Peter Paul Rubens

Rubens oli lähtöisin antwerpenilaisesta protestanttisesta lakimiesperheestä, joka oli paennut Saksan Siegeniin, Westfaleniin, kotiseudun uskonnollisen ahdasmielisyyden takia. Isän kuoleman jälkeen Rubens palasi äitinsä kanssa Antwerpeniin ja otti katolisen kasteen. Uskonto oli näkyvässä osassa hänen myöhemmässä tuotannossaan.^[3]

Vuonna 1600 Rubens lähti flaamilaisten maalarien tapaan opintomatkalle Italiaan. Maailmanmies Rubens maalasi monille Euroopan hoveille, muun muassa Italian Mantovan herttualle ja Ranskan kuningashuoneelle. Mantovassa hän oli herttua Vincenzo de Gonzagan palveluksessa aluksi taideteosten jäljentäjänä, mutta myöhemmin itsenäisenä taiteilijana. Hän sai Gonzagan herttuan avulla mahdollisuuden vierailla Roomassa, jossa hän maalasi kolme alttaritaulua Santa Croce in Gerusalemme -kirkkoon. Vuonna 1603 herttua otti hänet mukaansa vierailemaan Espanjan hovissa. Siellä hän maalasi muotokuvan Lerman herttua Francisco Gómez de Sandoval y Rojasta. Myöhemmin Rubens palasi Antwerpeniin, jossa hän asui uransa huippukautena.^[4]

Kielitaitonsa ja sulavan käytöksensä vuoksi Rubens sai tehtäviä myös diplomaattina. Vuonna 1629 Rubens matkusti Englantiin neuvottelemaan lähettiläiden vaihdosta Englannin ja Espanjan välillä. Neuvottelut johtivat rauhansopimukseen vuonna 1630.^[5] Sekä Espanjan kuningas Filip IV että Englannin kuningas Kaarle I löivät hänet ritariksi.^[2]

Rubens rakennutti 1620-luvulla itselleen yksityispalatsin Antwerpeniin, silloisen Espanjan Alankomaiden alueelle, jossa hän kuoli vuonna 1640.

Monet Rubensin alkuaikojen työt ovat Raamatun kertomusten kuvittamista. Mukaan tuli kuitenkin muitakin humanistisia aiheita kuten Venukseen, Adonikseen ja Marsiin liittyvää tarustoa. Tällaisiin kuviin Rubens saattoi liittää rakastamiaan alastomia naishahmoja, joita ei voinut sijoittaa uskonnollisiin teoksiin. Rubens työskenteli myös muotokuvamaalarina sekä lähipiirinsä että historiallisten henkilöiden parissa. Hän harrasti myös metsästysaiheisia maalauksia, joissa hän sai kuvata suuria joukkokohtauksia ja dramaattisia tilanteita. Myös maisemakuvat kiinnostivat Rubensia, mutta tätä lajia kriitikot ovat myöhemmin vähätelleet, koska Rubens mielellään kaunisteli kohdettaan eikä pitäytynyt realismissa.^[4]

Euroopan ruhtinaat tilasivat Rubensilta erilaisia kuvitustöitä enemmän kuin hän ehti toteuttaa. Tilatut aiheet olivat mahtipontisia. Hän toteutti ne omalla tyylillään, jonka hän oli omaksunut Italian mestareilta ja muokannut Keski-Euroopan barokkitaiteen mukaiseksi. Hän oli tämän taiteenlajin mestari, ja pystyi saamaan mahtipontisetkin tilaustyöt eloisiksi. Vuosien mittaan vain maalaustapa ja aihevalinnat muuttuivat: hän hylkäsi yleisväriltään tummansävyisen tyylin ja kehitti siveltimenjälkensä keveämmäksi. Lopulta keveys meni niin pitkälle, että hänen avustajansa eivät enää kyenneet toteuttamaan hänen vaatimustaan erittäin kevyistä siveltimenvedoista.^[4]

• 
  Omakuva vaimo Isabella Brantin kanssa, 1609
• 
  Clara Serena Rubensin muotokuva
• 
  Bacchus
• 
  Adoniksen kuolema, n. 1614
• 
  Virtahevon ja krokotiilin metsästys, 1615–1616
• 
  Leukippoksen tyttärien ryöstö, 1618–1620
• 
  Lasaruksen herättäminen kuolleista, 1625
• 
  Hélène Fourment lapsineen, n. 1636
• 
  Venus ja Adonis
• 
  Betlehemin viattomien lasten joukkomurha
• 
  Anna Itävaltalainen
• 
  Pyhä Hieronymus
• 
  Kolme ristiä. Golgata
• 
  Keisari Maksimilian I.
• 
  Saturnus syö poikansa

• Rubenshuis