Full download ebook at ebookmeta.

com

Memorialising Premodern Monarchs: Medias of

Commemoration and Remembrance 1st Edition
Gabrielle Storey

https://ebookmeta.com/product/memorialising-
premodern-monarchs-medias-of-commemoration-and-
remembrance-1st-edition-gabrielle-storey/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Primary Mathematics 3A Hoerst

https://ebookmeta.com/product/primary-mathematics-3a-hoerst/

Contextualizing Premodern Philosophy 1st Edition Katja

Krause

https://ebookmeta.com/product/contextualizing-premodern-
philosophy-1st-edition-katja-krause/

Disease and Society in Premodern England 1st Edition

John Theilmann

https://ebookmeta.com/product/disease-and-society-in-premodern-
england-1st-edition-john-theilmann/

Pro CSS3 Animation 1st Edition Dudley Storey

https://ebookmeta.com/product/pro-css3-animation-1st-edition-
dudley-storey-2/
Pro CSS3 Animation 1st Edition Dudley Storey

https://ebookmeta.com/product/pro-css3-animation-1st-edition-
dudley-storey/

The Tenth Protocol Robert Storey

https://ebookmeta.com/product/the-tenth-protocol-robert-storey/

Remembrance and Forgiveness 1st Edition Ajlina

Karamehi■ Muratovi■ Laura Kromják

https://ebookmeta.com/product/remembrance-and-forgiveness-1st-
edition-ajlina-karamehic-muratovic-laura-kromjak/

Finding Gallipoli: Battlefield Remembrance and the

Movement of Australian and Turkish History 1st Edition
Brad West

https://ebookmeta.com/product/finding-gallipoli-battlefield-
remembrance-and-the-movement-of-australian-and-turkish-
history-1st-edition-brad-west/

War Commemoration and Civic Culture in the North East

of England, 1854–1914 1st Edition Hinton

https://ebookmeta.com/product/war-commemoration-and-civic-
culture-in-the-north-east-of-england-1854-1914-1st-edition-
hinton/
 Memorialising
Premodern Monarchs
Medias of Commemoration
and Remembrance

Edited by
Gabrielle Storey
 Queenship and Power

Series Editors
Charles E. Beem
University of North Carolina
Pembroke, NC, USA

Carole Levin
University of Nebraska
Lincoln, NE, USA
This series focuses on works specializing in gender analysis, women’s
studies, literary interpretation, and cultural, political, constitutional, and
diplomatic history. It aims to broaden our understanding of the strategies
that queens—both consorts and regnants, as well as female regents—
pursued in order to wield political power within the structures of male-­
dominant societies. The works describe queenship in Europe as well as
many other parts of the world, including East Asia, Sub-Saharan Africa,
and Islamic civilization.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14523
 Gabrielle Storey
Editor

Memorialising
Premodern Monarchs
Medias of Commemoration and Remembrance
Editor
Gabrielle Storey
Southampton, UK

ISSN 2730-938X     ISSN 2730-9398 (electronic)

Queenship and Power
ISBN 978-3-030-84129-4    ISBN 978-3-030-84130-0 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-84130-0

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2022
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect
to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made.
The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover illustration: Ian Dagnall / Alamy Stock Photo

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To Ellie, and Estelle, who inspire and encourage our love for all queens.
For Mark, who left a far better world for us.
And for all those we loved and lost along the way.
 Acknowledgements

This volume was sparked by the papers presented at the International

Medieval Congress in 2018 as part of the Royal Studies Network’s ses-
sions on Memory and Monarchy, and those shared at the Kings and
Queens 9 Conference on Royal Sexualities. My thanks go to all those who
have shared their research and ideas on this topic, and to Karl Christian
Alvestad who helped me put together this collection.
I am indebted to the wonderful contributors of this volume, who have
worked tirelessly on their chapters and in increasingly difficult circum-
stances. It has been a pride and a joy to watch their research develop and
to be able to showcase it in this volume. My heartfelt thanks go to you all.
I also owe sincere gratitude and appreciation to the several reviewers who
have strengthened and commented on the work in this collection.
Further thanks must go to Carole Levin and Charles Beem, series edi-
tors of Queenship and Power, who saw the promise in this volume in its
early stages and offer invaluable support. I would also like to thank Sam
Stocker, Megan Laddusaw, and Christine Pardue who made the editorial
and publication process that much smoother.
Lastly, this volume would not have reached fruition without the ongo-
ing support and encouragement from my family, friends, and colleagues.
In particular, Ellie Woodacre, Estelle Paranque, and Katia Wright have
provided guidance and many motivational conversations during the com-
pletion of this work, and are owed my eternal thanks.

vii
 Contents


Introduction: The Memorialisation of Monarchs in an
International Context  1
Gabrielle Storey

Part I Representations of Monarchs in Art and Architecture  11


“The Whole Stature of a Goodly Man and a Large Horse”:
Memorialising Henry VIII’s Manly, Knightly and
Warrior Status 13
Emma Levitt


Papal Commemoration, 1300–1700: Institutional Memory
and Dynasticism 37
Jennifer Mara DeSilva


Island Queens: Appropriated Portraits of Royal Samoan Women 65
Elizabeth Howie


King Sigismund III Vasa’s Column in Warsaw: A Memorial
in Honour of the King, A Representation of Power, and a
Commemoration of the Father 89
Wojciech Szymański

ix
x Contents


Personal or Perfunctory? Philippa of Hainault’s Legacy
Through Religious Patronage and St Katharine’s by
the Tower119
Louise Tingle


The Heroes Who Turned Into Stones and Songs: The Memory
of the Monarch Reflected in the Old Tamil Caṅkam Literature141
Roland Ferenczi

Part II Commemoration in Literature and Popular Media 167


Memories and Memorials of Literature and Art at the Turn
of the First Millennium169
Penelope Nash


Memory and Kingship in the Manuscripts of Matthew Paris197
Judith Collard


Maria Theresia and Catherine II: The Bodies of a Female
Ruler in Propaganda, Criticism, and Retrospect221
Elena Teibenbacher


Mighty Lady and True Husband: Queen Margaret of
Denmark, Norway, and Sweden in Norwegian Memory245
Karl Christian Alvestad

 to be a Queen: Representations of Eleanor of Aquitaine

Oh
and Isabella of Angoulême, Two Scandalous Queens, in
Popular Fiction265
Gabrielle Storey


From “She-Wolf” to “Badass”: Remembering Isabella of
France in Modern Culture291
Michael R. Evans

Index313
 Notes on Contributors

Karl Christian Alvestad is Associate Professor of Social Studies at the

University of South-Eastern Norway, Norway. He completed his PhD in
History at the University of Winchester, UK, in 2016. His thesis “Kings,
Heroes and Ships: The Use of Historical Characters in Nineteenth- and
Twentieth-Century Perceptions of the Early Medieval Scandinavian Past”
looked at the use of Viking Age history in the development of Norwegian
national identity in the nineteenth and twentieth centuries. His research
focuses on the role of medievalism in politics and culture in Scandinavia,
as well as early medieval political culture in Norway.
Judith Collard has been Senior Lecturer in History and Art History at
the University of Otago, New Zealand, and is an independent scholar. She
has taught a variety of courses, including those on Medieval and
Renaissance Art. The work of Matthew Paris has become a major focus of
her research and she is writing a monograph on him.
Jennifer Mara de Silva holds a PhD from the University of Toronto,
Canada, and is Associate Professor of History at Ball State University,
Indiana, USA. Her research focuses on the construction of identities: indi-
vidual, institutional, group, and family, as well as reformed and unre-
formed. She is a contributor and editor of four collections, entitled Eternal
Ephemera: The Papal Possesso and its Legacies in Early Modern Rome (with
Pascale Rihouet, 2020), The Borgia Family: Rumor and Representation
(2019), The Sacralization of Space and Behavior in the Early Modern World
(2015), and Episcopal Reform and Politics in Early Modern Europe (2012).

xi
xii Notes on Contributors

Michael R. Evans is Instructor in History in the Social Sciences Division

at Delta College, Michigan, USA. His research interests include medieval
king/queenship, the crusades, the Robin Hood legend, race and medie-
valism, and medievalism in social media. He is the author of The Death of
Kings: Representations of Royal Death in Medieval England and Inventing
Eleanor: The Medieval and Post-Medieval Image of Eleanor of Aquitaine, as
well as many published articles on medieval history and medievalism. He
is the associate editor for the International Society for the Study of
Medievalism’s online review Medievally Speaking.
Roland Ferenczi is a Doctoral student of Ancient History at the Eötvös
Loránd University, Budapest, Hungary, and of Indology at the Universität
Hamburg, Hamburg, Germany. His research interest focuses on the Old
Tamil Cankam literature par excellence the heroic puṟam poetry, the tran-
sition between the cult of the ancient kings and the early medieval devout
poetry, as well as the pre-modern trading system of the Indian Ocean.
Recently, he is working on an annotated translation of the Patiṟṟuppattu,
an ancient anthology written for the early Cēra kings, and on the political
geography of the early Cēra kingdom.
Elizabeth Howie is Professor of Art History and has taught at Coastal
Carolina University in Conway, South Carolina, USA, since 2008. She
specialises in modern and contemporary art with an emphasis on history
and theory of photography. She received her PhD from the University of
North Carolina at Chapel Hill in 2007. Her publications include: “The
Dandy Victorian: Yinka Shonibare’s Allegory of Disability and Passing,”
in Disability and Art History (2016) coedited with Ann Millett-Gallant;
“Indulgence and Refusal: Cuteness, Asceticism, and the Aestheticization
of Desire,” in The Retro-Futurism of Cuteness (2017) coedited by Jen
Boyle and Wan-Chuan Kao. She is coediting a second volume with Ann
Millett-Gallant entitled Disability and Art History from Antiquity to the
Present (2021).
Emma Levitt received her PhD from the University of Huddersfield,
UK, in 2017, working on masculine displays in the medieval tournament
and the rise of jousting men at the courts of Edward IV and Henry
VIII. Most recently, she wrote a chapter on Edward IV’s tournaments and
tiltyard friendships in Loyalty to the Monarchy in Late Medieval and Early
Modern Britain, c.1400–1688 (2020) published by Palgrave Macmillan.
 Notes on Contributors  xiii

She has also written articles in BBC History Magazine, History Today, and
The Ricardian, with forthcoming articles in Tudor Life and the Medieval
Warfare Magazine.
Penelope Nash is an Honorary Associate with the University of Sydney,
Australia. Her interests include medieval art, medieval Italy and Germany,
women’s power, and biography. Her recent publications include “Insular
Influences on Carolingian and Ottonian Literature and Art,” in Prophecy,
Fate and Memory in the Early and Medieval Celtic World (2020); “Dominae
imperiales: Ottonian Women and Dynastic Stability,” in Dynastic Change:
Legitimacy in Gender in Medieval and Early Modern Monarchy (2020);
and “Maintaining Elite Households in Germany and Italy, 900–1115,” in
Royal and Elite Households (2018). Her 2017 award-winning monograph,
Empress Adelheid and Countess Matilda: Medieval Female Rulership and
the Foundations of European Society, compares two successful, elite medi-
eval women for their relative ability to retain their wealth and power in the
midst of the profound social changes of the eleventh century.
Gabrielle Storey is a historian of Angevin queenship, specialising in gen-
der, sexuality, and the intersections between familial relations and the
exercise of power. She has previously written on Berengaria of Navarre and
Joanna of Sicily as crusading queens, and on Eleanor of Aquitaine for BBC
History Revealed. She is an active member of the Royal Studies Network
and the founder of Team Queens, a digital global queenship project. She
is working on a biography of Berengaria of Navarre and a monograph
focussing on co-rulership in the twelfth and thirteenth centuries. She
completed her PhD from the University of Winchester, UK, in 2020.
Wojciech Szymański, PhD, is an assistant professor and the Chair of
History of Modern Art at the Institute of Art History, University of
Warsaw, Poland. He is an independent curator and art critic; member of
the International Association of Art Critics (AICA); author of the book
“Argonauci. Postminimalizm i sztuka po nowoczesności. Eva Hesse—
Felix Gonzalez-Torres—Roni Horn—Derek Jarman” [The Argonauts.
Postminimalism and Art After Modernism: Eva Hesse—Felix Gonzalez-­
Torres—Roni Horn—Derek Jarman] (2015); as well as over 40 academic
and 100 critical texts published in exhibition catalogues, art magazines,
and peer-reviewed journals and monographs.
Elena Teibenbacher has studied history at the Karl-Franzens-University,
Graz, Austria, with a strong focus on international relations, holding
xiv Notes on Contributors

Diplomas from Sciences Po Paris and the Diplomatic Academy of Vienna.

She is writing her PhD in History on the cultural-political portrayal of
Russia in nineteenth-century German historical writing. She wrote her
Master’s thesis on the image of the “Asian” in Middle-Age travel reports,
and its influences on popular stereotyping and political propaganda. She
specialises in cultural studies, researching the impact of culture—within its
manifold interpretations—on the (self) representation and cross-cultural
depictions of monarchs, governments, and political systems, the desired
effects of this, and its outcomes. She also has a focus on Russian history,
especially its role in, and its reaction to, the argumentation of European
cultural universalism.
Louise Tingle holds a PhD in History from Cardiff University, with a
thesis focusing on the intercessory, artistic, and literary patronage of the
queens Philippa of Hainault and Anne of Bohemia, and the first Princess
of Wales, Joan of Kent. She is the author of Chaucer’s Queens: Royal
Women, Intercession, and Patronage in England, 1328–1394, in the
Queenship and Power series.
 List of Figures

 apal Commemoration, 1300–1700: Institutional Memory

P
and Dynasticism
Fig. 1 Detail of funeral monument for Pope Pius II, Sant’Andrea
della Valle in Rome. Photograph by Peter 1936F, CC
BY-SA 4.0 44
Fig. 2 Alessandro Menganti, Statue of Gregory XIII (1580), façade
of the Palazzo Comunale, Bologna. Photograph by author 47
Fig. 3 Effaced inscription of Pope Alexander VI, c. 1500, Castel
Sant’Angelo, Rome. Photograph by author 48
Fig. 4 Workshop of Giovanni Maria Vasaro, “Bowl with the Arms of
Pope Julius II and the Manzoli of Bologna surrounded by
putti, cornucopiae, satyrs, dolphins, birds, etc. 1508,” Robert
Lehman Collection, The Metropolitan Museum of Art,
New York City. https://www.metmuseum.org/art/
collection/search/459197, CC0 1.0 Universal 52

Island Queens: Appropriated Portraits of Royal Samoan Women

Fig. 1 John Davis. Samoa Princess Fa’ane, Apia, about 1893.
Albumen print on board. TR2016.33. Courtesy of Phillips
Library, Peabody Essex Museum, Salem, MA 67
Fig. 2 Sa’o tama’ita’i Fa’amu, daughter of Malietoa Laupepa.
Stephenson Percy Smith, 1840–1922: Maori and Polynesian
photographs. Ref: PA1-q-223-35-1. Alexander Turnbull
Library, Wellington, New Zealand 72

xv
xvi List of Figures

 ing Sigismund III Vasa’s Column in Warsaw: A Memorial

K
in Honour of the King, A Representation of Power,
and a Commemoration of the Father
Fig. 1 Sigismund’s Column in Warsaw. Photo by Adrian Grycuk,
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Kolumna_
Zygmunta_III_Wazy_2020.jpg90
Fig. 2 Giovanni Paolo Pannini, the Piazza and Church of Santa
Maria Maggiore (1744), oil on canvas, Palazzo Quirinale,
Rome, https://commons.wikimedia.org/wiki/
File:Giovanni_Paolo_Pannini_-­_The_Piazza_and_Church_of_
Santa_Maria_Maggiore.jpg91
Fig. 3 Column of Justice, Florence. Photo by Giovanni Dall’Orto,
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:9794_-­_
Firenze_-­_Colonna_di_S._Trinita_-­_Foto_Giovanni_
Dall%27Orto,_28-Oct-2007.jpg92
Fig. 4 Project of Cosimo I Column, anonymous drawer, Gabinetto
Disegni e Stampe degli Uffizi. Drawing by Wojciech
Szymański after Detlef Heikamp “Die Säulenmonumente
Cosimo I” 93

 emories and Memorials of Literature and Art at the Turn

M
of the First Millennium
Fig. 1 Otto II in Majesty. Registrum Gregorii, Reichenau. Musée
Condé, MS 14, single sheet. (The Yorck Project (2002)
10.000 Meisterwerke der Malerei (DVD-ROM), distributed
by DIRECTMEDIA Publishing GmbH) 172
Fig. 2
[Image 1] Adelheid, Theophanu, Otto III, and Lamb of God. Initial
Page. Matthew Evangelisary, Gospel of Saint-Géréon.
Historisches Archiv der Stadt, Cologne, Cod. W 312, fol.
22r. (© Raimond Spekking/CC BY-SA 3.0 [via Wikimedia
Commons])174
Fig. 3
[Image 4] Dedications scene with Henry II and Kunigunde presented to
Christ by Peter and Paul. Pericopes Book of Henry II,
Reichenau, Bayerische Staatsbibliothek, Clm. 4452, fol. 2r 178
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Mummo rakas, se on anteeksi annettu ja unohdettu", vastasi
Geesjen ilolla.

"Ei, lapsi, ei niin! Vanhaa ihmistänsä on vaikea voittaa.

Omanvoiton pyynti, arvelen, sai minut niin katkeraksi… Niinhän se
on" — lisäsi hän ja puristi tytön kättä; "jokaisella on oleva osansa
tässä maailmassa, ja minä tein väärin, kun otin pahaksi että sinä nyt
jo — — mutta kuta pikemmin voit unhottaa häntä, sitä parempi se
on." — Hänen huulensa vapisivat, mutta hän jatkoi: "Olet tehnyt
oikein, kun valitsit uuden ystävän — — Jumala suokoon että tulisit
onnellisemmaksi kuin — —"

"En ymmärrä teitä, rakas mummo! Saatoitteko uskoa? — —

Unhottaa häntä? En koskaan!"

"Ja sinä otat kumminkin vastaan tuon toisen lahjan?… Ja kiität

häntä?… Etkä tahdo antaa sitä takaisin? Oletko kevytmielinen,
tyttö?"

"Mummo, tämän sormuksen näin minä tuona sunnuntaina vieraan

silmänkääntäjän sormessa. Olen aivan varma siitä! Kuinka Gerrit
hämmästyi, kun sen hänelle sanoin! Siitä syystä otin minä
sormuksen. Minä vien sen pormestarille, jollette te tahdo sitä tehdä."

"Lapsi, lapsi, sinä petyt", sanoi vanhus ja pudisti päätään. "Govert

on ostanut sormuksen vieraalta ja myynyt sen Gerritille. Niin on asia,
ole varma siitä! Että Gerrit hämmästyi ei ollut kumma, kun sinä
rupesit pitämään tutkintoa hänen kanssaan, kuten olisit ollut itse
pormestari.."

"Kentiesi", vastasi Geesjen; "kentiesi olisi parasta että antaisin

sormuksen takaisin. Mutta kumminkin — ei haittaisi jos saisi tietää,
missä tuo vieras herra nyt on. Sen voisi Govert ilmoittaa, joka osti
sormuksen. —"

"Siinä olet oikeassa", myönsi mummo Dientjen, sillä hän muisti,

mitä mummo Heinriks oli hänelle kertonut. "Mutta" — lisäsi hän
empivästi — "mitä hyvää siitä olisi?"

"Mitäkö hyvää?" kysyi tyttö ihmeissänsä. "Jos ihmistä pidetään

rikoksellisena, joka ei sitä ole…"

"Jos takissa oleva reikä repeää vähän isommaksi — vähät siitä.

Toista tahraa siinä, missä jo tahra ennestään on, ei kukaan huomaa",
sanoi mummo Dientjen ja meni kammariin.

Geesjen seisoi siinä ihmeissänsä. Hän ymmärsi että mummo

tarkoitti Thijsin kotivarkautta ja ettei hän ollut sitä unohtanut eikä
anteeksi antanut. Tyttö alkoi pelätä tätä ankaraa, vanhaa eukkoa,
joka ei näyttänyt säälivän omaa lihaansa ja vertansa. Mutta tämä
sama vanhus oli kumminkin ollut hänelle, Geesjenille, niin hyvä.
Geesjen ei osannut tätä selittää. Hän ei ymmärtänyt että äiti, juuri
sentähden että hän niin sanomattomasti rakasti poikaansa, tunsi
itsensä tämän käytöksestä sitä syvemmin loukatuksi, ei että tämä
loukkaus tunkeusi hänen luihinsa ja ytimeensä saakka.

Hiljainen noputus ovelle kuului, ja kuu Geesjen oven avasi, näki

hän kummakseen edessänsä eilispäivän vieraan, mutta hyvin
kalpeana.

"Gerrit, näin aikaisin!" huudahti tyttö. "Odota, minä käsken

mummon tänne."
 "Ei, älä sitä tee. Minä tahdon puhua sinun kanssasi kahden
kesken,
Geesjen."

"Mitähän sinulla on minulle sanomista, jota mummo ei saisi kuulla?

— Mummo, tulkaa ulos." — Tämä tuli paikalla ja Geesjen lisäsi:
"Gerritillä on jotakin meille sanottavaa."

Puuseppä oli mitä suurimmassa tuskassa. Hänen oli melkein

mahdotonta toimittaa asiansa… Jos Geesjen ei olisi kutsunut sisään
vanhaa, ankaraa mummoa!

Mutta tulihan hänen sanoa jotakin. "Geesjen, anna minulle takaisin

sormus, jonka eilen sait minulta — — minä rukoilen sinua… Minä
annan sinulle paljon kauniimman sen sijaan…"

"Mutta, Smits, minkä tähden tahdot sinä sen takaisin?" kysyi

mummo
Dientjen ankarasti.

"Rihkamakauppias tulee kylään tänään, ja — —"

"Myöhäistä, Smits", sanoi Geesjen, joka sillä välin oli ehtinyt tehdä
päätöksensä. "Rihkamakauppias vastatkoon pormestarin edessä siitä
että hän sinua petkutti. Sinun sormuksesi on pormestarin luona —
—"

"Sinä lasket leikkiä. Näin aikaiseen et ole ollut pormestarin luona."

"En minä, mutta kenttävartia meni tästä vastikään sivu; minä

näytin hänelle sormuksen ja kerroin, kuinka sinä olit tullut petetyksi.
Hän otti sormuksen mukaansa ja meni pormestarin luo."
 "Miksi hel — —" Gerritin huulet kävivät valkoisen siniseksi vihasta
ja hän oli vähällä saastuttaa niitä kirouksella. Hän hillitsi kumminkin
itsensä, semminkin kun hän näki että mummo häntä ankaruudella
katseli. Sävyisemmällä äänellä jatkoi hän: "Sinä olet saattanut minut
pahaan pulaan, Geesjen, sillä minä en ole ostanut sormusta
Govertilta."

"Mutta!" huudahtivat molemmat naiset yht'aikaa.

"Olen löytänyt sen", änkytti Gerrit. "Älä ole vihainen minulle,

armas Geesjen. Minulla ei ole niin paljon rahoja että voisin ostaa niin
kalliin kapineen, ja kun tavallista rojua en tahtonut sinulle tarjota,
olisit saanut odottaa kauan; mutta kun löysin tuon sormuksen…"

"Ja mistä löysit sinä sen?" kysyi Geesjen kiivaasti. "Mutta sen kyllä
arvaan. Sanoithan että olit työssä Beerensteinilla!" Gerrit hämmästyi
niin tätä odottamatonta syytöstä kuullessaan, että hän kokonaan
kadotti tavallisen malttinsa ja itse sitä tietämättänsä teki myöntävän
päännyykähdyksen.

"Olet siis löytänyt sen, kätkenyt sen, korjauttanut sen salaa ja —

tahdoit antaa minulle kapineen, joka ei ollut sinun omasi!" huudahti
Geesjen tulipunaisena. "Ja Thijsiä sinä eilen uskalsit tuomita! Sinä
kuvasit hänet niin mustaksi ja riettaaksi, ettei tien vieressä oleva
nälkäinen koirakaan olisi ottanut leipäpalaa hänen kädestään, jos
olisi ymmärtänyt puhettasi — —"

"Riittää jo, Geesjen", sanoi Dientjen tyynesti. "Meillä ei ole mitään

tekemistä teidän kanssanne, Smits, eikä meillä täällä ole tilaa teille.
Gerrit pötki tiehensä sanaa sanomatta."
 Geesjen oli arvannut aivan oikein. Gerrit oli aina pitänyt häntä
silmällä ja luuli nyt, kun Thijs oli poissa, paremmin onnistuvansa.
Kun hän löysi sormuksen, luuli hän sen olleen varastettujen
kapineiden joukossa ja ettei sitä erikseen kaivattaisi. Ja hän ajatteli
sen avulla huokeastikin pääsevänsä tytön suosioon.

Kun mummo ja Geesjen jäivät kahden kesken, olivat molemmat

vähän aikaa ääneti. Vihdoin sanoi Dientjen: "Oliko Smits todellakin
niin ankara tuomiossaan… Se kyllä oli oikein. Kumminkaan ei hän
koskaan olisi voinut tehdä, mitä Smits — vai mitä luulet?"

"Ei mummo, ja vielä vähemmän sitä, mistä häntä syytetään."

"Minä menen kylään, Gees, ja ilmoitan tämän, vaikka. ottaisivat

minut vastaan kivien heitolla."

Tyttö riemastui. Hän oli nyt varma siitä, että äiti toivoi saavansa
nähdä Thijsin vapautettuna murtovarkauden syytöksestä, vaikka hän
sen kautta ei voisikaan aivan puhdistua.

Niiden tietojen nojalla, jotka nyt tulivat päivänvaloon, alettiin

kylässä ja myös Beerensteinillä tulla siihen luuloon että vieras, joka
samana yönä oli kadonnut, oli osallinen murtovarkauteen, kentiesi
itse päävaras. Häntä ruvettiin sentähden etsimään, mutta aivan
vähällä menestyksellä.

Äiti näkyi saaneen jonkunlaisen lohdutuksen siitä, mitä Gerritistä

tuli ilmi, eikä hän enää näkynyt pitävän Thijsiä, jota hän aina hän
sanalla tarkoitti, huonoimpana kaikista; mutta tämä lohdutus ei ollut
pitkällinen. Kun hän kylässä kävi, herätti hän niin suurta huomiota,
ettei hänellä ollut uskallusta siellä uudelleen näyttäytyä, vaikka hän
aivan hyvin tiesi että tämä huomio pääasiallisesti perustui sääliin.
Hän istui enimmäkseen kotona, tahi vartioi lehmäänsä laitumella.

Geesjen, joka oli ottanut toimeksensa hänen tehtävänsä kylässä,

koetti kotona kaikin tavoin saada hänen mielensä poikaa kohtaan
leppymään, mutta kaikki tuollaiset kokeet olivat turhat. Monta
kyyneltä vuodatti Geesjen, ja monta huokausta pusertui hänen
rinnastaan, kun hän ajatteli kykenemättömyyttään, sillä siitä luuli
hän onnistumattomuutensa riippuvan. Hän ei kumminkaan luopunut
tästä rakkauden työstä; mutta vaikka hän ei nähnytkään siitä mitään
hedelmiä, ei hänen hyvä tarkoituksensa kumminkaan ihan hukkaan
mennyt. Kaikki, mitä haavoitettu äidin sydän saattoi antaa
palkinnoksi siitä, minkä se sai sen luovutti se nuorelle tytölle, ja tämä
lemmen kilpailu esti vanhuksen vaipumasta toivottomuuteen. Vanha
sydän lämpeni siitä uskosta ja toivosta, joka virtasi nuoren
rakastavasta sydämestä.

*****

Kesä oli ohitse, ja syksyäkin jo kappale kulunut. Syksyn

alkupuolella oli alituiseen pieniä vastoinkäymisiä kohdannut mummo
Dientjeniä. Geesjeniltä väheni työ, eikä siihen voitu ymmärtää syytä;
pellolla pengottiin perunakasveja, kaivon köysi katkesi pari kertaa —
lukuun ottamatta muita pienempiä vastuksia, jotka vaivasivat,
vaikkakaan eivät suuresti vahingoittaneet mökin asukkaita. Mutta
viimein kohtasi heitä onnettomuus, joka oli muita suurempi. Eräänä
aamuna makasi kirjava lehmä kuolleena navetassa, suuri,
ammottava haava kurkussaan. Olisi luullut että mummo, joka niin
paljon jo oli kokenut, tästä iskusta peräti masentuisi. Niin ei
kumminkaan käynyt. Päinvastoin näytti se herättävän häntä siitä
uupumuksen tilasta, johon hän viime aikoina oli vajonnut. Geesjenin
täytyi onnettomuuden jälkeisenä päivänä mennä työhönsä, kuten
ennenkin; mummo itse jäi kotiin miettimään yhtä ja toista. Hänen
mieleensä muistui että kaikki nuo vastoinkäymiset olivat alkuaan
samasta päivästä, jona Gerrit oli ollut kutsuttu pormestarin luo ja
häneltä saanut aika torat. Gerritin katkeruus oli vielä lisääntynyt, kun
pormestari oli kertonut asian ja puusepän hyvä maine siitä joutunut
hyvin suureen vaaraan. Mummo Dientjenin sielunvoimat, jotka siitä
toimettomuudesta, johon hän viime aikoina oli antautunut, olivat
vaipuneet ikäänkuin uneen, virkistyivät uudelleen; hän tunsi
haluavansa työtä, tunsi eloisuutta ja joustavuutta jäsenissään,
jommoisesta hän ei ennen ollut tietänyt. Hän ymmärsi että hänen
tuli "päästä ihmisten pariin" ja hankkia ystäviä, jotka voisivat häntä
suojella; sillä kukapa tiesi, kuinka loitolle Gerrit voisi ulettaa
kostoansa? Kun Geesjen eräänä päivänä tuli kotiin, oli hän kertonut,
että Jan Smeer, kirkonvartia, oli kuollut. Janen toimena oli myös ollut
sanomalehtien kuljettaminen, ja hän oli sillä ansainnut hyvät rahat.
Kävisihän se päinsä että nainenkin sanomalehtiä kuljettaisi, ja
mummo päätti lähteä postikonttoriin pyytämään tämän toimen
itsellensä.

Hän puki ylleen ja meni kylään. Ja kun Geesjen illalla tuli kotiin,
näki hän suureksi kummakseen että kahvipannu oli tulella ja että
mummo Dientjen täyttä vauhtia kuuraili keittoastioita.

"Mitä nyt, mummo?" huudahti hän, vielä enemmän kummissaan,

kun näki että vanhuksen kasvoista entinen ankaruus melkein oli
kokonaan kadonnut ja että ne päin vastoin olivat miltei iloiset.

"Mitäkö nyt", kertasi mummo, ja vähällä oli ettei hän hymyillyt. "Se
nyt, etten enää' henno antaa sinun tehdä kahden työtä ja elättää
meitä molempia. Kulkea ulkotöissä vieraiden luona en minä voi;
mutta minä olen ollut postissa ja saanut Jan Smeerin viran. Minä
tulen kantamaan sanomalehtiä, ja sitten on eräs lukuseura ottanut
minut kirjojensa kuljettajaksi, niin että minä ansaitsen yhden
kwartjesin (= 1/4 guldenia) enemmän kuin Jan. Joka lauvantai tuon
minä kotiin kolme kwartjesta, lapsi."

Geesjen hämmästyi peräti, kun tämän kuuli. Mummo sateessa ja

myrskyssä marssimassa — talosta taloon! Ei, sitä Geesjen ei voinut
sallia. Ja nyt alkoi ystävällinen riita heidän välillään. Mutta vanhus
pysyi päätöksessään ja nuoren täytyi antaa perään.

Olipa kuin olisi Jumala siunannut tätä vanhuksen päätöstä.

Kävelyretket eivät ensinkään tehneet pahaa hänen terveydelleen;
päin vastoin näytti hän vain yhä paranevan. Geesjen sai enemmän
työtä ja korkeammat palkat. Kirjavaa lehmää kyllä kaivattiin, mutta
ei "maitotilkka" kumminkaan ollut mitään harvinaista mökissä, vaikka
se nyt oli hankittava kylästä.

Eräänä kauniina talvipäivänä oli mummo Dientjen matkalla

kaupunkiin. Hänellä oli asiana noutaa muutamia kirjoja lukuseuralle.
Lumi natisi hänen jalkojensa alla, aurinko teki kinokset kimalleleviksi
ja puitten oksilla, jotka härmällä olivat peitetyt, nauroivat harakat.
Mummo Dientjen oli iloisemmalla mielellä kuin moneen aikaan sitä
ennen.

Hän oli kulkenut noin neljänneksen tuntia tapaamatta ketään.

Silloin tuli häntä vastaan lämpöseen tohvelinuttuun puettu mies.
Mummo olisi epäilemättä kulkenut hänen ohitsensa, sen enempää
huomiota häneen kiinnittämättä, jollei mies olisi puhutellut häntä ja
kysynyt vieläkö oli kauas kylään.

"Neljännes-tunnin matka, mynheer", vastasi Dientjen.

 "Oletteko sieltä kotoisin?" jatkoi vieras.

Mummo Dientjen nyykähytti päätään myöntäen.

"Tunnetteko erästä kaunista tyttöä, Geesjeniä nimeltä, luulen ma?"

"Tunnen kyllä", vastasi mummo, ja hänen sydämensä alkoi

tykyttää nopeammin. "Tunnetteko hänet?" lisäsi hän ja katsoi hyvin
tarkkaavasti vierasta. Ei, hän ei ollut koskaan ennen nähnyt häntä,
ajatteli hän sitten huoaten. Se mies ei ollutkaan enää niin nuori, ja
hänen kasvonsa arpiset. Kun hän teki tämän viimeksi mainitun
huomion, johtui hänen mieleensä jokin kaukainen muisto.

"Olen nähnyt häntä pari kertaa", vastasi vieras. "Silloin, luulen,

asui hän — — olen unhottanut nimen — asuuko hän siellä vielä?"

"Ei."

"Missä sitten?"

Mummo Dientjenistä tuntui tämä tutkinto hyvin epäluulonalaiselta,

ja hän oli kahdella päällä, mitä vastata. "Hän asuu mökissä
nummella", sanoi hän viimein.

"Vai niin!" Vieras mietti vähän aikaa. "Kai on hän naimisissa?"

"Ei, sitä hän ei ole", vastasi mummo vähän tylysti.

"Kiitoksia, muori; nyt en enää viivytä teitä, minä kyllä osaan mökin
luo", lisäsi hän, nyykäytti päätään ja jatkoi matkaansa.

Mummo Dientjen kulki muutamia askeleita eteenpäin, seisahtui ja

katsoi taaksensa. Aivan oikein, vieras poikkesi polulle. Selittämätön
tuska valtasi mummon. Hän ei oikein tietänyt miksi, mutta — hän
lähti kävelemään kotiin päin.

Geesjen — ja tämä ilmaisi osaksi syyn mummo Dientjenin

levottomuuteen — oli tänään jäänyt kotiin siivoamaan tupaa. Arkut
ja kaapit olivat siirretyt paikoiltaan ja muita huonekaluja nähtiin yltä
ympäri. Siinä näiden keskellä oli Geesjen polvillansa heleitä ruusuja
poskillaan. Hän siivosi paraikaa pikku kamaria eikä kuullut että tuvan
ovelle kolkutettiin. Kun tätä koputusta sitten uudistettiin kovemmin,
nousi hän ja sanoi puoliääneen: "Kukahan se mahtaa olla?" samassa
kun hän avasi oven. Mutta kun hän näki sisään astuvan, pääsi tuskan
huuto hänen huuliltaan.

"Tunnetteko minua? No, sepä hauskaa!" sanoi vieras nauraen. "Et

ole unhottanut minua, kaunis tyttöni! Minä ainakaan en ole saanut
sinua mielestäni; ja kuu tieni tännepäin vei, en malttanut olla
pistäymättä katsomassa sinua ja kuulemassa, miten sinä voit."

Lukia on jo varmaan arvannut, kuka tämä vieras oli. Kiihkeästi

takaa-ajettu Kaarle seisoi Geesjenin edessä joka niin kauan oli
toivonut hänen kiinnijoutumistaan ja joka varmaan nyt ei olisi
vavissut pelosta, jos hänellä olisi ollut joku likisyydessään.

"Miksi seisot ja töllistelet minuun tuolla tavalla? Eikö mummo

olekaan kotona? No, sitä parempi. Minä tulen nyt ottamaan sen,
minkä viimeksi kielsit minulta."

"Päästä minut, tahi huudan apua", sanoi tyttö, kun Kaarle tavoitteli
hänen kättään.

"Luuletko että naiset tuolla ulkona voivat kuulla sinua? Armaasi ei

ole täällä tällä kertaa suojelemassa sinua… eikä ole niin aivan varma
että hän sitä tekisikään. Hän ei ollut sinulle uskollinen, se nahjus!"

Ja Kaarle syleili Geesjeniä ja koetti suudella häntä.

Neuvotonna, epäilyksen alaisena huusi tyttö apua, repi itsensä irti

Kaarlen käsistä ja juoksi pikkukamarin taka-oven luo. Mutta Kaarle
oli nopeampi, saavutti hänet, otti kiinni hänen hameestaan, paiskasi
raollaan olevan ulko-oven lukkoon ja heitti avaimen kauas tyköään.

"Herra Jumala!" huusi Geesjen, joka nyt luuli olevansa perikadon

oma, kun ei enää nähnyt mitään mahdollisuutta pakoon.

"Luulitko, pikku kyyhky, että niin helpolla pääsisit minusta?" sanoi

Kaarle ivallisesti. "Olet laihtunut, armahani. Miksi kärsisit sinä hätää,
kun voit elää ylöllisyydessä? Näet sinä, minulla on kultaa, minä olen
rikas ja minä voin tehdä sinutkin rikkaaksi."

"Kultaa, varastettua kultaa!" huudahti tyttö, ja viha värjäsi hänen

äsken niin vaaleat huulensa purppuran väriseksi. "Vie se takaisin
Beerensteiniin."

Kaarle säpsähti.

"Luulit kait että rikoksesi ainian pysyisi salassa, ja että viaton siitä
saisi kärsiä", jatkoi Geesjen, joka tuli rohkeammaksi, kun näki
syyllisen hämmästyksen. "Se on koston Jumala, joka on ohjannut
askeleesi tänne. Thijs tulee puhdistumaan — —."

"Ei, ei ikinä!" huusi Kaarle raivostuneena. "Vai niin, vai rakastat

sinä häntä vieläkin… Näithän tuon kauniin naisen, joka oli minun
seurassani? Hänen on hän nyt. Hän ylönkatsoo talonpoikaistyttöä —
sinun kaltaisiasi." Raivoisalla kirkunalla ryntäsi hän sitten tyttöä
vastaan. "Mutta niistä sanoista, jotka vasta mainitsit, saat kalliisti
maksaa, lutka!" huusi hän ja hänen silmänsä säihkyivät vihasta.

Geesjen vapisi. Hän ei voinut paikaltaan liikahtaa; hänen silmänsä

pimenivät. Hän ei aavistanut, kuinka likellä apu oli. Tuvan ovi aukeni
ja sisään astui mummo Dientjen ynnä kenttävartia, jonka mummo oli
tiellä tavannut ja tuskassaan pyytänyt seuraajakseen. Kaarle ryntäsi
taka-ovea vastaan paetaksensa, mutta hän oli itse sen sulkenut eikä
hänellä ollut aikaa ruveta avainta hakemaan. Kenttävartia otti hänet
kiinni ja vei hänet mukanaan. Geesjen makasi tainnoksissa mummo
Dientjenin sylissä.

"Itke, lapseni, itke; se lievittää", sanoi vanhus, kun Geesjen

vihdoin avasi silmänsä. "Pahasta syntyy väliin hyvääkin. Ken tietää,
mitä nyt tulee päivän valoon, vaikka — —" Mummo katkasi äkkiä
puheensa. —

Kaarlen vangitseminen toi, niinkuin mummo oli arvannut, monta

asiaa päivän valoon. Hän oli vanha tuttu oikeuden palvelioille.
Kultasormuksen oli hän, kun hän sulloi kokoon varastetut kapineet,
vahingossa vikuuttanut ja pudottanut huomaamattaan.

Selvää siis oli että murtovarkaudessa oli ollut useampia; ja

puhuipa Thijsin eduksi se seikka, että kuomuvaunut joissa, mummo
Heinriksin valallisen todistuksen mukaan, oli istunut ainoastaan yksi
mies, olivat ajaneet kumoon jo ennen kuin Thijs kävi Beerensteinillä.
Mitä hän siellä oli tehnyt ja miksi hän oli paennut, jäi kumminkin
arvoitukseksi, kunnes vihdoin se nainen, joka oli ollut Kaarlen
seurassa ja jota innolla takaa-ajettiin, myöskin joutui oikeuden käsiin
ja monien kuulustelujen ja valeellisten juttujen jälkein viimeen
tunnusti koko totuuden.
 Kun tieto tästä saapui kylään, oli Geesjen siellä ja toimi tavallisissa
askareissaan. Kun pormestari näki hänen kulkevan talonsa ohitse,
naputti hän akkunaan, käski tytön tulla sisälle ja luki hänelle eräästä
sanomalehdestä, mitä oikeudessa oli tullut ilmi. Geesjen ei saanut
ilosta ja liikutuksesta sanaa suustaan, eikä hän sitä tarvinnutkaan,
sillä pormestari kyllä ymmärsi häntä ja lähetti hänet pois
ystävällisellä päännyykähdyksellä ja terveisillä mummo Dientjenille.

Ei ollut Geesjen koskaan ennen toimittanut töitänsä niin

kummallisella tavalla kuin tänä päivänä. Hän kaasi koko saavillisen
vettä kyökin lattialle ja pani hieta-astian tulelle, — siihen määrään oli
pormestarin sanoma sekoittanut hänet. Mutta ei kukaan siitä
puhunut mitään, sillä iloinen uutinen levisi nopeasti, ja "mevrou"
laski hänet menemään kaksi tuntia tavallista aikaisemmin —
kertomaan asian mummo Dientjenille.

Tämä oli tänään kulkenut pitkän matkan ja istui torkkuen

nojatuolissaan. Mutta kun ovi aukeni, nousi hän kohta.

"Joko nyt on niin myöhäistä, Gees?"

"Ei, mummo; minä tulen vain tavallista aikaisemmin. Olen saanut

kylässä kuulla jotakin, joka koskee teitä. —"

"Minua! Mitähän se sitten?"

"Minun täytyy nyt puhua asiasta, josta en luullut ikänäni tulevan

puhumaan… Nyt täytyy minun."

Hän tarttui mummon käsiin ja sanoi iloisesti: "Kaikki on tullut ilmi,

ja Thijs on viaton!"
 Äiti ei vastannut mitään, mutta harras kiitollisuuden huokaus nousi
hänen sydämestänsä taivasta kohden.

"Hän saattaa nyt ainakin ansaita leipänsä, tarvitsematta pelätä

että häntä jokapaikasta poisajettaisiin", sanoi hän viimein. "Mutta,
Geesjen, hän on tosin nyt viaton maailman silmissä — mutta
meidän…"

"Kuinka voitte puhua noin, mummo? Ettekö koskaan anna hänelle

anteeksi?
Oi, minä toivon että Jumala tuolla yläällä on armahtavampi?"

"Se on kovaa, lapsi! Sinä et ymmärrä minua. Mitä hyvää minulla

siitä on, jos hän ei olekaan syypää tähän rikokseen, niin kauan kuin
tiedän että hän olisi voinut olla. Ymmärrätkö nyt, tyttö? Minun on
niin vaikea löytää sopivia ja oikeita sanoja. Se, joka voi ottaa omalta,
vanhalta, köyhältä äidiltään hänen omaisuuttaan, luuletko sinä että
hän hädän aikana on ottamatta vieraan, rikkaan miehen omaisuutta?
Minun sydämeni kutistuu kokoon tuskasta, Geesjen! Hän oli
minulle… niin rakas!"

"Mutta, mummo, ettehän vielä tiedä, miten asia on tapahtunut",

sanoi tyttö ja alkoi kertoa, mitä oli kuullut. Mummo, joka nyt oli
voittanut liikutuksensa, ei kehoittanut häntä siihen, mutta ei
vastustanutkaan. Geesjenin puhuessa poistui vähitellen synkkyys ja
kovuus vanhuksen kasvoilta, ja tyttö rupesi jo toivomaan että
mummo lopultakin taipuisi anteeksi antamiseen.

*****

Talvi, joka aina on niin vaikea köyhälle, kului vihdoin loppuun.

Kevät tuli ja kesä, mutta vielä ei näkynyt mitään muutosta mummo
Dientjenin mielenlaadussa. Hän ei koskaan puhunut pojastaan ja
kävi varsin vastahakoisesti kylässä muulloin, kuin tavallisilla
asioillaan. Kirkossa ei hän ollut ollut siitä saakka kuin pastori oli
sanonut mielellänsä näkevänsä hänet siellä.

Eräänä kauniina ja lämpöisenä sunnuntaina oli Geesjen lähtenyt

yksin kirkkoon, turhaan koetettuaan saada mummoa mukaansa. Hän
oli tänään niin kovin raskaalla mielellä, vaikka hän ei itse tiennyt
syytä siihen. Ja kun satunnaisesti papin silmä kohtasi häntä, luuli
hän siinä näkevänsä tyytymättömyyttä, hän kun oli tullut yksin, ja
hän alkoi ajatella itsessään että parempi olisi ollut, jos hänkin olisi
jäänyt kotiin. Mutta saarnaa kuunnellessaan unhotti hän kaikki, ja
liikutuksen kyynelet nousivat hänen silmiinsä, kun pappi luki
vertauksen tuhlaajapojasta, jonka vertauksen sitten oivallisesti selitti.

Lohdutettuna lähti Geesjen kirkosta kotimatkalle. Ehdittyhän

yksinäiselle polulle honkametsässä, seisahtui hän, otti esiin
evankeliumikirjansa ja luki hartaudella ja tarkkaavaisuudella saman
tekstin, jonka hän vasta oli kuullut.

"Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei

kenkään hänelle sitäkään antanut", luki hän puoliääneen.

"Onkohan hänkin niin kovaa kärsinyt?" kysyi Geesjen itseltään.

"Meillä olisi kumminkin aina ollut leipää."

Samassa luuli hän kuulevansa jotakin liikettä likisyydessä ja katsoi

ympärilleen. Vähän matkaa hänestä seisoi mies, joka nojausi erästä
puuta vastaan ja koetti käsillään peittää kasvonsa. Hänellä oli
päässään leveälierinen hattu, ja musta silkkihuivi oli löysästi kääritty
hänen ahavoittuneen kaulansa ympäri. Muuten — puvusta päättäen
— oli hän merimies.
 Geesjen seisoi vähän aikaa liikkumatta, mutta sitten täytyi
hänenkin nojautua vieressään olevaa puuta vasten, ettei kaatuisi.
Vieras, jonka hän näki, oli Thijs.

Muutamia silmänräpäyksiä seisoivat he näin. Merimies lausui

vihdoin hiljaan: "Geesjen!"

Tyttö vapisi. Hän ei vastannut, hän ei sitä voinut; oli kuin olisi hän
ollut kuristua.

"Geesjen, etkö enää tahdo tuntea minua?… Olet ehkä unhottanut

minut, ja — siinä teit oikein."

Valittava ääni, jolla nämä sanat lausuttiin, kävivät tytön sydämelle,

vaikkei hän täydellisesti voinut karkoittaa siitä pois vaikutusta, minkä
Kaarlen puhe "halveksitusta talonpoikaistytöstä" oli tehnyt.

"Oletko jo puhunut mummon kanssa?" kysyi hän.

"En. Minä ymmärrän että hän vielä on hengissä, koska niin kysyt.
Kuinka ajatus, että hän jo ehkä olisi kuollut, on rasittanut minua
täällä ja tuolla kaukaisessa idässä, rasittanut vesillä ja mailla — yöt
ja päivät! Pelkäsin että hän olisi surrut itsensä kuoliaaksi, ja silloin
olisin minä tappanut oman äitini."

"Mummo oli huonona sairaana, ja vetäytyi sen jälkeen kokonaan

ihmisistä; mutta nyt on hän terve, seurustelee taasen ihmisten
kanssa ja on onnellinen."

"Onnellinen? Se on kova sana, Geesjen! Silloin on hän unhottanut

minut. Minä tunnen äitini. Hän ei puhu koskaan siitä, jota hän
ylenkatsoo. Oi, hän on unhottanut minut!"
 "Ei; äitisi ei ole sinua unhottanut", sanoi Geesjen; "minä tiedän
sen, vaikkei hän puhu siitä."

"Kuinka saisin nähdä hänet? Olen kulkenut täällä edestakaisin

kaksi tuntia, mutta en ole uskaltanut astua sisään mökkiin. Tahdon
sanoa hänelle yhden ainoan sanan vain, ja sinulle myös, Geesjen!"

Kului tuskallinen hetki. Kun tyttö ei vastannut, sanoi Thijs vihdoin

tyynempänä, mutta kumminkin vapisevalla äänellä: "Geesjen, oletko
todellakin minut unhottanut? Kentiesi jonkun toisen tähden? Vastaa
minulle: oletko valinnut toisen?"

"Voisitko sinä syyttää minua, jos niin olisin tehnyt?"

"Sinä ajattelet entistä elämääni! Niin… olin syvälle vajonnut. Mutta

— minä luulen että olen parantunut —."

Hänen ahavoittuneet poskensa punastuivat, kun hän sitten

kuiskaavalla äänellä lisäsi: "Siitä yöstä asti en ole mitään väkijuomia
maistanut!"

Hän ei lausunut sanaakaan kokemattomuudestaan ja

kiusauksestaan. Hän syytti kaikesta itseään. Ja tämä — se liikutti
Geesjeuiä ja karkoitti pois hänen sielustaan viimeisenkin epäluulon.

"En ole sinua koskaan unhottanut, Thijs", sanoi hän punastuen.

"Kuinka olisin sitä voinut? Kuinka olisin voinut valita toisen?"

"Geesjen, Geesjen!" huudahti Thijs, tarttui hänen molempiin

käsiinsä ja katsoi sisään hänen sinisiin silmiinsä, jotka täyttyivät
kyynelillä. "Oi, jos äiti olisi sinun kaltaisesi! Geesjen, Jumala on hyvä!
Nyt, kun olen saanut sinut takaisin, käy kaikki hyvin."
 "Älä liikoja toivo", kuiskasi Geesjen. "Mitä mummo on sanova, en
tiedä.
Mutta Thijs, oletko koko ajan syönyt — omaa leipääsi?"

"Minä ymmärrän, mitä tarkoitat", sanoi Thijs katkeralla äänellä.

"Tuonnoin et olisi niin kysynyt. Olen, tyttö; näillä käsilläni olen
ansainnut leipäni. Sen tahdon myös äidille sanoa. Vie minut hänen
luokseen. Et vastaa… Onko se sinusta niin vaikeaa?"

"On. — Mutta sitä ei voi välttää!" Tuon viimeisen lauseen sanoi

hän hiljaa itsekseen. "Tule, lähtekäämme", lisäsi hän sitten. Kun
Thijs nyt tarttui hänen käteensä, vapisi se, mutta eipä hänenkään
kätensä ollut vapisematta.

Mummo istui tavallisella paikallaan akkunan vieressä, joka oli auki.

Likellä seisovat puut suojelivat sitä auringolta, mutta lämmin oli
varmaan sittenkin ilma tuvassa, sillä Dientjen oli löysännyt myssynsä
ja huivin. Hörriäiset ja mehiläiset surisivat kukkien ympärillä, ja
selvää oli ettei mummo nyt joutanut ajattelemaan ympäristöään,
koska pullokärpäiset, joita hän vihasi, saivat vapaasti asuskella
akkunalla. Suuri kirja oli vanhuksen edessä auki. Se oli Raamattu, ja
siitä luki hän mielipaikkojaan, jotka hän oli merkinnyt. Hän luki
puoliääneen voidakseen paremmin ymmärtää, mitä luki.

"Minä uitan vuoteeni yli yötä, ja kastan leposijani kyynelilläni — —

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä."

"Niin se sopii minuun; semmoinen on minunkin laitani", mumisi

mummo ja oli niin ajatuksiinsa vaipunut, ettei huomannut Geesjeniä,
ennenkuin tämä seisoi hänen vieressään.
 "Eikö Raamattu teille enää mitään lohdutusta anna?" kysyi tyttö
lempeällä äänellä. "Te näytätte niin suruiselta, mummo! Mitä luette?"
Ja hän kumartui kirjan puoleen ja esti siten vanhuksen sulkemasta
sitä, niinkuin hänen tapansa oli, jottei kukaan näkisi, mitä lauseita
hänen sydämensä tarvitsi.

— — Olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä, luki Geesjen.

"Mummo", sanoi hän vanhukseen kääntyen, "minäpä koniin jotakin
toista kirkossa. Oi, miksi ette tulleet sinne? Minä sain niin runsaan
lohdutuksen päivän tekstistä; sekin oli yksi Vapahtajamme
vertauksista. Mummo minä muistin — Thijsiä."

"Salli minun unohtaa se nimi", sanoi äiti, mutta hänen äänensä oli
niin omituisen lempeä.

"Unohtaa? Oi mummo, sitä ette tahdo", sanoi nuori tyttö

huolestuneena ja loi silmänsä kammarin oveen päin, jonka hän oli
jättänyt raolleen. "Sitä ette tahdo… Hän oli langennut, se on tosi;
mutta mitä, jos hän olisi noussut, jos hän olisi katunut ja kärsinyt —
ja sen on hän tehnyt, sillä ankara oli'syytös häntä kohtaan; — —
mitä, jos hän olisi tehnyt työtä otsansa hiessä vieraiden luona ja
voittanut suosiota ja kunnioitusta. Jos hän nyt tulisi ja näyttäisi teille
kätensä ja sanoisi: nähkää, minä olen kunnollisesti tehnyt työtä, ja
katsoisi teihin syvillä, rehellisillä silmillään — ettekö sittenkään
mainitsisi hänen nimeänsä?

"Mutta — — Geesjen — — mitä tarkoitat? — — Olisiko — — sehän

on hulluutta ajatella… Lapsi, sinä olet tullut liikutetuksi kirkossa, etkä
tiedä, mitä puhut." Hän vaikeni vähäksi aikaa. Tyttö ei vielä voinut
antaa sovittua merkkiä, vaikka hän oli nähnyt että mummo vaaleni.
 "Kuinka usein olenkaan käskenyt sinun olla puhumatta hänestä",
jatkoi äiti. "Hän kyllä ei usein puhu minusta."

"Mummo, jos olisitte olleet kirkossa tänään, niin ette noin lausuisi.
Minä en sitä ikänä unohda. Mummo, se on Herra Jésus itse, joka
puhuu."

Hän avasi oman kirjansa, joka hänellä vielä oli käsissään, ja luki
liikutetulla äänellä vertauksen tuhlaajapojasta. Thijs oli sillä välin
tullut yhä likemmäksi; vihdoin seisoi hän kammarin kynnyksellä ja
tirkisteli äidin kuihtuneisiin kasvoihin. Äiti istui kumarassa, silmät
ummessa; hänen kätensä vapisivat.

Kun Geesjen ehti sanoihin: "Ja en ole mahdollinen sinun pojaksesi

kutsuttaa", ei Thijs enää voinut hillitä itseänsä. Hän ryntäsi sisään
huoneeseen, heittäysi polvilleen äidin viereen ja rukouksen
muotoisesti tunkeusivat hänen sydämestään sanat: "en ole
mahdollinen sinun pojaksesi kutsuttaa."

Äiti avasi silmänsä ja tuskan huuto pääsi hänen suustaan.

"Sinä täällä!" oli ainoa, minkä hän sai sanoneeksi.

"Äiti, äiti! älä minua hylkää! Pidittehän te kerran minusta! Minä

tiedän — minä otin omalta äidiltäni sen, mikä oli hänen — enkä ole
mahdollinen hänen pojakseen kutsuttaa! Minä olin huono, kunnoton
ihminen; mutta, äiti, antakaa minulle anteeksi. Jumala kuulee minun
sanani ja tietää sen todeksi, etten nyt voisi sitä tehdä."

Mutta äiti ei virkkanut sitä sanaa, jonka Thijs kerjäämällä pyysi

hänen lausumaan. "Herra Jumala! Salli minun se unohtaa", rukoili
hän sydämessään. Geesjen ei tiennyt, mitä sanoa, mitä tehdä; hän
ei saanut sanoja tunteillensa. Tietämättänsä tuli hän heittäneeksi
silmäyksen kirjaan, joka hänellä vielä oli avattuna kädessään. Ja hän
jatkoi lukemistaan, ikäänkuin häntä ei olisi mikään keskeyttänyt, ja
luki tavalla, jommoisella hän ei koskaan ollut lukenut, pannen koko
sielunsa, koko sydämensä sanoihinsa:

"Sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi jälleen; hän oli
kadonnut ja on taas löydetty —"

"Thijs, Thijs!" kuului — tuskin kuultavasti. "Thijs, minun lapseni!"

ja äiti lepäsi riemusta itkevän poikansa sylissä.

Geesjen oli voittanut Vapahtajan sanojen kautta.

"Lapsi", sanoi äiti ja katsoi kyyneltensä takaa Geesjeniin: "tuossa

on se Herran enkeli, joka lähetettiin minun tyköni minun hädässäni."
Ja kun Geesjen tuli likemmäksi, sulki äiti syliinsä molemmat lapsensa
ja painoi heitä rintaansa vastaan.

"Mummo! Meri-ilma on tehnyt hänelle hyvää", huudahti Geesjen

iloisesti ja loi silmänsä Thijsiin.

"Ja meressä on kyllin vettä huuhtomaan puhtaaksi syytetyn."

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MÖKKI NUMMELLA
***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law
in the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated
with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached
full Project Gutenberg™ License when you share it without charge
with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the
terms of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears,
or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
 This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning
of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project

Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1
with active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form,
including any word processing or hypertext form. However, if you
provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work
in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in
the official version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or
expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or
a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original
“Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must
include the full Project Gutenberg™ License as specified in
paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive
from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the
method you already use to calculate your applicable taxes. The
fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark,
but he has agreed to donate royalties under this paragraph to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty
payments must be paid within 60 days following each date on
which you prepare (or are legally required to prepare) your
periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked
as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information
 about donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who

notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt
that s/he does not agree to the terms of the full Project
Gutenberg™ License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg™ works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in
the electronic work is discovered and reported to you within 90
days of receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend

considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe
and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating
the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project
Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may
be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to,
incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a
copyright or other intellectual property infringement, a defective or
damaged disk or other medium, a computer virus, or computer
codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for

the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3,
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the
Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a
Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim
all liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR
NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR
BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH
1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK
OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL
NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT,
CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF
YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you

discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving
it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by
sending a written explanation to the person you received the work
from. If you received the work on a physical medium, you must
return the medium with your written explanation. The person or
entity that provided you with the defective work may elect to provide
a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work
electronically, the person or entity providing it to you may choose to
give you a second opportunity to receive the work electronically in
lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may
demand a refund in writing without further opportunities to fix the
problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED,
INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF
MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted
by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation,

the trademark owner, any agent or employee of the Foundation,
anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with
the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the
following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or
any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission

of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers.
It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and
donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will