Thorsten Fink

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thorsten Fink
Fink vuonna 2016
Henkilötiedot
Syntymäaika 29. lokakuuta 1967 (ikä 57)
Syntymäpaikka Dortmund, Nordrhein-Westfalen, Saksa
Pelipaikka puolustava keskikenttäpelaaja
Pituus 181 cm
Seura
Seura Belgia Sint-Truidense
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1989–1994 Saksa SG Wattenscheid 162 (62)
1994–1997 Saksa Karlsruher SC 92 (11)
1997–2004 Saksa Bayern München 150 (4)
2003–2006 Saksa Bayern München II 86 (6)
Valmennusura
2006–2007 Itävalta Red Bull Juniors
2007–2008 Itävalta Red Bull Salzburg (apuv.)
2008–2009 Saksa FC Ingolstadt
2009–2011 Sveitsi FC Basel
2011–2013 Saksa Hamburger SV
2015 Kypros APOEL
2015–2018 Itävalta Austria Wien
2018–2019 Sveitsi Grasshopper
2019–2020 Japani Vissel Kobe
2022 Latvia Riga FC
2022 Arabiemiraatit Al Nasr
2023– Belgia Sint-Truidense

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Thorsten Fink (s. 29. lokakuuta 1967) on saksalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja. Kesästä 2023 lähtien hän on toiminut Sint-Truidensen päävalmentajana.

Ura pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fink aloitti peliuransa SV Roland Martenin juniorijoukkueessa siirtyen 16-vuotiaana Borussia Dortmundin organisaatioon. Edustusjoukkuedebyyttiä puolustuksessa viihtynyt Fink ei Dortmundissa koskaan onnistunut tekemään ja 1989 hän siirtyikin SG Wattenscheidiin, jossa hän teki ammattilaisuransa debyytin 2. Bundesliigassa. Wattenscheidin kanssa Fink juhli debyyttikaudellaan toista sijaa 2. Bundesliigassa ja historiallista nousua Bundesliigaan. Kaudella 1992/93 Fink oli pääsarjatasolla joukkueensa paras maalintekijä kahdeksalla osumallaan.

Kauden 1993/94 päätteeksi Wattenscheid putosi liigasta ja Fink siirtyi Karlsruheen. Hän edusti seuraa kolme kautta, kunnes 1997 sai siirron FC Bayern Müncheniin. Bayernissa Fink pelasi kuusi kautta ja oli keväällä 2001 voittamassa joukkueen kapteenina Mestarien liigaa. Polvivaivat varjostivat Finkin uran viimeisiä vuosia ja hän joutui lopettamaan Bayernin ykkösmiehistössä vuonna 2003. Lopullisesti Fink ripusti nappulat naulaan vuonna 2006 pelattuaan kolme vuotta Bayernin II-joukkueessa.

Meriitit pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fink suoritti joulukuussa 2005 jalkapallovalmentajan tutkinnon Kölnin urheiluakatemiassa. Hän oli jo peliuransa lopussa toiminut Bayernin II-joukkueen apulaisvalmentajana, mutta varsinaisen valmentajadebyyttinsä hän teki syyskuussa 2006, kun Red Bull Salzburg palkkasi hänet juniori ja reservijoukkueensa Red Bull Juniorsin päävalmentajaksi. Finkin johdolla seura voitti Westligan mestauruden ja nousi Erste Ligaan, Itävallan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle.

Heinäkuussa 2007 Fink siirtyi Red Bull Salzburgin ykkösjoukkueen apulaisvalmentajaksi. Hän jätti tehtävänsä Giovanni Trapattonin apulaisena kuitenkin jo tammikuussa 2008 siirtyen Regionalligassa pelanneen FC Ingolstadtin päävalmentajaksi. [1]

Finkin johdolla Ingolstadt varmisti Regionalliga Südin kakkossijan ja sitä kautta nousun 2. Bundesliigan. Vauhti toiseksi korkeimmalla sarjatasolla oli kuitenkin seuralle liikaa ja huhtikuun lopulla 2009 Fink sai potkut tehtävistään. [2]

Kesäkuussa 2009 Sveitsin pääsarjaseura FC Basel palkkasi Finkin yllättäen uudeksi päävalmentajakseen kolmivuotisella sopimuksella. [3] Nuori saksalaisvalmentaja sai Baselin pysymään tasollaan ja taistelemaan Sveitsin mestaruudesta. Cupin finaalissa Fink piiskasi miehistönsä komeaan 6–0 voittoon Lausanne-Sportsista ja nappasi näin uransa ensimmäisen cup-mestaruuden. [4] Kauden kruunasi tuplamestaruus, kun Basel varmisti myös liigamestaruuden päätöskierroksen 0–2 voitolla ainoasta uhkaajasta BSC Young Boysista. [5]

Lokakuun lopussa 2010 Fink allekirjoitti kesään 2013 ulottuvan jatkosopimuksen Baselin kanssa. Joukkueen syksy on ollut hyvä, sillä Mestarien liigan lohkovaiheessa se voitti muun muassa AS Roman 3–1 ja taisteli tosissaan paikasta toiselle kierrokselle. [6] Lopulta Baselin oli tyytminen kolmanteen sijaan ja jatkopaikkaan Eurooppa-liigan pudotuspeleissä, joissa seura kuitenkin putosi FK Spartak Moskovalle yhteismaalein 4–3. Sveitsin Cupissakin tie katkesi puolustavilta mestareilta puolivälieriin. Liigassa kuitenkin kulki ja lopulta Fink pääsi miehistöineen juhlimaan valmennusuransa toista perättäistä mestaruutta. [7]

17. lokakuuta 2011 Fink siirtyi pitkän spekuloinnin jälkeen Bundesliigan kriisijoukkue Hamburger SV:n päävalmentajaksi kesään 2014 ulottuvalla sopimuksella. [8] [9] Fink onnistui nostamaan HSV:n niukasti kuiville ja 15. sija Bundesliigassa takasi seuralle sarjapaikan säilymisen. Kaudella 2012/13 HSV:n peliesityksissä oli jo merkkejä paremmasta ja lopulta seura oli liigassa 7:s. Kausi 2013/14 alkoi kuitenkin murheellisesti ja Fink sai potkut jo syyskuun puolivälissa HSV:n majaillessa sijalla 15. [10]

Tammikuussa 2015 Fink teki kauden loppuun ulottuvan sopimuksen APOELin kanssa. [11] Fink sai kuitenkin potkut toukokuussa 2015, vaikka APOEL oli liigan kärjessä kaksi kierrosta ennen sarjan päättymistä. [12]

Kesällä 2015 Fink palasi Itävallan Bundesliigaan tehtyään kaksivuotisen sopimuksen FK Austria Wienin kanssa. [13] Finkin johdolla Austria Wien selvitti tiensä Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen kausina 2016/17 ja 2017/18. Mestaruutta Fink ei seuralle kuitenkaan onnistunut tuomaan, vaan joukkue jäi Bundesliigassa kolmanneksi 2015/16 ja toiseksi 2016/17. Helmikuussa 2018 Fink sai potkut seurasta, kun joukkue oli tappioputken seurauksena valunut Bundesliigassa sijalle 7.[14]

Huhtikuun lopulla 2018 Finkistä tuli Sveitsin liigassa kuudentena olleen Grasshopperin päävalmentaja 1+1-mallisella sopimuksella.[15] Finkin johdolla Grasshoppers menetti kevätkauden aikana sijoitustaan ja oli lopulta kauden 2017/18 päätteeksi yhdeksäs. Kausi 2018/19 sujui murheellisesti ja Grasshoppers juutti Finkin johdolla liigan viimeiseksi. Saksalaisvalmentaja sai lopulta potkut tehtävästään maaliskuun alkupuolella 2019.[16]

Kesäkuussa 2019 Finkistä tuli Japanin J. Leaguessa pelaavan Vissel Koben päävalmentaja.[17] Finkin johdolla Vissel Kobe voitti vuonna 2019 historiansa ensimmäisen Emperor's Cupin mestaruuden. Hän luotsasi joukkueen myös Japanin supercupin mestariksi 2020. Fink jätti Vissel Koben syyskuussa 2020 palatakseen perheensä luo.[18]

Tammikuussa 2022 Fink palasi valmennustehtäviin latvialaisen Riga FC:n päävalmentajana.[19] Hän jätti tehtävänsä jo toukokuussa 2022 ja siirtyi Al Nasrin päävalmentajaksi.[20][21] Hän jätti joukkueen marraskuussa 2022.[22]

Toukokuussa 2023 Fink teki sopimuksen Belgian liigassa pelaavan Sint-Truidensen kanssa.[23]

Meriitit valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Japanin Emperor's Cup: 2019
  • Japanin supercup: 2019
  • Sveitsin mestaruus (2): 2010, 2011
  • Sveitsin cup: 2010
  • Westliga: 2007
  • Regionalliga Südin hopeaa: 2008