Hijab

Huiveja Tbilisissä

Indonesialaisia koraanikoululaisia moskeijan edessä Jakartassa.

Iranilainen naispuolinen siveyspoliisi ojentamassa naista huivin käytössä vuonna 2006.

Vapautetun naisen patsas Bakussa esittää huivin riisuvaa naista.

Maryam Namazien esitelmä Nude Protest: A Challenge to Islam, the Veil, and Islamism 2014.

Hijab (arab. حجاب‎, ḥijāb, [ħɪˈdʒaːb], suom. 'peite', 'verho') on musliminaisten uskonnollisista syistä käyttämä huivi, joka peittää hiukset ja kaulan. Joissakin muslimimaissa, kuten Saudi-Arabiassa, myös ei-muslimien täytyy käyttää hijabia.

Huivin käyttöä perustellaan usein Koraanin määräyksillä, mutta todellisuudessa huivin käyttö perustuu uskonoppineiden tekemiin tulkintoihin Koraanista ja Muhammedin sunnaa tallentaneista haditheista. Muslimi ei tee itsenäisiä tulkintoja Koraanista, vaan kääntyy imaamin tai muftin puoleen.

Alastomuuden peittäminen ei islamissa liity ainoastaan muiden ihmisten läsnäoloon, vaan ihmisen on pukeuduttava myös näkymättömien henkiolentojen, jinnien varalta. Naisten peittävä pukeutuminen on uskonoppineiden mukaan tarpeen kiusauksen välttämiseksi. Se on myös naisille annettu Jumalan rangaistus.

Koraani

Koraani ei sisällä tarkkaa ohjetta naisten pukeutumisesta. Siihen kuitenkin viitataan suurassa 24, missä naisia kehotetaan peittämään eri käännösten mukaan joko rintansa, povensa tai kaulansa hunnulla: "Ja käske uskovien naisten pitää katseensa kurissa ja varjella siveyttään, olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää kaulansa hunnulla." Säkeiden kielitieteellinen tulkinta on kohdannut ongelmia. Jakeessa esiintyy ei-arabialainen sana chumur, jonka at-Tabari 900-luvulla kääntää huiviksi. Luxenberg lukee merkit arameankieliseksi sanaksi gmar, joka tarkoittaa vyötä. Hänen mukaansa Koraani kehottaa naisia sitomaan kangasvyön uumilleen eikä panemaan huivia päähänsä.

Toinen kohta, missä asiasta puhutaan, löytyy Koraanin jakeesta 33:59 ja on paljon selvempi:

"Profeetta, sano puolisoillesi, tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli. Tämä on parasta, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi."

Uskonnolliset perustelut

Peittävän pukeutumisen teologiset perustelut löytyvät islamilaisesta šarialainsäädännöstä.

Al-Ghazali

Varhaisen tulkinnan esitti 1000-luvulla elänyt Muhammad al-Ghazali, joka on islamin tärkeimpiä uskonoppineita ja mystikkoja. Ghazalin mukaan Eeva teki syntiä syödessään Paratiisissa hedelmän, jonka Jumala oli häneltä kieltänyt. Tämän johdosta Jumala rankaisi naista 18 eri tavalla, joista yksi rangaistus on pakko käyttää huivia.

Al-Misri

Keskiajan uskonoppineen Ahmad ibn an-Naqib al-Misrin (1302–1367) kuuluisa teos Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper toteaa, että useimmat uskonoppineet, joitakin hanafeja lukuun ottamatta, katsovat, että nainen ei voi poistua kotoaan peittämättä kasvojaan olipa siten olemassa mahdollisuus kiusaukseen tai ei. Jos kiusauksen vaara on olemassa, kaikki ovat yksimielisiä pakosta peittää kasvot. Kyse on siten kiusauksen välttämisestä, ja islamilainen fatwa sanookin, että jos nainen pelkää herättävänsä houkutusta tai tulevansa houkutelluksi, hänen velvollisuutensa on peittää hunnulla kätensä ja kasvonsa.

Klassisen islamintulkinnan mukaan hiukset ja kaulan peittävä hijab ei riitä, vaan naisen on peitettävä myös kasvonsa, jos hän poistuu kotoa. Jos on mahdollisuus kiusaukseen, myös kädet on peitettävä.

Muslimien asenteet

Suunnilleen puolet maailman muslimeista katsoo, että musliminaisen tulee käyttää hijabia, eikä asia ole naisen itsensä päätettävissä. Tieto löytyy PEW-tutkimuskeskuksen vuonna 2013 tekemästä laajasta kansainvälisestä kyselystä. Osallistujilta ei kuitenkaan kysytty burkasta tai niqabista. Tavallisten muslimien mielipiteet vaihtelivat maanosien mukaan. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 40 % muslimeista katsoi, että on naisen oma valinta käyttääkö hän huivia vai ei. Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa noin puolet kannatti naisen valintaoikeutta (53–56 %). Laajinta valintaoikeuden kannatus oli Itä-Euroopan pienissä muslimimaissa (88 %).

Islamilaisissa maissa sosiaaliset paineet hijabin käyttöön lisääntyivät Iranin uskonnollisen vallankumouksen jälkeen vuonna 1979. Muutos koski sekä šiialaista maailmaa että sunnimaailmaa, missä saudiarabialaisen wahhabismin vaikutus lisääntyi. Muslimimaissa naista voidaan solvata prostituoiduksi, jos hän ei käytä hijabia.

Hijabin kiellot

Turkki on pitkään kieltänyt hijabin käytön hallintorakennuksissa, kouluissa ja yliopistoissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti lain olevan oikeutettu 10. marraskuuta 2005 jutussa Leyla Şahin vastaan Turkki. Kielto kumottiin vuonna 2013. Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoğan kommentoi päätöstä toteamalla: ”Synkät ajat ovat viimein tulleet päätökseen. Huivia käyttävät naiset ovat tasavallan täysivaltaisia kansalaisia.”

Ranskassa valtion kouluissa huivin käyttö on kiellettyä. Britanniassa se on sallittua. Espanjan Kataloniassa koulu yritti kieltää hijabin käytön, mutta Katalonian aluehallitus kumosi kiellon.

Keskustelua

Kansainvälinen hijab-päivä

Vuonna 2013 bangladeshilaistaustainen Nazma Khan, hijabeja valmistavan yrityksen omistaja, aloitti kansainvälisen hijab-päivän vieton 1. helmikuuta. Sen tavoitteena oli tehdä huivin käyttö hyväksytymmäksi länsimaissa. Monet länsimaiset ihmisoikeusjärjestöt korostavat asiassa naisen itsemääräämisoikeutta ja antavat siksi tukensa hijabin ja myös burkan ja niqabin käytölle.

Itse päivä on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Musliminaiset Asra Q. Nomani ja Hala Arafa vetosivat Washington Postissa, että naiset eivät minkään uskontojenvälisen solidaarisuuden nimissä tuolloin käyttäisi hijabia. A. J. Caschetta on todennut, että vaikka hijabia puolustetaan lännessä osana naisen oikeutta pukeutua haluamallaan tavalla, samat tahot eivät silti puolusta niiden vainottujen naisten oikeuksia, jotka kieltäytyvät sitä käyttämästä.

Mielipiteitä Suomessa

Katso myös: Islam Suomessa

Islamin-tutkija ja professori Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan "huivi itsessään ei alista ketään – – On erikoista ajatella, että vaatekappale on merkki alistamisesta". Opetushallituksen oppimateriaalien mukaan musliminaiset eivät pidä hijabin käyttöä alistamisena. Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhosen mukaan myös Suomessa vallitsi aikaisemmin huivipakko. Suomen ja muslimimaiden huivinormilla on yhteiset juuret Lähi-idän ikivanhoissa kirjoituksissa, joista ne omittiin sekä kristinuskoon että islamiin.

Suomen Palloliitto alkoi vuonna 2021 jakaa ilmaisia urheiluhijabeja jokaiselle muslimihuivia käyttävälle jalkapallon pelaajalle Suomessa. Palloliiton mukaan hijabien kieltäminen osoittaa, että islamofobia kasvaa maailmalla. Urheiluhijabeissa on liiton mukaan kyse kokonaisvaltaisen tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistämisestä. Niiden lahjoittaminen osoittaa, että liitto seisoo arvomaailmansa takana ja jatkaa aktiivista rasismin vastaista työtään. Palloliiton päätös sai osakseen kansainvälistä huomiota sekä lännessä että arabimaissa.

Katso myös

• Islam ja naiset
• Iranin huivikapina
• Pukeutumiskielto

Lähteet

• Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
• Koraani. (Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila) Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8
• Opetushallitus: Perhe-elämä ja tapakulttuuri Ortodoksinen uskontokirja -sarja. Opettajan aineisto. 2021. Viitattu 24.9.2022.
• Sultan, Wafa: A God who Hates. The Courageous Woman who Inflamed the Muslim World Speaks Out Against the Evils of Islam. St. Martin¨s Griffin, 2011. ISBN 978-0-312-53836-1 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Valmistusohje (Arkistoitu – Internet Archive)