Merimasku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merimasku
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Naantali

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°28′55″N, 021°52′15″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turun seutukunta
Kuntanumero 485
Hallinnollinen keskus Merimaskun kirkonkylä
Perustettu 1865
Liitetty 2009
– liitoskunnat Naantali
Rymättylä
Velkua
Merimasku
– syntynyt kunta Naantali
Pinta-ala 85,38 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 51,35 km²
– sisävesi 0,81 km²
– meri 33,22 km²
Väkiluku 1 659  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 32,31 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 21,9 %
– 15–64-v. 66,0 %
– yli 64-v. 12,0 %

Merimasku on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Siihen kuului pieni alue mantereella sekä pohjoisosa Otavan saaresta.

Merimaskun naapurikunnat olivat Naantali, Rymättylä, Velkua, Askainen, Masku ja Lemu.

Merimaskun nähtävyyksiin lukeutuvat 1726 rakennettu Merimaskun kirkko[4] ja Maamiesseurantalo kirkonkylässä. Kirkon- ja Särkänsalmen silta ovat myös kunnan maamerkkejä. Merimaskussa toimii urheiluseura Merimaskun Ahto, jonka yleisimpiin toimialueisiin kuuluvat jalkapallo ja hiihto. Kunnantalo ja hallinto sijaitsivat kirkonkylässä, mutta kunnan suurin asutuskeskus oli Järvensuu.

Merimasku, Rymättylä ja Velkua liittyivät osaksi Naantalia vuoden 2009 alussa. Kaupungin nimi säilyi ennallaan, ja asukasluvuksi tuli vajaat 20 000.[5]

Kyliä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Särkänsalmen silta vuonna 2009

Akkola, Heikkola, Heikinmäki, Hirvoinen, Horja, Iskola, Järvensuu, Kaksoinen, Karjalainen, Kaukola, Koveri, Kräkilä, Kukolainen, Kuuslahti, Kuusniemi, Köylijärvi, Lieranta, Liettistenmaa (Lietisten saaret), Liiamaa, Lukkarainen, Mälsälä, Pohjalainen, Rautuinen, Riittonpää, Saaristolaiskylä, Sannainen, Taattinen, Tammisaari, Tanskila, Tärkkinen, Uusikartano.

Maanmittari Magnus Bergmanin tekemä Heikkolan kartta[6] on vuodelta 1696.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lossitupa

Merimaskun kylistä mainitaan Koveri jo 1300-luvulla, jolloin Paimion kirkkoherra Nikolaus Ripsa vaihtoi tiluksia piispa Hemmingin kanssa. Koverin mainitaan tuolloin sijainneen Maskun pitäjässä. 1600-luvulla kruunu jakeli läänityksiä aatelille, joista Merimaskussa vaikuttivat varsinkin Lempisaaren, Louhisaaren ja Kankaisten kartanot. Talonpojat joutuivat vuokraviljelijöiksi eli lampuodeiksi.

1640-luvulla perustettiin Turun akatemia ja myös merimaskulaiset joutuivat akatemian maksumiehiksi. Piispa Rothovius sai Karjalaisten tilan palkkatilakseen ja akatemian virkataloksi määrättiin Akkola.

1680-luvulla rukattiin Ruotsin sotalaitosta ja maahan muodostettiin ruotusotilaille torppia ja upseereille sotilasvirkataloja eli puustelleja. Merimaskuun muodostettiin 3 puustellia: everstin virkatalo oli Lukkarainen, korpraalin virkatalo oli Karjalainen ja ratsumestarin puustelli oli Uusikartano.

Merimaskun ensimmäinen varsinainen kuntakokous kutsuttiin koolle pitäjäntuvalle 10.2.1869. Kunnallishallituksen esimieheksi valittiin Johan Sandelius sekä jäseniksi Erik Killainen, Karl Moisio, Anders Björklund, Anders Tammelin, Karl Järnström ja Fredrik Merilä.[7]

Merimaskun seurakunta oli alkujaan Maskun kappeli. Vuonna 1577 se siirrettiin Naantalin kappeliksi. Kirkkoherrakunta Merimasku on ollut vuodesta 1904.[8]

Rymättylä-Merimaskun maamies- ja kalastajaseura perustettiin vuonna 1897. Toiminta oli alkuvuosista lähtien vilkasta, vaikka pitkät etäisyydet haittasivat toimintaa. Osittain tämän takia merimaskulaiset erosivat seurasta ja perustivat oman maamiesseuran vuonna 1918. Alkuaikoina tärkein toiminta oli hevosjalostus, toinen tärkeä asia maanviljelyksen koneellistuminen ja siihen liittyvät koulutukset ja tiedottaminen. Merimaskussa järjestettiin 1920-luvulta alkaen ravikilpailuja kesäisin sekä talvisin, ja kyntökilpailuja hevosilla, myöhemmin 1950-luvulla traktoreilla. Maamiesseuran hallinnoimaan vuonna 1944 saatuun Merimaskun maamiesseurantaloon muodostui kunnan viihdekeskus. Siellä järjestettiin muun muassa tansseja, elokuvaesityksiä ja näytelmiä.[9]

Merimaskun kirkonkylään rakennettiin terveystalo vuonna 1947, ja 1950-luvulla sen viereen valmistui osuuspankki ja lossitupa, sekä kirkkoa remontoitiin. Kapulalossista moottorilossiin siirryttiin vuonna 1952, samana vuonna Merimasku sai myös uuden koulun.[10]

Kuuluisia merimaskulaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Harro Koskinen (s. 1945), taidemaalari, taidegraafikko ja kuvanveistäjä[11]
  • Hanna Nurminen (s. 1955), Koneen säätiön asiamies ja hallituksen puheenjohtaja, Saaren kartanon taiteilijaresidenssin toiminnanjohtaja
  • Zefanias Suutarla, (1834–1908), valtiopäiväedustaja, paikallisvaikuttaja ja talonpoika

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merimaskun alueella puhutun kielen perustana on pohjoinen Lounais-Suomen murre. Merimaskun murre kuuluu Lounais-Suomen pohjoisryhmän Maskun alaryhmään.[12]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merimaskun pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla suolalahna ja uunipuuro.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ Merimasku (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  5. ↑ Kuntaliitos hyväksyttiin valtuustoissa pienin murinoin (Arkistoitu – Internet Archive) (Turun Sanomat 28. elokuuta 2007)
  6. ↑ Astia-verkkopalvelu astia.narc.fi. Viitattu 11.4.2021.[vanhentunut linkki]
  7. ↑ Kotiseutumme Askainen-Houtskari-Iniö-Korppoo-Kustavi-Merimasku-Nauvo-Rymättylä-Taivassalo-Velkua-Vår Hembygd Villnäs-Houtskär-Iniö-Korpo-Gustavs-Merimasku-Nagu-Rimito-Tövsala-Velkua 2005-2006. Oy Botnia-Foto Ab, 2006. ISBN 952-5176-53-3
  8. ↑ Suomen seurakunnat - Merimasku
  9. ↑ Lehto, Markku: Mennyttä aikaa Merimaskussa – Maamiesseura. Rannikkoseutu, 30.6.2009, nro 49, s. 11. Raisio: Suomen Paikallissanomat Oy.
  10. ↑ Leppänen, Raija: Kollolan heinäkuu on 50-lukua. Rannikkoseutu, 26.6.2009, nro 48, s. 4. Raisio: Suomen Paikallissanomat Oy.
  11. ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
  12. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 194. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  13. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 26. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Merimasku&oldid=22686630”