Hamas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harakat al-muqāwama al-islāmiyya
حركة المقاومة الاسلامية

Perustettu 1987
Johto
Ideologia

nationalismi
sunni-islamismi[1]
islamilainen nationalismi [2][3][4]
islamilainen fundamentalismi
antisionismi

antisemitismi[5]
Toimisto Gaza
Kansanedustajia 74
Kansainväliset jäsenyydet Muslimiveljeskunta
Kotisivu www.pmo.gov.ps
Hamas käyttää logossaan piirrosta Jerusalemin temppelivuorella sijaitsevasta vuonna 691 rakennetusta Kalliomoskeijasta.[6]

Hamas (arab. حماس‎, Ḥamās, lyhenne sanoista Ḥarakat al-muqāwamat al-islāmiyya, arab. حركة المقاومة الاسلامية‎, suom. islamilainen vastarintaliike) on palestiinalainen islamistinen ja nationalistinen äärijärjestö, jonka tavoitteena on itsenäisen islamilaisen valtion perustaminen Palestiinaan. Hamas hallitsee Gazan kaistaa.[7] Israel, Yhdysvallat[8], Euroopan unioni[9], Kanada[10], Australia[11], Yhdistynyt kuningaskunta[12], Japani ja Paraguay ovat luokitelleet Hamasin terroristijärjestöksi. Myös Egypti luokitteli Hamasin terroristijärjestöksi vuoden 2015 helmikuussa, mutta luopui näkökannastaan 5 kuukautta myöhemmin.lähde?

Hamasin vuonna 1988 kirjoitetussa peruskirjassa vaadittiin Israelin valtion tuhoamista,[13][14][15] mutta vuonna 2017 asiakirjaa muutettiin niin, että Hamasin tilapäisenä tavoitteena on palauttaa rajat, jotka olivat ennen kuuden päivän sotaa[16].

Hamas oli alkujaan sotilaallinen ja yhteiskunnallinen järjestö, jonka toiminnan keskiössä oli Israelin sotilaallinen vastustaminen ja Palestiinan yhteiskunnan kehittäminen. Hamasin sotilaallisena siipenä toimivat Izz ad-Din al-Qassam -prikaatit, ja koko järjestön johdossa on Qatarin Dohasta toimiva poliittinen toimisto. Hamas perustettiin 1987 ensimmäisen intifadan aikaan, jolloin sen sotilaallinen toiminta keskittyi pieniin yllätyshyökkäyksiin, mutta sen jälkeen se on kehittänyt asevoimaansa. Itsemurhaiskut se aloitti 1990-luvulla ja rakettihyökkäykset toisen intifadan aikaan. Hamas ja Israel ovat tämän jälkeen olleet useassa sotatilassa, eivätkä niiden sopimat aselevot ole kestäneet kovinkaan kauaa. Hamas aloitti lokakuussa 2023 hyökkäyksen, jonka ensimmäisinä tunteina kuoli Israelin vahvistamattomien tietojen mukaan yli 1 200 ihmistä[17].

Hamas on perustanut palestiinalaisalueella kouluja ja sairaaloita, ja se on tehnyt myös ruohonjuuritason työtä. Palestiinassa ei ennen Hamasia ollut sosiaalipalveluita, ja niiden kehittämisen ansiosta järjestö siirtyi 2000-luvulla menestyksekkäästi myös puoluepolitiikkaan, kun se voitti 2006 Fatahin Palestiinan parlamenttivaaleissa. Se on siitä saakka hallinnut Gazan kaistaa. Hamas hallitsee Gazaa šarian periaattein, ja ihmisoikeusjärjestöt syyttävät sitä kidutuksesta, teloituksesta, sensuurista, naisten huonosta asemasta ja rutiininomaisista väärinkäytöksistä.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta ja perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hamasin lippu

Muslimiveljeskunnan yhdistämät aktivistit alkoivat 1970-luvun lopulla nousta Israelin miehitystä vastaan Gazan kaistalla ja Länsirannalla. Israel oli miehittänyt alueen vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen. Muslimiveljeskuntaan oli köyhälistön ja pakolaisten rinnalle liittynyt koulutettuja, liikemiehiä ja ammatinharjoittajia. Muslimiveljeskunnan sisällä väiteltiin vuosia tästä ja aluksi johtajat olivat sitä mieltä, ettei Egyptissä ja Syyriassa tehtyjä virheitä tulisi toistaa. Pääosa Muslimiveljeskunnan toiminnasta olikin väkivallatonta, mutta jotkin tahot vaativat jihadia Israelia vastaan.[18][19]

Hamasin perustamisesta pidettiin vuonna 1986 salainen kokous Hebronissa. Kokouksessa sovittiin, että aluksi ryhdyttäisiin yksinkertaiseen kansalaistottelemattomuuteen – heitettäisiin kiviä ja poltettaisiin autonrenkaita. Tavoitteena oli havahduttaa, yhdistää ja mobilisoida Palestiinan kansa ja saada se ymmärtämään, että tarvittiin itsenäisyyttä Allahin ja islamin lipun alla.[20] Kokouksessa olivat mukana ainakin seuraavat henkilöt:[18]

  • Šeikki Ahmad Yasin, myöhemmin hengellinen johtaja.
  • Muhammad Jamal al-Natsheh, Hebronista
  • Jamal Mansour, Nablusista
  • Šeikki Hassan Yousef, Mosab Hassan Yousefin isä.
  • Mahmud Muslih, Ramallahista
  • Jamil Hamami, Jerusalemista
  • Ayman Abu Taha, Gazasta

Hamas perustettiin joulukuussa 1987 ensimmäisen intifadan alussa. Mukana sen perustamisessa oli Muslimiveljeskunnan jäseniä ja Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n uskonnollisia liitoumia.[19] Hamas oli alkujaan Muslimiveljeskunnan polittinen haara, jonka tarkoitus oli olla vastavoima Islamilaiselle jihadille, joka on myös palestiinalainen äärijärjestö. Islamilainen jihad oli uhkaamassa Muslimiveljeskunnan tukea Palestiinassa.[21]

Vuoden 1988 perustamisasiakirjassa Hamas määrittelee Palestiinan islamin kotimaaksi, jota ei saa ikinä luovuttaa ei-muslimeille. Saman asiakirjan mukaan Palestiinan muslimien uskonnollisena velvollisuutena oli käydä pyhää sotaa Israelia vastaan, mikä johti Hamasin ja PLO:n väliseen konfliktiin, sillä PLO oli samana vuonna hyväksynyt Israelin oikeuden olemassaoloon.[19]

Yhdysvaltalaisen tietotoimisto United Press Internationalin mukaan Israelin tiedustelupalvelu Mossad tuki Hamasia järjestön alkuvuosina pyrkien luomaan vastapainon PLO:lle. Tuolloin Hamasin toiminta keskittyi pääasiassa uskonnolliseen ja sosiaaliseen toimintaan.[22] Käytännössä Hamasin vahvistuminen merkitsi Jasser Arafatin ja Fatahin heikentymistä PLO:ssa, mikä olisi saattanut olla Israelille hetkellisesti edullista.

Toiminnan järjestäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamas alkoi nopeasti toimia itsenäisenä järjestönä, joka oli myös koko ajan ristiriidassa Palestiinan sekulaarimpien nationalististen järjestöjen kanssa. Hamasin väkivaltaiset iskut Israelin siviili- ja sotilaskohteisiin saivat Israelin pidättämään vuonna 1989 monia Hamasin johtajia, muun muassa sen perustajiin kuuluneen šeikki Ahmad Yasinin.[19]

Israelin armeijan Boeing AH-64 Apache -helikopteri ampui 6. syyskuuta 2004 Yasinia ympäröivään ihmisjoukkoon Hellfire-ohjuksen. Yasin kuoli välittömästi yhdeksän muun ihmisen kanssa.[23] Hänen seuraajakseen nousi Abdulaziz al-Rantisi, joka kuitenkin koki edeltäjänsä kohtalon jo vajaan kuukauden kuluttua. Hänen jälkeensä Hamasin johdossa toimi Syyriassa maanpaossa elävä Khalid Maš’al.

Hamas lähti tehostamaan ja suojaamaan toimintaansa, jotta sen johtajat olisivat jatkossa Israelin saavuttamattomissa. Jordanian Ammaniin se perusti poliittisen toimiston, joka vastasi kansainvälisistä suhteista ja varainhankinnasta, ja samaan aikaan myös aseellisen siiven, Izz ad-Din al-Qassam -prikaatit. Poliittisen toimiston johtoon valittiinn 1996 Khaled Mashal. Jordania karkotti kuitenkin jo kolme vuotta myöhemmin Hamasin johtajat maasta, koska se piti järjestön toimintaa maassa sotilastoiminnan komentokeskuksena. Hamas siirsi poliittisen toimiston Damaskokseen ja sieltä 2012 Dohaan.[19]

Oslon rauhanprosessi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamas on ollut haluton luovuttamaan yhtään maata Israelille, ja vuonna 1993 se tuomitsi Israelin ja PLO:n välisen rauhansopimuksen. Hamasin rinnalla myös muun muassa Islamilainen jihad vastusti rauhaa.[19]

Hamas teki ensimmäisen itsemurhaiskunsa huhtikuussa 1993. Se oli viisi kuukautta ennen Israelin ja PLO:n välistä Oslon sopimusta, mutta sen jälkeen itsemurhaiskuja alettiin käyttää aseena aktiivisemmin. Sekä Israel että PLO vastasivat niihin ankarilla turvallisuus- ja rankaisutoimilla. Jasser Arafat yritti silti ottaa Hamasin mukaan poliittiseen prosessiin ja valitsi Hamasin jäseniä Palestiinalaishallintoon.[21][19]

Israelin ja Palestiinan rauhanneuvottelut kaatuivat syyskuussa 2000, ja sen pian sen jälkeen alkoi toinen intifada, jonka aikana Hamas eskaloi entisestään väkivallan ja itsemurhapommitusten määrää. Toisen intifadan jälkeen Hamas kuitenkin alkoi loiventaa kantaansa rauhanprosessiin. Palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas ja Israelin pääministeri Ariel Sharon sopivat vuoden 2005 alussa vihamielisyyksien keskeyttämisestä, ja pitkien neuvotteluiden jälkeen myös Hamas lupautui tulitaukoon, vaikka satunnaiset väkivallanteot jatkuivat edelleen. Israel kuitenkin oma-aloittisesti myös vetäytyi Gazasta.[19]

Vuoden 2006 vaalivoitto ja yhteenotot Fatahin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palestiinalaisten parlamentin paikkajako vuoden 2006 vaaleissa.

Hamas oli jo vuosikymmenen ajan vastustanut Palestiinalaishallintoa, mutta se osallistui ensimmäistä kertaa Palestiinalaishallinnon vaalein 2006. Hamas voitti yllättäen vaalit ja sai ennen Fatahia enemmistön Palestiinalaishallinnon parlamenttiin.[19] Hamasin vaalilista, Muutos ja reformi, sai 44,45 % äänistä, ja Fatah sai 41,43 %.[24] Hamas sai kaikkiaan 74 paikkaa parlamentin 132:sta paikasta.[25]

Voittonsa jälkeen Hamas ajautui vastakkain presidentti Mahmud Abbasin Fatahin kanssa. Toukokuussa Sunday Times raportoi Hamasin suunnitelleen presidentin salamurhaa. Kesäkuussa Hamasin ja Abbasin aseelliset joukot olivat lähellä yhteenottoa. Palkatta jääneiden hallinnon työntekijöiden tyytymättömyys kiristi tilannetta edelleen. Hamas ja Fatah ajautuivat jo lähelle sisällissotaa, kun helmikuussa järjestöt sopivat tulitauosta ja yhteishallituksesta. Pääministeriksi tuli Hamasin Isma’il Haniyya[19].

Toukokuussa tulitauko raukesi ja yhteenotot alkoivat uudelleen. Kaikkiaan yhteenotoissa kuoli yli 200 ihmistä, joukossa korkeita johtajia. 14. kesäkuuta Hamas oli saanut haltuunsa koko Gazan kaistan.lähde? Mahmud Abbas hajotti parlamentin ja julisti hätätilan. Fatahin johtaman hätätilahallinnon päämaja muodostui Länsirannalle, kun taas Gazan kaista jäi Hamasin hallintaan.[19]

Hamasin voitettua vuonna 2006 vaalit Yhdysvaltain hallinto vaati arabiliittolaisiaan katkaisemaan järjestön rahallisen tuen. Sen jälkeen Hamas kääntyi šiialaisen Iranin puoleen ja lähestyi sitä.[26] Hamasin suhde sekä Syyriaan että Iraniin sai kolauksen vuonna 2011, kun Hamas ei asettunut tukemaan Syyrian hallintoa sen hajottaessa maassa syntyneitä protesteja. Iran esimerkiksi pienensi tämän jälkeen huomattavasti tukeansa, joka oli arviolta ollut yli 200 miljoonaa dollaria vuodessa.[19]

Hamasin taloudellista tilannetta vaikeutti Iranin tuen pienemisen lisäksi Muslimiveljeskunnan Muhammad Mursin kaatuminen vuoden 2013 vallankaappauksessa, jonka seurauksena Egyptin johtoon asettui Hamasille vihamielinen sotilashallinto, joka alkoi vahtia tarkemmin Gazan ja Egyptin välistä rajaa ja hajotti useita salakuljetustunneleita. Hamasilla oli jo vuoden 2013 lopulla huomattavia vaikeuksia maksaa julkishallinnon palkkoja.[19]

Yhteenotot Israelin kanssa vuodesta 2007

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamasin otettua Gazan kaistan haltuunsa Israel julisti sen vihollisalueeksi. Israel myös rajoitti Gazan tuontia ja rajaliikennettä. Hamas jatkoi jatkuvasti hyökkäyksiä Israeliin, joka puolestaan teki näihin vastaiskuja. Israel ja Hamas tekivät kesäkuussa 2008 aselevon, jonka olisi pitänyt kestää kuusi kuukautta. Se kaatui kuitenkin käytännössä heti, ja molemmat osapuolet syyttivät toisiaan väkivaltaisuuksista.[19] Hamas oli tehnyt salaisen tunnelin rajan yli, ja tukkiakseen tunnelin Israel kohdisti siihen marraskuussa ilmaiskuja.[27] surmaten kuusi Hamasin jäsentä. Hamas vastasi hyökkäykseen liki välittömästi raketti-iskuin, kenenkään kuitenkaan tuolloin loukkaantumatta. Hamas ei marraskuussa suostunut uudistamaan tulitaukosopimusta vedoten Israelin tulitaukorikkomukseen ja jatkoi rakettien ampumista Israeliin. Joulukuussa 2008 Israel aloitti vastauksena sotilasoperaation[28], tehden useita ilmaiskuja Hamasin kohteisiin Gazassa ja myös siviilikohteisiin. Israelin iskuissa arvioidaan yli 1 150 kuolleen ja yli 5 100 haavoittuneen, osaksi Hamasin käyttämän ihmiskilpiperiaatteen takia.[29]tarvitaan parempi lähde

Izz ad-Din al-Qassamin prikaatien johtaja Ahmed al-Jabari kuoli marraskuussa 2012 Israelin ilmaiskuissa, jotka olivat Israelin reaktio useita kuukausia kestäneisiin Hamasin raketti-iskuihin. Hamas vastasi Jabarin kuolemaan kostoiskuilla, mutta 21. marraskuuta osapuolet tekivät taas tulitauon.[19]

Väkivaltaisuudet kasvoivat taas, kun 12. kesäkuussa 2014 kolme israelilaista teiniä katosi Länsirannalla (heidät löydettiin myöhemmin kuolleena). Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu syytti Hamasia ja käynnisti valtaisan operaation Länsirannalla, jossa Hamasin ja muiden aseellisten ryhmittymien Länsirannan toimijoita pidätettiin. Tämä johti lopulta kesäkuun lopulla Hamasin ensimmäisiin raketti-iskuihin Gazasta Israeliin sitten tulitauon. Israel aloitti vastauksena operaatio Suojaavan reunan, jonka aikana pommitettiin sotilaskohteita ja sitten käynnistettiin maaoperaatio, jossa israelilaiset joukot tuhosivat tunneleita ja militanttien käyttämiä rakennelmia. Taisteluissa kuoli yli 2 100 palestiinalaista, mutta tästä huolimatta Hamas julisti voittoa, koska heidän mukaansa tapahtuma todisti järjestön pystyvän vastustamaan Israelia.[19]

Gazassa järjestettiin 2018 rajaprotesteja, joihin Israel vastasi väkivaltaisesti. Kun useita protestoijia yritti ylittää 14. toukokuuta rajan, Israelin sotilaat tappoivat ampumalla noin 60 ihmistä. Väkivaltaisuudet kärjistyivät jälleen Hamasin raketti- ja Israelin hävittäjäiskuihin. Useiden kuukausien taistelut päättyivät marraskuun aselepoon. Hamasin ja Israelin vihollisuudet voimistuivat jälleen toukokuussa 2021, jolloin väkivaltaisuudet nousivat suuremmiksi kuin kertaakaan sitten vuoden 2014. Hamas ampui raketteja eteläiseen ja keskiseen Israeliin, ja Israel vastasi ilmaiskuilla.[19]

Hamas hyökkäsi Israeliin 7. lokakuuta 2023.[30] Maalla, merellä ja ilmassa tapahtunut järjestäytynyt hyökkäys yllätti Israelin. Hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä kuoli tuntien sisällä satoja israelilaisia, enemmän kuin vuosikymmeniin.[19] Hyökkäyksestä seuranneen sodan seurauksena useita Hamasin johtajia on kuollut. Isma’il Haniyya salamurhattiin Teheranissa heinäkuussa 2024, ja Israel tappoi Yahya Sinwarin lokakuussa 2024.

Toiminta ja ideologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hamasin raketti-iskuista johtuva ilmahälytys Israelissa.
Gazan kaistalta ammutut raketit 2001–2021.
Gazan tuhot tammikuussa 2009

Hamasin ideologia on voimakkaan antisemitistinen. Peruskirjan mukaan "Taistelumme juutalaisia vastaan on hyvin suuri ja hyvin vakava".[13][15] Hamas muistuttaa myös Muhammedin sanoista taistella juutalaisia vastaan.[31]

Sotilaallinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamas on monitahoinen järjestö, joka sotilaallisen toiminnan lisäksi harjoittaa myös yhteiskuntaa rakentavaa toimintaa ylläpitämällä esimerkiksi kouluja ja sairaaloita ja joka toimii myös poliittisena puolueena. Sotilaallinen ja yhteiskunnallinen toiminta ovat kumpikin olleet mukana järjestön alusta saakka, mutta puoluepolitiikka liittyi mukaan vasta 2000-luvulla.[32]

Hamas on islamistinen liike, jonka tavoitteena on ajaa vieraat valloittajat pois historiallisesta Palestiinasta, mikä erottaa Hamasin monista muista islamistista järjestöistä, joiden tavoitteena on usein globaali jihad.[32] Hamasin peruskirjassa oli alkujaan vaatimus Israelin tuhoamisesta.[21] Huhtikuussa 2017 kohtaa muutettiin niin, että järjestö hyväksyy Israelin ja Palestiinan niin sanotun Vihreän linjan rajat, jotka olivat voimassa ennen vuotta 1967, vaikka kaikki muut asiakirjat ja kommentit ovatkin yleensä painottaneet Palestiinan tarkoittavan aluetta, johon kuuluvat kaikki maat Jordanjoen ja Välimeren välistä. Hamasin johdon mukaan politiikan lievennys on voimassa niin kauan kuin koko Palestiinan vapautus ei ole realistisesti mahdollista.[32]

Hamasin sotilaallisesta toiminnasta vastaa Izz al-Din al-Qassam -prikaatit. Hamasin sotilaskyvykkyys on kehittynyt sen historian aikana, ja ensimmäisen intifadan aikana sen toimijat heittelivät kiviä ja tekivät yllätyshyökkäyksiä israelilaisia vastaan. Hamasin saatua 1990-luvun alussa yhteyksiä libanonilaiseen Hizbollahiin se alkoi käyttää itsemurhapommituksia. Raketti-iskut alkoivat yleistyä toisen intifadan aikana. Iskut suuntautuivat alkujaan lähinnä Gazan kaistaleen israelilaisia siirtokuntia ja lähiseudun asutuskeskuksia kohtaan, mutta vuonna 2014 Hamasin raketit ulottuivat jo Tel Aviviin, Jerusalemiin ja Askaloniin.[32]

Qassam-prikaatit pitävät israelilaisten sotilaiden kaappauksia tehokkaana toimintatapana, sillä se antaa usein mahdollisuuden saada pieniä voittoja, kuten sotilaiden vaihtoja.[32]

Monet kansainväliset järjestöt, kuten YK ja Amnesty International, ovat tuominneet Hamasin iskut. Euroopan unioni, Kanada, Yhdysvallat, Japani ja Israel luokittelevat myös poliittisen Hamasin terroristijärjestöksi.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamasin toimintaan on alusta saakka liittynyt erilaiset hyvinvointiin liittyvät ohjelmat, sillä monet sosiaalipalvelut puuttuivat Palestiinasta, kun Hamas alkoi niitä edistää. Palestiinalaishallinto on vuodesta 1995 perustanut omia yhteiskunnallisia instituutioita, mutta monet Hamasin tarjoamista palveluista olivat parempia, minkä ansiosta järjestö on saanut paljon tukea paikallisilta.[32]

Hamasin yhteiskunnallisella toiminnalla on kansalaisten hyvinvointitarpeiden kattamisen lisäksi myös islamistinen tavoite, sillä se pyrkii yhteiskunnan juuritasolla edistämään oman ideologiansa ja toimintansa hyväksymistä.[32]

Hamas on vasta 2000-luvulla alkanut myös puoluepoliittisen toimintansa, ja se osallistui vuoden 2005 kunnallis- ja vuoden 2006 parlamenttivaaleihin. Jälkimmäisissä se otti selkeän vaalivoiton, minkä taustalla oli Hamasin yhteiskunnallinen toiminta. Sen poliittisen kilpailijan Fatahin maine on kärsinyt pahoin korruptiosta ja vallan keskittymisestä.[32]

Hamas on käytännössä hallinnut Gazan kaistalla vuoden 2006 vaalien jälkeen, ja se on perustanut sinne autoritaarisen ja islamistisen hallinnon, joka vainoaa oppositiota. Mielenilmaukset ovat kiellettyjä ja media sensoroitua.[32] Oikeuslaitos noudattaa šaria-lakia ja Palestiinan perustuslakia.[21]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamas voidaan jakaa kahteen sisäiseen rakenteeseen: Qatarissa toimivaan poliittiseen toimistoon ja Gazan hallintoon.[32] Poliittinen toimisto vastaa koko järjestön yleisistä linjauksista.[21] Sen johtoon valittiin toukokuussa 2017 Isma’il Haniyya, joka oli aiemmin johtanut Gazan hallintoa. Toimiston jäsenet valitsee šuura-neuvosto.[32] Haniyya on toiminut vuodesta 2020 Dohassa, koska Egypti rajoittaa hänen liikkumistaan Gazan rajan yli.[21]

Šuura-neuvosto on melko salaperäinen toimija, mutta se on Hamasin keskeisin neuvoa-antava elin. Siihen kuuluu edustajia Gazan kaistalta, Länsirannalta, Israelin vankiloista ja Hamasin ulkomaan johtajista. Se valvoo Hamasin toimintoja ja on vastuussa päätöksenteosta. Sillä on alikomiteoita, jotka hoitavat esimerkiksi sotilasoperaatioita ja mediasuhteita.[32]

Gazan hallinto puolestaan vastaa alueen jokapäiväisestä hallinnosta, ja sen johtoon valittiin helmikuussa 2017 Yahya Sinwar.[32] Sen alaisuudessa toimii muun muassa Hamasin Gazan hallitus, sen ministerit, paikallishallinto ja turvallisuusjoukot.[21]

Izz ad-Din al-Qassam -prikaatit on Hamasin sotilaallinen siipi, joka nimettiin brittien 1935 tappaman syyrialaisen taistelijan Izz ad-Din al-Qassamin mukaan. Prikaatien päätähtäin on vapauttaa Palestiina sionistisesta hallinnosta. Hamas väittää, että prikaatit toimii itsenäisesti eikä ota ohjeita muualta. Todellisuudessa Izz ad-Din al-Qassam -prikaatit lienee kiinteä osa Hamasia, vaikka operatiivisella tasolla se on varsin itsenäinen. Vuoden 2014 arvion mukaan Hamasiin kuului 20 000 taistelijaa sekä saman verran poliiseja ja turvallisuusjoukkojen jäseniä.[32]

Talous ja tukijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamasin talous tukeutuu lukuisiin tukijoihin ja muihin tapoihin kerätä rahaa, kuten veroihin. Hamas saa tukea Iranin tapaisilta valtioita ja ulkomailla asuvilta palestiinalaisilta. Lisäksi se pystyy keräämään varoja esimerkiksi erilaisista rahankeräystapahtumista Persianlahden maista, Länsi-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.[32] Terroristijärjestönä Hamas on kuitenkin monien virallisten avustusten ulkopuolella.[21]

Hamasin taloutta vaikeuttaa Egyptin ja Israelin ylläpitämä Gazan kaistan saarto. Maat pitkälti sulkivat Gazan vastaiset rajansa vuosina 2006–2007 ja rajoittivat näin ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Gazan asukkaat ovatkin monin paikoin pakotettuja turvautumaan kansainväliseen tukeen, ja Israelkin on antanut Qatarille luvan tukea alueen asukkaita sadoilla miljoonilla dollareilla Hamasin kautta. Pääsääntöisesti ulkomaiden tuki kulkeutuu Gazalle kuitenkin Palestiinalaishallinnon ja Yhdistyneiden kansakuntien kautta.[21] Israel on ajoittain asennoitunut ristiriitaisesti Hamasiin. Hamasin rahavirrat ovat saaneet virrata Gazaan Qatarista melko vapaasti. Qatar on halunnut tukkia Hamasin rahavirtoja, mutta Israel ja Yhdysvallat eivät ole halunneet tätä. Hannu Juusolan mukaan syitä on kaksi. Ensinnäkin näin on saatu ulkopuolinen maksaja Gazan budjetille. Toiseksi Benjamin Netanjahun uskotaan ajattelevan, että sallimalla Hamasin jonkinasteinen vahvistuminen, saataisiin palestiinalaisia hajotettua.[33][34]

Iran on 2000-luvulla ollut Hamasin suurin tukija, vaikka senkin antama tuki väheni hetkellisesti Syyrian sisällissodan takia.[21] Syyriasta tullut tuki Hamasille loppui samalla, kun Hamas asettui islamistikapinallisten puolelle.[35] Iran tukee vuoden 2023 tietojen perusteella Hamasia sekä joitakin muita terroristijärjestöjä yli 100 miljoonalla dollarilla vuosittain. Iran antaa taloudellisen tuen lisäksi asetukea ja koulutusapua. Turkkiakin on syytetty Hamasin taloudellisesta tukemisesta, mutta Turkin hallinto on kiistänyt tämän ja kertonut tukevansa järjestöä vain poliittisella tasolla.[21]

Hamas keräsi pitkään veroja Gazan salakuljetustunnelien kautta kuljetetusta tavarasta. Egypti sulki 2013 suurimman osan tunneleista, mutta on vuoden 2018 jälkeen taas antanut luvan kuljettaa rajanylityspaikan kautta tavaraa. Hamas on verottanut vuoden 2021 tietojen mukaan tavaraliikennettä 12 miljoonalla dollarilla kuukaudessa.[21] Salakuljetettuihin tavaroihin lisätään 20 % vero, mikä on rikastuttanut Hamasin johtoa huomattavasti.[36]

Hamas kerää varoja myös islamin zakat-hyväntekeväisyysjärjestelmän kautta. Sillä on laaja kansainvälinen verkosto hyväntekeväisyysjärjestöä, joita se käyttää erityisesti yhteiskunnallisten ohjelmiensa rahoittamiseen. Järjestö väittää, että nämä rahat eivät ohjaudu sotilaallisen siiven rahoittamiseen. Hamasin eri osastojen väliset rajat ovat kuitenkin häilyvät, ja yhteiskunnallisella puolellakin esimerkiksi rekrytoidaan taistelijoita. Hyväntekeväisyysjärjestöä on myös maissa, jotka pitävät Hamasia terroristijärjestönä. Esimerkiksi kanadalaisen International Relief Fund for the Afflicted and Needyn havaittiin tukeneen Hamasia vuosina 2005–2009 noin 14,6 miljoonalla dollarilla.[32]

Hamas on 2010-luvulla siirtynyt käyttämään myös kryptovaluuttaa rahankeräykseen. Israelin mukaan Hamasiin yhdistetyissä kryptolompakoissa on ollut muun muassa bitcoin-, ethereum-, XRP- ja tether-kryptovaluuttaa. Hamasin keräämän kryptovaluutan määrää on vaikea arvioida, mutta se lienee huomattava. Analytiikkayritys BitOK:n toimitusjohtajan mukaan israelilaisviranomaisten takavarikoimat tilit keräsivät vuosien 2020–2023 aikana lähes 41 miljoonaa dollaria.[37]

Hamasin hallitsemista siviileistä 60 % elää kansainvälisen köyhyysrajan alapuolella (alle 60 $ kuukaudessa).[36]

Ihmisoikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnesty Internationalin vuonna 2015 julkaiseman raportin mukaan Hamas pidättää, kaappaa ja surmaa palestiinalaisia ilman oikeudenkäyntiä. Hamas käytti Al-Shifan sairaalaa kuulusteluihin ja kidutukseen vuoden 2014 konfliktin aikana. Monet kidutetuista olivat Fatah-järjestön jäseniä.[38][39]

Vuoden 2012 Maailman ihmisoikeusraportissa Human Rights Watch esitti 43-sivuisen luettelon Hamasin tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista, kuten pahoinpitelyt, hirttämiset ja 102 ihmisen kidutuksen. Hamas myös vainoaa ihmisiä ”moraalirikosten” ja tiedotusvälineiden sensuurin vuoksi.[40][41] HRW:n Lähi-idän johtajan mukaan Hamasin viiden vuoden Gazan hallitsemisen jälkeen sen oikeusjärjestelmässä vallitsee epäoikeudenmukaisuus ja se ”rutiininomaisesti rikkoo pidätettyjen oikeuksia ja takaa rankaisemattomuuden väärinkäytöksiä harjoittaville turvallisuusjoukoille”. Hamas kielsi syytökset ja kutsui niitä poliittisesti motivoiduiksi.[42]

Hamas on myös myöntänyt käyttävänsä siviili-infrastruktuuria sotilaallisiin tarkoituksiin esim. rakentamalla raketteja vesijohdoista.[43][44]

Naisten asema ja itsemääräämisoikeus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamasin henkilöoikeudellinen laki on lähes täysin šariasta, mikä syrjii jyrkästi naisia perheväkivallan osalta, perinnöissä, avioliitoissa ja eroissa. Raiskaukset, perheväkivalta ja kunniamurhat ovat yleisiä ja ne jätetään usein rankaisematta. Hallinto on kieltänyt naisilta julkisen housujen käytön ja vaatinut käyttämään hijabia julkisissa rakennuksissa. Määräyksiä ei aina valvota, mutta esimerkiksi vuonna 2013 YK:n avustusjärjestö perui vuosittaisen maratoninsa Hamasin kiellettyä naisia osallistumasta housuissa. Huhtikuussa 2014 Hamas sääti lain 9 vuotta täyttäneiden tyttöjen ja poikien kouluttamisesta erillään toisistaan.[45]

Vuonna 2021 Hamasin hallitsema oikeuslaitos määräsi, että naiset tarvitsevat miespuolisen holhoojan (lähtökohtaisesti isä tai muu vanhempi sukulainen) mikäli liikkuvat kodin ulkopuolella. Lisäksi nainen tarvitsee holhoojansa luvan lähtiessään kodistaan.[46]

Naisten osallistuminen politiikassa on Hamasin alaisuudessa vähäistä eikä naisia juurikaan nimitetä poliittisesti merkittäviin virkoihin. Hamasin politibyroossa toimi 7. lokakuuta 2023 alkaneen hyökkäyksen aikana yksi nainen, Jamila al-Shanti, joka kuoli 19. lokakuuta. Hamasin tiedottajana toimii Isra al-Modallal, joka on ensimmäinen nainen virassa, muttei oman ilmoituksensa mukaan ole Hamasin tai minkään muunkaan poliittisen puolueen jäsen.[47]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tristan Dunning, Hamas, Jihad and Popular Legitimacy: Reinterpreting Resistance in Palestine,terrorist group, Routledge 2016 p.270.
  2. ↑ Ekaterina Stepanova, ”Terrorism in Asymmetrical Conflict: Ideological and Structural Aspects” Arkistoitu 16.4.2009, Stockholm International Peace Research Institute, Oxford University Press 2008, p.113.
  3. ↑ Sujata Ashwarya Cheema, "Hamas and Politics in Palestine:Impact on Peace-Building", in Rajendra Madhukar Abhyankar (ed.), West Asia and the Region: Defining India's Role, Academic Foundation 2008 pp. 465, 463–491
  4. ↑ Meir Litvak, "Religious and Nationalist Fanaticism: The Case of Hamas", in Matthew Hughes & Gaynor Johnson (eds.), Fanaticism and Conflict in the Modern Age, Frank Cass, London and New York, 2004, pp. 156–157:
  5. ↑ "The Covenant of the Islamic Resistance Movement" (Arkistoitu – Internet Archive), The Avalon Project at Yale Law School, retrieved April 22, 2006.
  6. ↑ Hamas unveils its new 35th Anniversary logo 7.12.2022. Middle East Monitor. Viitattu 2.11.2023.
  7. ↑ Hamas Encyclopaedia Britannica. 26.4.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Foreign terrorist organizations dni.gov. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  9. ↑ EU terrorist list consilium.europa.eu. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Currently listed entities publicsafety.gc.ca. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Hamas-Israel conflict dfat.gov.au. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Proscribed terrorist groups or organisations gov.uk. 19.1.2024. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  13. ↑ a b "The Covenant of the Islamic Resistance Movement (Hamas)", MidEast Web, August 18, 1988
  14. ↑ "The Covenant of the Islamic Resistance Movement" (Arkistoitu – Internet Archive), The Avalon Project at Yale Law School, retrieved April 22, 2006.
  15. ↑ a b Hamas: Hamas Covenant 1988 18.8.1988. Yale Law School. Viitattu 9.4.2024.
  16. ↑ Tällainen on Hamas www.iltalehti.fi. Viitattu 24.5.2024.
  17. ↑ MTV Uutiset seuraa Israelin tapahtumia 14.11.2023. mtvuutiset.fi. 14.11.2023. MTV Uutiset. Viitattu 15.11.2023.
  18. ↑ a b Hamasin Poika, sivu 21
  19. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Hamas Encyclopedia Britannica. 9.10.2023. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  20. ↑ Hamasin Poika, sivu 22.
  21. ↑ a b c d e f g h i j k l Zachary Laub & Kali Robinson: What Is Hamas? 8.10.2023. Council on Foreign Relations. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  22. ↑ Analysis: Hamas history tied to Israel
  23. ↑ The life and death of Shaikh Yasin. Aljazeera. 25.3.2004. Arkistoitu 16.8.2007. (englanniksi)
  24. ↑ The Final Results for the Electoral Lists. Central Elections Comission Palestine. Arkistoitu 10.9.2008. (englanniksi)
  25. ↑ The second 2006 PLC elections : The final distribution of PLC seats. Central Elections Comission Palestine. Arkistoitu 18.6.2006. (englanniksi)
  26. ↑ Hamas hylkäsi Syyrian Assadin 1.3.2012 18.20. kansanuutiset.fi.
  27. ↑ Williams, Rachel: Hamas fires rockets after Israel kills six in Gaza The Guardian. 5.11.2008. (englanniksi)
  28. ↑ Black, Ian: Six months of secret planning - then Israel moves against Hamas The Guardian. 29.12.2008. (englanniksi)
  29. ↑ FIELD UPDATE ON GAZA FROM THE HUMANITARIAN COORDINATOR 3 - 5 February 2009, 1700 hours 5.2.2009. United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs. Arkistoitu 20.6.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Netanjahu: Olemme sodassa ja voitamme sen Ilta-Sanomat. 7.10.2023. Viitattu 7.10.2023.
  31. ↑ The Prophet, Allah bless him and grant him salvation, has said: "The Day of Judgement will not come about until Moslems fight the Jews (killing the Jews), when the Jew will hide behind stones and trees. The stones and trees will say O Moslems, O Abdulla, there is a Jew behind me, come and kill him." (related by al-Bukhari and Moslem).
  32. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Zachary Laub & Kali Robinson: What Is Hamas? Counter Terrorism Ethics. 8.10.2023. Arkistoitu 9.10.2023. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  33. ↑ Tapiola, Paula: Yhdysvaltain pieni kumppani rahoittaa Hamasia, ja Israelille se on sopinut – näistä syistä kaikki sietävät Qatarin kaksoisroolia Yle. 12.1.2024. Viitattu 4.5.2024.
  34. ↑ Scheider, Tal: For years, Netanyahu propped up Hamas. Now it’s blown up in our faces The Times of Israel. 8.10.2023. Viitattu 4.5.2024.
  35. ↑ "Gazalaiset kapinan partaalla" - viha Hamasia kohtaan kasvaa
  36. ↑ a b Hamas’s top leaders are worth billions. Here’s how they continue to grow rich The Mackenzie Institute. 2023. Viitattu 17.4.2024. (englanti)
  37. ↑ Scott Glover, Curt Devine, Majlie de Puy Kamp ja Scott Bronstein: ‘They’re opportunistic and adaptive’: How Hamas is using cryptocurrency to raise funds 12.10.2023. CNN. Viitattu 15.10.2023. (englanniksi)
  38. ↑ Palestine (State of): ‘Strangling Necks’ Abductions, torture and summary killings of Palestinians by Hamas forces during the 2014 Gaza/Israel conflict, s. 6. Amnesty International, 27.5.2015. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  39. ↑ Gaza Palestinians tortured, summarily killed by Hamas forces during 2014 conflict Amnesty International. 27 May 2015. Arkistoitu 27 May 2015. Viitattu 27 May 2015.
  40. ↑ Rights group: Hamas abusing Palestinians in Gaza Ynetnews.com. Viitattu January 6, 2013.
  41. ↑ World Report 2012: Israel/Occupied Palestinian Territories January 22, 2012. Human Rights Watch. Viitattu January 6, 2013.
  42. ↑ Nidal al-Mughrabi: Hamas disputes HRW's charges of torture, detentions in Gaza | Reuters Reuters. Arkistoitu tammikuu 20, 2013. Viitattu January 6, 2013.
  43. ↑ The dilemma of rebuilding Gaza without rearming Hamas BBC News. 9.6.2021. Viitattu 17.4.2024. (englanti)
  44. ↑ What we know about Hamas' huge rocket arsenal Newsweek. 31.10.2023. Viitattu 17.4.2024. (englanniksi)
  45. ↑ Gaza Strip Freedom in the World 2014. 2014. Freedom House. Arkistoitu 21.5.2018. Viitattu 20.5.2018.
  46. ↑ Hamas court says women need guardian's approval to travel AP News. 15.2.2021. Viitattu 17.4.2024. (englanniksi)
  47. ↑ Scharff, Xanthe: Men Alone Cannot Build a Durable Peace in the Middle East Foreign Policy. 18.4.2024. Viitattu 17.4.2024. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arabien–Israelin konflikti
Osanottajat
Hallitukset:  Egypti ·  Irak ·  Israel ·  Jordania · Palestiinalaishallinto Palestiinalaishallinto ·  Saudi-Arabia ·  Syyria ·  Jemen
Aktiiviset järjestöt: Al-Aksan marttyyrien prikaatit · Arabiliitto · Fatah · Hamas · Hizbollah · PFLP · PLO · Amal
Toimintansa lopettaneet järjestöt: Etelä-Libanonin armeija · Irgun · Lehi · Musta syyskuu · Palestiinan brittiläinen mandaatti
Tärkeimmät tapahtumat ja konfiktit

Levottomuudet 1929 (Hebronin verilöyly) · Arabikapina 1936–1939 · Palestiinan sisällissota · Israelin itsenäisyyssota · Suezin kriisi · Kuuden päivän sota · Näännytyssota · Münchenin verilöyly · Operaatio Jumalan kosto · Jom kippur -sota · Libanonin sisällissota 1975–1990 · Operaatio Entebbe · Libanonin sota 1982 · Ensimmäinen intifada · Toinen intifada · Operaatio Kesäsade · Libanonin sota 2006 · Israelin Gazan operaatiot 2007 · Operaatio Valettu lyijy · Operaatio Puolustuksen tukipylväs · Gazan sota 2023

Diplomatia/Rauhanehdotukset

Balfourin julistus · Peelin komitea · Valkoinen paperi 1939 · YK:n jakosuunnitelma · Israelin valtion perustaminen 1948 · Khartumin kokous 1967 · Camp Davidin rauha · Israelin ja Jordanian rauhansopimus · Oslon rauhanprosessi (1993–2000) · Camp Davidin kokous 2000 · Tiekartta

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hamas&oldid=22777855”