Vihapuhe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Uskontoryhmiä kohtaan
malline:
Viestinnän vinoumat

Disinformaatio
Huhu
Misinformaatio
Propaganda
Uutisankka
Valeuutinen
Vihapuhe

malline:
SIM-kortti Puolassa vihapuheen vastaisen kampanjan iskulauseella "Sanoilla on voimaa, käytä niitä viisaasti"

Vihapuhe tarkoittaa vihan leimaamaa kielenkäyttöä.[1] Kielitoimiston sanakirjan mukaan vihapuhe on varsinkin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevaa tai niihin yllyttävää puhetta.[2] Se voi kohdistua kuitenkin myös valtaväestöön.[3] Vihapuhetta ei ole määritelty Suomen lainsäädännössä, eikä rikoslaki tunne sitä.[4][5] Termi on yleiskielessä ja julkisessa keskustelussa muodostunut käsitteenä tulkinnanvaraiseksi.[4] Akateeminen yhteisö tai viranomaiset eivät myöskään ole tuottaneet yksiselitteistä vihapuheen määritelmää.[6][7] Vihapuhe on yleistä erityisesti verkossa, jolloin se voi saada digitaalisen väkivallan muotoja.lähde?

Suomalainen vihapuheen käsite tulee englanninkielisestä ilmaisusta hate speech,[8] joka alkoi yleistyä 1990-luvulla.[9] Sana on silti tunnettu suomen kielessä jo ainakin 1800-luvulla.[10]

Määritelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskielessä ja julkisessa keskustelussa käytetty vihapuhe on käsitteenä tulkinnanvarainen.[4] Jotkut määritelmät ovat sisällöllisesti neutraaleja, toisissa vihapuhetta määritellään sen kohteen mukaan.[11]

Neutraalit määritelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnansyyttäjänviraston vuonna 2012 tekemässä raportissa vihapuheella tarkoitettiin "sellaisia lausumia, joissa lausumien kohdetta uhataan, solvataan, panetellaan tai muuten loukataan rangaistavalla tavalla."[12]

Sisäministeriön periaatepäätöksessä 19. joulukuuta 2019 vihapuhetta ei määritellä, mutta päätös katsoo sitä olevan eritasoista. Lievä vihapuhe kylvää epäilystä vastaanottajan mieleen, kun taas täysimittainen halventaa ja mitätöi kohdettaan.[7]

Israelilaisten tutkijoiden vuonna 2019 esittämä malli esittää vihapuheen tunnistamiseen viisi yleiskriteeriä:

  1. Vihapuheen tunnistamisen peruskriteeri on, onko puheen kohteena ryhmä vai yksilö ryhmän jäsenenä? Se erottaa vihapuheen muusta vahinkoa tuottavasta puheesta, kuten herjauksesta, kiusaamisesta ja henkilökohtaisista uhkauksista.
  2. Ilmaiseeko puhe vihaa? Pyritään tunnistamaan pelkkä vihapuheen olemassaolo pikemminkin kuin sen äärimmäisyys. Kuuluuko vihapuheeseen kiellettyjä ilmaisuja ja symboleita tai kontekstiin perustuvia tavoitteita.
  3. Voisiko puhe aiheuttaa vahinkoa yksilölle tai ryhmälle? Pyrkiikö sisältö aiheuttamaan lisävahinkoa itse puheen lisäksi?
  4. Onko puhujan tarkoituksena aiheuttaa vahinkoa?
  5. Kiihottaako puhe sosiaalisesti ei-toivottuihin toimiin?[13]

Kohderyhmään liittyvät määritelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielitoimiston sanakirja määrittelee vihapuheen varsinkin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa ja suvaitsemattomuutta ilmaisevaksi tai niihin yllyttäväksi puheeksi.[2]

Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa R (97) (20) vihapuhe on määritelty seuraavasti:

»Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansallismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan."[14]»

Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) antoi erittäin pitkän määritelmän vihapuheelle vuonna 2015. Vihapuhe perustuu aiheettomalle oletukselle jonkun ihmisen tai ihmisryhmän paremmuudesta, lietsoo väkivaltaan tai syrjintään ja heikentää näin vähemmistöryhmien arvostusta ja vahingoittaa sosiaalista koheesiota.[15] ECRI:n määritelmän mukaan vihapuhetta saattoi olla myös

tiettyjen kiisteltyjä tai poleemisia aiheita käsittelevien uutisten tai muun materiaalin jakaminen ja linkittäminen niitä välttämättä edes kommentoimatta. Vihapuheen tuottamista voi siis olla myös uutisten aktiivinen, valikoiva levittäminen ja niiden välittämän sanoman toistaminen.[11]

Rangaistavuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihapuhetta ei ole erikseen määritelty rikoslainsäädännössä.[14] Sananvapaus on turvattu sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa että Suomen perustuslaissa. Sen piiriin kuuluvat myös sellaiset tiedot ja mielipiteet jotka koetaan esimerkiksi järkyttävinä, häiritsevinä tai epämiellyttävinä.[4] Lainsäädäntö kuitenkin rajoittaa sananvapautta niin, että muun muassa kunnianloukkaus, uskonrauhan rikkominen, kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja laiton uhkaus ovat rangaistavia tekoja.[4][16]

Yhdysvalloissa ei ole vihapuhelakeja, koska korkein oikeus on toistuvasti todennut sellaisten rikkovan perustuslain 1. lisäyksen takaamaa sananvapautta.[17] Yhdysvaltalaiset media-alan yritykset Facebook, Google, Microsoft ja Twitter alkoivat vuonna 2016 noudattaa Euroopan unionin kehotusta tutkia "useimmat aiheelliset pyynnöt laittoman vihapuheen poistamisesta" 24 tunnin kuluessa.[18]

Esiintyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rangaistavasta vihapuheesta tehtyjen rikosilmoitusten määrät lisääntyivät vuosina 2015–2019 verrattuna sitä edeltävään aikaan.[19]

Oikeusministeriön raportin mukaan 97 prosenttia suomenkielisen internetin vihapuheesta esiintyy erilaisilla keskustelupalstoilla[20]. Eniten vihapuhetta julkaiseva keskustelupalsta on Ylilauta, jossa tuotetaan 96 prosenttia netin kaikesta vihapuheesta[20]. Selvästi pienempiä määriä vihapuhetta tuotettiin suomi24.fi:ssä, Hommaforumissa ja vauva.fi:ssä.[20] Hommaforum kuitenkin piti kärkipaikkaa vihapuheen pitoisuudessa, sillä sen viesteistä 8,7 prosenttia oli vihapuhetta[20]. Toisella sijalla oli Ylilauta, jossa vihapuhetta oli 5,9 prosenttia viesteistä[20]. Hommaforum väitti vastineessaan, että sen osuus vihapuheesta oli raportissa laskettu väärin.[21]

Esiintyminen sukupuolen mukaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvoston kanslian julkaiseman "Viha vallassa" -tutkimuksen kyselyvastausten perusteella suomalaisista kuntapäättäjistä naiset (42 %) katsoivat saaneensa vihapuhetta miehiä (28 %) enemmän.[22] Tutkimuksessa koottujen tilastojen mukaan merkittävän määrän vihaviestejä saaneiden joukossa oli todellisuudessa kaksi kertaa enemmän miehiä (41) kuin naisia (19), ja miehet saivat myös kokonaisuudessaan enemmän vihaviestejä kuin naiset.[23] Näitä lukuja ei tutkimuksessa raportoitu.

Pew Research -tutkimuslaitoksen mukaan miehet (44 %) kokivat USA:ssa naisia (37 %) enemmän häirintää verkossa. Miehiä kutsuttiin naisia useammin loukkaavilla nimityksillä ja heitä uhattiin fyysisesti naisia enemmän.[24] Myös Britanniassa konservatiiviset ja miespoliitikot saivat muita enemmän vihapostia.[25]

Seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisin vuonna 2016 julkaiseman raportin mukaan vihapuheella ja viharikoksilla on yhteys väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja ekstremismiin. Vihapuhe voi kannustaa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä viharikoksiin tai liittymään väkivaltaiseen ekstremistiseen toimintaan. Raportin mukaan vihapuheen ja viharikosten kohteena olevien yksilöiden ja ryhmien riski radikalisoitua lisääntyy erityisesti heidän kokiessaan, että yhteiskunta ja viranomaiset eivät riittävällä tavalla puutu asiaan ja turvaa heidän oikeuksiaan. [16] Kirjailija Jarkko Tontin mukaan asiassa vedotaan usein esimerkkiin Weimarin tasavallasta, missä natsien vihapuhetta ei pantu kuriin. Todellisuudessa siihen puututtiin erittäin voimakkaasti oikeustoimin. Satoja vasemmistolaisia ja oikeistolaisia lehtiä lakkautettiin, ja natsilehti Der Stürmerin päätoimittaja Julius Streicher pantiin vankilaan. Siitä muodostui kuitenkin natseille propagandavoitto.[26]

Valtioneuvoston Verkkoviha- tutkimuksessa todettiin, ettei vihapuheella ja viharikoksilla ollut yhteyttä: vaikka vihapuherikosten määrä kasvoi, epäiltyjen viharikosten määrä väheni.[27]

Toimenpiteitä Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisi sai vuoden 2017 alussa 8,5 miljoonan euron määrärahan vihapuheen vastaiseen työhön. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan täällä palkattiin 200 poliisia vihapuheen tutkimus- ja torjuntatyöhön.[28] Vuonna 2019 poliisi arvioi, että rangaistavan vihapuheen tutkimiseen on varattu kaikkiaan noin 10 henkilötyövuotta.[5]

Vuonna 2019 sisäministeriö julkaisi arkkipiispa (emeritus) Kari Mäkisen johtaman työryhmän raportin vihapuheen kitkemisestä[29] ja valtioneuvosto raportin "Viha vallassa", joka selvitti vihapuheen vaikutuksia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.[30] Vuonna 2021 Valtioneuvosto julkaisi raportin tekoälyn käytöstä vihapuheen seurannassa.[20] Vuonna 2022 Valtioneuvosto julkaisi tutkimuksen "Verkkoviha" vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostoista, toimintamuodoista ja motiiveista.[31]

Arvostelua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihapuheen rajoittamista koskeva arvostelu on todennut, että käsitettä "vihapuhe" on ollut mahdoton täsmällisesti määritellä, ja sen takia vaarana on lukea "vihapuheeksi" myös sellaista viestintää, joka todellisuudessa kuuluu normaalin sananvapauden piiriin.[32]

  • Toimittajat ilman rajoja -järjestö arvosteli Saksan vihapuhetta rajoittavan lain vievän uskottavuutta länsimaiden sananvapausvaatimuksilta Turkissa, Venäjällä ja Kiinassa.[33]
  • Sananvapauden rajoittaminen terrorismin tai vihapuheen varjolla uhkaa johtaa entistä totalitaarisempiin hallintoihin, varoitti sananvapautta puolustavan Pen-kirjailijajärjestön Suomen-osastoa johtava Venla Hiidensalo.[34]
  • Apulaisprofessori Markku Jokisipilän mukaan nykyinen rikoslaki riittää, koska se sallii puuttumisen "laittomiin uhkauksiin, kunnianloukkauksiin, syrjintään ja vainoon", mutta sen laajentaminen on ilmiselvä riski sananvapaudelle.[35] Hän totesi puheenvuorojen vihapuheesta olevan usein poliittisesti motivoituneita yrityksiä poistaa tietyt näkemykset julkisesta keskustelusta, mitä moniarvoisessa yhteiskunnassa ei pitäisi tehdä.[36]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Tuija Saresma, Paula Haara, Reeta Pöyhtäri: Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Valtioneuvoston kanslia, 2019. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Tontti, Jarkko: Tarkoituksista ja keinoista. Docendo, 2022. ISBN 978-952-382-404-1
  • Tuija Saresma, Reeta Pöyhtäri, Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Marko Juutinen, Paula Haara, Urho Tulonen, Kaarina Nikunen, Jenita Rauta: Verkkoviha. Vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit. Valtioneuvoston kanslia, 2022. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Paljon puhetta vihapuheesta Kotimaisten kielten keskus. 4.6.2009. Viitattu 17.4.2017.
  2. ↑ a b Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 17.4.2017.
  3. ↑ Vihapuhe voi olla jopa sananvapauden väärinkäyttöä – Missä menee hyväksytyn ja kielletyn sananvapauden raja? Helsingin Sanomat. 1.7.2018. Arkistoitu 4.7.2018. Viitattu 18.6.2022.
  4. ↑ a b c d e Poliisi - Viharikos ja vihapuhe www.poliisi.fi. Viitattu 20.9.2020.
  5. ↑ a b Poliisi: Vihapuhetta tutkivia poliiseja on enintään kymmenen – se ei ole syy resurssipulaan Yle Uutiset. Viitattu 20.9.2020.
  6. ↑ Syrjivän kielenkäytön rajoilla – Vihapuheen performatiivisuus funktionalistisen kielentutkimuksen näkökulmasta niin & näin. Viitattu 7.2.2021.
  7. ↑ a b Sisäministeriö: Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelma 2019–2023, s. 51. Sisäministeriön julkaisuja 2020:1, 2020.
  8. ↑ Vihapuhe on vasta kuusivuotias Yle Uutiset. Viitattu 17.4.2017.
  9. ↑ hate speech Google Ngram Viewer. Viitattu 18.6.2022.
  10. ↑ Pippuri, Outi: Vihapuhe ei olekaan uusi trendisana – arvaatko mistä se on peräisin? Me Naiset. 9.10.2015. Sanoma Oy. Viitattu 23.3.2019. Aleksis Kiven teoksessa "Nummisuutarit" suutarimestari Topias toteaa vaimonsa Martan piikikkäiden sanojen olevan vihapuhetta: "Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut..
  11. ↑ a b Saresma ym. 2022, s. 16-17
  12. ↑ Valtakunnansyyttäjävirasto: [https://www.valtakunnansyyttajanvirasto.fi/material/attachments/valtakunnansyyttajanvirasto/vksvliitetiedostot/tyoryhmat/6Jqa1QEsJ/17-34-11_tyoryhmaraportti.pdf Rangaistavan vihapuheen levittäminen Internetissä: Rangaistavan vihapuheen määrittäminen ja rikosoikeudellisen vastuun kohdentuminen erilaisiin Internetissä toimiviin toimijoihin] 21.12.2012. Valtakunnansyyttäjävirasto. Arkistoitu 24.10.2020. Viitattu 20.9.2020.
  13. ↑ Medzini, Rotem ja Altshuler, Tehilla Shwartz: ”Abstract”, Dealing with Hate Speech on Social Media, s. 7-9. Israel Democracy Institute (RA), 2019. ISBN 978-965-519-257-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 2.7.2019). (englanniksi)
  14. ↑ a b Nita Korhonen, Laura Jauhola, Olli Oosi, Hannu-Pekka Huttunen: ”Usein joutuu miettimään, miten pitäisi olla ja minne olla menemättä”. Selvitys vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin. (s. 22) Selvityksiä ja ohjeita 7/2016. 2016. Oikeusministeriö. Viitattu 17.4.2017.
  15. ↑ ECRI: ECRI general policy recommendation no. 15 on combating hate speech. CRI(2016)15, 31.3.2016. Council of Europe. Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ a b Vihapuheiden ja -rikosten torjuntaan liittyvän toimintasuunnitelman valmistelua koskevan työryhmän loppuraportti Poliisihallitus. Viitattu 17.4.2017.
  17. ↑ Volokh, Eugene: No, there's no "hate speech" exception to the First Amendment washingtonpost.com. 5 May 2015. Viitattu 25 June 2017.
  18. ↑ Facebook, YouTube, Twitter and Microsoft sign EU hate speech code The Guardian. Viitattu 7.6.2016. (englanniksi)
  19. ↑ Karppinen, Kirsi: Ulkoisesti poikkeavien ihmisten pilkkaus on yleistynyt – Vihamielisyys Suomessa näyttää lisääntyvän, ja tässä jutussa asiantuntijat pohtivat miksi Yle Uutiset. 8.9.2019. Yleisradio. Viitattu 9.9.2019.
  20. ↑ a b c d e f Laura Kettunen, Mari-Sanna Paukkeri: Tekoälyn hyödyntäminen vihapuheen seurannassa julkaisut.valtioneuvosto.fi. 22.4.2021. Arkistoitu 22.4.2021. Viitattu 22.4.2021.
  21. ↑ Hommaforumin moderaatio: Vihapuheen hyödyntäminen tekoälyn seurannassa cms.hommaforum.org. 22.7.2021. Arkistoitu 30.3.2022. Viitattu 18.6.2022.
  22. ↑ Knuutila ym. 2019, s. 25
  23. ↑ Knuutila ym. 2019, s. 83
  24. ↑ Online Harassment 2017 11.7. 2017. Pew Research Center.
  25. ↑ Mark A. Greenwood, Mehmet E. Bakir, Genevieve Gorrell, Xingyi Song, Ian Roberts, Kalina Bontcheva: Online Abuse of UK MPs from 2015 to 2019: Working Paper Cornell University. Viitattu 26.4.2023.
  26. ↑ Tontti 2022, s. 67–68
  27. ↑ Saresma ym. 2022, s. 142
  28. ↑ ”Vihaviestien määrä ja sisältö tolkutonta” – poliisiylijohtaja Kolehmainen saa vihapostia itsekin Aamulehti.fi. Arkistoitu 10.9.2017. Viitattu 10.9.2017.
  29. ↑ Mäkinen, Kari ja työryhmä: Sanat ovat tekoja : Vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostaminen. Sisäministeriö, 2019. Teoksen verkkoversio.
  30. ↑ Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Tuija Saresma, Paula Haara & Reeta Pöyhtäri: Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, s. 25, 83. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:57, 2019. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.6.2022).
  31. ↑ Saresma ym. 2022
  32. ↑ Tontti 2022, s. 104
  33. ↑ Tampereen yliopiston journalistiikan vierailuprofessori Jussi Pullinen: Jussi Pullisen essee: Somen piti pelastaa maailma, mutta nyt sitä pidetään jopa uhkana demokratialle – Saksa aloitti jo netin suitsimisen, vaikka ankara sääntely voi pilata palvelut Helsingin Sanomat. 19.11.2017.
  34. ↑ Kun maan johtajilta loppuu huumorin­taju, vapaa sana on vaarassa – HS:n sananvapaus­keskustelu kiinnitti huomiota riippumattoman median ahdinkoon Helsingin Sanomat. 3.5.2018.
  35. ↑ Kansanedustajan mielestä vihapuhelakeja pitäisi kiristää, politiikan tutkija jyrkästi eri mieltä – "Kaikkia keskusteluja ei tarvitse lukea" Yle Uutiset. 14.5.2021.
  36. ↑ Tutkija Ylellä: Sananvapautta yritetään rajoittaa vihapuheen nimissä Verkkouutiset. 15.5.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maasilta, Mari & Nikunen, Kari (toim.): Pakolaisuus, tunteet ja media. Tampere : Vastapaino, 2018. ISBN 978-951-768-620-4.
  • Neuvonen (toim.) – Nuotio – Pöyhtäri – Hannula – Löytömäki – Rautiainen: Vihapuhe Suomessa. Helsinki: Edita Publishing Oy, 2015.
  • Nummelin, Juri (toim.): Oikeiston vihapuhetta: 1900-1950. Turku: Savukeidas, 2014. ISBN 978-952-268-105-8
  • Nummelin, Juri (toim.): Vasemmiston vihapuhetta: 1900-1950. Turku: Savukeidas, 2014. ISBN 978-952-268-106-5
  • Pöyhtäri, Reeta – Haara, Paula – Raittila, Pentti: Vihapuhe sananvapautta kaventamassa. Tampere: Tampere University Press, 2013. ISBN 978-951-44-9248-8 Teoksen verkkoversio.
  • Vitikka, Elina: Vihapuhetta vai ei? Reseptioanalyysia vihapuheen kielestä ja kontekstista. (Pro gradu) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vihapuhe&oldid=22632906”