Umberto II
| Umberto II | |
|---|---|
 Umberto II kruununprinssinä vuonna 1944. | |
| Italian kuningas | |
| Valtakausi | 9. toukokuuta – 12. kesäkuuta 1946 |
| Edeltäjä | Viktor Emanuel III |
| Seuraaja | monarkia lakkautettu(Enrico De Nicola presidenttinä) |
| Pääministeri | Alcide De Gasperi |
| Syntynyt |
Umberto Nicola Tommaso Giovanni Maria di Savoia 15. syyskuuta 1904 Racconigi, Italian kuningaskunta |
| Kuollut |
18. maaliskuuta 1983 (78 vuotta) Geneve, Sveitsi |
| Puoliso | Marie-José |
| Lapset |
prinsessa Maria Pia Napolin prinssi Vittorio Emanuele prinsessa Maria Gabriella prinsessa Maria Beatrice |
| Koko nimi | Vittorio Emanuele Ferdinando Maria Gennaro |
| Suku | Savoiji |
| Isä | Viktor Emanuel III |
| Äiti | Elena Petrović-Njegoš |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Umberto II (15. syyskuuta 1904 Racconigi, Italian kuningaskunta – 18. maaliskuuta 1983 Geneve, Sveitsi) oli viimeinen Italian kuningas hiukan yli kuukauden ajan 9. toukokuuta – 12. kesäkuuta 1946.[1] Hän sai lempinimen Re di Maggio, ’toukokuun kuningas’.
Umberto oli kuningas Viktor Emanuel III:n ja kuningatar Elenan kolmas lapsi ja ainoa poika.[2] Piemonten prinssiksi syntynyt Umberto valmistui Torinon sotilasakatemiasta vuonna 1923. Isänsä pyynnöstä hän nai vuonna 1930 Belgian prinsessa Marie-José Charlotte Sophie Amélie Henriette Gabriellen, kuningas Albert I:n tyttären.[3] Heille syntyi neljä lasta: tyttäret Maria Pia (s. 1934), Maria Gabriella (s. 1940) ja Maria Beatrice (s. 1943) sekä poika Viktor Emanuel (Vittorio Emanuele, 1937–2024).[2]
Viktor Emanuel III luopui kruunusta Umberton hyväksi vuonna 1946 vain muutamaa viikkoa ennen kansanäänestystä monarkiasta ja matkusti Egyptiin. Umberto II hallitsi kuninkaana 35 päivää, kunnes monarkia lakkautettiin.[1] Pääministeri Alcide De Gasperi otti tuolloin aseman Italian väliaikaisena johtajana,[4] ja Umberto siirtyi maanpakoon Sveitsiin ja Portugaliin. Maanpaossa hän asui vaimostaan erillään ja eli elämäänsä homoseksuaalina.[5] Italian vuoden 1947 perustuslaki kielsi Savoijin kuningassuvun miespuolisia jälkeläisiä enää saapumasta maahan. Laki kumottiin vasta vuonna 2002.[4]
Umberto kuoli maanpaossa Sveitsissä vuonna 1983. Yksikään Italian hallituksen edustaja ei osallistunut hänen hautajaisiinsa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 168. Suomentanut Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5
- ↑ a b c King Umberto II House of Savoy. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 4.2.2024.
- ↑ Umberto II of Italy was born on September 15th, 1904. History Today. Viitattu 27.10.2013.
- ↑ a b Aanmoen, Oskar: Prince Emanuele of Savoy calls for the restoration of Italy’s monarchy Royal Central. 6.11.2018. Viitattu 16.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Dall'Oroto, Giovanni: ”Umberto II”, Who's Who in Contemporary Gay and Lesbian History, s. 453. Lontoo: Psychology Press, 2002. ISBN 9780415291613
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Umberto II Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Viktor Emanuel III |
Italian kuningas 1946 |
Seuraaja: monarkia lakkautettu |
