Tositarkoituksella (vuoden 1943 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Tositarkoituksella
Ohjaaja Valentin Vaala
Käsikirjoittaja Tet
Lea Joutseno
Valentin Vaala
Tuottaja Matti Schreck (tuotannonjohto)
Risto Orko (tuotantopäällikkö)
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Eino Heino
Leikkaaja Valentin Vaala
Lavastaja Arvo Kotilainen
Pääosat Lea Joutseno
Tauno Majuri
Tapio Nurkka
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 19. syyskuuta 1943
Kesto 79 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tositarkoituksella (ruots. Skämt undanbedes) on Valentin Vaalan ohjaama mustavalkoinen romanttinen komedia vuodelta 1943. Se oli järjestyksessä toinen kirjailija Kersti Bergrothin eli Tetin, Vaalan ja Lea Joutsenon yhteistyönä syntynyt komedia sekä ensimmäinen elokuva, jossa Joutseno oli mukana myös käsikirjoittajana.

Sota-ajan tähtikomedienneksi luonnehditun[1] Joutsenon roolina on ministerin tytär Anja Leiste, joka haluaa valloittaa agronomi Arotien (Olavi Reimas). Tämän ihannenainen on rivakka uurastaja, jollaiseksi seurapiirineiti päättää muuttua. Anja ilmoittautuu vapaaehtoiseen työpalveluun ja pääsee keittiöapulaiseksi Raudanhovin kartanoon, jossa hänet tunnetaan toisella nimellään Iida. Hän ei osaa yhtään mitään, mutta vähitellen hurmaa kaikki iloisella luonteellaan.[2]

Elokuva oli yleisömenestys, ja ensimmäisen televisioesityksensä yhteydessä lokakuussa 1966 se keräsi 1,2 miljoonaa katsojaa.[2]

Näyttelijät

 Tauno Majuri  tohtori Kaarle Raudanhovi  
 Tapio Nurkka  ylioppilas Arvo Raudanhovi  
 Annie Mörk  rouva Raudanhovi  
 Lea Joutseno  Anja Iida Leiste  
 Kirsti Hurme  Nora Berg  
 Olavi Reimas  agronomi Ilmari Arotie  
 Elli Ylimaa  Aliina, Raudanhovin keittäjätär  
 Reino Valkama  Taneli, Raudanhovin tallirenki  
 Kerttu Salmi  Saara, Raudanhovin karjakko  
 Rauha Rentola  Elli, Leisteen sisäkkö  
 Paavo Jännes  Raudanhovin pehtori  

Kreditoimattomat näyttelijät

 Irja Lindh  tumma tyttö kutsuilla  
 Ensio Jouko  Pauli Kuusimaa  
 Varma Lahtinen  työkutsunnan lääkäri  
 Rafael Pihlaja  työkutsunnan kirjaaja  
 Kaarlo Grönroos  autonkuljettajan apupoika  
 Aili Tammisto  Raudanhovin sisäkkö  
 Erkki Kämäräinen  Raudanhovin pehtoori  
 Antti Koskinen  orkesterin solisti Kasinolla  
 Erkki Kalakari  Kasinon tarjoilija  
 Sven Relander  vieras syntymäpäivillä  
 Kaarlo Saarnio  vieras syntymäpäivillä  

Juoni

Ministerin tytär Anja Leiste ja hänen ystävättärensä Nora Berg saavat vieraakseen Helsinkiin agronomi Ilmari Arotien. Molemmat haluavat valloittaa Ilmarin, joka ilmoittaa naisihanteekseen ”tanakan, punakan ja rivakan maalaistytön”. Anja näkee työpalvelussa tilaisuuden muuttua Ilmarin naisihanteen kaltaiseksi ja sisäkkönsä Ellin avulla hankkii itselleen paikan maalta Raudanhovin kartanosta. Hän varustautuu keittiöapulaisen työhön ”tositarkoituksella” ostamalla asianmukaiset vaatteet sekä haravan, jonka näkee työpalvelun mainosjulisteessa.

Harava olallaan Anja saapuu Raudanhovin kartanoon, jossa hän esittäytyy Iida-nimellä keittäjätär Alinalle. Anja saa ensitehtäväkseen valmistaa haukimuhennosta, mutta koska hän ei ole eläessään laittanut ruokaa, muhennos epäonnistuu ja hän joutuu puhutteluun. Kartanon isäntäväkeä ovat vanha rouva sekä hänen poikansa Kaarle ja Arvo. Tilanhoitoa johtava Kaarle on vakava ja haluaa pitää kiinni suvun perinteistä ja kartanon kunniasta, kun taas nuorempi veli Arvo on huvittelunhaluinen ja taipuvainen romansseihin. Kaarle yrittää pysyä ankarana, kun taas Arvo puolustaa Anjaa ja flirttailee tälle.

Anja kokeilee huonolla menestyksellä lypsämistä, tomaattien kastelua ja pinaattipenkin kitkemistä. Heinäpellolla hän livahtaa tupakkatauolle Arvon kanssa, kunnes Kaarle komentaa hänet jättämään veljensä rauhaan. Yleiseksi riemuksi Anja innostuu esittämään swingin talkoopellolla säestäjänään tallirenki Taneli, jolle Alina yrittää turhaan vihjailla naimisiinmenosta. Anjan osaamattomuuteen kyllästynyt Kaarle ehtii irtisanoa tämän, kunnes he kävelyretken jälkeen löytävät yhteisen harrastuksen, hevoset. Kaarle peruu irtisanomisen.

Ilmari saapuu vierailulle kartanoon ja törmää Anjaan, jonka on turvauduttava hätävalheeseen selvitäkseen tilanteesta. Kahden kesken Anja pyytää, ettei Ilmari paljastaisi hänen henkilöllisyyttään, ja mies lupaa. Anja, Arvo ja Ilmari lähtevät yhdessä huvittelemaan kasinolle. Sinne ilmestyy myös läheisessä kylpylässä lomaileva Nora, jota Anja aluksi piileskelee. Ilmarin valmisteltua asiaa kömpelösti Norakin suostuu säilyttämään salaisuuden. Yksinäisyyttään ja tunteitaan hautova Kaarle havahtuu aamuyöllä ja näkee Anjan, Arvon ja Ilmarin palaavan kartanoon hilpeällä tuulella.

Aamulla Ilmari vastoin lupaustaan paljastaa Kaarlelle, ettei Anja ole se joksi häntä luullaan. Kaarle ryhtyy pieneen kiusantekoon ja komentaa Anjan työhön toisensa jälkeen: auton ja salin lattian pesuun, perunannostoon ja saunaveden kantoon. Anja tuskastuu ja uhkaa lähteä, mutta Arvo taivuttaa hänet jäämään äitinsä syntymäpäiväjuhlien ajaksi.

Juhlien kuluessa Arvo kosii Anjaa turhaan, Taneli taas onnistuu esittämään kaartelevan kosintansa myötämieliselle Alinalle. Myös Ilmari ja Nora löytävät toisensa, sillä Nora osoittaa huomattavaa kiinnostusta maataloutta kohtaan. Kaarle murjottaa ja yrittää saada Arvon erilleen Anjasta; tämä tympääntyy miehen käytökseen ja pitäytyy uhmakkaasti Arvon seurassa. Leikittäessä ”viimeistä paria” Kaarle onnistuu saamaan Anjan kiinni ja suutelee tätä, joka kuitenkin suuttuu ja läimäyttää miestä, kun tämä ilmoittaa kihlautuvansa seuraavana päivänä. Anja juoksee talliin itkemään, satuloi hevosen ja karauttaa pois. Kaarle lähtee ratsailla perään oikotietä, tavoittaa Anjan ja tunnustaa rakastaneensa tätä ensihetkestä alkaen. Kun Kaarle vielä sanoo tarkoittaneensa kihlauksella heidän keskinäistä liittoaan, Anjan vastarinta sulaa syleilyyn. Aiemmin jyrkästi perinteitä kunnioittanut Kaarle ei enää välitä vaikka Anjan isä olisi ”nuorallatanssija”, jolloin Anja paljastaa: ”Sitä hän onkin – hän on ministeri”.

Tuotanto

Tositarkoituksella syntyi toisena kirjailija Kersti Bergrothin eli nimimerkki Tetin, ohjaaja Vaalan ja elokuvanäyttelijä Joutsenon yhteistyönä viiden komedian sarjassa, jotka ilmestyivät vuosina 1941–1946. Ensimmäinen oli ollut Morsian yllättää (1941). Tositarkoituksella -komedia rakentui ajalle tuttuun tapaan roolihahmojen sijoittamisesta näille mahdollisimman outoon ympäristöön. Käsikirjoitus valmistui keväällä 1941, mutta eri syistä hanke viivästyi kahdella vuodella. Vaala ohjasi välissä kolme muuta elokuvaa, joista kahden pääosassa oli Joutseno. Sotatapahtumiin liittyviä vuorosanoja päivitettiin kuvausvaiheessa.[2]

Elokuvan ulkokuvia otettiin Helsingissä ravintola Savoyn kattoterassilla sekä Nastolassa Ahtialan kylässä, jossa Raudanhovin kartanoa ja ympäristöä esittivät Koiskalan kartanon päärakennus ja tilukset. Kartanon, Leisteen kodin ja kasinon sisäkuvat tehtiin Suomi-Filmin studioilla Helsingin Munkkisaaressa.[2]

Lea Joutsenon heinänkorjuujaksossa esittämä ”Swingiä talkoopellolla” herätti närkästystä: kappaletta pidettiin talkooaatetta halventavana ja liian amerikkalaisvaikutteisena. Nuivahkoista arvosteluista huolimatta elokuvan yleisömenestys oli selvästi vuoden keskitasoa parempi.[2]

Musiikki

Elokuvassa kuullaan useaan otteeseen Joutsenon tulkitsema ”Swingiä talkoopellolla” sekä Kirsti Hurmeen ja orkesterin solisti Antti Koskisen esittämä ”Kauneimmatkin sadut katoavat”. Ne myös toistuvat taustamusiikissa johtoaiheina. Molemmat kappaleet sävelsi Harry Bergström ja sanoitti Usko Hurmerinta.[2]

Arviot

Aikalaisarvioissa uusi Joutseno-komedia herätti ristiriitaisia tunteita. Ajan Suunnan arvostelijan mielestä elokuvasta puuttui tuore sävy muuten ajankohtaiseen aiheeseen. Monia kriitikoita vaivasivat tarinan liioittelu ja epäuskottavuus. Suomen Sosialidemokraatin arvostelija Toini Aaltonen ihmetteli kaupunkilaisen päähenkilön tietämättömyyttä alkeellisimmissakin kotitalousasioissa ja tarkoitusta vain saada itselleen unelmiensa mies. Sen sijaan Olavi Veistäjä piti Aamulehdessä liioittelun vastapainona ”Tetin erinomaista tilannekomiikan sekä nokkelan ja iskevän replikoinnin luomisen taitoa”. Replikoinnin lisäksi elokuva sai kiitosta Vaalan luistavasta ja reippaasta toiminnan ohjauksesta, ja kautta linjan ylistettiin Lea Joutsenon komediennenlahjoja. Muun muassa Suomen Sosialidemokraatti piti häntä ”pirteän veitikkamaisena”.[2]

1980-luvun naistutkimus kehitti kriitikoille uuden näkökulman ja uusia arvoja ”naisten elokuvaan”. Tositarkoituksella -elokuvaa pidettiin vuoden 1989 arviossa osana suomalaisen naiskulttuurin jatkumoa: aran työpalveluaiheen sisältämät ristiriidat voitiin ratkaista tutun romanttisen juonen puitteissa.[2]

Myöhemmin 2010-luvun kritiikissä on yhä ihasteltu käsikirjoittajakolmikon erinomaisia vuorosanoja.[3]

Lähteet

  1. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 19.11.2011, s. D 9.
  2. a b c d e f g h Tositarkoituksella: Sisältöseloste, lehdistöarviot, muut tiedot Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 1.12.2022.
  3. Päivän elokuvia. Tv-maailma 46/2011, s. 5.

Aiheesta muualla

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.