The theory of fundamental processes

First Thus Edition Feynman

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-theory-of-fundamental-processes-first-thus-edition
-feynman/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Cotillion First Thus Edition Georgette Heyer

https://textbookfull.com/product/cotillion-first-thus-edition-
georgette-heyer/

Theory of stochastic objects: probability, stochastic

processes, and inference First Edition Micheas

https://textbookfull.com/product/theory-of-stochastic-objects-
probability-stochastic-processes-and-inference-first-edition-
micheas/

Crusader By Horse to Jerusalem First Thus Edition

Severin Timothy

https://textbookfull.com/product/crusader-by-horse-to-jerusalem-
first-thus-edition-severin-timothy/

A Project to Find the Fundamental Theory of Physics 1st

Edition Stephen Wolfram

https://textbookfull.com/product/a-project-to-find-the-
fundamental-theory-of-physics-1st-edition-stephen-wolfram/
Mathematical Theory of Optimal Processes L.S.
Pontryagin

https://textbookfull.com/product/mathematical-theory-of-optimal-
processes-l-s-pontryagin/

The physical world : an inspirational tour of

fundamental physics First Edition Nicholas Manton

https://textbookfull.com/product/the-physical-world-an-
inspirational-tour-of-fundamental-physics-first-edition-nicholas-
manton/

My Best Mathematical and Logic Puzzles Dover

Recreational Math First Thus Used Edition Martin
Gardner

https://textbookfull.com/product/my-best-mathematical-and-logic-
puzzles-dover-recreational-math-first-thus-used-edition-martin-
gardner/

Radar Detection Theory of Sliding Window Processes 1st

Edition Weinberg

https://textbookfull.com/product/radar-detection-theory-of-
sliding-window-processes-1st-edition-weinberg/

Quantum Field Theory: Feynman Path Integrals and

Diagrammatic Techniques in Condensed Matter 1st Edition
Lukong Cornelius Fai

https://textbookfull.com/product/quantum-field-theory-feynman-
path-integrals-and-diagrammatic-techniques-in-condensed-
matter-1st-edition-lukong-cornelius-fai/
THE THEORY OF
FUNDAMENTAL
PROCESSES
ADVANCED BOOK CLASSICS
David Pines, Series Editor

Anderson, P.W., Basic Notions of Condensed Matter Physics

Bethe H. and Jackiw, R., Intermediate Quantum Mechanics, Third Edition
Feynman, R., Photon-Hadron Interactions
Feynman, R., Quantum Electrodynamics
Feynman, R., Statistical Mechanics
Feynman, R., The Theory of Fundamental Processes
Nozieres, P., Theory of Interacting Fermi Systems
Pines, D., The Many-Body Problem
Quigg, C., Gauge Theories of the Strong, Weak, and Electromagnetic Interactions
THE THEORY OF
FUNDAMENTAL
PROCESSES

RICHARD P. FEYNMAN
late, California Institute of Technology

Advanced Book Program

CRC Press
Taylor &Francis Group
Boca Raton London New York

CRC Press is an imprint of the

Taylor & Francis Group, an informa business
First published 1961 by Westview Press

Published 2018 by CRC Press

Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

CRC Press is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business

Copyright © 1961, 1998 Taylor & Francis Group LLC

No claim to original U.S. Government works

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources.
Reasonable efforts have been made to publish reliable data and information, but the
author and publisher cannot assume responsibility for the validity of all materials or
the consequences of their use. The authors and publishers have attempted to trace the
copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize to
copyright holders if permission to publish in this form has not been obtained. If any
copyright material has not been acknowledged please write and let us know so we may
rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted,
reproduced, transmitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or
other means, now known or hereafter invented, including photocopying,
microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without
written permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please
access www. copyright.com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright
Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923,
978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that provides licenses and
registration for a variety of users. For organizations that have been granted a
photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered

trademarks, and are used only for identification and explanation without intent to
infringe.

Visit the Taylor & Francis Web site at

http://www.taylorandfrancis.com

and the CRC Press Web site at

http://www.crcpress.com

ISBN 13: 978-0-201-36077-6 (pbk)

Cover design by Suzanne Heiser

Editor's Foreword

Addison-Wesley's Frontiers in Physics series has, since 1961, made it possible for
leading physicists to communicate in coherent fashion their views of recent
developments in the most exciting and active fields of physics—without
having to devote the time and energy required to prepare a formal review or
monograph. Indeed, throughout its nearly forty-year existence, the series has
emphasized informality in both style and content, as well as pedagogical clari-
ty. Over time, it was expected that these informal accounts would be replaced
by more formal counterparts—textbooks or monographs—as the cutting-edge
topics they treated gradually became integrated into the body of physics knowl-
edge and reader interest dwindled. However, this has not proven to be the case
for a number of the volumes in the series: Many works have remained in print
on an on-demand basis, while others have such intrinsic value that the physics
community has urged us to extend their life span.
The Advanced Book Classics series has been designed to meet this demand. It
will keep in print those volumes in Frontiers in Physics or its sister series, Lecture
Notes and Supplements in Physics, that continue to provide a unique account of
a topic of lasting interest. And through a sizable printing, these classics will be
made available at a comparatively modest cost to the reader.
These notes on Richard Feynman's lectures at Cornell on the Theory of
Fundamental Processes were first published in 1961 as part of the first group of
lecture note volumes to be included in the Frontiers in Physics series. As is the
case with all of the Feynman lecture note volumes, the presentation in this
work reflects his deep physical insight, the freshness and originality of his
vi EDITOR'S FOREWORD

approach to understanding high energy physics, and the overall pedagogical

wizardry of Richard Feynman. The notes provide both beginning students and
experienced researchers with an invaluable introduction to fundamental
processes in particle physics, and to Feynman's highly original approach to the
topic.

David Pines
Urbana, Illinois
December 1997
Preface

These are notes on a special series of lectures given during a visit to Cornell
University in 1958. When lecturing to a student body different from the one
at your own institution there is an irresistible temptation to cut corners, omit
difficult details, and experiment with teaching methods. Any wounds to the
students' development caused by the peculiar point of view will be left behind
as someone else's responsibility to heal.
That part of physics that we do understand today (electrodynamics, /3 decay,
isotopic spin rules, strangeness) has a kind of simplicity which is often lost in
the complex formulations believed to be necessary to ultimately understand
the dynamics of strong interactions. To prepare oneself to be the theoretical
physicist who will some day find the key to these strong interactions, it might
be thought that a full knowledge of all these complicated formulations would
be necessary. That may be so, but the exact opposite may also be so; it may be
necessary to stay away from the corners where everyone else has already
worked unsuccessfully. In any event, it is always a good idea to try to see how
much or how little of our theoretical knowledge actually goes into the analy-
sis of those situations which have been experimentally checked. This is neces-
sary to get a clearer idea of what is essential in our present knowledge and what
can be changed without serious conflict with experiments.
The theory of all those phenomena for which a more or less complete quan-
titative theory exists is described. There is one exception; the partial success-
es of dispersion theory in analyzing pion-nucleon scattering are omitted. This
is mainly due to a lack of time; the course was given in 1959-1960 at Cal Tech,
for which these notes were used as a partial reference. There, dispersion theory

vii
viii PREFACE

and the estimation of cross sections by dominant poles were additional topics
for which, unfortunately, no notes were made.
These notes were made directly from the lectures at Cornell university by
P. A. Carruthers and M. Nauenberg. Lectures 6 to 14 were originally written
as a report for the Second Conference on Peaceful Uses of Atomic Energy,
Geneva, 1958. They have been edited and corrected by H. T. Yura.

R. P. Feynman
Pasadena, California
November 1961
Contents

Editor's Foreword v
Preface vii
1 Review of the Principles of Quantum Mechanics 1
2 Spin and Statistics 7
3 Rotations and Angular Momentum 11
4 Rules of Composition of Angular Momentum 19
5 Relativity 23
6 Electromagnetic and Fermi Couplings 29
7 Fermi Couplings and the Failure of Parity 33
8 Pion-Nucleon Coupling 38
9 Strange Particles 43
10 Some Consequences of Strangeness 48
11 Strong Coupling Schemes 51
12 Decay of Strange Particles 55
13 The Question of a Universal Coupling Coefficient 60
14 Rules for Strangeness Changing Decays: Experiments 64
15 Fundamental laws of Electromagnetics and /3-Decay Coupling 67
16 Density of Final States 73
17 The Propagator for Scalar Particles 78
18 The Propagator in Configuration Space 83
19 Particles of Spin 1 88
20 Virtual and Real Photons 95
21 Problems 101
22 Spin-1/2 Particles 106
23 Extension of Finite Mass 112
24 Properties of the Four-Component Spinor 118

ix
x CONTENTS

25 The Compton Effect 125

26 Direct Pair Production by Muons 131
27 Higher-Order Processes 134
28 Self-Energy of the Electron 139
29 Quantum Electrodynamics 145
30 Meson Theory 152
31 Theory of /3 Decay 156
32 Properties of the J3-Decay Coupling 164
33 Summary of the Course 168
References 170
Table of the Fundamental Particles 171
The Theory
of Fundamental Processes
1 Review of the
Principles of
Quantum Mechanics
These lectures will cover all of physics. Since we believe that the
behavior of systems of many particles can be understood in terms of the in-
teractions of a small number of particles, we shall be concerned primarily
with the latter. Bearing in mind that the present theories need modifications
or revision to account for observed phenomena, we shall want to consider
the foundation of quantum mechanics in their most general form. This is so
we can get some idea of the minimum assumptions (and their character)
which we use to formulate those parts of the theory we use in dealing with
the new phenomena of the strange particles.
A rough outline of the book follows: First, we discuss the ideas of quan-
tum mechanics, mainly the concept of amplitudes, emphasizing that other
things such as the combination laws of angular momenta are largely conse-
quences of this concept. Next, briefly, relativity and the idea of antiparticles.
Following this, we give a complete qualitative description of all the known
particles and all that is known about the couplings between them. After that,
we return to a detailed quantitative study of the two couplings for which cal-
culations can be carried out today; namely, the /3-decay coupling and the
electromagnetic coupling. The study of the latter is called quantum electro-
dynamics, and we shall spend most of our time with it.
Accordingly, we begin with a review of the principles of quantum mechan-
ics. It has been found that all processes so far observed can be understood
in terms of the following prescription: To every process there corresponds
an amplitudet; with proper normalization the probability of the process is
equal to the absolute square of this amplitude. The precise meaning of terms
will become more clear from the examples that follow. Later we shall find
rules for calculating amplitudes.
First, we consider in detail the double-slit experiment for electrons. A
uniform beam of electrons of momentum p is incident on the double slit. To
be more precise, we consider successive electrons, randomly distributed in
the vertical direction (we prepare each electron with p = px, py = pz = 0).
(Feynman: They should come from a hole, at definite energy.)

to complex number.

1
2 THE THEORY OF FUNDAMENTAL PROCESSES

When the electron hits the screen we record the position of the hit. The
process considered is thus: An electron with well-defined momentum some-
how goes through the slit system and makes its way to the screen (Fig. 1-1).
Now we are not allowed to ask which slit the electron went through unless

electrons

(1)
* light
(2) source

slit screen
FIG. 1-1

we actually set up a device to determine whether or not it did. But then we

would be considering a different process! However we can relate the am-
plitude of the considered process to the separate amplitudes for the elec-
tron to have gone through slit (1), (a1), and through slit (2), (a2). [For exam-
ple, when slit (2) is closed the amplitude for the electron to hit the screen is
a l (prob. lail 2 ) etc.] Nature gives the following simple rule: a = ai + a2 .
This is a special case of the principle of superposition in quantum mechan-
ics (cf. reference 1). Thus the probability of an electron reaching the screen
is Pa = I al 2 = lai + a21 2 . Clearly, in general we have Pa # Pat + Pa2(Pai = 1a11 2,
Pa t 1a21 2 ), as distinguished from the classical case. We speak of "inter-
ference" between the probabilities (see reference 2). The actual form of P.
is familiar from optics.
Now suppose we place a light source between slits 1 and 2 (see Fig. 1-1)
to find out which slit the electron "really" did go through (we observe the
scattered photon). In this case the interference pattern becomes identical to
that of the two slits considered independently. One way of interpreting this
situation is to say that the act of measurement, of the position of the elec-
tron imparts an uncertainty in the momentum (APy ), at the same time chang-
ing the phase of the amplitude in an uncontrollable way, so that the average
over many electrons yields zero for the "interference" terms, owing to the
randomness of the uncontrollable phases (see Bohm3 for details of this view).
However, we prefer the following viewpoint: By looking at the electrons we
have actually changed the process under consideration. Now we must con-
sider the photon and its interaction with the electron. So we consider the
following amplitudes:
all = amplitude that electron came through slit 1 and the photon
was scattered behind slit 1
REVIEW OF PRINCIPLES 3

a21 = amplitude that electron came through slit 2 and the photon
was scattered behind slit 1
a12 = amplitude that electron came through slit 1 and the photon
was scattered behind slit 2
a22 = amplitude that electron came through slit 2 and the photon
was scattered behind slit 2
The amplitude that an electron seen at slit 1 arrives at the screen is
therefore a' = all + a21; for an electron seen at slit 2, a" = a12 a22. Evi -
dently for a properly designed experiment a12 = 0 = a21 so that a n -24 a1,
a22 =-1" a2 of the previous experiment. Now the amplitudes a' and a" corre-
spond to different processes, so the probability of an electron arriving at
the screen is 13; = la'12 ianI 2 = tat 12 + 1a212.
Another example is neutron scattering from crystals.
(1) Ignore spin: At the observation point the total amplitude eciaals the
sum of the amplitudes for scattering from each atom. One gets the usual
Bragg pattern.
(2) Spin effects: Suppose all atoms have spin up, the neutrons spin down
(assume the atom spins are localized): (a) no spin flip—as before, (b) spin
flip—no diffraction pattern shown even though the energy and wavelengths of
the scattered waves are the same as in case a. The reason for this is sim-
ply that the atom which did the scattering has its spin flipped down; in prin-
ciple we can distinguish it from the other atoms. In this case the scattering
from atom i is a different process from the scattering by atom j i.
If instead of (localized) spin flip of the atom we excite (unlocalized) spin
waves with wavenumber k= - k inc kscatt we can again expect some partial
diffraction effects.
Consider scattering at 90° in the c.m. system [see Fig. 1-2 (a to d)]:
(a) Two identical spinless particles: There are two indistinguishable
ways for scatter to occur. Here, total amplitude = 2a and P = 4 jaI 2, which
is twice what we expected classically.

a a

amp. a amp. a
FIG. 1-2a

(b) Two distinguishable spinless particles. Here these processes are

distinguishable, so that P = l a y ja i2 2 ia12.
(c) Two electrons with spin. Here these processes are distinguishable,
so that P = jar + 1a12 = 2 jar.
4 THE THEORY OF FUNDAMENTAL PROCESSES

a a /3

amp. a amp. a
FIG. 1-2b

up down
down up down

down • up

amp. a amp. a
FIG. 1-2c

up up
Up

up

amp. a amp. —a
FIG. 1-2d

(d) But if both the incident electrons have spin up, the processes are in-
distinguishable. The total amplitude = a — a = 0. So here we have a new fea-
ture. We discuss this further in the next lecture.

Problem 1-1: Suppose we have two sources of radio waves (e.g.,

radio stars) and need to know how far apart they are. We measure
this intensity in two receivers at the same time and record the prod-
uct of the intensities as a function of their relative position. This
measurement of the correlation permits the required distance to be
computed. With one receiver there is no pattern on the average, be-
cause the relative phase of A and B sources is random and fluctu-
ating. For example, in Fig. 1-3 we have put the receivers at a sepa-
REVIEW OF PRINCIPLES 5

ration corresponding to that of two maxima of the pattern if the rela-

tive. phase is 0 (Table 1-1). If L and R are at separation between a
maximum and a minimum we have Table 1-2. Thus find the probability
of reception of photon coincidence in the counters. Examine the effect
of changing the separation between the receivers. Consider the proc-
ess from the point of view of quantum mechanics.

Sources
B

FIG. 1-3

TABLE 1-1

Relative L R
phases of sources (common) (max) Product
0° 2 2 4
180° 0 0 0
90° 1 1 1
270° 1 1 1
Av. = 1.5

TABLE 1-2

Relative
phases of sources (common) (max) Product
0° 2 0 0
180° 0 2 0
90° 1 1 1
270° 1 1 1
Av. = 0.5
6 THE THEORY OF FUNDAMENTAL PROCESSES

Discussion of Problem 1-1. There are four ways in which we can have
photon coincidences:
(1) Both photons come from A: amp. al.
(2) Both photons come from B: amp. a2.
(3) Receiver L receives photon from A, R from B: amp. a3.
(4) Receiver L receives photon from B, R from A: amp. a4.
Processes (1) and (2) are distinguishable from each other and from (3)
and (4). However, (3) and (4) are indistinguishable. [For instance, we could,
in principle, measure the energy content of the emitters to find which had
emitted the photon in case (1) and (2).]
Thus, P = lail2 + 1a212 + la3 + a412- The term ja3 + a41 2 contains the inter-
ference effects. Note that if we were examining electrons instead of photons
the latter term would be ja3 — a412.
2 Spin and Statistics
We should learn to think directly in terms of quantum mechanics. The
only thing mysterious is why we must add the amplitudes, and the rule that
P = 'total amp.I2 for a specific process. We return to consider the rules
for adding amplitudes when the two alternative processes involve exchange
of the two particles.
Consider a process P (amp. a) and the exchange process Pe . (amp. aex)
(indistinguishable from it). We find the following remarkable rule in nature:
For one class of particles (called bosons) the total amplitude is a + a e.; for
another class (fermions) the total amplitude is a —aex . It turns out that parti-
cles with spin 1/2, 3/2, ... are fermions, and particles with spin 0, 1, 2, ...
are bosons. This is deducible from quantum mechanics plus relativity plus
something else. This is discussed in the literature by Pauli4 and, more re-
cently, by alders and Zumino.5
It is important to notice that, for this scheme to work, we must know all
the states of which the particle (or system) is capable. For example, if we
did not know about polarization we would not understand the lack of inter-
ference for different polarizations. If we discovered a failure of any of our
laws (e.g., for some new particle) we would look for some new degree of
freedom to completely specify the state.
Degeneracy. Consider a beam of light polarized in a given direction.
Suppose we put the axis of an analyzer (e.g., polaroid, nicol prism) succes-
sively in two perpendicular directions, x and y, to measure the number of
photons of corresponding polarization in the beam (x and y are of course
perpendicular to the direction of the beam). Call the amplitude for the ar-
rival of a photon with polarization in the x direction a., in the y direction
ay . Now, if we rotate the analyzer 45°, what is the amplitude a45° for ar-
rival of a photon in that direction? We find that ale = (1/11)(a. + ay); for
a general angle 0 (from the x axis) we have a(0) = cos B a„ + sin 0ay . The
point is that only two numbers (here a. and ay) are required to specify the
amplitude for any polarization state. We shall find this result to be con-
nected intimately with the fact that any other choice of axes is equally valid
for the description of the photon.

7
8 THE THEORY OF FUNDAMENTAL PROCESSES

AX

For example (Fig. 2-1) consider the system of coordinates x', y' rotated
—45° with respect to (x,y). An observer using this reference frame has
= (a x — ay)/4-2-

= (a), + ay)hri

a'45.(in x',y') = (a'x, + a'.)„) /a-

= [(a r — ay)/1r21 + [(a r +ay)/mil

= ax (as it should be!)

We could represent the state of the photon by a vector e = a xi + ay j in

some two-dimensional space. Then the amplitude for the photon to be found
with polarization in direction v = i cos 8 + j sin 8 is e • v.
The hypothesis that the behavior of a system cannot depend on the orien-
tation in space imposes great restrictions on the properties of the possible
states. Consider (Fig. 2-2) a nucleus or an atom which emits a y ray pref-
erably along the z axis. Now rotate everything, nucleus plus detecting ap-
paratus. We should expect that the photon is emitted in the corresponding
direction.
If the nucleus could be characterized by a single amplitude, say, its en-
ergy, then the y ray would have to be emitted with equal likelihood in all
directions. Why? Because otherwise we could set things up so that the y
ray comes out in the x direction (for we can always rotate the apparatus,
the working system; and the laws of physics do not depend on the direction
of the axis). This is a different condition because the subsequent phenome-
non (y emission) is predicted differently. One amplitude for our state can-
not yield two predictions. The system must be described by more ampli-
SPIN AND STATISTICS 9

FIG. 2-2

tudes. If the angular distribution is very sharp we need a large number of

amplitudes to characterize the state of the nucleus.
Suppose there are exactly n amplitudes which describe a system

/at
/ a2

\ an/

Now the problem: Suppose we know it is in the state al = 1, a2 •••= = 0.

After rotation what are the amplitudes characterizing the system in the new
coordinates?
We define them as
pii(R)\
/ D21(R)

Similarly if it starts in the state a2 = 1, at = a3 = ••• = a„ = 0, we have

/D12(R)\
D22(R)

\Dn2(R)
Therefore we need an entire matrix D ii (R).
A more complicated case occurs if initially the system is in a state
10 THE THEORY OF FUNDAMENTAL PROCESSES

/al
/ a2\

\ a:,I

After the rotation the new state is

whereas = E D ij (R)a j . Think about why this is so.

3 Rotations
and Angular
Momentum
In the last lecture we spoke about an apparatus that produced an object in
condition a:

( al

a=

an apparatus
This requires further explanation; since we have introduced so far only the
concept of an amplitude for the complete event: the production and detection
of the object. This amplitude can be obtained as follows:
We assume that we have an amplitude bi that the object produced is in
some condition characterized by the index i. If it is in this condition, i, let
ai be the amplitude that it will activate some detector. Then the amplitude
for the complete event (production and detection) is ai bi , summed over the
possible intermediate conditions i.
Consider again the experiment of an electron passing through two slits

slit screen
FIG. 3-1

(Fig. 3-1). If at...3 is the amplitude for an electron to go through one slit and
a3-2 the amplitude for an electron at this slit to reach the screen at 2, then
the amplitude for the complete event is the product a1*.3 x a3-.2.
Now rotate the apparatus through R(IRI = angle of rotation, R/IRI = axis

11
12 THE THEORY OF FUNDAMENTAL PROCESSES

of rotation) so that the object is produced in condition a' with respect to the
fixed detector
/ai
a2
a3
a' =

We have pointed out that this must be related to the a by an equation of the
form a' = D(R)a, where the matrix D(R) does not depend on the particular
piece of apparatus. In another experiment (Fig. 3-2) we could have the same
object produced in some other conditions b and b'. Then b' = D(R)b, and

FIG. 3-2

the same D(R) is expected. Why must this relation be linear? Because ob-
jects can be made to interfere. Suppose we have two pieces of apparatus,
one producing an object in condition a, the other producing the same object
in condition b, and together producing it in condition a + b. After rotation
we would have a', b', and also a' + b', and also a' + b', in order that the in-
terference phenomena appear the same way in the rotated system. Then we
have

a' = D(R)a b' = D(R)b (a + b)' = D(R)(a + b)

but (a + b)' = a' + b', therefore D(R)(a + b) = D(R)a + D(R)b.

What else can we deduce?
Suppose we consider the apparatus that we rotated through R as a new
apparatus, which produces the object in condition a'. Now we rotate it
through S, as shown in Fig. 3-3. According to our rule, the object is now
produced in a condition a", where a" = D(S)a'. Since a' = D(R)a, we have
a° = D(S)D(R)a, which means D(SR) = D(S)D(R).t
Rotations form a group, and the D's are matrix representations of this
group. It is by no means self-evident how to find them.

tStrictly speaking, we cannot prove that the amplitudes after rotation

must be the same in both cases; only the squares must be the same. The
amplitudes could differ by a phase factor. However, Wigner has shown that
it could always be eliminated by redefining the D's.
ROTATIONS AND ANGULAR MOMENTUM 13

Examples:
(1) An object represented by a single complex number. The D's are
1 x 1 matrices, i.e., a complex number can be chosen to be 1.

FIG. 3-3

(2) An object represented by a vector, hence by three amplitudes,

the x,y,z components of the vector. The D's are the familiar
matrices relating rotated coordinates.
Let us now go to the general analysis. Suppose we know a matrix for an
infinitesimal rotation. Say, the rotation of 1° about the z axis. Then the
rotation n° about the z axis is represented by

D(n° around z) = [D(1° around z)]11

More generally, if we know D(E° around z), then

D(0 around z) = [D(& around z)[19 / 6

Now, if we rotate just a little we have approximately the identity, so to first

order in E, D(E around z) = 1 + i& Mz . Also,

D(E around x) = 1 + i& Mx

D(E around y) = 1 + ie My

Now, we have D(9 around z) = (1 + le Mz )19 / 6 and using the binomial ex-
pansion, one obtains, when E -* 0,

02 2 03 3
D(0 around z) = 1 +1.0 Mz — I —1 +•••

which is often written e leMz. The binomial expansion works, since Mz be-
haves like ordinary numbers under addition and multiplication.
If we want to rotate & about an axis along the unit vector v, we find
14 THE THEORY OF FUNDAMENTAL PROCESSES

D(c around v) = 1 + it(vxMx + vyMy + vz

and for a finite 0 about v,

D(0 around v) = exp[i0(v,M x + vyMy vz MO]

But now we must be careful about the relative order of M x, My , and NI, in
the matrix products that appear in the series; these matrices do not commute
This follows from the fact that finite rotations do not commute. Consider the
rotation of an eraser, Fig. 3-4 (a and b). (1) Rotate it 90° about the z axis
and then 90° about the x axis (Fig. 3-4a); (2) rotate it 90° about the x axis,
and then 90° about the z axis (Fig. 3-4b); and we get two entirely different
results.

z z

C90°

y
L71

90°
x
FIG. 3-4a

z zi
CS, 90°

FIG. 3-4b

Let us discover the commutation relations between Mx and My . We con-

sider a rotation C about the x axis, followed by 77 about the y axis, then
about the x axis and about the y axis as in Fig. 3-5.
We follow the motion of a point starting on the y axis. Clearly the result
is a second-order effect. It ends up just displaced by about En toward the x
ROTATIONS AND ANGULAR MOMENTUM 15

11

FIG. 3-5

axis. We note also that a point which starts on the z axis returns to the ori-
gin, and therefore the net displacement of the point on the sphere is just a ro-
tation by an angle En about the z axis. Keeping terms up to the second order,
we have

[1- i rkMy - 2 (1/2)1\g,] [ 1 — it Mx — E2(1/2)M2x ] [1+ in My — n 2(1/2)4]

x [1 + iEM X — C2(1/2)M2x ] = 1 + ien Mz

Collecting coefficients of En we find

MxMy — MyXx = iMz

Similarly,

mymz - mzmy = im.

MzMx MxMz = iMy

These are the rules of commutation for the matrices Mx, My, and M. Every-
thing else can be derived from these rules. How this is done is given in detail
in many books (e.g., Schiff). We give only a bare outline here. First we prove
that MX + + Mi = M2 commutes with all M's. Then we can choose our a's
so that they satisfy M2a = ka, where k is some number. Construct

M_ = M x — iMy

and note
16 THE THEORY OF FUNDAMENTAL PROCESSES

MzM- = M-(Mz -1)

Now, suppose a(m) satisfies

Mz a(m) = ma(m)

where m is another number; then

Mz b = Mz M_a (m) = M_(MZ -1)a(m)

= (m - 1)M_a(m)

= (m - 1)b

Therefore,

b = ca (m-1)

We normalize a(m) to unity; i.e.,

n a (m)* aj (m) = 1
E for all m
j=1

Therefore,

1 = (1/ee) E (m_a"))*n (M-a (m) )n

n

= (1/c*c) E an (m)* (M„M_)a (m)

n

where M.„ = M. + iMy . Now

M, M_ = M2z + + Mz

= M2 — mi mz

and

M2 m)=ka(m)

Therefore

c = [k - m(m - 1)]1/2

Let m = -j be the "last" state. How can we fail to get another if we oper-
ate by M_ ? Only if M_a(-1) = 0 or c = 0 for m = -j, so k = -j(-j -1)
=j(j+1).
Another random document with
no related content on Scribd:
sieltä kukkui ja mahtui puulaatikkoon puittenkin päälle ja melkeinpä
seinän rakoon.

— Äiti, olisi paljon hauskempi, jos olisit poika ja yhtä vanha kuin
minä. Silloin leikittäisiin kaiket päivät yhdessä.

— Mutta kuka silloin olisi äitinä?

Niin. Se oli totta. Ei sekään käynyt päinsä.

— Mutta jos löytäisit pienen tytön? Etsi se minulle, että minulla

olisi edes pieni sisar. Ei sentään sellainen aivan pieni, jolla ei mitään
tee. Ei sellainen kuin on Väinöllä!

Se oli ollut pettymys! He olivat eräänä päivänä vesitynnyrissä

pihalla antaneet laivansa purjehtia, olivat Viipurissa lastanneet ne
sorajyvillä ja Pietarissa sahajauhoilla, pitäen huolta Suomen ja
Venäjän kauppasuhteista, kun tultiin ilmoittamaan, että Väinölle oli
tullut pieni sisar. Se kapsahti alas kuin taivaasta. Kerrottiin, että
Väinön äiti oli saapunut kotiin Pietarista ja oli tuonut sen tullessaan.
Siis löydetty! Väinölle oli se jo löydetty! Molemmilla pojilla oli silmät
kuin napit päässä, ja sanaakaan sanomatta he jättivät laivansa
haaksirikkoutumaan, pinkaisten juoksujalassa heti paikalla
katsomaan tuota uutta tulokasta.

Mutta hetkisen kuluttua he taas puuhasivat vesitynnyrinsä ääressä

näpeillään napsahuttaen laivansa liikkeelle ja terävästi viheltäen
lähdön tai tulon merkiksi, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.

— No, ettekö ole nähneet Väinön pientä sisarta?

— Kyllä, mutta se on niin joutavan pieni. Ei pitäisi niin pieniä lapsia

ollakaan.
 Väinön sisarjuttu oli siis täydelleen epäonnistunut. Eikä siitä
kannattanut sen enempää puhuakaan pitkiin aikoihin. Se siellä vain
vasussaan vikisi ja suutaan väänteli ja pillahti väliin kohti kurkkua
parkumaan. Kun kerran lähtivät, niin olisivat paremmin pitäneet
silmänsä auki.

Nyt ei ollut toivoa muusta kuin Yrjön äidistä. Mitä hän mahdollisesti
saisi aikaan.

Illalla maatapannessa Yrjö jutteli siitä äidilleen:

— Parasta olisi, kun lähtisit hakemaan meille pienen tytön,

tuollaisen vähän suuremman, joka jo juoksee ja osaa puhua, niin
että sen kanssa voi leikkiä. Mutta älä sinä mene Pietariin, vaan
jonnekin muuanne!

— Pitäisihän minun tässä koettaa — tuumaili äiti hymähtäen —

mutta ei sitä noin vaan kädenkäänteessä valmista saa sellaisissa
asioissa.

— Löysithän sinä minutkin. Ja ottaisit tuollaisen noin suuren — tai

ainakin noin — jolla ei ole isää eikä äitiä, eikä Maijaakaan.

Jaa-a. Sellaista ei voinut jättää ottamatta. Pojan ääni kävi ihan

kimakaksi myötätunnosta niin tuiki turvatonta olentoa ajatellessaan.
Mutta sitten hänen kasvonsa kirkastuivat hänen kuvitellessaan miten
erinomaisesti kaikki järjestyisi:

— Ja sinä tulisit hänen äidikseen ja isä hänen isäkseen ja Maija

hänen
Maijakseen!
 Niin, pitihän sitä ajatella. Ja päätettiin sanoa Maijallekin, että hän
torilla ja puodissa käydessään pitäisi varansa, jos hyvinkin sattuisi
tiellä vastaan tulemaan.

Mutta vaikkei äiti virunutkaan pitkällään lattialla eikä ryöminyt

vuoteitten alle eikä, sen pahempi, edes ampunut maaliin jousella tai
lätkäyttänyt kärpäsiä kuoliaaksi eureka-pyssyllä, oli hän sentään
hänen kaikkein paras ystävänsä. Entä isä? Isä tietysti myöskin.
Kaikkein paras. Isä kun joskus otti häntä kädestä ja vei hänet
Valleille, josta näkyi se konepaja ja satama lastaustavaraa täynnä ja
ulapalla upeita laivoja! Isä oli ystävä. Ei Väinö lähimainkaan ollut niin
hyvä ystävä, vaikka olikin melkein paras, eikä liioin Erik, eikä
Ainokaan, eikä Että eikä kukaan muu hänen tuttavistaan.

Poikia oli ja tyttöjä oli — oli somaa, että piti olla molempia lajia.
Herroja oli ja rouvia oli, mutta Maija ei ollut herra eikä rouva, hän oli
suuri tyttö. Ennen Yrjö oli luullut, ettei herrojen ja rouvien välillä ollut
muuta eroa kuin että herroilla oli sekä sääret että jalat, mutta rouvilla
vain jalat. Ei se tainnut niinkään olla. — Herroilla oli viikset ja rouvilla
ei. — Eroa siinä oli. Mutta ei siitä oikein viisastunut. Eikä Väinökään
siitä sen enempää tiennyt.

Yrjö oli kuitenkin huomannut, että tytöt olivat yhtä ja pojat toista.
Eivät he aina tahtoneet leikkiä samoja leikkejäkään. Mikä siinä lie
ollut.

— Onko sinusta hauska olla tyttö? — kysyi hän äidiltä.

— On kyllä — vastasi äiti.

— Mutta minusta on paljon hauskempi olla poika.

 — Tietysti — sanoi äiti. — Jokainen on mieluimmin sitä mikä hän
on, sillä hän sopii siihen parhaiten.

9.

Joulut! — Millaiset olivat ennen joulut! Silloin oli joulupukkikin vielä

elossa ja häneen uskottiin. Eikä ollut rikkiviisaita vanhempia
sisaruksiakaan, jotka olisivat tätä uskoa häirinneet. Ei. Joulupukki
saapui turkiksissa ja poronnahka-saappaissa ja suuri kelkka
perässään kuten piti. Hänellä oli valkopartaiset, ystävälliset kasvot ja
aina hän puhui samalla äänellä, joka vähän muistutti Lasse enoa.
Yrjö seisoi hänen edessään kuin kiinninaulattuna, kuin puusta
pudonneena, silmät selällään. Sitten hän näytti ukolle
hammasharjaansa, koska tämä sitä kysyi. — Oli — oli hän sitä
käyttänytkin — ei, ei aivan joka aamu — ja oli hän pitänyt hyllynsä
järjestyksessä, kuten isä vaati. Joka ilta hän sitä siivosi. — Hän otti
ukkoa kädestä ja vei sen, jännitetty ilme silmissään, omaan
huoneeseensa, jossa hän osoitti sille leikkikaluhyllynsä siinä
turvallisessa tietoisuudessa, että hän äidin kanssa yhdessä oli tänä
aamuna sen järjestänyt. Mutta eihän sitä silti tiennyt, hyväksyisikö
ukko sen aivan täydelleen. — Kaiken aikaa hän tuijotti ukon
kasvoihin. Ja jälestäpäin sateli kysymyksiä.

— Äiti, miksi hänen silmänsä olivat niin kummalliset? — Ja isä,

miksi eivät hänen huulensa liikkuneet, kun hän puhui?

Niin, tietysti oli niin — eihän joulu-ukko voinut olla kuin muut
ihmiset. Ei. Ei.
 Silloin oli myöskin joulukuusi sellainen kuin olla piti,
piparkakkuineen ja omenineen ja moninaisine koristuksineen, joita
oli valmistettu äidin kanssa pitkät ajat. Siinä kun kynttelit paloivat,
niin tiesi, että oli riemun päivä.

Sellaisten joulujen jälkeen pääsi satujen kertominen vauhtiinsa. Oli

tullut paljon uusia kirjoja jouluksi ja niistä riitti juttuamista. Ja kun
kerran alkuun oli päästy, niin ei tarinoista loppua tullut, sillä niitähän
alati syntyi uusia. Päivä niitä eloon herätteli ja yö samoin. Jokaisella
ihmisellä oli oma satunsa, jokaisella lapsellakin, jokaisella
linnunpojalla ja perhosella oli omansa, kun vain pääsi siitä selville. Ja
oma satu se sittenkin oli kaikista hauskin.

— Silloin on minullakin satuni, äiti!

— Tietysti, ja sinulla se vasta onkin!

Yrjö kipristi tapansa mukaan nenäänsä ihastuksesta ja heittäytyi

kaulaani:

— Kerrothan heti sen minulle, äiti, kerrothan!

Sitten hän istuutui polvelleni ja katsoi kasvoihini:

— No, äiti!

Mutta minä en voinut. Kuinka olisinkaan voinut noin suoraa päätä

sanoa hänelle sellaista, joka syöpyisi hänen tietoisuuteensa
ainiaaksi! Minun täytyi saada lykkäystä. Minun täytyi saada punnita,
mitä hänelle tahtoisin kertoa.

Meillä oli viheriä sohva isän huoneessa ja se on vieläkin meillä. Se

tuo mieleeni aina Yrjön, sillä siinä istuessamme aina ajelimme
satumaillemme.

Ja nyt lupasin hänelle, että ensi kerralla kun hän pyytäisi omaa
satuansa, kertoisin sen hänelle. Kuitenkin sillä ehdolla, että isäkin
silloin olisi kotona. Sillä emmehän hennoneet ilman häntä pitää niin
hauskaa.

Nyt oli lupaus annettu. Ja mieleni oli sen jälkeen sangen raskas.
Miten vaikea olikaan saada se hänelle sanotuksi! Miltä kannalta hän
sen ottaisi? Miten se häneen vaikuttaisi? Mutta oli miten oli. Sen
täytyi tapahtua. Poika oli nyt kuuden vuoden vanha ja aloittaisi pian
koulunsa. Milloin tahansa voisi joku hänen koulutovereistaan tai
muuten joku vieras lausua hänelle varomattoman tai pahansuovan
sanan, joka kaivautuisi hänen sieluunsa ja joka jäisi ainiaaksi häntä
haavoittamaan. Sitä paitsi hän ehkä vastakin tutkistelisi asiaa muilta
eikä isältään ja äidiltään. Ei, kyllä minä sen hänelle sanon. Ja
kukapa sitä paitsi tietää, vaikka tästä sukeutuisi uusi yhdysside
välillemme.

Näin koettaessani itseäni rohkaista pelkäsin kuitenkin lähenevää

hetkeä.

Ja se tuli pian.

— Nyt äiti — nyt on isäkin kotona —!

Ja hän hyppäsi tasajalkaa ilosta.

Niinpä hän sitten istui kuin istuikin polvellani, ja hetki oli tullut.
Isä istui vastapäätä odottaen hänkin ja nosti kehoittavasti päätään.
Mutta minä vaikenin ja tuijotin himmenevään tuleen.

— No, äiti?
 Isä iski silmää minulle. Tässä ei ollut enää valitsemisen varaa.

Silloin otin pojan käden omaani ja aloin:

— Oli kerran mies ja vaimo, joilla ei ollut yhtään lasta, ei poikaa

eikä tyttöä.

— Niin te! — sanoi Yrjö.

Ja vaimo välistä kuunteli, käsi korvan takana: Mikä siinä piipitti?

Se kuului vain niin kaukaa. Mutta mies sanoi: Eihän täällä ole
mitään. Varpunen kai istui hetkisen katolla. Mutta ei hän sinua
kutsunut.

Ja taas oli hiljaista.

Mutta vaimo sanoi jonkun ajan kuluttua:

— En jaksa enää kuunnella tätä äänettömyyttä. Tahdon matkustaa

kauas pois siihen suuntaan, josta piipitys kuuluu.

Ja he kokosivat tavaransa ja lähtivät vieraille maille.

Heidän sitten seisoessaan laivankannella ja tähystäessään merta

— kas! siinä hohtivat suuret, koreat, moniväriset täplät vedessä. Ne
laajenivat ja supistuivat lakkaamatta, Ja aina suuretessaan ne
kävivät värikkäämmäksi, ne helottivat aivan kuin sateenkaari olisi
suistunut alas kappaleiksi ja palat kääriytyneet kimmoisiksi palloiksi
ja pudonneet mereen. Ne liikkuivat alituiseen, avautuivat,
sulkeutuivat kuin suuret meren kukkaset, jotka hengittävät
auringonpaisteessa.

Silloin ilostui vaimo ja sanoi miehelleen:

 — Meri tervehtii meitä merkiksi siitä, että meillä tulee olemaan
onnekas retki.

Yrjö nyökkäsi päätään.

Heidän astuttuaan maihin illan tullen, syttyi taivaalla toinen valo

toisensa jälkeen ja mies sanoi:

— Luulenpa, että tähdet täällä ovat vieläkin suuremmat ja

kirkkaammat kuin kotona. Nekin tahtovat näyttää meille tien.

— Niin, minun luokseni! — sanoi poika, osoittaen sormella

itseänsä.

Heidän aamulla noustessaan paistoi aurinko yli valoisan maan,

joka oli kuin suuri puutarha, laajat pellot istutuksien keskellä. Siellä
oli hyvä jaloitella valkoisia teitä pitkin ja levähdellä metsiköissä. Ja he
puhelivat keskenään:

— Olemmeko kuulleet väärin? Eihän se piipitys voinut kuulua

täältä päin?

Koska he eivät heti voineet päästä siitä asiasta selville, lähtivät he

kiertämään maata nauttiakseen sen nähtävyyksistä.

Silloin saapuivat he toisen meren laitaan lännessä, jossa suuret

laineet vaahdoten ja jylisten vyöryivät hiekkarantaa kohti. Vuoksen
aikana ne lähestyivät semmoisella vauhdilla, että sai voimansa takaa
juosta niitä pakoon, jos keskipäivällä oli unohtunut liian kauas
näkinkenkiä poimimaan. Aaltojen taasen paetessa poispäin
illemmällä oli ranta vielä entistään rikkaampi näkinkengistä ja muista
meren jätteistä. He poimivat niitä kourallisen ja panivat ne pieneen
rasiaan. Sen he aikoivat viedä pienelle pojallensa. — Ja sinulla, Yrjö,
on ne samat näkinkengät siinä samassa rasiassa vieläkin
leikkikaluhyllylläsi, vaikket koskaan ole tiennyt mistä ne ovat kotoisin.

Poika katsoi suurin silmin vuorotellen meihin molempiin, mutta

minä olin jo päässyt niin kertomisen vauhtiin, etten enää
muistanutkaan pelkoani enkä malttanut siihen kohtaan sen
kauemmaksi pysähtyä.

— Sitten he matkustivat pienen, vanhan kaupungin ohi, jonka

ulkopuolella oli laaja suo. Se oli täynnään haikaroita, jotka nostivat
hitaasti koipiansa hakien sammakoita savesta. Se maa on
haikaroitten maa! Siellä seisoi iso haikara yhdellä jalallaan, koskei se
enää viitsinyt etsiä sammakoita, vaan piti parempana hautoa
mielessään maailman tapahtumia ja koettaa ohjata asiat niin, että
kävisi kaikille hyvin.

— Ei täälläpäin! Ei täälläpäin! huusi hän.

Ja kaikki haikarat nostivat samassa toisen jalkansa allensa ja

huusivat yhteen ääneen:

— Ei täälläpäin! Ei täälläpäin!

— Tomppelit — sanoi isä — sen tiesimme ilmankin.

Ja kuinka olikaan, tulivat he takaisin samaan kaupunkiin, josta

olivat länsimerelle lähteneet.

Siellä risteilivät raitiovaunut sikin sokin, kellot soivat, ajoneuvot

kolisivat ja ihmiset juoksivat mikä sinne ja mikä tänne. Siellä oli
sellainen melske, että tuskin kuuli toinen toisensa ääntä.
 Siellä he eräänä kauniina päivänä näkivät ikkunassa pienen pojan,
joka oli aivan yksin koko avarassa maailmassa.

— Aivan kuin sorsanpoika kesällä — keskeytti Yrjö — muistatko

äiti? Istuimme juuri rannalla — niin pam! — ja sorsa kuoli — ja sinne
jäi poikanen aivan yksin kaislikkoon. Se oli sitten niin hiljaa, ettei sitä
näkynytkään, kun se pelkäsi niin kauheasti. Mutta ajattele, äiti, jos
siinä tulikin toinen sorsa!

— Tietysti siinä tuli toinen sorsa ja otti sen pienen poikasen

hoitoonsa, niin ettei sen tarvinnut lainkaan enää pelätä. Ja he mennä
pyristivät yhdessä sitten tiehensä kaislikkoon ja olivat iloissaan.

— Niinkuin sinä ja minä!

— Aivan kuin sinä ja minä! Kas kun sinä osaat hyvin arvata!

Ja Yrjö nauroi, ja me puristimme nauraen toisiamme kaulasta.

Isä istui siinä tuolissaan ja loisti. Hänkin oli jo kokonaan

vapautunut.

— Ja mitenkä sitten kävi, äiti?

— Niin, entä sitten? — Kävi niin, että he pysähtyivät sen valkoisen

talon edustalle, jonka ikkunassa he olivat nähneet sen pienen pojan,
ja soittivat porraskäytävän ovikelloa. Eräässä huoneessa he sitten
löysivät hänet pöydän ääressä katselemassa kuvakirjaa. Kun hän
heidät näki, unohti hän kaiken muun ja he unohtivat myös kaiken
muun hänen tähtensä. Hän tuli heidän lapsekseen, ja he lähtivät
hänen kanssaan toiseen maahan. Ja heidän matkallansa paistoi
aurinko heille päivällä ja tähdet yöllä, ja meren kauniit värikkäät
kukkaset avautuivat heille toivottaen heille onnea.
 Ja kun he sitten saapuivat omaan maahansa, liputtivat kaikki laivat
satamassa ja kaikki ihmiset nauroivat. Ja kaikki toivottivat sen pojan
tervetulleeksi ja he toivoivat, että hän saisi prinsessan ja puolet
valtakunnasta, kuten käy saduissa.

Sellainen oli sinun satusi, Yrjö — ja se olikin hyvä, eikö ollut?

Oli. Yrjö oli täysin tyytyväinen, niin päivänselvä asia, ettei hänen
tarvinnut sitä ilmaistakaan. Hän luisui alas polveltani ja käyskenteli
tyytyväisenä ympäri, selkä suorana. Nähtävästi hän oli omissa
silmissään arvoltaan noussut. Ei voinutkaan jokainen kehua sellaisia
matkoja tehneensä. Eikä ollut jokaiselle niin ihmeellistä tapahtunut.
Hän lähestyi keinutuolia, pani sen kädellään käyntiin tarkkaavasti
seuraten sen liikuntoa ikäänkuin sitä tutkien, kapusi sitten siihen
istumaan, katsoi isään ja äitiin suurella, riemukkaalla katseella ja
sanoi:

Niin, mutta kyllä teillä olisi ikävä ellei minua olisi!

— Niinkö luulet? — huudahti isä vallattomasti! ilakoiden ja nosti

pojan olkapäilleen. Poika sätki ihastuksesta, ja kiljuen ja huutaen he
sitten juoksivat huoneitten läpi edestakaisin, kunnes kuulin pojan
putoavan kuin säkin viereisen huoneen sohvalle. Siinä he vielä
jatkoivat telmimistään. Mutta minä kohensin hiiliä takassa ja ajattelin,
että jos kävisi yhtä onnellisesti vastakin, kun tarvitsee niihin asioihin
kajota, niin ei ollut mitään hätää.

Vielä hän ei ymmärtänyt täydelleen mitä oli saanut tietää, mutta

aivan kylliksi sillä kertaa. Vähitellen hän saisi tietää enemmän.
Salakareja tulisi kyllä olemaan, siitä olin selvillä, mutta Jumalan kiitos
ei meidän tarvinnut selviytyä kuin päivästä kerrallaan. Pääasia oli,
että lapsuus- ja nuoruusmuistot pysyisivät puhtaina ja valoisina.
 Ja miksi ne eivät sellaisina pysyisi?

Kun sinä iltana autoin poikaa makuulle, piti hänen välttämättä tuiki
tarkoin saada tietää, minkälaiset olivat hänen mekkonsa ja
esiliinansa olleet tuona merkillisenä päivänä, mitä kuvia hänellä oli
ollut kuvakirjassaan ja millä leikkikaluilla hän oli leikkinyt. Entisyys oli
kuin ruusunhohteessa ja ihmeellisempää kuin kaikki muu. Vihdoin
hän kiersi käsivartensa niskani ympäri ja likisti minua lujasti
rintaansa. Silloin päätimme keskenämme kuiskaten, että pitäisimme
oman satumme yhteisenä salaisuutenamme, vain meidän kolmen
salaisuutena. Kertokoot muut äidit lapsilleen — kertokoon Ainon ja
Erikin ja Etan äiti heille, minkälaista silloin oli ollut, kun he olivat
heidät löytäneet. Meidän satumme ei kuulunut heille, ei muille kuin
yksin meille.

— Mistähän Ainon ja Erikin äiti oli heidät löytänyt?

Niin. Se olisi heidän salaisuutensa, kuten meillä oli omamme.

Mutta mitä ikinä Yrjö vain tahtoo tietää itsestään, sen hän kysyköön
isältä tai äidiltä. Koetamme niin tarkkaan kuin suinkin muistaa kaikki,
silloin riittää puhumista vuosikausia. Niin kummallinen se asia oli.

Mutta vielä kuukausia, miltei vuosiakin senjälkeen kuiskasit illoin

joskus korvaani:

— Muistatko satuamme, äiti?

Vähitellen se kuitenkin näytti vaipuvan unhoon, ja kului monta

vuotta, ennenkuin kerran taas otit sen puheeksi.
 10.

Istuin lattialla Yrjön vuoteen ääressä ja nojasin päätäni hänen

pielukseensa. Vierelläni paloi spriilamppu, joka loi punertavan
hohteen matolle. Muuten oli huoneessa pimeä.

Hän nukkui, mutta puhui joskus kuumehoureissaan,

— Kiviä ja santaa — sanoi hän — pikkukiviä! Karistaisit pois

sannan, äiti! Miks' tässä on santaa? — Kiviä ja santaa. — Karista ne
pois, äiti!

Kavahdin pystyyn puolihorroksistani. Jo toista viikkoa oli hän

kuumeen noustessa puhunut sannasta ja pikkukivistä, mutta en
voinut siihen tottua. Sillä sehän oli kuin ennustus.

Mutta se ei saanut mitään merkitä, hänen täytyi tulla terveeksi.

Hoitaisin häntä yötä päivää enkä luopuisi hänestä mistään hinnasta.

En. En. En mistään hinnasta.

Nousin ja vedin lakanan hänen allansa suoraksi, niin ettei siihen

jäänyt pienintäkään poimua. Nostin sitten spriilampulla seisovan
kattilan kantta ja panin uuden kääreen hänen kaulalleen.
Puolinukuksissa hän vain hiukan räpäytteli silmiään.

Istuuduin taas vuoteen viereen, oikaisin jalkani ja nojasin pääni

pielukseen. Lamppu lauloi yksitoikkoista nuottiansa, pojan hengitys
kävi tasaisemmaksi, ja minä vaivuin vähitellen takaisin siihen
puolihorrokseen, jossa jo olin harhaillut monet yöt, unen ja
hereilläolon välimaille, pitäen huolta kääreitten muuttamisesta aina
puolen tunnin kuluttua. Isän oli tartunnan ja toimensa takia täytynyt
muuttaa kotoa pois, ja minä olin jäänyt palvelijain kanssa sairaan
luo. Mutta yksin hoidin häntä yötä ja päivää. Kestäisinkö ajan
pitkään? Kestäisin varmaan. En tahtonut hänen luokseen ketään
vierasta, itse halusin kamppailla tuon pitkän kamppailun
tulirokkokuumetta vastaan, joka oli niin tuimasti iskenyt kyntensä
häneen, mutta jonka olisi pakko väistyä.

Ja hän, miten kokonaan hän oli antautunut minulle! Miten

täynnänsä hän oli luottamusta ja miten iloinen heti kun tauti hellitti!
Tunsin samaa riemua saadessani häntä palvella kuin muinoin
ihmisvilinässä suuren kaupungin kaduilla. Tämä se kuitenkin oli
todellista ottelua ja todellista voimainponnistusta — josta vasta
kannattikin iloita.

Keittiön ovea raoitettiin ja Liisa, Maijan seuraaja, pisti päänsä

näkyviin. Hän tulla tassutti lattian yli paljain jaloin ja yönuttu
napitettuna rinnan yli ainoastaan yhdellä napilla.

— Ajattelin, että rouva tarvitsisi hiukan levähtää — sanoi hän

ystävällisesti.

— Kiitos, Liisa — mutta täytyy olla niin säntillinen kääreitä

muuttaessa. Ensi yönä niitä ehkei enää tarvitakaan, ja silloin saan
kyllä nukkua.

Mutta Liisa halusi nähtävästi tehdä valvomisajan rattoisammaksi

rouvalleen pitämällä seuraa ja istuutui toiselle puolen lampun.
Tuijotimme molemmat sen liekkiin.

Liisakin oli ennättänyt kotiutua talossa sen jälkeen kun Maija

vihdoin oli suostunut antamaan myönteisen vastauksen
kärsivällisesti odottavalle sulhaselleen, nautittuaan omasta
puolestaan — kuten hänen oli tapana sanoa — nuoruusvuotensa
rauhassa. Hän kuului niihin onnellisiin, joiden nuoruus kestää
neljäänkymmeneen tai kauemminkin, eikä hän huolinut sitä ennen
kultaista vapauttaan uhrata. Ei mar, sanoi Maija, sillä hän oli
länsisuomalainen. Hänellä oli ihailija nuoruuden vuosilta, joka palasi
jälleen tultuaan leskeksi, ja tällä oli nelivuotinen poikanenkin —
onneksi Maijan mielestä — ei siis tarvinnut silläkään vaivautua.
Kaikki oli valmista ja Maijasta tuli talonemäntä.

Mutta hänestä ei mielellään erottu. Häntä hyvästellessään Yrjö

riippui hänen kaulassaan, äiti pyyhki silmiään ja isä lahjoitti
täydellisen pöytäkaluston Arabian porsliinia.

Siinä istui nyt Liisa punamustassa alushameessaan. Hän tulisi

epäilemättä nauttimaan nuoruutensa päiviä vieläkin kauemmin kuin
Maija, sillä tuskin ilmestyisi kosijaa, joka häntä odottelisi. Hänellä oli
pääkappale huononpuoleinen, mutta sydän paikallaan. Ja koska me
tässä talossa panimme pääpainon viimeiseen, oli meidän välillemme
sukeutunut uusi ystävyys.

Hän vahti taukoamatta spriilampun liekkiä ikäänkuin olisi hänen

ollut hoidettava tulta hellan uunissa ja sanoi:

— Mitenkä tuo poika ihailee rouvaa!

— Mistä Liisa sen tietää?

— No se kun tulee tavantakaa keittiöön ihan vartavasten

kehuakseen rouvaa. Silloin se istuutuu pöydälle ikkunan eteen ja se
kun sitten panee omiaan! Väliin minun täytyy sille nauraa ihan
haletakseni päiväkausia perästäpäin, niin viisaasti se lapsi puhuu.
 — Mitä se sitten minusta sanoo?

— Tiedätkös Liisa — sanoo hän minulle — äiti on niin viisas että

hän tietää kaikki.

— Vai niin hän arvelee — virkoin hyvilläni.

Liisa oli lausunut sen niinkuin se ei olisi hänestäkään mahdotonta,

sillä hän kuului itse noihin sydämestään nöyriin.

— Niin hän sanoo — jatkoi Liisa. — Ja hän on niin toimelias, että

paljon toimeliaampi kuin muut rouvat. Mikään muu rouva ei ole kuin
hän.

Liisa oikein kehuu ylpeillen pojan puolesta.

— Niin sanovat kaikki lapset äidistään — puutuin välttäen

puheeseen, mutta ihastuneena poikani kiitoksista.

— Ja niin kaunis tukkakin hänellä on! — yltyy Liisa vielä

ylistämään — ei tuollainen kuin sinulla, Liisa — tuolla tavalla aina
pitkin poskia ja silmiä riippumassa.

Hän nauraa, nauraa sydämensä pohjasta siksi, että tuo viisas

lapsi hoksaa kaiken — hänenkin suorat ja pitkät hiustupsunsa, jotka
aina leyhyvät korvilla.

— Kyllä se näkee, millainen mikin on, — vahvistaa hän.

Eikä Liisan mieleen juolahdakaan, että hän voisi olla toisen

näköinen.

Hän jatkaa:
 — Ja näkisit hänen piironginlaatikkonsa — sanoo hän — siinä
hänellä on paidat tuossa ja sukat tuossa ja nenäliinat tuossa — eikä
kaikki sikin sokin niinkuin sinulla on, Liisa.

Häntä huvittavat nämä pojan puheet niin suuresti, että minun

täytyy häntä hillitä, jottei hän herättäisi nukkuvaa. Ja hän juttelee
edelleen:

— Mistä sinä minun laatikkoni tiedät? — kysyn minä. — Silloin hän

hyppää alas ja juoksee kamariin ja nykäisee jonkun laatikoistani auki
ja seisoo ja osoittaa sormellaan: — Tuossa on!

— Ja mitä sinä siihen arvelet, Liisa?

— Mitäs minä mitään — nauran vaan!

Ja hänen täytyy kumartua ja peittää kasvonsa käsiinsä, jottei

nauraisi ääneen.

Liisa punottaa hiusmartoa myöten antaen vihdoin kätensä vaipua

helmaansa ja katsahtaen tuohon älykkääseen lapseen, joka aina
kaikkea keksii. Minä annan hänelle kiitollisen silmäyksen hänen siinä
istuessaan turkkilaiseen tapaan lattialla, jalat ristissä ja paidan yli
vedetty yönuttu auenneena. Kiitollisena — hänen ihailunsa vuoksi —
sekä siitä, että hän aina niin uskollisesti kertoi minulle kaiken, minkä
Yrjö hänelle uskoi.

Mutta aika on kulunut, ja nostan kattilan kannen, niin että höyry

tupruaa ilmoille sen alta. Varovasti irroitan huivin pojan päästä,
asetan kuivaa pumpulia hänen poskelleen ja muutan kääreen. Hän
aukaisee silmänsä täysin heräämättä, kääntyy toiselle kyljellensä ja
nukahtaa uudestaan.
 — Lähdehän nyt Liisa nukkumaan! Saat valvoa hänen luonaan
ensi yön, jos haluat.

Hän sanoo hyvää yötä ja tassuttelee taas pois.

Mutta istun kauan hereilläni ajatellen, että se ihailu, josta hän oli
puhunut, oli saanut ensimmäisen iskunsa. Pojan usko
erehtymättömyyteeni oli saanut kolahduksen. Mutta täytyihän senkin
ajan kerran tulla, eikä se hituistakaan ollut häirinnyt hyvää
suhdettamme.

Olimme eräänä iltapuhteena isän huoneessa talvipäivän auringon

juuri laskiessa. Silmäimme edessä siinsi meren lahti ja sen toisella
puolella näkyi saha, ja sahan ikkunat hehkuivat laskevan auringon
valossa, niin että ne kaukaa hohtivat kuin tulitäplät. Ja miten olikaan,
niin alkoi väripilkku toisensa jälkeen tanssia seinällämme, ja Yrjö
katsahti ulos ja katsahti sisään ja ihastui ja ihmetteli.

— Äiti, mistä nuo koreat pilkut tulevat seinälle?

— Katsohan — aurinko paistaa saharakennuksen ikkunoihin, ja

me näemme heijastuksen seinällämme.

— Heijast —?

— Niin, heijastuksen — se ei ole mitään tavallista paistetta, vaan

ainoastaan kajastus — sahan ikkunoiden aikaansaama kajastus.

— Jaa mutta — sinun täytyy selittää se paremmin — tahdon tietää

oikein tarkkaan, miten se on.

— Tiedätkö — on niin pitkä aika siitä kun luin sellaisista — ja

sitäpaitsi olen käynyt niin hirvittävän vanhanaikaista koulua, ettei
siellä opetettukaan paljon mitään siitä, mitä usein näkee — niin että
sinun taitaa olla parempi kysyä sitä isältä, kun hän tulee kotiin. Hän
voi varmaan tarkemmin kuin minä selittää sinulle tuon kaiken.

Vastasin aivan huolettomasti, kuin olisi ollut kysymyksessä mitä

selvin asia, ja ihmettelin sanojeni aikaansaamaa vaikutusta. Poika
katsoi minua pitkään, pitempään kuin koskaan ennen. Hän mittaili
minua silmillänsä — ja sitten tuli miltei puolustelevalla äänensävyllä:

— No niin — eihän se kumma olekaan, ettet tiedä aivan yhtä

paljon kuin isä. — Olethan sinä paljon nuorempi.

Minun kävi häntä melkein sääli ja samalla itseäni. Olinko todellakin

ollut niin suuri hänen silmissänsä ja nyt romahtanut alas jalustaltani?

Mutta luontaisella ylevämielisyydellään, joka ei koskaan pettänyt,

ryhtyi hän minua lohduttelemaan selittämällä, että tietysti mummo,
joka oli isää paljon vanhempi, myöskin tiesi eniten, ja jos olisi
semmoisia, jotka olisivat vielä mummoakin vanhempia, niin niiden
viisaudella ei olisi rajojakaan.

— Mutta sinä, äiti — kuinka voisitkaan tietää niin paljon kuin

vanhat?

Ei, sehän oli mahdotonta, ja niin tyydyimme molemmat

kohtaloomme. Heitin menemään viimeisenkin repaleen entisestä
kaikkitietäväisyyteni komeudesta ehdottamalla, että ruvetaan me
kaksi oppimaan isältä ja mummolta ja tullaan siten koulutovereiksi ja
entistäänkin vielä paremmiksi ystäviksi.

Mutta siitä lähtien tiesi Yrjö, missä oli heikoin kohtani.

 Ainoastaan muutamia päiviä myöhemmin istuimme
ruokapöydässämme, isä ja minä innokkaasti jostakin keskustellen, ja
Yrjö itsekseen jotakin hautoen. — Olin kääntynyt isän puoleen ja olin
juuri jotakin hänelle esittämässä, kun poika minut keskeytti:

— Äiti, miksi pidetään valokuvauslevyjä vedessä?

— Enpä tiedä niin tarkalleen.

— Miksi niin sanot, äiti?

— Miten minun sitten olisi pitänyt sanoa?

— Miksi sanot, ettet tiedä sitä niin tarkalleen, kun et tiedä sitä
ollenkaan?

Olin pyörähtänyt ympäri ja purskahtanut nauruun:

— Ja mistä sinä niin varmaan päätät, etten tiedä sitä ollenkaan?

— Olisit sinä sen heti sanonut, jos olisit tiennyt.

Oliko hän ollut nenäkäs? Pois se, ei ensinkään — ääni ei sellaista

hipaissutkaan — hänhän oli vain lausunut ilmeisen totuuden.
Sanokoon vain vastakin yhtä peittelemättä ja yhtä hyväntuulisesti
mitä hän minusta ajattelee. Silloin ei ainakaan keskinäistä
luottamusta puuttuisi, ja se olisi tärkeintä.

Mutta havahdin näistä muistelmistani kuin unesta ja näin

spriilampun, vadin sen vieressä hauteineen, pojan vuoteen ja itseni
lattialla istumassa. Aamu jo sarasti, päivä pilkisti sisään uudinten
raosta ja ruokahuoneen kello löi kuusi.

Siis oli tämäkin yö kulunut loppuun.