Kumina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maustekasvia. Kumina on myös saari Päijänteellä.
Kumina
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Yrttikuminat Carum
Laji: carvi
Kaksiosainen nimi

Carum carvi
L.

Katso myös

  Kumina Wikispeciesissä
  Kumina Commonsissa

Kumina eli maustekumina (Carum carvi) on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi. Se kasvaa yleisenä luonnonkasvina melkein koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Nykyisin sitä myös viljellään mausteeksi.

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kumina on kaksi- tai monivuotinen, hyönteispölytteinen kasvi, joka kasvaa 25–60 cm korkeaksi. Sen varsi on ontto ja särmikäs, lehdet ovat parilehdykkäiset ja hienoliuskaiset. Kuminan pienet kukat ovat valkoisia tai harvoin punaisia.[1] Kumina kasvattaa ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen ja pitkän porkkanamaisen juuren, jonka turvin se talvehtii. Yleensä toisena vuonna kumina kukkii ja antaa siemensadon. Hedelmät (siemenet) ovat ruskeita ja aromaattisia.

Kuminaa muistuttavia kasveja ovat koiranputki (Anthriscus sylvestris), siankärsämö (Achillea millefolium) sekä myrkylliset hukanputki (Aethusa cynapium) ja myrkkykatko (Conium maculatum).

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonvaraisena kumina kasvaa kedoilla, pihoilla, laitumilla ja pientareilla.[1] Kumina on Suomessa muinaistulokas. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen, mutta sille kelpaa tavallinen puutarhamaa. Kasvi kylväytyy myös itsestään.

Viljely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuminan siemeniä

Kuminan viljely alkoi Suomessa pienimuotoisena 1990-luvulla. Nykyisin viljelyala on yli 20 000 hehtaaria eli suurempi kuin sokerijuurikkaan. Suomi kuuluu kuminan suuriin viejiin 28 % osuudellaan, ja kasvia viljellään maassa 1 500 tilalla. Suomen valttikortti kuminan viljelyssä on pitkä valoisa kasvukausi, jonka ansiosta eteeristen öljyjen määrä on korkeampi ja kuminan maku mausteena parempi kuin muissa maissa viljellyssä kuminassa.[2][3] 2016 kumina oli Suomen kannattavin viljelykasvi, mutta ongelmana on puinnin ajoittaminen.[4]

Kumina aloittaa kukintansa usein jo kesäkuun alussa. Kukinta kestää 3–4 viikkoa. Sadonkorjuu ajoittuu ”normaalina” vuosina heinä-elokuun vaihteeseen. Satotaso on ollut viime vuosina 700–900 kg/ha. Tavoitteena on oltava 1000 kg:n hehtaarisato.[5] Toisesta vuodesta lähtien kuminakasvustossa on aina sekä ensimmäisen että toisen vuoden yksilöitä. Käytännössä samasta kylvöstä voidaan korjata 2–4 satoa. Satovuosien lisääntyessä sato yleensä heikkenee ja rikkakasviongelmat lisääntyvät.

Kuminan pahin tuholainen on kuminakoi (Depressaria daucella), jonka toukat syövät kuminan siemenaiheita. Toinen kuminan tuholainen on kuminan rengaspunkki (Aceria carvi). Sille ei ole vielä varsinaista torjuntakeinoa.[2] Kesällä 2011 MTT tekikin kenttätutkimusta, jossa kerättiin perustietoa punkin levinneisyydestä ja elinkierrosta.

Kuminaa viljellään sen aromipitoisuuden vuoksi. Aromi on siemenissä haihtuvana öljynä, jonka pitoisuus nousee Suomessa jopa viiteen painoprosenttiin, mikä on varsin korkea verrattuna etelässä viljeltyyn kuminaan. Kuitenkin viime vuosina korjatun kuminan öljyprosentti on ollut keskimäärin 3,2 prosenttia. Sato on sitä arvokkaampaa mitä korkeampi öljypitoisuus on. Kuminan öljy sisältää lähinnä kahta kemiallista pääkomponenttia, 40–60 % karvonia ja 38–54 % limoneenia.[6] Limoneenia käytetään yleisesti kosmetiikkatuotteissa sitruunan tuoksuna.

Suomi on yksi maailman johtavista kuminan viejistä; alan suurin yritys on hausjärveläinen Trans Farm Oy.[7] Suomen toiseksi suurin kuminan jalostaja on Caraway Finland[8] Närpiöstä.

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuminan siemeniä käytetään mausteena etenkin saksankielisellä alueella sekä Pohjoismaissa. Ruutu-näkkileipä, akvaviitti ja Kummel-likööri saavat omaleimaisen makunsa nimenomaan kuminasta.[9] Siemeniä käytetään myös leipien koristeena ja niillä maustetaan juustoja.[10]

Jäänteitä kuminasta on löytynyt ihmisasutuksen liepeiltä jo 3000 eaa. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät ovat Kaarle Suuren ajoilta.

Intialaisia reseptejä lukiessa kuminan voi sekoittaa roomankuminaan (cuminum cyminum), joka tunnetaan myös nimillä juustokumina eli jeera, englanniksi cumin. Suomen kuminaa (carum carvi) kutsutaan Englannissa ja Anglo-Amerikassa nimillä caraway tai joskus Persian cumin.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. (2. painos) Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  2. ↑ a b YLE:n radiouutiset, 2. elokuuta 2011
  3. ↑ Suomi on jo yksi maailman johtavia kuminan viejiä. Helsingin Sanomat, 18.4.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.4.2013.
  4. ↑ Suomi tuottaa jo neljäsosan maailman kuminasta – ohitti hehtaareissa jo perunan viljelyn Yle, 2017
  5. ↑ Kumina kasvaa vähällä vaivalla ja pienillä investoinneilla. Nettiradio Mikaeli. Mikkelin AMK. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 26.7.2007.
  6. ↑ Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 26.7.2007.
  7. ↑ Maailman suurin kuminatehdas toimii Hausjärvellä, Yle Uutiset 15.4.2015. Viitattu 14.12.2015.
  8. ↑ 450 sopimusviljelijää ja yli 40 vientimaata – närpiöläiseltä kuminantuottajalta eivät työt lopu Yle Uutiset. Viitattu 6.4.2020.
  9. ↑ Asetus väkevien alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä ja merkinnöistä Euroopan komissio. Viitattu 26.7.2007.
  10. ↑ Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut palat, Reader's Digest Ab, 1981.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaiset hyötypuutarhakasvit
Juurekset
Kaalit
Kurkkukasvit
Mausteet
Mukulakasvit
Palkokasvit
Sipulit
Muut kasvikset
Yrtit ja mausteet
Yrtit
Muut maustekasvit
Hedelmät:
Siemenet:
Juuret ja maavarsi:
Kuori:
Muut kasvinosat:
Epäorgaaniset mausteet
Maustesekoitukset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kumina&oldid=22789104”