Egyptologia

Jean-François Champollion, joka tulkitsi hieroglyfit.

Egyptologia on muinaisen Egyptin ja egyptiläisten esineiden tutkintaan keskittynyt arkeologian ja historiantutkimuksen alahaara. Egyptologia tutkii tieteellisesti muinaisen Egyptin Dynastisen kauden (n. 3000–30 eaa.) kulttuuria eli kieltä, kirjallisuutta, historiaa, uskontoa, taidetta, taloutta ja etiikkaa.

Historia

Egyptiläinen kieli ja kulttuuri olivat hävinneet ihmisten tietoisuudesta ensimmäisellä vuosituhannella. Arabitutkijat olivat kiinnostuneita tutkimaan ja selittämään muinaisen Egyptin kieltä ja kulttuuria, lähinnä koptilaisten lähteiden kautta, mutta kyvyttömyys tulkita egyptiläisten kirjoitusta sekä muinaisen perinteen katkeaminen estivät historiallisesti todenmukaisen kuvan luomisen.

Tärkeässä osassa egyptologian synnyssä oli Ranskan keisari Napoleon Bonaparten sotaretki Egyptiin vuonna 1798. Napoleon vei maahan suuren joukon tiedemiehiä, jotka alkoivat tutkia egyptiläisiä monumentteja johdonmukaisesti. Hieroglyfejä eli egyptiläistä kirjoitusta oli yritetty tulkita jo 1400-luvulta lähtien, mutta vasta 1820-luvulla ranskalainen Jean-François Champollion onnistui ratkaisemaan Rosettan kiven avulla niiden arvoituksen. Kun egyptiläisten kirjoituksia pystyttiin näin lukemaan, heräsi heidän historiansa ja kulttuurinsa jälleen eloon. Kiinnostus maan kulttuuriin kasvoi, ja Egyptin rakennelmia ja aarteita ostettiin ja ryövättiin lukemattomin määrin eri puolille maailmaa tai käytettiin rakennusmateriaaliksi. Egyptologian tieteenalana perustivat 1800-luvulla Emmanuel de Rougé Ranskassa, Samuel Birch Englannissa ja Heinrich Brugsch Saksassa. Yhdysvaltoihin perustettiin University of Chicago Oriental Institute -instituutti. Vuonna 1880 brittiläinen egyptologi William Flinders Petrie (1853–1942) kehitti egyptologisen tutkimuksen tieteellistä metodia, minkä myötä Egyptin historiaa pystyttiin ajoittamaan entistä tarkemmin. Ensimmäiset tieteelliset hautatutkimukset aloitettiin 1800-luvun lopulla, ja merkittäviä löytöjä on tehty nykyaikaan saakka. Yksi tunnetuimpia löytöjä oli Howard Carterin vuonna 1922 löytämä Tutankhamonin hauta.

Nykyaika

Arkeologinen kaivauskohde Karnakin temppelin edustalla Egyptissä.

Egyptiläiset itse alkoivat osallistua egyptologiseen tutkimukseen 1950-luvulla, ja ensimmäinen kansainvälinen egyptologian kongressi kokoontui Kairossa 1976. 1960-luvulla egyptologian painopiste alkoi siirtyä hauta- ja temppelikirjoitusten tutkimisesta rakennusten ja kaupunkien tutkimiseen, mikä on laajentanut käsitystä maan historiasta ja tuonut tutkimuksen tavoitteeksi laajemman kulttuurihistoriallisen analyysin. Egyptissä on vuosittain käynnissä parisen sataa kansainvälistä ja kansallista arkeologista kaivaushanketta, jotka kohdistuvat kaikkiin muinaisegyptiläisen kulttuurin kausiin. Kaivauksia auttaa se, että Egyptin ilmasto on ihanteellinen kaikenlaisen aineksen säilymisen kannalta, sekä se, että tutkittava alue on melko kapea ja sisältää useita kerrostumia. Egyptin arkeologian tekniikka on myös viime aikoina kehittynyt huomattavasti.

Nykyajan egyptologisessa arkeologiassa voidaan erottaa kolme tärkeää osa-aluetta: konservointi, entisöinti ja ennallistaminen. Konservointi tarkoittaa esiin kaivettujen rakennusten ja esineiden säilytyksen varmistamista, johon käytetään nykyisin erilaisia kemiallisia ja fysikaalisia menetelmiä. Entisöinnissä korjataan tuhoutuneita kohteita, ja ennallistamisella tarkoitetaan aikoinaan rakennusmateriaaliksi purettujen rakennusten kokoamista uudelleen.

Egyptiläisten muinaismuistojen kokoelmat ovat olleet monen suuren museon suosituimpia ja laajimpia osastoja 1800-luvulta alkaen. Merkittäviä egyptiläisiä kokoelmia sisältävät etenkin Kairon Egyptiläinen museo, Lontoon British Museum, Berliinin egyptiläinen museo, Pariisin Louvre ja New Yorkin Metropolitan Museum of Art. Gizaan on tarkoitus avata vuonna 2015 Suuri egyptiläinen museo, jonne asetetaan näytteille 100 000 muinaisegyptiläistä esinettä.

Egyptologia Suomessa

Suomessa toimii vuonna 1969 perustettu Suomen Egyptologinen Seura. Egyptologiaa on voinut opiskella pääaineena Helsingin yliopistossa vuosina 1990–2017, mutta oppiaineeseen ei ole otettu uusia opiskelijoita sitten vuoden 2014, ja egyptologian oppiaine ilmoitettiin lakkaavaksi 31. heinäkuuta 2023. Syksystä 2018 lähtien egyptologiaa on voinut kuitenkin opiskella osana Kulttuurien tutkimuksen kandidaattiohjelman opetusta (opintosuunta: Afrikan ja Lähi-idän tutkimus) sekä Alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelman opetusta. Lisäksi joissain muissa Suomen yliopistoissa ja kansalaisopistoissa on järjestetty yksittäisiä egyptologian kursseja. Suomen kansallismuseon kokoelmissa on yhteispohjoismaisen Nubian-retkikunnan (1961–1966) yhteydessä Suomelle lahjoitettuja esineitä, yksittäisiä muita egyptologisia muinaismuistoja ja muinaismuistojen kipsijäljennöksiä. Lisäksi Suomessa on esineitä useissa yksityiskokoelmissa.

Tunnettuja egyptologeja

• Giovanni Battista Belzoni
• James Burton
• Howard Carter
• Jean-François Champollion
• William Flinders Petrie
• Alan Gardiner
• Zahi Hawass
• Karl Lepsius
• Victor Loret
• Gaston Maspero
• Pierre Montet
• Alexandre Piankoff
• Richard Pococke
• Nicholas Reeves
• Henry Salt
• Kent Weeks

Suomalaisia egyptologeja

• Rostislav Holthoer
• Jaana Toivari-Viitala

Lähteet

• Grönblom, Rolf: Faaraoiden Egypti. ((Faraoernas Egypten, 2000.) Suomennos Tuula Kojo) Espoo: Schildts, 2002. ISBN 951-50-1259-7
• Egypti: Faraoiden maa. ((Ägypten: Die Welt der Pharaonen.) Toimittaneet Regine Schulz ja Matthias Seidel. Suomennos: Sonja Mäkinen ja Kaarina Niemi) Köln: Könemann, 2000. ISBN 3-8290-5710-5

Aiheesta muualla

• The Osirisnet Project OsirisNet.net. Viitattu 30.3.2013.
• Ylen Elävä arkisto – Kulttuurimatkalla muinaiseen Egyptiin