa,
Se tapa iänikuinen. 225

***

Kaikki mit' on kankiasti

Tähän lauluhun las'ettu,
 Taikka pantuna pahasti,
Puuttuvaisesti puhuttu,
Lapinpuolen lausehilla, 230
Puhe'parsilla pahoilla,
Siitä saattapi sanoa:
Ett' on miekka miestä myöten,
Laulu laulajan mukahan.

Jälkimaine. Jo tätä ennen olemma, ilman muita lauluja,

präntättäneet Mehiläiseen kolmekymmentä nykysemmän ajan
tekoista runoa. Niitä on ollut 25 semmoisia, jotka on tehty ruotsin eli
muun vieraan kielen ymmärtämättömiltä miehiltä ja niiden eritekiäin
luku on 14. Nämät tekiät ovat olleet kotoperää osittain Karjalasta
(Repolasta, Lieksasta, Ilomantsista ja Kerimäeltä), osittain Savosta
(Rautalammilta, Wiitasaaresta, Pielavedeltä ja Iinsalmesta), osittain
Pohjanmaalta (Siikajoesta, Iistä ja Hyrynsalmesta). Usiammastaki
syystä olemma aina mieluisesti präntättäneet talonpoikaisten
laitoksia niin runoissa, kun muissa kirjotuksissa. Ensistäki kielen
vuoksi. Aivan surkiata on katsella, kuinka Suomen kieli monessa
herraisten tekemässä kirjotuksessa on pilattu, erittäinki ensiaikoina.
Ruotsin kielen sanajärjestys on aikaa voittain niin tavalliseksi
suomalaisissa kirjoissa tullut, että moniki lukia jo katsoo kankiaksi
kaiken kirjoituksen, joka siitä ei seuraa. Emmekä huolisi vallittaa, jos
ne sen tekisivätki, joiden silmät ja korvat ovat tottuneet
ruotsalaiseen kirjotukseen, vaan se vasta on pahempi ja ainaki
huolettava asia, kun sama ruotsalaisuus paikka paikoin jo on tullut
umpi suomalaisillenki niin tutuksi ja rakkahaksi, etteivät muusta
tiedä, eivätkä huoli. Tiedämmä kyllä, kaikilla aineilla taivaan kannen
alla olevan ikänsä, aikansa ja muutteensa, eikä mitään
muuttumatonta löytyvän, ei kieltä, mieltä, eikä muuta ainetta,
näkyväistä eli ajateltua. Mutta se on myös tietty ja kaikille tuttu asia,
että esimerkiksi puu itsevapaudessansa kasvaa luonnostansa
suoraksi, vaan kun tulee tuuli idästä, toinen lännestä ja pieksää sen
muiden lähellä olevien suurempien puiden väliin, niin viimein oksista
eli latvasta puuttuu niihin ja kasvaa niitä myöten vääräksi ellei
aikanaan vapauteta ja oikaista. Ei siis liene'kään lupa niin ajatella,
kun meillä ei olisi minkäänlaista huolenpitoa kotikielestämme,
»vääntyköön kuinka tahansa. Kaiketi'ki on meillä siitä niin huolta,
kun hyötyäki. Eikä ole'kaan yksipuolisia velvollisuksia maailmassa,
niin että saattaisimma kielestäkään sanoa, sen vaan meille hyväksi
luodun olevan, meidän ei siitä huolta pitää tarvitsevan. Se siis on
huoli ja velvollisuus kotikieltämme kohtaan, että, minkä taidamma,
estelemmä sen oman luonteensa heittämästä ja mutkistumasta
ruotsin tahi muiden ulkokielten mukaan. Olisiko se siis niin
vaarallinen asia, ja eikö se olisi ennemmin suotava, kun esteltävä? —
Tätä kysymystä vastaamma toisella: onko se vaarallista jos männyt
metsässä kasvavat vääriksi, ja eikö ne kuitenki ole mäntyjä, ei muita
puita? — Ovat kyllä ja kelpaavatpa vielä polttopuiksi, mutta seinää ja
huonetta on niistä vaikia saada. Ainaki pitää niitä usiammiksi
kappaleiksi sitä ennen palotella ja ei saa sittenkään muuta, kun
jatkettua seinää. Semmoista jatkettua, paloteltua kieltä saadaan
myös suomesta, kun sitä ulkokielten mukaan mutkistettuna
käytetään. Suomessa on oikein aika honkiin verrattavia sanoja,
juurellansa, varrellansa, oksilla ja latvalla. Semmoisista ruotsi ja moni
muu ulkokieli ei paljo tiedä'kään, vaan täyttää yhden suomen sanan
siasta puheen usiammalla pienellä, välistä neljällä ja viidelläki. Kun
nyt semmoisiin ulkokieliin tottuneet jotai suomeksi kirjottavat ja
liiatenki, jos kääntävät jotakuta niistä kielistä, niin tavallisesti saavat
sanan sanalta, kaksi paraalta suomalaiseen kirjotukseensa. Waan
erityiset sanat ruotsissa ja muissa ulkokielissä enimmiten ovat
lyhyitä, suomen sanat pitkiä. Sentähden venyy kirjotuksensaki
pitkäksi ja näyttää oudollen. Tätä vikaa parantaaksensa karsivat ja
katkasevat sanat, jolla saavat semmoista kieltä, kun useimmissa
virsissä virsikirjassamme. Niin on mielestämme Turun ja Uudenmaan
Suomalaisten kieli oikian luonteensa kadottanut ja pilannut
somuudensa, niin Wiron kieli vieläki pahemmaksi rumentunut. Waan
jälki vetää, sanotaan sananparressa, ja kun nyt suomalaiset kirjat
enimmäksi osaksi ovat mainittua ruotsin mukailemata, niin tarvitsisi
saada toinenki jälki, joka vetäisi ehkä muutamiaki siltä entiseltä
ruotsin jäleltä. Tosin onki nykysempinä aikoina alettu tehdä ja käydä
tätä toista suomalaisuuden jälkeä, mutta vieläki on se entinen
paremmin tallattu. Sentähden olemma meki puolestamme liittäyneet
niihin, jotka tallaavat tätä suomalaisuuden uraa paremmaksi tieksi,
vaan koska usein meki erehdymmä sille entiselle tielle, niin haluisesti
ainaki olemma pyytäneet tutuksi tehdä runoja ja muita kirjotuksia
semmoisilta miehiltä, joita joku vieras kieli ei taida hämmentää,
ruotsalaisuus ei seottaa. Se on ensimmäisenä syynä, minkätähden
semmoisia runoja ja muita kirjotuksia olemma präntättäneet.

Toiseksi osotaksen niissä Suomen kansan mieli, tavat ja elämä

paremmin, kun herraisten laittamissa runoissa ja kirjotuksissa.
Meidän herrasväki mielessänsä, tavoissansa ja elämässänsä ei ole
enemmin Suomen, kun mihin muuhun kansaan verrattavia. He ovat
eronneet kansasta, jos ei juuri siksikään, että taitaisiin Ruotsalaisiksi,
Wenäläisiksi eli Saksalaisiksi lukea. Moni heistä tuskin tuntisikaan
kalaa elävässä muodossaan, vielä vähemmin, kuinka sitä pyydetään,
minkälaisia nuotta ja verkot ovat, minkälaisia aura, viikale ja harava,
millä tavalla pellot ja metsät saadaan eloa kasvamaan, jos nauris
kasvaa maassa eli puussa j.n.e. He ovat kuitenki paljo oppineempia,
kun talonpoikanen kansa, mutta kun heidän oppinsa ja taitonsa ovat
ulkopuolella talonpojan oppia ja taitoja, niin tulevat he ulkopuolin
tuntemaanki, mitä suurimmalla osalla Suomen kansasta oikein on
omituista. Ja kun joskus kirjotuksissaan kuvaelevat, niin eivät saa
oikiata kuvaa Suomen elämän muodosta, vaan välistä kaunistavat
sen liiaksi, toisinaan rumentavat ylimääräsesti eli hairailevat muulla
tavalla. Liika kaunistus helpoimmasti tapahtuu omilta
maanmiehiltämme, mutta ei ole kuitenkaan kiitettävä. Lapselle
näytettiin kerran omenapuun kuva paperille kirjotettu. Ihastuen
katseli hän niitä viheriöitä lehviä ja kauniita, vaalevia kukkia ja sanoi,
ei koskaan niin kaunista puuta nähneensä. "Se on kuvattu sinun
nimikkö puustasi omenatarhassa", lausui isä, ja lapsi pyysi kuvaa
omaksensa. Isä vastasi, ei taitavansa antaa sekä puuta että kuvaa,
vaan jos tahtoisi vaihtaa, antaa puun isällensä, ottaa kuvan, niin sillä
saisi. Lapsi myöntyi mielellänsä vaihtamaan, sillä kuvan taisi
kädessänsä pitää, myös oli se uusi; vaan puu oli vanha, eikä
liikkunut paikaltaan. Jälkeenpäin olisi hän kerran helteessä puun
varjoon istunut, mutta kuva ei antanutkaan varjoa. Wieläki
pahemmin kävi hänen, koska syksyllä muut puistansa poimivat
omenia ja hänen kuvapuunsa aina oli yltä valkiassa kukassa. Wiimen
tulivat hiiret ja kalustivat sen rikki loukosta, mihen oli heittänyt, eikä
hän tästä hiirien työstä paljo surrutkaan. Tähän lapsen omanapuun
kuvaan ovat usein oppineitten kuvaukset elämän muodosta
verrattavat. Ovat monasti kuvauksia heidän puuttuvaisesta
tiedostansa yhteiseen elämään koskevissa asioissa, ei itse elämästä;
heidän omista luuloistansa, ei asioista. Toisin on sen kanssa, asia,
joka itse yhteisen elämän lapsi, siitä ei ole kunne'kaan vierasten
oppien tielle hairaunut. Kaikissa puheissa ja kirjotuksissaan ilmottaa
hän kansan mielen, tavat ja muun elämän muodon paremmin, kun
minkä oppineet kauniimmillaki kuivauksillaan voivat. Hän ei osota
ainoastansa kuorta munasta, vaan sekä syämen, että kuoren; ei
ainoastaan ulkonaista näköä huoneesta, vaan sisäsolennonki. —
 Wielä muitaki syitä löytyisi, joiden tähden arvossa pidämmä umpi
Suomalaisten kirjotuksia. Usein ansaitsevat itse aineensa puolesta
tutuksi tulla ja ikäskun näytteeksi ulkolaisille Suomen yhteisen
kansan nykysestä kirjallisesta taidosta. Ei monta vuotta sitte
präntätyssä saksalaisessa, hyvin oppineelta mieheltä tehdyssä
kirjassa luetaan Suomalaiset vieläki pakanain sekaan. Ei siis taida
haitata, että tulisivat vähä paremmin meidän maan ja kansan
tuntemaan, jos ei toisin puolin meidänkään tästä pakanallisesta
nimestä tarvitse suuttua, vaan ennemmin kilvotella ja pyrkiä, vasta
paremmaksi tulla. — Tämä nyt olkoon puolestamme myös niille
vastaukseksi sanottu, jotka moittivat meitä "hävyttömien loruin"
pränttäämisestä Mehiläisessä, vaikkemme kyllä voikaan ymmärtää,
mistä syystä ne mennä vuoden Lokakuun osassassa luettavat tarinat
olisivat hävyttömiksi tuomittavat. Eikä ole muutkaan, joita siitä
asiasta olevina kyselleet, sitä ymmärtäneet. Sen kyllä pidämmä
hävyttömänä asiana, vaimolla olevan salaukkoloita, mutta se
mielestämme ei ole hävytöntä, jos joku muistuttaa vaimoa siitä,
vaikka kohta pilkkaamalla eli nauramallaki. Samalla tavalla ovat
valhe, petos ja varkaus itsestänsä tuomittavia, mutta saapi niistä
kuitenki puhua, joka niitä ei ylistä ja seurattaviksi esimerkiksi muille
niitä ei aseta. —

Mitä edellä luettavaan runoon koskee, niin on se myös umpi

suomalaisen miehen tekemä, lukkari Eerikki Bisin Kiannalta,
Hyrynsalmen pitäjätä, ja taitaa olla ensimmäinen, jonka eläissänsä
on tehnyt, sillä hän on vielä nuori poikamies. Mielellään olkoon siis
se hänelle sallittu, jos olisiki joku paikka runoissansa "pantuna
pahasti, puuttuvaisesti puhuttu" k. v. 224—234. Muutamia paikkoja
olemma pränttäämättä heittäneet, joissa liiaksi ylistää
toimitustamme Mehiläisen kanssa, sillä semmoista ylistystä emme
ansaitse omassa tunnossamme, vaan ennemmin moitintoa. Silla itse
tunnemma työmme ja toimemme puuttuvaiseksi ylitse kaikista
niistäki, jotka siitä meitä enimmästiki mahtavat moittia. Sillä niitä on
niin monta, jotka oikein kilvotellen estävät meitä sitä paremmaksi
saamasta: välistä taidottomuus, välistä kiirut aika, välistä
kykenemättömyys, välistä huolettomuus, välistä varattomuus. — Sillä
tunnolla ja mielellä ainaki emme ole tainneet präntättää muitaki
meille tulleita ylistysrunoja Mehiläisestä, niin esimerkiksi emme sitä,
jonka jo pariki vuotta sitte saimma ja joka lopettaa aineensa
seuraavalla tavalla:

Wielä saattelen sanoiksi,

Wielä virkan immeiseksi:
Jos sa joskus matkoillasi,
Sattuisit samotessasi,
Kujille kotikyläni,
Koti peltojen perille;
Ellös siirtykö sivutse,
Tahi oikasko ohitse!
Mistäs tunnet minun kotoni? —
Tuosta tuntenet kotoni:
Koto on minun lovessa,
Kyröjärven kainalossa,
Lounasrannalle rakettu,
Liki koskea jaloa,
Suurta, paljo pauhaavata,
Kyröskoskeksi sanottu,
Weenlasku Kyrölammin,
Laajalaatusen vesistön.
Siitä länsiluotehesen
Wirstan päässä päätyneenä
On se kunta kylästä,
Neljä pikkuruukusia,
Jota Pettutaipaleeksi
Haukkunimellä hokevat.
Siell' on mun kotokyläni,
Syntypaikkani samate,
Kostun saarta vastapäätä,
Länsisuuntoa samasta.

Jos sa joskus luoksi jouvut,

Pääyt paikalle samalle;
Toki tulloski tupahan,
Sekä poikkea sisälle,
Yötimähän, päivimähän,
Kostimahan Kostulahan,
Ei sun täällä semminkänä
Panna pettua etehen,
Tahi parkkia pahoa;
Emoni sun einehtävi,
Kostitsevi kylläseksi,
Makumaiolla Meriken,
Ristikenki rieskasella.

Paikat on perin pulskiammat,

Ihanimmat ilman alla;
Kaunihimmat kaikkialla
Ovat Kostulan kotoset:
Niemet on somat näöltä,
Arot kaunihit, avarat,
Siinä saaristot likellä,
Joissa kukat kuhisevat,
Kahisevat kaikenlaiset. —
 Ja meiän ahe ihana
Kukillansa kultasilla,
Puistollansa pulskialla,
Pihlajistolla jalolla!
Oh kun sitä silmäellä
Aamuaikoina alotan,
Keskellä kesäsyäntä,
Päivän nostessa norolta
Kultinensa, koittonensa,
Hopeinensa, hohtonensa;
Niin se mieleni mehuna,
Syvältä syämeniki,
Sulosuomasta sulavi,
Ihantelevi ilosta.
Siitä sieki, meiän lintu,
Mehiläinen, mieliksesi
Saisit mettä mittavasti,
Suunnattomasti simoa.
Siellä saisit siipiäsi,
Lentimiäsi levätä,
Ryvetä mehikukissa,
Höyriä hunavarassa.

Kutsumisestansa saamma sitä meille tuntematonta kutsujata

rehellisesti kiittää ja myös runostansa, jota emme kuiteekaan jo
mainitusta syystä taida kokonaan präntättää. Ettemme ansaitse
ollenkaan semmoisia ylistyksiä todistaa seuraavaki meille muualta
lähetetty:

Muuan sana Mehiläiselle.

 "Toden ollessa sananlaskun: luonnossansa mies lujempi,
tavoissansa taitavampi, olis Mehiläisenkin pitänyt Simpukan ja
Kotkan sadusta oppiman, 'ei lentämään korkiammalle, kuin siivet
kantavat', ja muistellen, päämääränsä olevan, ainoastansa tässä
elossa kartutella hyödytystä ja huvitusta ihmisille, ei yritellä'kään
kajomaan uskon oppiin ja tulevaisen elämän asioihin. Tämän
kuitenkin unhotettuansa, niinkuin usiammasta ensivuotensa,
varsinkin Joulukuun Numerosta on nähtävä, ja niinmuodoin varsin
'Simpukan' satuun saadessaan, näkyis tarvitsevan varoitusta, ettei,
luonnossaan pysyin ja oikiata päämaaliaan kohden kulkiin kyllä
hyödyllinen ja kiitettävä ollen, taidottomuudessaan peräti hukkaan
lentää hurrittaisi.

"Mehiläinen on kyllä monasti julistanut pitävänsä P. Raamatun

arvossa ja oikian uskon ainoana perustuksena. Mutta sitä ei tämän
kirjottaja jaksa uskoa, nähdessään ja kuullessaan siltä niin monta P.
Raamatun oppia vastaan käyväistä menoa ja ääntelemistä. Hän
rohkenee esimerkiksi Tammikuun Historia osassa 3 siv. — omastako
päästänsä, eli muiden mukaan, sitä ei ole sanonut — päättää, jotta
'kaikki historian totuus juurraksen enimmältä muisto muistolta
säilyneihin tarinoihin ja kirjallisiin tietohin', 5 siv., että 'pian ainoat
muinasajan tiedot ovat etsittävät tarinoissa', että 'sekä ne, jotka
epäilevät suuresti mitänä totta näissä tarinoissa löytyvän, että ne,
jotka pitävät enimmiä totena, taitavat erehtyä', että 'runoilemissa
liiatenki on varottava, ettei kaikkea todellistana totena pidettäisi', ja
ettei 'historiallista totuutta silloin (vanhaan aikaan) kysytty, eikä
vaadittu, vaan ainoasti luonnollista totuutta eli asian kertomista
senaikuisten ihmisten luulon ja toivon mukaseksi', ja 6 siv. että
'ikivanhoja aikoja tutkiessa ikäskun uimma avaralla merellä, kussa ei
rantaa erota'kana'."
(Lisää toiste.)

MEHILÄINEN W. 1840.
Maaliskuulta.

Koulunkäymättömän valitus.

Jos olisi isä ennen muinon

Antanna aluksi mulle
Kapan kauroja mukahan,
Sitten minun selvittannä,
Tuonne työntännä toella, 5
Koulun korkian tyköhön,
Opin oikian tiloille;
Jossa oisin oppinunna
Tietämähän, tuntemahan,
Monta hyötyä hyveä, 10
Monta paikkoa paremmin,
Muita kieliäi mukaillut
Kaikin paikoin kallohoni; —
Kukas saattaisi sanoa,
Kuka muuten muistutella, 15
Etten minä, niinkun muutki,
Niinkun muutki muutamaiset
Koulun korkian kävijat,
Lauleleisi, liirittäisi,
Rillettäisi, rallattaisi, 20
Kantelettai kaikuttaisi,
Että kuuluisi kumina
Yli suurta Suomenmaata,
Yli vuorten, vaaramaiten,
Yli laaksojen laveien, 25
Niinkun kaiku kankahilla
Tahi synkissä saloissa,
Huuettaissa huikiasti,
Kauas kuulupi kuhunni.
Waan nyt on kieleni kipiä, 30
Ääneni minun ärakkä,
Nyt on kalpa kanteleini,
Ettei ensinkään osoa,
Saata kaikkia sanoja
Saaha oikein sarjallensa, 35
Kun en tieä, enkä tunne,
Mitkä millonni pitäisi
Sanat nuotille sanoa,
Sovitella soittohoni.
Niin ei oo lauluni lavea, 40
Eikä soittoni sorea,
Ei kumaja kanteleini,
Laske ei laatuista iloa;
Waikka kyllä koittelenki
Laaiskella lauluani, 45
Sovitella soittoani,
Kanssa kielet kiinitellä,
Yli kaiken kanteleini.

No mitä koulusta kurisen,

Mitä kielistä kitisen, 50
Opistani ollenkana! —
Onhan meillä oma kieli,
Oma suomemme sorea,
Oman äitin antamainen,
Oman isän istuttama. 55
Täll' on itsellä iloa,
Täll' on itsellä simoa,
Läll' on mettä ja makeutta,
Kylliksi joka kylälle,
Joka talon tarpeheksi. 60

Kyll' on suomella soreutta,

Kyll' on suomella sanoja,
Ilman avun onkimatta,
Welaksi vetelemättä;
Ei se tarvitse tapailla, 65
Anella apusanoja,
Muilta kieliltä kysellä,
Neuoksensa nouatella.
Sill' ompi sanat soreita,
Puheensa puhtahia, 70
Jos ne kuka juontelepi,
Laaullensa latjoapi.
Sit' on sitten kaunis kuulla,
Kaunis kuulla ja katsella;
Siinä rinta riemastupi, 75
Syän syttypi ilohon,
Laulamahan, laatimahan,
Uuen virren veisattavan,
Uuen laulun ja laveemman.

Olkohonpa tassa kyllä 80

Tälle suomelle sanottu —
Muuten vielä muistuttelen,
Ihmisille ilmottelen,
Wanhemmistani vakaasti;
Ei ne vitsoa vihanna, 85
Säästänehet selkeäni.
Kohta kun ma kuusi vuotta
Olin ilmassa elänyt,
Niin he totta toimittivat
Mulle kirjasen kätehen, 90
Aapsin ontoivat lukea,
Jok' on kirja kyllä kaunis
Lasta vasten laitettuna,
Että siitä ensistäänki,
Elonsa esinenässä, 95
Oppi puustavit puhella,
Tutkistella taitavasti.
Sihen on sisälle pantu
Kanssa kallihit asiat,
Usko oikia osattu, 100
Käskyt korkian Jumalan;
Sihen on Kaste kirjotettu,
Että Herran Ehtoollinen
Pantu se paras Rukous,
Isä meidän ilmotettu, 105
Ynnä muitaki mukailtu
Siunauksia hyviä.

Tämän kirjan kiitettävän

Läpi luin liukkahasti,
Kannestansa kantehensa. 110

Wielä mua vanhempani

Ilmanki opettelivat,
Waativat, varottelivat,
Ajan kaiken karttamahan
Ilkeyksiä ilman alla, 115
Sekä irstaista eloa,
Täällä maailman menoissa;
Waikk' ei mulla miesparalla
Ole tullut täytetyksi
Tämä vanhempain varotus. 120
Olen kyllä kurja raukka
Elinkauteni elänyt
Täällä synnin siitännässä,
Irstasuuessa isosti;
Josta jo tosin tuliski 125
Tehä kelpaava katumus.
Mutta soisin, Suomen lapset,
Teille täyellä toella,
Ollaksenne oikeasti
Kiitolliset, kuuliaiset, 130
Wasten teiän vanhempia.
Katsos kuin on vanhemmalla
Hellä huoli lapsistansa,
Suru niien suuruksista,
Syömäneuosta sanoma, 135
Ykinä ylöspiosta,
Waattehistaki valitus!
Jos on toisia toella
Wanhempia vaivasia,
Joill' on kyllä huono huoli 140
Lapsistansa maailmassa.

Laps' kun kynnelle kykypi,

Jaloillensa jaksanepi,
Sen jo kohta selvittävät
Pitkin tietä piirtämähän, 145
Pitkin kaikkia kyliä,
Almua anelemahan,
Etsimähän einettänsä.
Siellä lapset sitten saavat
Monta kurjoa kokea, 150
Monta nähä nälkeäki;
Siellä oppivat ololta,
Tien ohessa ollessansa,
Monta irstaista eloa,
Monta pahoa puhetta. 155
Isällä on itsellänsä
Kyllä työtä tuumatessa,
Mistä millonki tapaisi
Wiinakupin kulkkuhunsa;
Sinne mieheltä menepi, 160
Waivannäkö vanhemmalta,
 Walu kautta kaulavarren
Wiinan liemenä vihavan.
Jota viinoa vihaista
Tulis kaikkein kamoa, 165
Niinkun syntiä syvintä,
Kaotusta kauheinta.

Jälkimaine. On Olli Karjaliinin tekemä ja laulelema itsestänsä.

Hänestä k. Mehil. 1839, Toukok. p. 76; Syysk. p. 130—131; Lokak. p.
149—155, jossa löytyväiset neljä tarinaa, myös ovat häneltä.
Uusista, eilen minulle tulleista kirjotuksistansa saan tässä tilasuuden
häntä suuresti kiittää, jos kohta ei eläköötkään muut, kun kissa,
kiitoksella, niink. sananlaskussa sanotaan. Ne uudet kirjotuksensa
ovat runoja, 1 Tulipalosta Liperin Kappalaisen talossa, sinä 6 p.
Toukok. 1838; 2 Lemmen nostosta, taikka muutamain tyttöin
ilvehistä naimisonnea hankkiaksensa; 3 Karhuruno; 4 Amos ja Anna,
pilakirjotus; 5 tämä nyt präntätty. Muut kirjotuksensa yhteen tekevät
9 arkkia tarinoita ja loruja. Ennen häneltä saatuja runoja on myös
vielä pränttäämättä, 1 Naimajuttu; 2 Kulkuruno; 3 Ystävällisyys
(laulu); 4 Isän ja pojan runo ynnä muutamia muita kirjotuksia.
Kiitollisuudella olen niitäki aikaa myöten printtiin toimitteleva.

Muuan sana Mehiläiselle.

(Lisää Helmikuun osaan.)

Olisin uskonut Mehiläisen näitä puhuneen ei P. Raamatun

Historiasta, vaan muista maailmallisista, ellei viimeksi mainitulla 6
sivulla tulis muun seassa sanomaan: "monet kansat juontavat
tarinoitansa aina maailman alkuluomisesta, niin Juudaankin kansa
pyhissä kirjoissansa, jotka vielä meilläkin ovat arvossa pidettävät." —
Ja muut sanokoot, minkä verran puolta puuttunee Raamatulle
seuraavista samalla ja 7 sivulla luettavista sanoista: "sen maan
sivumennessämme mainimma olevan, minkä Raamattu alkuasioista
kertoo, paljo selvemmän, luonnollisemman ja ylevämmän kaikkia
muita vanhain Aasialaisten kansain loruja, satuja ja mielijohdannoita
näistä aineista", jne — siksikuin 9 siv. mainittuansa "kinausta,
kahdestako vai usiammasta alkuluodusta kaiken maan ihmiset
juontavat sukunsa ja syntynsä", erotuksen asiasta Mehiläinen näillä
sanoilla: "me tämän riidan heitämmä silleen ja mainimma ilman
kaikista maan päällä nykyjään löytyvistä ihmislaaduista eli roduista",
jne. — Mutta missäpä arvossa se pitänee P. Raamatun, joka "heittää
silleen" ratkaisemata senlaiseen riidan? — Saman verosiksi näkyvät
Toukokuun N:sa löytyvässä jutussa "Nykyisistä ajoista" seuraavat
sanat: "sillä ennen ei tietä sieltä (taivaasta) ketänä hevosella
alastullen, jos lieneeki muutamia sinne menneitä." Ja vielä
ytelämmäksi ja Raamattua ylönkatsovammaksi tuntuu Heinäkuun
N:sa olevan Tupakkirunon jälkimaineessa tavattava juttu
"Ruotsalaisesta Pohjais-Amerikan pakanoita kääntämään lähteneestä
papista", jossa siistimpään pukuun puetaan pakanoin senpäiväset
lorut, kuin Kristillisen opettajan Raamatusta otettu lause; niin että,
jos puolenpitämättömältä kysyttäisiin, pakanallisuudenko, vai
Kristinopin ystäväksi hän luulee sen kirjottajata, hän arvelemata
vastais pitävänsä hänen pakanallisuuden puoltajana. Jos papissa vika
oliskin, niin ei se kuitenkaan kelpoa häväisemään koko Kristikuntaa,
ja vielä vähemmän halventamaan Kristinopin arvoa. Eikä kelpomies
semmoisesta asiasta niin puhu, että yksikertaiset pahenisit ja
häiriytyisivät uskossaan. Eri asia on, jos Mehiläinen vaan lienee
aivottu oppineilta ja ei meikäläisiltä miehiltä luettavaksi (vaikka en
uskois heidänkään kaikkein hyväkseen ottavan tämänlaisia pilkallisia
lauseita). Mutta sitä en saa päähäni lukiissani siinä senlaisia asioita
ja neuoja, joista vaan yhteisellä kansalla on hyödytys, ja jotka tulis
perin naurettavaksi, jos niitä oppineille kirjotettaisiin. Esimerkiksi
siihen mainitsen Kesäkuun N:sa "Keisärin kiitosrunon" jälkimainetta,
jossa Pieksiäistä niminiettaun kehotetaan eteenkinpäin runoilemaan,
ja "Neuoa Terveydenhoidosta" Heinä- ja Elokuun N:roissa, jotka eivät
suinkaan ole oppineita varten kirjotetut. Jonkatähden, muutaman
oppineen kerran toista arvellessa, ajattelin: jopa sinä minun perin
älytöinnä pidät, eli et itsekkään asiata oikein älynne.

Waan mieleeni johtuissa sekä Raamatulta että koettelumukselta

vahvistettu totuus ihmisen sydämen aivotuksesta, että se on paha ja
siis vihattavastaan hakee niin paljo vikaa, kuin vaan taitaa, olkoon
vika sitte luultu eli totinen — jonkatähden tästäkin kirjoteltamastani
joku suittaa etsiä tilaa ja aihetta luulolle, sen pyytävän tehdä
Mehiläistä kaikesta arvosta alastomattomaksi — täydyn jo kesken
kirjotukseni sanoa, sitä ei ollenkaan mulla mielessä olevan.
Mehiläisen sulomielistä (estetisk) ja Suomalaisten kielen ja muun
maallisen menon sivistymistä ja ajallista onnea eistyttävää arvoa ei
taida, eikä tahtonekaan kukaan halventaa. Se vaan on vahinko, ettei
Mehiläinen puhtaalla rakkaudella kohtele uskonoppia, vaan pikemmin
kiukulla ja vahingoittamisen himolla, joka on sitä vaarallisempi, jota
enämmin se kokee sitä peitellä, hokiin itsiänsä Raamatun ystäväksi,
sen vihollinen kuitenki todella olleen. Sentähden en voi uskoa
oppimattomalle ja uskossa vahvistumattomalle rahvaalle siitä sen
mennävuonna näytetystä innosta olevan niin suurta hyödytystä, kuin
siitä on vahinko, koska uskon oppi raamatullisessa puhtaudessansa
opetettu, opittu ja seurattu, on kaiken kansan oikian onnen ainoa
perustus. Sentähden uskon heidän kädessään Mehiläisen olevan
niinkuin terävän veitsen taitamattoman lapsen kädessä. Ja
sentähden en minäkään ole rohjennut kehottaa kansaa sitä
lukemaan, vaikka edellapäin mainittuin etuin tähden kyllä olisin
tahtonut ja tainnutkin hankkia sille satojakin lukioita.

Tähänasti ei yksin luonnollisille hyville tavoille ole Mehiläisestä ollut

oikiata puolta. Mikä lieneekään nostanut sen senlaiseen vimmaan?
Mutta niinkuin muut innot, niin taitaa sulomielisyydenki into, kuin se
yksipuolisesti saa vallita, pimittää totuuden ja oikeuden kunnon
ihmiseltä, sen siaan kuin sen, niiden palveliana ollen, pitäis avittaa
heidän vallan päälle pääsemistänsä. Eikä olekkaan ihme tämä,
"oman rakkauden tungetessa kaikkeen, pyhimpiinkin toimituksiin;
vieläpä usein niinkin tapahtuissa, ettei itse maailman ylönkatse ja
itsensä kieltäminen ole vapaat ja puhtaat siitä." — Niin kuullaan
M:sen, Hekkalan Marian Helmikuun N:sa olevata runoa tutkiissa,
jälkimaineessa päättävän, siinä "ei Hekkalan Mariasta lausuttavan
pahempata, ettei valitettavasti monestaki tytöstä käy pahempia
lauseita". "Melkein lukisin", sano vielä, "koko runon hälle kunniaksi,
koska ei siinä ole voitu hänen arvoansa suuresti millään alentaa" jne.
— En toki usko yhtään Suomen sirkkuani niin raa'aksi, että
suuttumata, ja vieläpä korvallekin läppäämätä kuulisi itsestään
laulettavan, mitä Haapalainen suruissansa sanqen irstaisesti itsiänsä
lohdutellen, Marian toisen kanssa naimiseen jouduttua vielä viikon
päästä hänestä sanelee: "Jo nyt veivät viekkahammat" jne, katso:
Mehil. Helmikuulta 1836 ja siinä löytyvätä mainittua runoa v. 549—
559 — En usko — sanon vielä kerran — Suomen tytön punottumata
ja vihastumata toisestakaan tätä kuulevan laulettavan. — "Mikä vei
mielen miehen päästä, temposi opin otsasta", kun toki kiittää
tämmöisiä "riikin riettaita loruja!"

Näin asian ollessa en sunkaan rohkene luottaa, seuraavassakaan

Kesäkuun N:sa löytyvän muutamalta Pieksiäisen nimiseltä Pielaveden
pojalta Kiitokseksi Keisarille tehdyn runon jälkimaineen sanoissa totta
olevan: "monessa kohti maassamme on rahvaalla turha (!) pelko
runoistansa, kieltyn, luvattoman olevan, ei ainoasti tehdä, vaan
laulella'ki niitä" jne. Minun luullakseni, runoen ollessa senlaisia, kuin
äsken esimerkiksi pantu, ei toki nimitetty pelko oliskaan turha, vaan
sangen hyvä, jos vaan voisi tukahuttaa senlaisen runoilemisen innon,
joka ei ainoasti päätä suoraan sodi puhdasta Kristillisyyttä vastaan,
vaan myös on vahingollinen luonnolliselle siistimenoisuudelle. —
Kohta sen perään uhkaa Mehil. "pränttäyttää kaikki Pieksiäisen
naururunotkin toivossa, hänen jo suuremmaksi paisuneen ja
paremmin voivan pieksiöitänsä vastustella", jotka peljätyt pieksiät —
niinkuin samassa jälkimaineessa mainitussa ruotsalaisesta
Sanomalehdestä (Helsingf. Morgonbl. 1832 N:o 12) on nähtävä —
olit hänen sukulaisensa[4] ja siis arvattavasti oma isänsä ja äitinsä
eli holhoojansa, joilla kuritusvalta on. Mehiläisen näin saadessa
hyvällä tunnolla neuvoa kohtelemaan vanhempia, en ihmettelekkään,
että hän samassa jutussa nureksii Pieksiäistä, kuin hän mainitussa
runossa sanoo: "Turkkilaisia jumalattomiksi", ja muutoin kokee
maalata heitä senlaisilla värillä, että lukia, joka ei heitä muista
kirjotuksista tunne, pian vetää heidän Kristittyin verraksi. Mutta sen
vaan tähän sanon: jos ei Turkkilaiset ole jumalattomiksi sanottavat,
niin ei sitte pakanatkaan; sillä jokaisellahan on Jumalansa, jos ei
oikia niin kuitenkin väärä.

Mitä itseensä kristilliseen autuuden järjestykseen tulee, niin minä,

varsinki katsoissani näitä tässä edeltäpäin tutkituita Raamattuun ja
hyviin tapoihin sattuvia lauseita, en suinkaan saa sitä päähäni, että
Mehil. pitäisi sitä oikiassa arvossa, eli yksin tietäis, millinen se on.
Pitäishän sen, joka annaksen puhumaan ihmisten erhetyksistä näin
kalliissa asiassa, myös osaavan sanoa, ja sanovankin, mikä järjestys
oikia on, jossa autuaaksi tulla taitaan, eikä jättämän lukioitansa eli
oppilaisiansa niinkuin tielle tietämättömälle, lähdettyänsä heitä ensin
taluttelemaan. Niin on esimerkiksi asia alkupäänkin Toukokuun N:sa
olevasta jutusta, jossa puhutaan nykysistä ajoista, vaikka sen
törkeyttä koetaan silitellä siihen pannulla alimuistutuksella, joka
minusta enämmän pimittää, kuin selvittää pääasiatansa. Samoin
ikään on Jaakko Wallenperin jutun laita Joulukuun N:sa. Mutta
ennen mitään mainimatani sen pidosta, tahdon tähän ottaa
lyhykäisen autuuden järjestyksen kirjoista, joita ei suinkaan käy
Kerettyläisten kirjain nimellä hylkääminen, nimittäin P. Raamatusta,
Lutherillisen Seurakunnan Alku kirjoista (Libri symbolici,) Möllerin ja
Strandbergin Hengelliseltä Konsistorilta P. Raamattuun hyvin
perustetuiksi nähdyistä Katekismuksista — vaikka toistaksesi, rakas
Mehiläinen, tiedäppäs Sionin Wirtten ja Huutavan Äänenkin olevan
präntätyt tarpeellisella ja oikialla luvalla niin hyvin eli paremminkin,
kuin itse uskonoppiin sattuvain lausetten suhteen lienetkään —[5] —
——

Rakas Mehiläinen tutki nyt tätä, jota P. Raamattua vastustelemata

ja sen oppia kukistamata et saata vääräksi sanoa ja pane siihen
rinnalle, mitäs edellä mainituissa jutuissa lauseksit ja toimittajas jo
ennen nimitetyissä ruotsinkielisissä Sanomissa (Helsingf. Morgonbl.
N:ris 49—52) on maininnut, niin pitäis sinun jo rupeeman kamoen
ajattelemaan, ettäs niissä pikimmältänsä olet suittanut heittää pois
totuuden valheen kanssa ja että noiden sinulta niin kummasteltuni
Kerettyläisten joukossa saattaa löytyä hyviäkin Kristityitä, ja kukaties
niiden seassa yksinänsä, ja että sen sinulta villitsiä Wallenperin
rinnalle asetetun "vaate-tekiän" laita myös niin on suittanut olla.
Tämän kirjoittaja, joka myös on tuntevanansa näitä sinulta ja
monelta muultakin (esimerk. Oulun Wiikkosanomissa 1837. N:o 1.)
niin kovasti soimatuita Kerettyläisiä,[6] on vakuutettu sinun ja
monen muun heidän häväisiänsä silmäin tulevan tuomiolla lieteen
katsomaan, jollette sitä ennen asiata paremmin harkitse. Maallista
hyödytystäsi en halvenna: sen vielä kerran sanon; ja soisin taitavani
niitä, joille minun on sanomista, neuvoa toimittamaan sitä
omaksensa; mutta nykyisessä muodossasi en taida sitä tehdä,
arvaten heidän hengellisen hyötynsä kalliimmaksi ruumiillista
etuansa. — Mutta eikö siis ole mahdollista, Mehiläisen eteenpäin
tulemaan parempaan sovintoon uskonopin puhtautta ja totista
harjotusta rakastavaisten kanssa? En minä sitä vielä mahdottomaksi
näe. Ovathan jo muissaki maissa maallista valistusta harrastavaiset
sen mahdolliseksi löynneet. Jos tämä toivotus toteen käy, eli jos
Mehiläinen edes jättää uskonopin kajoomata, niin minä olen
ensimmäinen mies kokemaan sille lukioita.

Lopuksi rukoilen Mehiläistä jossain N:sansa pränttäyttämään

tämän kirjotelmani, ja, minulle ja monelle muulle lukiollensa siitä
tulleen murheen ja lokkauksen poistamiseksi, antaa, jos taitaa,
lauseillensa paremman selityksen, kuin minä olen voinut.

Kirjotettu Helmikuussa 1837.

J.F.B.

[4] Ei suinkaan ymmärretä niitä pieksijöitänsä, vaan niitä, joista oli

runonsa tehnyt. Yli koko maan kuullaan naururunoin tekiöistä, että
välistä saavat selkäänsä niiltä, joita runoillansa herjailivat, välistä
manataan keräjin ja sakotetaan. Niin esimerk. Kajaanin läänissä
Pekka Kinnunen sai sakkoa naururunostansa, jonka teki
Hyrynsalmen entisestä Kappalaisesta, Ekdahlista, ja josta syystä sitte
lisäsi runonsa seuraavilla sanoilla:

Heti tuomari tulevi,

Kasseli kavahtelevi,
 Sanovi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
"Ootko Pekka pellon päästä,
Ohtovaaralta osaava,
Jok' oot laulun laittanunna,
Pahoin lausunut papista?"

Kinnunen sanan sanovi

Heti herroille etehen:
"Oonpa Pekka pellon päästä,
Ohtovaaralta osaava,
Jok' oon laulun laittanunna,
Wirren oikein vetännä;
Jos sata sakottahan,
Tuhat täältä maksetahan —
Arka noita säikahteli:
Wiittä, kuutta hallavuotta,
Seitsentä sotakesiä."

Samoite Juhana Riikonen Kiiteltä Karjalasta muutamasta

runostaan, jonka teki räätäli Heikin naimisasioista erään tytön,
Sohvin, kanssa sakotettiin oikeudessa, josta laulaa mainitun runon
jatkoksi:

Heikki herjaksi rupesi,

Sekä vinkki viisahaksi,
Käymähän keräjiteitä,
Juttuteitä juoksemahan,
Lakiteitä laskemahan;
Sakon saatto Riikoselle,
Kolmiriksisen kokevi.
 Koti on köyhä Riikosella;
Ei oo vaskia varalla,
Hopehia huonehessa,
Seteliä sennäöistä.
Läksi Ryöni ryöstämähän,
Julperi jutistamahan;
Huivit huiski mennessänsä
Julman Julperin käsissä,
Kalle Ryönin kainalossa;
Kanto Ryöni kauhiasti
Riiois-hurjan huiviloita.

Ei ollut tuohon Heikin syytä,

Ei suuresti Sohvinkana;
Itse hullu hukkasime,
Mielipuoli mestasime,
Lauluja latelemahan,
Wirsiä vetelemähän.

Wirs' on veisurin tekemä,

Riikosen ritustelema.

Toisesta runostansa taas pelkäsi pieksettävän itseänsä, josta

laulaa saman runon loppusanoiksi:

Wirttä on tehtynä vilussa,

Jalaksill' on jatkettuna,
Puolella Puhos-saloa;
Waan ei tieä Jussi rukka,
Jos lie surmaksi suettu,
Kuolemaksi kohtaeltu.
 Rusi Ryynänen Maaninqalta Savosta sekä taisi selkäänsä saada
naururunostansa, että, ainaki käytettiin keräjissä, josta laulaa:

Nyt minä murehin muuta,

Walittelen vaivojani,
Keräjissä käytäissä,
Kulettaissa Kuopiossa;
Joss' ei viina visko päätä,
Olut otsoa kivistä.
Kyll' oisi olutta ollut,
Kaste'vettä Kuopiossa,
Waan oil kuiva kukkarossa;
Ei sillä ehon eletty,
Eikä kyllin kystä syöty.
Jo oisin kaatunut ka'ulle,
Kuollut kurja Kuopiohon,
Mutt' oil Kermu kelpo poika,
Peräniemeltä peräsin,
Joka autto atrialla,
Muisti murkinapalalla.

Wiimeiseksi taisi, ei kauan sitte, seuraava Kraatarin Kusta

Wesilahden pitäjästä Hämeen rajoilta selkäsaunan laulustansa saada,
niinkun siitä itse hän kertoo, sanoen:

Kraatarin Kusta se lauluja tekee;

Mikä lienee, kun jo ei leuatki repee.
Se oli Pyhäin päivän runtu,
Kusta sai selkään, että vähän tuntui.
Kraatarin Kusta ei laulamasta lakkaa
Waikka häntä Helisevä kylläkin hakkaa.
 Mehiläisen toimittaja.

[5] Tässä seuraa se luvattu Autuuden Järjestys, jota ilman

Konsistorin tutkimatta ei saa präntätä ja sentähden täytyy pois
jäädä. Muuten löytyy siitä asiasta tarpeellinen tieto hyvissä
Katekismoissa. Mehil. toimittaja.

[6] Tämä Kerettyläisen nimi on luotettavain ihmisten puhetta

myöten saanut alkunsa Keyrityn kylästä Nilsiän ja Nurmeksen
pitäjäin rajalta, jossa ensimmäinen heräjäminen Savon puolella on
tapahtunut.

Wastaus Mehiläisen puolesta.

Nyt emme tohdi lukioitamme niin kauan yhden, jos tarpeellisenki,

aineen kertomisella pidättää. Waan jos vasta tilaa saamma, ja
erittäinki, jos kuulemma sitä muiltakin lukioltamme toivottavan, eli
edes suattavan; niin estelemättä tahdomma sen anotun paremman
selityksen lauseillemme antaa, missä taidamma. Sihenasti ajatelkaat
niistä harvat lukiamme, mitä kuki näkee parahaksi eli muuten tahtoo.

Muutamia sanoja runojen teosta.

Usein laulaa runoniekka suorastaan runonsa josta kusta aineesta,

jonka itse valitsee eli toiset hänelle antavat. Näin tapahtuu varsinki
pitopaikoissa, joissa viina eli olut ja yhteinen iloisuus on mielen
maallisista huolista irtauttanut. Kuuluja runoniekkoja etsitään välistä
kodissansa ja pyydetään jostain eräisestä aineesta runoa laatimaan.
Niin mainittiin Maaningalta miehiä kerta Korhosen luoksi
Rautalammille tulleen, ei muulla asialla, kun että saisivat
kappalaisestansa runoa tekemään. Sama kappalainen sanottiin
olleen juttuja rakastava mies ja sentähden ei hyvässä sovussa
seurakuntansa kanssa. Korhonen oli antanut heidän kertoa kaikki,
mitä miehestä tiesivät, ja sitte heti paikalla valmiin runon,
paremman, kun toivoivatkaan, heille laulanut.

Toisinaan taas, kun usiampia runoniekkoja utautuu yhteen,

tekevät yksin tuumin runoa ja ei yhdellä kerralla, vaan usiampina
eripäivinä. Eräs sillä keinolla tehty runo lopettaa aineensa seuraavilla
sanoilla:

Wiikkokaus on virttä tehty,

Kauan rustattu runoa:
Sunnuntaina suunniteltu,
Mahiteltu maanantaina,
Tiistaina tieusteltu,
Keskiviikkona kerätty,
Tuorstaina tuumiteltu,
Perjantaina päälle päästy,
Lopetettu lauantaina.

Ei virsi pahan tekemä,

Wirs' on viisasten tekemä:
Tok' on Tuomahan sanoma,
Anttipojan arvelema,
Särnä Pekan selvittämä,
Olli pojan ompelema,
Hannun pienen haastelema,
 Jok' on viisas virren seppä,
Rohkia runon tekijä.

Toinen Juuan kappelissa Lieksan (Pielisjärven) pitäjässä

muinasaikaan tehty naururuno kertoo kohta alussa tekiöistänsä,
sanoen:

Täss' on monta mahtavata,

Monta laulun laittajata,
Mutta yksi ymmärtävin,
Yksi kaikista kavalin.

Nyt on aika arvotella,

Miesten miettiä sanoja,
Tehä virttä mietteliästä,
Koota ruojasta runoa.
Josta kaikki kansakunnat,
Walittavi valtakunnat;
Josta kaikki puut puhuvi,
Pajupehkot pauhajavi;
Josta joka huonessa
Pauhajaa paha sanoma,
Walitus joka majoissa,
Kansoissa häjy kapina.

Sen taisi yksi niistä monesta koolla olevasta mahtavasta, nimittäin

se kaikista kavalin, laulaa. Sitte otti toinen ja lauloi:

Synty poika Pohjolassa,

Körri köyhässä kylässä,
Juhta Juuan kappelilla,
Kilpi kirkolla vähällä;
 Alko laiskana asua,
Pyysi herrana pysyä.

Kolmas lisäsi:

Tuo oli viisas viinan juoja,

Warsin voimasta väkevä,
Kuulusa kylänkäviä,
Welan ottaja osaava.

Neljäs pani:

Kun ensin kuritta kasvo

Keskellä kylän ilosen,
Läksi kuhnus Kuopiohon,
Konna kouluhun rupesi.

Siitä muistutteli viides:

Kosk' oli koito kolme vuotta

Käynyt Kuopion kylässä,
Alko saarnata samassa,
Pirun oppia osotti;
Paukutti Pakarilassa
Larinsaaressa saneli,
Oma oppi aina voitti,
Amen aikasin tavotti.

Sitte kun ovat kaikenlaisia muistutelleet hänen töistänsä ja

menoistansa, lopetetaan virsi saaoilla:

Tuskin on puolet töistä varsin

Ilkivallan ilmotettu;