Egyptiläinen sielu

Ihmisen sielu koostuu muinaisegyptiläisen uskonnon mukaan seitsemästä osasta, joiden nimet ovat Ren, Sekem, Akh, Ba, Ka, Sheut ja Sekhu. Ajateltiin, että elämän aikana niin eläinten kuin jumaltenkin sielut asuttivat ruumiin eli Ha'n (ḥˁ, tarkoittaa lihaa). Uskottiin myös, että oli olemassa kolme eri olomuotoa: ankhu (elossa olevat ihmiset), netjeru (jumalat) ja akh (kuolleen henki).

Egyptiläiset ajattelivat, että Akh, Ba ja Ka olivat sielun kuolemattomat osat. Vaikka se kuulostaa paradoksiselta, he myös ajattelivat etteivät nämä osat pysty elämään jos yksilön ruumista ei säilötty oikein. Uskottiin, että esimerkiksi Ba ei voisi palata ruumiiseen jos se olisi pahasti mädäntynyt ja tunnistamaton. Niinpä sielun osa jäisi vaeltamaan loputtomiin. Tästä uskomuksesta seurasi egyptiläisten tapa palsamoida kuolleensa.

Ren

Ihmiselle annettiin nimi (egyptiksi ren) syntymän jälkeen ja uskottiin, että ihminen elää niin kauan kuin hänen nimeään sanottiin. Tämä selittää lukuisat merkinnät faaraoiden nimestä heidän haudoissaan. Usein maagista köyttä, kartussia, käytettiin ympyröimään vainajan nimi ja suojelemaan sitä ikuisuudeksi. Vastaavasti yhteiskunnan vihollisten nimet hakattiin huolellisesti pois monumenteista.

Sekem

Sekem on kuolleen ihmisen energia, voima ja valo.

Akh

Akh (kiiltävä) oli käsite, jonka tarkoitus vaihteli Egyptin historian aikana. Aluksi se oli muuttumaton Kan ja Ban yhdistelmä, joka syntyi ihmisen kuollessa. Tavallaan se siis oli aave. Myöhemmin Akh tunnettiin osana Akh-Akhia, joka oli kaikkien ihmisten, eläinten ja jumalten yhteinen Akh. Egyptiläiset ajattelivat pääsevänsä jumalten pariin alamaailmaan ja olevansa sen jälkeen kuolemattomia ja muuttumattomia.

Tämän jälkeen uskottiin, että Ka muuttuisi Akhiksi ja Baksi kuoleman jälkeen. Tässä vaiheessa ajateltiin, että Akh vietti jonkin aikaa alamaailmassa ennen kuin palasi maailmaan ja syntyi uudestaan Kana ja saisi uuden Ban.

Akhin erotus tai Kan ja Ban yhdistäminen tapahtui kuoleman jälkeen. Siihen vaikutti oikeiden uhrien antaminen ja loitsujen lausuminen. Taustalla oli kuitenkin vaara kuolla toistamiseen. Muun muassa Kuolleiden kirjassa ohjastetaan miten vainajan ei tarvitse "kuolla toista kertaa" ja miten hän muuttuu Akhiksi.

Ba

Ba oli jollain tavalla lähinnä länsimaalaista käsitystä sielusta, mutta se tarkoitti myös kaikkea, mikä tekee ihmisestä ainutlaatuisen eli hyvin paljon sama kuin persoona. Samalla tavalla kuin sielu länsimaisessa käsityksessä, Ba on ihmisen se osa, joka elää ruumiin kuoleman jälkeen. Joskus sitä kuvataan ihmispäisellä linnulla, joka lentää ulos haudasta ja liittyy Kahan kuoleman jälkeisessä elämässä.

Aivan kuten ihmisillä, jumaluuksilla on myös Ba. Niiden pyhyys huomioon ottaen se kuitenkin oli enemmän jumaluuksien maineen ja voiman kanssa tekemisissä. Uskottiin, että kun jumala sekaantui ihmisten asioihin hänen Baunsa (Ban monikko) olivat silloin työssä. Tämän vuoksi faaraota pidettiin jumalan Bana ja jumalan uskottiin olevan jonkun toisen jumalan Ba.

Ka

Ka oli elämänvoiman käsite. Kun yksilö kuoli, hänen Kansa erosi ruumiista. Egyptiläiset uskoivat Khnumin tekevän Kata tai, että se siirtyi isältä lapsille sperman välityksellä.

Yleinen uskomus oli, että Ka pidettiin elossa ruoan ja juoman kautta. Tämän vuoksi vainajille uhrattiin ruokaa ja juomaa. Niiden fyysistä olomuotoa ei ollut tarkoitus syödä, vaan niiden Ka.

Julian Jaynes esitti teorian, jonka mukaan Ka olisi ollut kuviteltu jumalan ääni, jota tavataan esimerkiksi skitsofreenikoilla. Tämän ns. kaksikamarisuuden teorian mukaan useimmat egyptiläiset eivät siis olisi olleet tietoisia termin nykyaikaisessa merkityksessä. Tämän vuoksi selitys on kohdannut paljon vastustusta.

Sheut

Ihmisen varjo, joka oli aina paikalla. Ihmisellä ja hänen varjollaan uskottiin olevan tiukka side, sillä ihmistä ei ole olemassa ilman varjoa eikä varjoa ilman ihmistä. Varjoa kuvattiin hieroglyfeissä pienellä mustalla ihmishahmolla.

Sekhu

Ihmisen maalliset jäänteet.