Bert van Marwijk

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bert van Marwijk
Henkilötiedot
Koko nimi Lambertus van Marwijk
Syntymäaika 19. toukokuuta 1952 (ikä 72)
Syntymäpaikka Deventer, Alankomaat
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 181 senttimetriä
Seura
Seura
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1969–1975 Go Ahead Eagles 146 (16)
1975–1978 AZ 69 (20)
1978–1986 MVV 225 (11)
1986–1987 Fortuna Sittard 11 (1)
1987–1988 Assent 17 (0)
Yhteensä 468 (48)
Maajoukkue
1975 Alankomaat 1 (0)
Valmennusura
1998–2000 Fortuna Sittard
2000–2004 Feyenoord
2004–2006 Borussia Dortmund
2007–2008 Feyenoord
2008–2012 Alankomaat
2013–2014 Hamburger SV
2015–2017 Saudi-Arabia
2018 Australia
2019 Arabiemiirikunnat
2020–2022 Arabiemiirikunnat

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Bert van Marwijk (s. 19. toukokuuta 1952 Deventer, Overijsselin provinssi, Alankomaat) on alankomaalainen jalkapallovalmentaja ja entinen hyökkääjä-keskikenttäpelaaja.

Ura pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajaurallaan Marwijk pelasi 390 ottelua Eredivisiessä, Alankomaiden korkeimmalla sarjatasolla. Alankomaiden maajoukkueessa hän pelasi yhden ottelun. Marwijk ei koskaan pelannut sarjan kärkijoukkueissa, vaan yleensä keskitason seuroissa. Hänen uransa suurimmiksi saavutuksiksi jäi KNVB Cupin voitto 1978. Marwijk pelasi vain viimeisen kautensa kotimaansa ulkopuolella, ja senkin naapurimaassa Belgiassa.

Meriitit pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentamaan Marwijk ryhtyi pelatessaan MVV Maastrichtissa. Samaan aikaan, kun hän pelasi itse ykkösjoukkueessa, hän valmensi seuran juniorijoukkueita. Marwijkin valmennusura jatkui 1990-luvun alkupuolella pienissä alankomaalaisseuroissa sekä Belgian puolella FC Herderenissä.

1998 hän siirtyi Fortuna Sittardin päävalmentajaksi ja johdatti joukkueen KNVB Cupin finaaliin debyyttikaudellaan. Finaalissa Fortuna taipui AFC Ajaxin käsittelyssä 2–0, mutta menestys toi Marwijkille nimeä.

Fortunassa saavutettu yllätysmenestys toi Marwijkille paikan Feyenoordin peräsimessä kesällä 2000, kun arvostettu Leo Beenhakker jätti seuran. Marwijkin johdolla Feyenoord voitti UEFA Cupin 2002 kaatamalla finaalissa Borussia Dortmundin 3–2. Menestys kotimaan kentille jäi kuitenkin vaatimattomammaksi, tuloksena KNVB Cupin finaalitappio FC Utrechtille 4–1 kaudella 2002–03.

Marwijk jätti Feyenoordin kesällä 2004 ja siirtyi Borussia Dortmundin peräsimeen. [1] Menestys talousvaikeuksista kärsineessä saksalaisseurassa jäi vaatimattomaksi ja Marwijk sai potkut joulukuussa 2006. Viimeinen niitti oli 1–2 kotitappio Bayer Leverkusenille. Borussia Dortmund piti Marwijkin potkujen aikaan liigassa sijaa 9. [2]

Kesällä 2007 Marwijk palasi jälleen Feyenoordiin tavoitteena palauttaa seura mestaruuskantaan yhdeksän vuoden tauon jälkeen. [3] Rotterdamilaisten meno kuitenkin hyytyi kauden vanhetessa ja lopulta seura sijoittui Eredivisiessä vasta kuudenneksi. Balsamia haavoihin toi KNVB Cupin voitto, kun Feyenoord kaatoi finaalissa Rodan 2–0.

Maaliskuussa 2008 uutisoitiin, että Marwijk siirtyy EM-kisojen 2008 jälkeen Alankomaiden maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. [4] Marwijkin johdolla Alankomaat jatkoivat MM2010-karsinnoissa aikaisemmilta vuosilta tutun varmoja otteitaan ja varmistivat ensimmäisenä eurooppalaisjoukkueena paikkansa lopputurnauksessa. [5] Maaliskuun alussa 2010 van Marwijk allekirjoitti vuoteen 2012 ulottuvan sopimuksen KNVB:n kanssa. [6]

Marwijkin suojatit jatkoivat varmoja otteitaan myös MM-lopputurnauksessa, johon joukkue eteni ilman tappioita. Lopputurnauksessa Oranje taisteli tiensä finaaliin asti pudottaen muun muassa Brasilian puolivälierissä ja välierissä turnauksessa vahvasti pelanneen Uruguayn. Finaalissa tuli vastaan toinen karsintojen tappioton joukkue Espanja ja se tunnetaan eräänä kaikkein aikojen rumimmista MM-finaaleista, sillä siinä jaettiin yhteensä neljätoista varoitusta, joista yhdeksän Hollannille. Hollantilaiset pelasivat loppuottelussa puolustusvoittoista ja säälimätöntä jalkapalloa, jolla onnistuivat viemään ottelun aina jatkoajalle asti. Varsinaisella peliajalla oli Arjen Robbenilla kahteenkin otteeseen tilaisuus ratkaista ottelu Hollannille, mutta tämä tyri molemmat paikat. Jatkoajan toisella puoliskolla John Heitinga lensi ulos saatuaan toisen keltaisen kortin ja lopulta Andrés Iniesta ratkaisi ottelun 116. minuutilla. Mestaruus meni Espanjaan, mutta Marwijk joukkueineen sai Alankomaissa huikean vastaanoton. [7]

Joulukuussa 2010 van Marwijk ilmoitti, että jättää todennäköisesti maajoukkuevalmentajan tehtävät EM2012-projektin jälkeen. [8] Alankomaat jatkoi van Marwijkin alaisuudessa loistavia otteitaan myös EM2012-karsinnoissa ja nousi elokuussa 2011 ensimmäistä kertaa FIFA:n maajoukkuerankingin ykköseksi. [9] EM-karsinnoissa Alankomaat voitti lopulta lohkonsa kolmen pisteen erolla Ruotsiin. Joukkue hävisi karsinnoissa vain kerran Ruotsille varmistettuaan jo kisapaikkansa. [10] Joulukuussa 2011 van Marwijk allekirjoitti vuoteen 2016 ulottuvan jatkosopimuksen KNVB:n kanssa. [11]

EM-lopputurnauksesta tuli van Marwijkin joukkueelle täydellinen katastrofi. Kahden vuoden takaisen MM-finalistin peli oli sekaisin ja van Marwijk sai kovaa kritiikkiä peluutuksistaan kahdessa ensimmäisessä tappiollisessa ottelussa Tanskaa ja Saksaa vastaan. Alankomaat hävisi lopulta kaikki alkulohkon ottelut, kun myös Portugali voitti sen. Alankomaiden EM-turnaus päättyi lohkovaiheesee ensimmäistä kertaa vuoden 1980 jälkeen. Portugali-ottelun jälkeisessä tiedotustilaisuudessa van Marwijk kieltäytyi vastaamasta jatkoaan koskeviin kysymyksiin. [12] Lopulta Alankomaiden jalkapalloliiton ja van Marwijkin välisten keskustelujen tuloksena osapuolet purkivat sopimuksen kesäkuun lopussa 2012. [13]

Syyskuun lopulla 2013 van Marwijk palasi valmennustehtäviin Saksan Bundesliigan kriisijoukkue Hamburger SV:n uutena päävalmentajana. [14] Van Marwijk ei onnistunut kääntämään HSV:n kulkua, vaan seura jatkoi hänen alaisuudessaan edelleen Bundesliigan hännillä. Kahdeksan ottelun tappioputki ja 2-4 kotitappio sarjajumbo Eintracht Braunschweigille johtivat van Marwijkin potkuihin helmikuun puolivälissä 2014. [15]

Syyskuussa 2015 van Marwijk aloitti Saudi-Arabian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana vuoden mittaisella sopimuksella.[16] Van Marwijk sai päävalmentajakaudellaan runsaasti kritiikkiä osakseen, koska hän ei asunut vakituisesti Saudi-Arabiassa ja seurasi kriitikoiden mielestä liian vähän maan pääsarjan otteluita. Tulokset kuitenkin olivat hyviä ja van Marwijk johdatti Saudi-Arabian MM-lopputurnaukseen 2018. Edellisen kerran Saudi-Arabia oli ollut mukana lopputurnauksessa vuonna 2006. Jatkosopimusneuvottelut maan jalkapalloliiton kanssa päättyivät kuitenkin tuloksettomina ja van Marwijk jätti tehtävänsä vain päivä viimeisen MM-karsintaottelun jälkeen.[17]

Tammikuun lopulla 2018 van Marwijkista tuli MM-lopputurnaukseen 2018 selviytyneen Australian maajoukkueen päävalmentaja.[18] Maaliskuussa 2018 Australian liitto vahvisti, että van Marwijkin seuraajaksi lopputurnauksen jälkeen tulee Graham Arnold.[19] Australia hävisi MM-lopputurnauksessa Ranskalle ja Perulle sekä pelasi tasapelin Tanskaa vastaan, joten turnaus päättyi jo alkulohkoon.[20]

Maaliskuussa 2019 van Marwijkista tuli Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentajana. Van Marwijkin tavoitteena on luotsata joukkue MM-lopputurnaukseen 2022.[21] Van Marwijkin pesti päättyi kuitenkin potkuihin jo joulukuun alussa 2019, kun Arabiemiraatit hävisivät Qatarille lohkovaiheen viimeisellä kierroksella ja putosivat Arabian Gulf Cupin pudotuspeleistä.[22]

Joulukuussa 2020 van Marwijk palasi Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentajaksi.[23] Hän sai potkut helmikuussa 2022, kun Arabiemiraattien suora selviytyminen MM-lopputurnaukseen 2022 kariutui.[24]

Meriitit valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]