Metsänpeitto

Metsänpeitto on suomalaisessa uskomusperinteessä tila tai paikka, johon luonnossa kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua.

Metsänpeittoon joutuminen ja tila

Metsänpeittoa on pidetty metsänhaltijoiden tai maahisten maailmana. Uskomuksen mukaan metsänpeittoon voi joutua joskus jonkin olennon, esimerkiksi metsänhaltijan tai harakan, viemänä. Toisaalta ihminen voi uskoa joutuneensa metsänpeittoon, mikäli eksyy, eikä löydä omin avuin metsästä kotiin. Metsänpeittoon on sanottu päätyvän myös, jos astuu noidankehään, eli sienien muodostaman ympyrän sisälle.

Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun. Metsänpeittoon joutuneen väitetään katoavan muiden näkyvistä, eivätkä muut löydä häntä, vaikka kulkisivat ohi. Metsänpeittoon joutunut saattaa myös näyttää kiveltä tai kannolta. On kertomuksia, joissa kadonnutta lehmäänsä etsivä istuu uupuneena kivelle, tietämättä istuvansa lehmänsä päällä. Jotkut pääsevät metsänpeitosta tekemättä mitään, toiset taas tehtyään taikatemppuja, ja joidenkin kerrotaan kadonneen iäksi.^lähde?

Metsänpeitosta pääsy

Metsänpeitosta on uskottu pääsevän pois, jos riisuu kaikki vaatteensa ja pukee ne uudelleen päälleen nurinpäin. Myös kengännauhat tulee vaihtaa jalasta toiseen.

Toinen keino on omien jalkojensa välistä katselu. On myös erilaisia keinoja, joilla voidaan löytää metsänpeittoon joutunut, kuten juuriston tai solmuun väännetyn puun läpi katselu, jalanjälkien kääntäminen ympäri tai veden kaataminen jälkiin. Myös kadonneen etsijä on voinut kääntää vaatteitaan nurin päin. Metsänpeitosta pääsemiseksi on myös useita loitsuja tai loruja, joiden avulla etsijät voivat rikkoa metsänpeittoon joutuneen päältä loitsun. Päästäjä oli tietäjä, joka kykeni palauttamaan metsänpeittoon joutuneen.

Loitsu

Kuhmoniemeltä tallennetun loitsun mukaan metsänpeitosta pelastettiin karja seuraavalla tavalla:

Kalamalaudalla mitattiin yhdeksän pituutta veräjältä metsään päin, aina nostettiin pystyyn ja kaadettiin, ja taas, ja taas. Sitten kolme närettä otettiin juurineen koholle maasta ja siihen vuoltiin kolme silparetta hopea[a] ja sanottiin:

Päästä, mehtä, meijän eläimet,
Päästä, mehtä, meijän eläimet!
Vuolen kullat kuun ikäiset,
Hopeat ijän ikuiset
Näreelle tammiselle,
Mehtolan kuninkaalle.
(SKRV:XII2 6966)

Muuta

UFO-harrastajien oz-ilmiö muistuttaa metsänpeittoa. Metsänpeittoa muistuttavia oireita voi aiheuttaa esimerkiksi diabetes.^lähde?

Populaarikulttuuri

• Elokuvataiteessa: Salla Hämäläisen ohjaama lyhytelokuva Metsänpeitto (2012)
• Kirjallisuudessa: Leena Krohn (1980): Metsänpeitto – kertomus kadonneista. WSOY. ISBN 951-0-09992-9
• Kirjallisuudessa: Linnea Kuuluvainen (1996): Metsän peitto. Gummerus. ISBN 978-951-24-3337-7
• Musiikissa: Folk-metal -yhtyeen Korpiklaani levyllä Karkelo olevassa kappaleessa Mettänpeiton valtiaalle käsitellään metsänpeittoon joutumista ja sieltä pois pääsyä.^lähde?
• Peleissä: Lempo, One Trick Entertainmentin 9. syyskuuta 2023 julkaisemassa psykologisessa kauhupelissä, jonka tekijät hakivat inspiraatiota suomalaisesta kansantarustosta.