Thorsten Fink
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Syntymäaika | 29. lokakuuta 1967 | ||
Syntymäpaikka | Dortmund, Nordrhein-Westfalen, Saksa | ||
Pelipaikka | puolustava keskikenttäpelaaja | ||
Pituus | 181 cm | ||
Seura | |||
Seura | Sint-Truidense | ||
Tehtävä | päävalmentaja | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1989–1994 | SG Wattenscheid | 162 | (62) |
1994–1997 | Karlsruher SC | 92 | (11) |
1997–2004 | Bayern München | 150 | (4) |
2003–2006 | Bayern München II | 86 | (6) |
Valmennusura | |||
2006–2007 | Red Bull Juniors | ||
2007–2008 | Red Bull Salzburg (apuv.) | ||
2008–2009 | FC Ingolstadt | ||
2009–2011 | FC Basel | ||
2011–2013 | Hamburger SV | ||
2015 | APOEL | ||
2015–2018 | Austria Wien | ||
2018–2019 | Grasshopper | ||
2019–2020 | Vissel Kobe | ||
2022 | Riga FC | ||
2022 | Al Nasr | ||
2023– | Sint-Truidense | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Thorsten Fink (s. 29. lokakuuta 1967) on saksalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja. Kesästä 2023 lähtien hän on toiminut Sint-Truidensen päävalmentajana.
Ura pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fink aloitti peliuransa SV Roland Martenin juniorijoukkueessa siirtyen 16-vuotiaana Borussia Dortmundin organisaatioon. Edustusjoukkuedebyyttiä puolustuksessa viihtynyt Fink ei Dortmundissa koskaan onnistunut tekemään ja 1989 hän siirtyikin SG Wattenscheidiin, jossa hän teki ammattilaisuransa debyytin 2. Bundesliigassa. Wattenscheidin kanssa Fink juhli debyyttikaudellaan toista sijaa 2. Bundesliigassa ja historiallista nousua Bundesliigaan. Kaudella 1992/93 Fink oli pääsarjatasolla joukkueensa paras maalintekijä kahdeksalla osumallaan.
Kauden 1993/94 päätteeksi Wattenscheid putosi liigasta ja Fink siirtyi Karlsruheen. Hän edusti seuraa kolme kautta, kunnes 1997 sai siirron FC Bayern Müncheniin. Bayernissa Fink pelasi kuusi kautta ja oli keväällä 2001 voittamassa joukkueen kapteenina Mestarien liigaa. Polvivaivat varjostivat Finkin uran viimeisiä vuosia ja hän joutui lopettamaan Bayernin ykkösmiehistössä vuonna 2003. Lopullisesti Fink ripusti nappulat naulaan vuonna 2006 pelattuaan kolme vuotta Bayernin II-joukkueessa.
Meriitit pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saksan mestaruus (4): 1999, 2000, 2001, 2003
- Saksan Cup (3): 1998, 2000, 2003
- Hopeaa: 1996
- 2. Bundesliigan hopeaa: 1990
- Mestarien liiga: 2001
- Intercontinental Cup: 2001
- UEFA Intertoto Cup: 1996
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fink suoritti joulukuussa 2005 jalkapallovalmentajan tutkinnon Kölnin urheiluakatemiassa. Hän oli jo peliuransa lopussa toiminut Bayernin II-joukkueen apulaisvalmentajana, mutta varsinaisen valmentajadebyyttinsä hän teki syyskuussa 2006, kun Red Bull Salzburg palkkasi hänet juniori ja reservijoukkueensa Red Bull Juniorsin päävalmentajaksi. Finkin johdolla seura voitti Westligan mestauruden ja nousi Erste Ligaan, Itävallan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle.
Heinäkuussa 2007 Fink siirtyi Red Bull Salzburgin ykkösjoukkueen apulaisvalmentajaksi. Hän jätti tehtävänsä Giovanni Trapattonin apulaisena kuitenkin jo tammikuussa 2008 siirtyen Regionalligassa pelanneen FC Ingolstadtin päävalmentajaksi. [1]
Finkin johdolla Ingolstadt varmisti Regionalliga Südin kakkossijan ja sitä kautta nousun 2. Bundesliigan. Vauhti toiseksi korkeimmalla sarjatasolla oli kuitenkin seuralle liikaa ja huhtikuun lopulla 2009 Fink sai potkut tehtävistään. [2]
Kesäkuussa 2009 Sveitsin pääsarjaseura FC Basel palkkasi Finkin yllättäen uudeksi päävalmentajakseen kolmivuotisella sopimuksella. [3] Nuori saksalaisvalmentaja sai Baselin pysymään tasollaan ja taistelemaan Sveitsin mestaruudesta. Cupin finaalissa Fink piiskasi miehistönsä komeaan 6–0 voittoon Lausanne-Sportsista ja nappasi näin uransa ensimmäisen cup-mestaruuden. [4] Kauden kruunasi tuplamestaruus, kun Basel varmisti myös liigamestaruuden päätöskierroksen 0–2 voitolla ainoasta uhkaajasta BSC Young Boysista. [5]
Lokakuun lopussa 2010 Fink allekirjoitti kesään 2013 ulottuvan jatkosopimuksen Baselin kanssa. Joukkueen syksy on ollut hyvä, sillä Mestarien liigan lohkovaiheessa se voitti muun muassa AS Roman 3–1 ja taisteli tosissaan paikasta toiselle kierrokselle. [6] Lopulta Baselin oli tyytminen kolmanteen sijaan ja jatkopaikkaan Eurooppa-liigan pudotuspeleissä, joissa seura kuitenkin putosi FK Spartak Moskovalle yhteismaalein 4–3. Sveitsin Cupissakin tie katkesi puolustavilta mestareilta puolivälieriin. Liigassa kuitenkin kulki ja lopulta Fink pääsi miehistöineen juhlimaan valmennusuransa toista perättäistä mestaruutta. [7]
17. lokakuuta 2011 Fink siirtyi pitkän spekuloinnin jälkeen Bundesliigan kriisijoukkue Hamburger SV:n päävalmentajaksi kesään 2014 ulottuvalla sopimuksella. [8] [9] Fink onnistui nostamaan HSV:n niukasti kuiville ja 15. sija Bundesliigassa takasi seuralle sarjapaikan säilymisen. Kaudella 2012/13 HSV:n peliesityksissä oli jo merkkejä paremmasta ja lopulta seura oli liigassa 7:s. Kausi 2013/14 alkoi kuitenkin murheellisesti ja Fink sai potkut jo syyskuun puolivälissa HSV:n majaillessa sijalla 15. [10]
Tammikuussa 2015 Fink teki kauden loppuun ulottuvan sopimuksen APOELin kanssa. [11] Fink sai kuitenkin potkut toukokuussa 2015, vaikka APOEL oli liigan kärjessä kaksi kierrosta ennen sarjan päättymistä. [12]
Kesällä 2015 Fink palasi Itävallan Bundesliigaan tehtyään kaksivuotisen sopimuksen FK Austria Wienin kanssa. [13] Finkin johdolla Austria Wien selvitti tiensä Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen kausina 2016/17 ja 2017/18. Mestaruutta Fink ei seuralle kuitenkaan onnistunut tuomaan, vaan joukkue jäi Bundesliigassa kolmanneksi 2015/16 ja toiseksi 2016/17. Helmikuussa 2018 Fink sai potkut seurasta, kun joukkue oli tappioputken seurauksena valunut Bundesliigassa sijalle 7.[14]
Huhtikuun lopulla 2018 Finkistä tuli Sveitsin liigassa kuudentena olleen Grasshopperin päävalmentaja 1+1-mallisella sopimuksella.[15] Finkin johdolla Grasshoppers menetti kevätkauden aikana sijoitustaan ja oli lopulta kauden 2017/18 päätteeksi yhdeksäs. Kausi 2018/19 sujui murheellisesti ja Grasshoppers juutti Finkin johdolla liigan viimeiseksi. Saksalaisvalmentaja sai lopulta potkut tehtävästään maaliskuun alkupuolella 2019.[16]
Kesäkuussa 2019 Finkistä tuli Japanin J. Leaguessa pelaavan Vissel Koben päävalmentaja.[17] Finkin johdolla Vissel Kobe voitti vuonna 2019 historiansa ensimmäisen Emperor's Cupin mestaruuden. Hän luotsasi joukkueen myös Japanin supercupin mestariksi 2020. Fink jätti Vissel Koben syyskuussa 2020 palatakseen perheensä luo.[18]
Tammikuussa 2022 Fink palasi valmennustehtäviin latvialaisen Riga FC:n päävalmentajana.[19] Hän jätti tehtävänsä jo toukokuussa 2022 ja siirtyi Al Nasrin päävalmentajaksi.[20][21] Hän jätti joukkueen marraskuussa 2022.[22]
Toukokuussa 2023 Fink teki sopimuksen Belgian liigassa pelaavan Sint-Truidensen kanssa.[23]
Meriitit valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Japanin Emperor's Cup: 2019
- Japanin supercup: 2019
- Sveitsin mestaruus (2): 2010, 2011
- Sveitsin cup: 2010
- Westliga: 2007
- Regionalliga Südin hopeaa: 2008
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wechsel von Bullen-Co Fink zu Ingolstadt fix[vanhentunut linkki]
- ↑ Trainer Fink in Ingolstadt entlassen[vanhentunut linkki]
- ↑ Thorsten Fink trainiert Basel
- ↑ Basel feiert den Pokalsieg
- ↑ Fink holt das Double
- ↑ Fink bleibt länger in Basel
- ↑ Foda und Fink feiern mit Graz und Basel
- ↑ Bestätigt: Fink übernimmt HSV
- ↑ "Ich bin mehr der Typ Klopp"
- ↑ Der HSV trennt sich von Thorsten Fink
- ↑ Ανακοίνωση συμφωνίας/Δήλωση Thorsten Fink
- ↑ Κοινή συναινέσει λύση συνεργασίας με Thorsten Fink
- ↑ Absage an 96: Fink übernimmt Austria Wien
- ↑ Austria Wien trennt sich von Fink
- ↑ THORSTEN FINK WIRD NEUER GC CHEFTRAINER
- ↑ GC TRENNT SICH VON CHEFTRAINER THORSTEN FINK UND SPORTCHEF MATHIAS WALTHER
- ↑ トルステン フィンク氏監督就任およびトップチーム新体制のお知らせ
- ↑ Soccer-Fink steps down as Vissel Kobe manager
- ↑ Torstens Finks - "Riga Football Club" galvenais treneris! (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ THORSTEN FINK IS LEAVING THE CLUB (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Official: Thorsten Fink takes over Al Nasr Dubai
- ↑ Farewell after half a year: Thorsten Fink and Al-Nasr separate
- ↑ Fink is een Bink
Edeltäjä: Christian Gross |
FC Baselin päävalmentaja 2009–10/2011 |
Seuraaja: Heiko Vogel |
Edeltäjä: Frank Arnesen |
Hamburger SV:n päävalmentaja 10/2011–9/2013 |
Seuraaja: Bert van Marwijk |
Edeltäjä: Giorgos Donis |
APOELin päävalmentaja 1–5/2015 |
Seuraaja: Domingos Paciência |
Edeltäjä: Andreas Ogris |
FK Austria Wienin päävalmentaja 2015–2/2018 |
Seuraaja: Thomas Letsch |
Edeltäjä: Murat Yakin |
Grasshopperin päävalmentaja 4/2018–3/2019 |
Seuraaja: Tomislav Stipić |
Edeltäjä: Takayuki Yoshida |
Vissel Koben päävalmentaja 6/2019–9/2020 |
Seuraaja: Atsuhiro Miura |
Edeltäjä: Bernd Hollerbach |
Sint-Truidensen päävalmentaja 2023– |
Seuraaja: – |