Frank Martin

Frank Martin ja Matti Rautio Martinin Suomen-vierailulla vuonna 1959.

Frank Martin (15. syyskuuta 1890 Geneve, Sveitsi – 21. marraskuuta 1974 Naarden, Alankomaat) oli sveitsiläinen säveltäjä.

Martin syntyi Genevessä vuonna 1890. Hän opetteli soittamaan pianoa ja improvisoimaan ennen koulunkäyntinsä alkua. Myöhemmin Martin opiskeli kahden vuoden ajan matematiikkaa ja fysiikkaa Geneven yliopistossa. Kerrotaan, että Johann Sebastian Bachin Matteus-passion kuuleminen sai nuoren Frank Martinin harkitsemaan muusikon, jopa säveltäjän uraa.

Vuosina 1918–1926 hän asui Zürichissä, Roomassa ja Pariisissa. Vuonna 1946 hän muutti Alankomaihin, jossa hän asui kuolemaansa saakka. Vuosina 1950–1957 Martin toimi Kölnin musiikkikorkeakoulun sävellysluokan johtajana Saksassa. Vuonna 1960 Martin vieraili Helsingissä ja johti pitämässään konsertissa omia sävellyksiään.

Martinin tuotantoon kuuluu muun muassa sinfonia (1945) ja useita konserttoja eri soittimille, kantaatti In terra pax (1943), oratorio Golgatha (1948), orkesterisarja Die vier Elemente (1963), Requiem (1972), kamarimusiikkia sekä oopperat Der Sturm (Myrsky, 1955) William Shakespearen tekstiin ja Monsieur de Pourceaugnac (1962) Molièren tekstiin. Säveltäjänä Martin sulautti yhteen ranskalaisia ja saksalaisia, 1930-luvulta alkaen tonaalisia ja dodekafonisia aineksia.

Lähteet

• Keijo Virtamo (toim.): Otavan musiikkitieto, s. 269. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-08670-7.