Stanisław Bułak-Bałachowicz
| Stanisław Bułak-Bałachowicz | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. marraskuuta 1883 Meyszty |
| Kuollut | 10. toukokuuta 1940 (56 vuotta) Varsova |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Ensimmäinen maailmansota Venäjän sisällissota Viron vapaussota Puolan–Neuvosto-Venäjän sota Slutskin kansannousu Espanjan sisällissota Toinen maailmansota/Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäys Puolaan |
| Sotilasarvo | Kenraali |
 Nimikirjoitus |
|
Stanisław Bułak-Bałachowicz (ven. Станисла́в Никоди́мович Була́к-Балахо́вич, Stanislav Nikodimovitš Bulak-Balahovitš; 12. marraskuuta 1883 – 10. toukokuuta 1940) oli valkovenäläis−puolalaistaustainen kenraali. Hän otti osaa muun muassa Venäjän sisällissotaan, Puolan–Neuvosto-Venäjän sotaan ja Puolan offensiiviin. Bułak oli ajelehtijaa tarkoittava valkovenäläinen liikanimi, jonka Bałachowicz otti pysyvään käyttöön.[1]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stanisław Bułak-Bałachowicz syntyi maanomistajaperheeseen Meysztyssä lähellä Braslauta. Hänen sukunsa oli puolalaistaustainen, mutta myöhemmin hän mielsi itsensä enneminkin valkovenäläiseksi. Hän kävi maatalouskoulua ja otti osaa vuoden 1905 levottomuuksiin kotiseudullaan. Tuolloin hän sai lempinimensä Bats’ka. Ensimmäisessä maailmansodassa hän liittyi elokuussa 1914 vapaaehtoisena Venäjän armeijaan taistellen lounaisrintamalla. Hän yleni ensin everstiksi ja vuonna 1917 hän komensi jo omaa ratsuväen divisioonaansa Riian lähistöllä. Sisällissodan jo ollessa käynnissä vuonna 1918 hän liittyi puna-armeijan riveihin, mutta vaihtoi valkoisten puolelle vielä samana vuonna. Bułak-Bałachowicz komensi ratsastavaa partisaanipataljoonaa Pihkovan lähistöllä ja vuonna 1919 Nikolai Judenitš teki hänestä Venäjän luoteisarmeijan komentajan.[2][1]
Alkuvuodesta 1920 hän oli yhteydessä Valko-Venäjän kansallisen tasavallan hallintoon ja liittyi heidän joukkoihinsa 1 200:n komentamansa miehen kanssa. Valkovenäläiset muodostivatkin noin 75 % hänen joukoistaan. Joukot taistelivat Puolaa kohti edenneitä punajoukkoja vastaan kesällä 1920. Puolan tehtyä rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa hän jatkoi sotatoimia vallaten muun muassa Pinskin ja Mozyrin. Mozyrissä hän julisti vapauttamiensa alueiden kuuluvan vapaalle Valko-Venäjälle ja esitti itsensä maan päämiehenä. Marraskuussa 1920 hän yritti vallata Minskin, mutta punajoukot torjuivat hänen hyökkäyksensä. Tämän jälkeen Bułak-Bałachowicz pakeni Puolaan, jossa hänet internoitiin. Osa hänen miehistään seurasi häntä Puolaan ja osa jatkoi sissisotaa Valko-Venäjällä vuoteen 1922 saakka.[2]
Puolassa Bułak-Bałachowiczistä tuli prikaatinkenraali. Hän otti osaa myös politiikkaan tehden saksalaisvastaisia kannanottoja. Vuosina 1937–1939 hän otti osaa Espanjan sisällissotaan Francisco Francon joukkojen puolella ilman virallista tehtävänantoa Puolan armeijalta. Saksan hyökättyä Puolaan hän komensi vapaaehtoisjoukkoja Varsovan lähistöllä syyskuussa 1939 ja saksalaisten vallattua maan hän organisoi vastarintaliikettä. Bułak-Bałachowicz kuoli epäselvissä olosuhteissa vastustaessaan Gestapon pidätystä Saska Kępan kaupunginosassa Varsovassa 10. toukokuuta 1940.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Roselius, Aapo & Silvennoinen, Oula: Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921, s. 81, 240-241. Tammi, 2019. ISBN 978-951-31-7549-8
- ↑ a b c Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 126. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stanisław Bułak-Bałachowicz Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
