Herra ja ylhäisyys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Herra ja ylhäisyys
Ohjaaja Jorma Nortimo
Käsikirjoittaja Simo Penttilä
Jorma Nortimo
Perustuu Simo Penttilän romaaniin Sierranuevan sulotar. Seikkailuromaani. Kenraali T. J. A. Heikkilän muistelmien mukaan. Helsinki: Otava, 1934.
Tuottaja Matti Schreck (tuotannonjohto)
Risto Orko tuotantopäällikkö
Säveltäjä George de Godzinsky
Kuvaaja Uno Pihlström
Leikkaaja Elle Hongisto
Lavastaja Roy
Koreografi Alexander Saxelin
Pääosat Tauno Palo
Regina Linnanheimo
Jorma Nortimo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi
Ensi-ilta 30. tammikuuta 1944
Kesto 113 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti > 4 000 000 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Nortimo, Linnanheimo ja Palo näyttelevät elokuvan ydinkolmikkoa.

Herra ja ylhäisyys on suomalainen mustavalkoinen seikkailu- ja komediaelokuva vuodelta 1944. Juoni perustuu Simo Penttilän vuonna 1934 ilmestyneeseen seikkailuromaaniin Sierranuevan sulotar. Herra ja ylhäisyys itse eli kenraaliluutnantti Heikkilä, Meksikon III armeijakunnan komentaja, matkustaa Sierranuevan tasavaltaan, missä hän joutuu poliittisten juonittelujen polttopisteeseen.[1] "Herra ja ylhäisyys" on mainittu yhdeksi suuritöisimmistä suomalaisista seikkailuelokuvista.[2]

Kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä, Meksikon Yhdysvaltojen III armeijakunnan komentaja, saa ulkoministeri Juanarolta tehtäväksi matkata Sierranuevan tasavaltaan, joka on diktatuuri. Heikkilä ottaa mukaan adjutantti Spottornon ja sotilaspalvelija Tlacan. Kolmikko esiintyy tiedemiehinä. Perillä Sierranuevassa don Rodrigo Cortez luulee heitä kätyreikseen. Mies kertoo, että tekeillä on ministeri Juanaron junailema vallankaappaus. Mukana kaappaushankkeessa on myös yhdysvaltalainen Hackett. Cortezin tosiasialliset apurit, merikarhut Ted ja Boone, jäävät hotellihuoneessa Heikkilän ja Spottornon vangeiksi. Läheisessä huoneessa majailee suomalainen viinaanmenevä juonittelija Toivo Torkka. Hotellissa syttyy romanssi Heikkilän ja tumman tenhottaren doña Camillan välille. Heikkilä joutuu auttamaan Camillan ja hänen seuralaisensa don Ramiron pakoon hotellista. Don Ramiro on kansan suosikki presidentiksi ja täten Sierranuevan presidentti Vietanon vainoama. Pako jatkuu seuraavana päivänä Malpicoon. Heikkilä ja Spottorno joutuvat munkeiksi pukeutuneina Vietanon ja doña Camillan häihin. Santarmit kaappaavat Camillan sillä välin, kun Ramiro käy ostamassa viiniä.

Heikkilän ja Spottornon onnistuu vapauttaa Camilla. Myös Cortez lähtee mukaan pakomatkalle. Cortez osoittautuu petturiksi, mutta erään haudankaivajan avulla hänet saadaan vangituksi. Salamyhkäisen kapteeni Cameronin puolestaan sanotaan johtavan kapinaa, joka on juuri alkanut Boronassa. Presidentti Vietanolla on kiire kukistaa kapina. Hän lähtee matkaan junalla, johon myös Heikkilä, Spottorno ja Camilla onnistuvat ujuttamaan itsensä. Juna syöksyy jokeen. Vain Heikkilä, Spottorno ja Camilla pelastuvat. He kohtaavat Torkan, joka aiheutti sabotaasin. Ramiro odottaa kolmikkoa Cameronin seurassa. Tällöin käy ilmi, että todellinen Cameron on Torkka, ja väärä Cameron on puolestaan Hackett. Juanaro lähetti Hackettin Sierranuevaan voidakseen panna toimeen vallankaappauksen Meksikossa. Torkalla taas ei ole mitään tekemistä "Juanaron juntan" kanssa. Hänen onnistuu juonitella Ramiro Sierranuevan uudeksi presidentiksi. Camilla ja Heikkilä jakavat toisilleen rakkaudentunnustuksia, mutta suhdetta he eivät voi aloittaa. Presidentti Ramirolta Heikkilä saa kunniamerkin. Méxicoon palattuaan hän murhaa vallankaappausta aikoneen Juanaron.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tauno Palo  kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä, Meksikon Yhdysvaltojen III armeijakunnan komentaja ja Sonoran sotilasläänin kuvernööri  
 Regina Linnanheimo  doña Camilla Maria Teresa Escajadillo  
 Jorma Nortimo  yleisesikuntakapteeni, adjutantti Silvio Spottorno Ciudád Arguëlles  
 Eine Laine  doña Brinida, T. J. A. Heikkilän vuokraemäntä  
 Kyllikki Väre  Lola, palvelijatar kenraali Cabezan maatilalla  
 Hilkka Helinä  doña Carita, doña Brinidan tytär  
 Liisa Tuomi  tanssijatar  
 Tauno Majuri  don Ramiro, Vistahermosan markiisi  
 Reino Valkama  Toivo Taavetti Torkka alias kapteeni Cameron  
 Ville Salminen  don Rodrigo Cortez  
 Oiva Luhtala  Tlaca, T. J. A. Heikkilän sotilaspalvelija  
 Aarne Salonen  Guillermo Vietano, Sierranuevan presidentti  
 Kalle Rouni  Jaime Juanaro, Meksikon Yhdysvaltojen marsalkka ja ulkoministeri  
 Mailis Vaaja  posadero Carlos Calvadon tytär  
 Sven Relander  Goodwin, Amerikan Yhdysvaltojen konsuli Sierranuevassa  
 Aku Peltonen  haudankaivaja Malpicossa  
 Antti Koskinen  tunnistamaton rooli  
 Hannes Veivo  Hackett alias "kapteeni Cameron"  
 Ensio Jouko  kenraali Sandro Cabeza  
 Oke Tuuri  eversti Bronza, presidentti Vietanon adjutantti  
 Arvi Tuomi  Tuikku-Ted, Sweetheart-laivan merimies  
 Vilho Siivola  Boone, Sweetheart-laivan merimies  
 Uuno Montonen  cantinan posadero Malpicossa  
 Joel Asikainen  Pinestrello, kenraali Cabezan apulainen  
 Lida Salin  Juliana, talonomistajatar Boronassa  
 Urho Westman  Conchito, Boronan Grand-hotellin portieeri  
 Pentti Saares  Grand-hotellin camarero  
 Kaarlo Hiltunen  tanssija  
 Oski Talvio  Felipe Fuego, fondan omistaja Boronassa  
 Kyösti Käyhkö  upseeri häissä  
 Paavo Honkamäki  Encarnaciónin asemapäällikkö  
 Kaarlo Saarnio  junailija  
 Tapio Vilpponen  upseeri junassa  
 Sakari Kulhia  nuori upseeri  
 Rafael Pihlaja  presidentin palatsin lakeija  
Regina Linnanheimo elokuvan kuvauksissa.

Herra ja ylhäisyys kuvattiin kesällä 1943. Ulkokuvat otettiin Vihdin Nummelassa, jonne lavastettiin meksikolaiset tapahtumapaikat. Nummelan lentokentälle pystytetty meksikolaiskaupungin lavastus oli Suomen elokuvahistorian siihen asti suurisuuntaisin. Jatkuvien sateiden takia se jouduttiin rakentamaan useita kertoja uudestaan.[3] Myös Porin maalaiskunnan Yyterissä kuvattiin. Studiokuvaukset tehtiin Helsingissä Munkkisaaren studioilla.[4]

Simo Penttilän alkuperäisteksteihin pohjautuvia elokuvia oli aiemmin filmattu kaksi: Mies Marseillesta (1937) ja Kuollut mies rakastuu (1942).[3] Herra ja ylhäisyys oli Palon ja Linnanheimon viimeinen yhteiselokuva. Laulutaiteilija Antti Koskisella on elokuvassa tunnistamaton rooli.[5] Liisa Tuomi ja Klaus Salin esiintyvät solistiparina musiikkinumerossa "Rumba".

Yleisömenestykseltään Herra ja ylhäisyys oli vuoden 1944 toiseksi paras.[5]

Herra ja ylhäisyys sai useita palkintoja ensimmäisessä Jussi-palkintojen jakotilaisuudessa marraskuussa 1944:

Aikalaiskriitikot kehuivat eritoten Herra ja ylhäisyys -elokuvan lavastusta ja puvustusta. Uuden Suomen kriitikko kirjoitti: ”Suomi-Filmi ansaitsee lämpimän tunnustuksen siitä, että se on myös ilmeisistä vaikeuksista huolimatta varoja säästämättä toteuttanut lavastajan suunnitelmat.” Käsikirjoitusta ja juonenrakentelua pidettiin onnahtelevana, mutta teosta verrattiin loisteliaaseen oopperaan, jossa juonen punainen lanka ei lopulta ole merkitsevä. Aamulehdessä kriitikko arvioi: ”Kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilän seikkailut ovat tosin taitavasti ja älykkäästi konstruoituja, mutta niistä puuttuu seikkailun rytmi ja jännitys sekä myöskin paikka paikoin filmaattinen selvyys.”[6]

Myöskään kriitikko Arto Pajukallio ei vuonna 2011 löytänyt juonesta punaista lankaa vaan hänen näkemyksensä oli, että tarina ”juonitteluineen poukkoilee kuin päätön kanalauma” (Helsingin Sanomat 20.9.2011),[7] Toinen saman aikakauden kriitikko huomauttaa, että poukkoilustaan huolimatta ”sodan varjossa – – toteutettua tuotantoa [kelpaa] katsella kunnioituksella” (Tv-maailma 43/2013).[8]

  1. a b Suomen kansallisfilmografia 3, s. 281.
  2. Elokuvat (Arkistoitu – Internet Archive). Yle.fi.
  3. a b Suomen kansallisfilmografia 3, s. 370.
  4. Suomen kansallisfilmografia 3, s. 280.
  5. a b Suomen kansallisfilmografia 3, s. 291.
  6. Suomen kansallisfilmografia 3, s. 282 ja 283.
  7. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 20.9.2011, s. D 5.
  8. Päivän elokuvia. Tv-maailma 43/2013, s. 17.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]