The Perfect English Grammar

Workbook Simple Rules and Quizzes to

Master Today s English 1st Edition Lisa
Mclendon
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-perfect-english-grammar-workbook-simple-rules-a
nd-quizzes-to-master-today-s-english-1st-edition-lisa-mclendon/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Perfect English Grammar Workbook Simple Rules and

Quizzes to Master Today s English 1st Edition Lisa
Mclendon

https://textbookfull.com/product/the-perfect-english-grammar-
workbook-simple-rules-and-quizzes-to-master-today-s-english-1st-
edition-lisa-mclendon-2/

Understanding and Using English Grammar Workbook, Third

Edition Betty Schrampfer Azar

https://textbookfull.com/product/understanding-and-using-english-
grammar-workbook-third-edition-betty-schrampfer-azar/

Gwynne s Grammar The Ultimate Introduction to Grammar

and the Writing of Good English N.M. Gwynne

https://textbookfull.com/product/gwynne-s-grammar-the-ultimate-
introduction-to-grammar-and-the-writing-of-good-english-n-m-
gwynne/

The English Grammar Workbook for Adults A Self Study

Guide to Improve Functional Writing First Edition
Michael Digiacomo

https://textbookfull.com/product/the-english-grammar-workbook-
for-adults-a-self-study-guide-to-improve-functional-writing-
first-edition-michael-digiacomo/
Advanced English Grammar 1st Edition Wendy Wilson

https://textbookfull.com/product/advanced-english-grammar-1st-
edition-wendy-wilson/

Introducing English Grammar 3rd Edition Börjars

https://textbookfull.com/product/introducing-english-grammar-3rd-
edition-borjars/

The Oxford Handbook of English Grammar Bas Aarts

https://textbookfull.com/product/the-oxford-handbook-of-english-
grammar-bas-aarts/

Oxford English Grammar Course 8th Edition Michael Swan

https://textbookfull.com/product/oxford-english-grammar-
course-8th-edition-michael-swan/

Practice Makes Perfect English Conversation Premium

Fourth Edition Yates

https://textbookfull.com/product/practice-makes-perfect-english-
conversation-premium-fourth-edition-yates/
Copyright © 2017 Lisa McLendon

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or

transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, scanning or otherwise, except as permitted under Sections 107 or 108
of the 1976 United States Copyright Act, without the prior written permission of
the Publisher. Requests to the Publisher for permission should be addressed to the
Permissions Department, Zephyros Press, 918 Parker St, Suite A-12, Berkeley, CA
94710.

Limit of Liability/Disclaimer of Warranty: The Publisher and the author make no

representations or warranties with respect to the accuracy or completeness of the
contents of this work and specifically disclaim all warranties, including without
limitation warranties of fitness for a particular purpose. No warranty may be
created or extended by sales or promotional materials. The advice and strategies
contained herein may not be suitable for every situation. This work is sold with the
understanding that the publisher is not engaged in rendering medical, legal or
other professional advice or services. If professional assistance is required, the
services of a competent professional person should be sought. Neither the
Publisher nor the author shall be liable for damages arising herefrom. The fact that
an individual, organization or website is referred to in this work as a citation
and/or potential source of further information does not mean that the author or
the Publisher endorses the information the individual, organization or website may
provide or recommendations they/ it may make. Further, readers should be aware
that Internet websites listed in this work may have changed or disappeared
between when this work was written and when it is read.

For general information on our other products and services or to obtain technical
support, please contact our Customer Care Department within the U.S. at (866)
744-2665, or outside the U.S. at (510) 253-0500.

Zephyros Press publishes its books in a variety of electronic and print formats.
Some content that appears in print may not be available in electronic books, and
vice versa.

TRADEMARKS: Zephyros Press and the Zephyros Press logo are trademarks or
registered trademarks of Callisto Media Inc. and/or its affiliates, in the United
States and other countries, and may not be used without written permission. All
other trademarks are the property of their respective owners. Zephyros Press is
not associated with any product or vendor mentioned in this book.

ISBN: Print 978-1-62315-796-8 | eBook 978-1-62315-797-5

CONTENTS

Introduction

1.0
WHY WE NEED GRAMMAR

2.0
GRAMMAR AND COMPOSITION
2.1 General Writing Tips
2.2 Before You Begin
2.3 Starting to Write
2.4 Structure
2.5 Transitions
2.6 Common Pitfalls
2.7 Editing

3.0
PARTS OF SPEECH
4.0
SPELLING AND STYLE
4.1 How to Improve Your Spelling
4.2 Common Spelling Errors
4.3 Affixes and Common Spelling Rules
4.4 Contractions
4.5 Possessive Pitfalls
4.6 Dates and Times
4.7 Numbers

5.0
SENTENCE STRUCTURE
5.1 Subjects and Predicates
5.2 Subject-Verb Agreement
5.3 Objects
5.4 Clauses
5.5 Subordinators
5.6 Phrases
5.7 Complements
5.8 Misplaced Modifiers
5.9 Parallel Construction

6.0
VERBS
6.1 Conjugation
6.2 Person
6.3 Number
6.4 Aspect and Tense
6.5 Mood
6.6 Voice
6.7 Action Verbs and Linking Verbs
6.8 Modal Verbs
6.9 Consistent Tense and Sequence of Tenses
6.10 Phrasal Verbs
6.11 Verbals

7.0
DETERMINERS

8.0
NOUNS
8.1 Compound Nouns
8.2 Possessives
8.3 Collective Nouns
8.4 Count Nouns and Noncount Nouns
8.5 Definite and Indefinite Articles with Nouns
8.6 Plurals
8.7 Proper Nouns
8.8 “Verbing” Nouns

9.0
ABBREVIATIONS
9.1 Initialisms
9.2 Acronyms
9.3 Shortened and Clipped Forms
9.4 Portmanteaus
9.5 Pluralizing Abbreviations

10.0
PRONOUNS
10.1 Personal Pronouns
10.2 Subject and Object Pronouns
10.3 Possessives
10.4 Pronoun Agreement
10.5 Reflexive and Intensive Pronouns
10.6 Relative Pronouns
10.7 Demonstratives
10.8 Interrogative Pronouns
10.9 Indefinite Pronouns
10.10 Dummy Subjects

11.0
ADJECTIVES
11.1 Order of Adjectives
11.2 Comparatives and Superlatives
11.3 Proper Adjectives
11.4 Compound Adjectives
11.5 Indefinite Adjectives
11.6 Intensifiers

12.0
ADVERBS
12.1 Conjunctive Adverbs
12.2 Sentence Adverbs

13.0
PREPOSITIONS

14.0
CONJUNCTIONS
14.1 Coordinating Conjunctions
14.2 Correlative Conjunctions
14.3 Subordinating Conjunctions

15.0
INTERJECTIONS

16.0
PUNCTUATION
16.1 End-of-Sentence Punctuation
16.2 Joining Punctuation
16.3 Dividing Punctuation
16.4 All About Commas

17.0
USAGE AND STYLE TIPS
17.1 Word Usage
17.2 When Spell-Check Won’t Help
17.3 Grammar Conventions
17.4 Clichés and Wordiness
17.5 Grammar Myths

Glossary
Further Reading
Quiz Answer Keys
Practice Exercises and Quizzes
About the Author

COLOR KEY: ■ PRINCIPLES ■ COMPOSITION ■ STRUCTURE ■

WORDS ■ PUNCTUATION ■ USAGE AND STYLE
HOW TO USE THIS WORKBOOK ON AN EBOOK DEVICE
This workbook is meant to be interactive. If you’re reading this on a
touch-screen device, you can add notes to this ebook and highlight
text just like you would in a physical workbook.
Some sections will prompt you to write in answers or personal
responses. It’s easy—give it a try right here: ___________.
With your finger, tap and hold for a few moments on the line above.
Depending on the device you’re using, an icon such as a magnifying
glass will appear. Lift your finger and you’ll see an options menu.
Select “Note” to add and save your own text. When you’re done, an
icon or highlighted area will remain, which you can always return to
and tap if you want to reopen and read or edit your note.
The same tap-and-hold options menu offers “Highlight” or “Color,”
which you can select if you want to highlight a passage or “check” a
box. Experiment with it: By swiping your finger before releasing you
can select entire sentences or paragraphs. The options menu also
offers “Bookmark” for when you want quick access back to certain
pages.
This method is the same on nearly all touch-screen ebook devices,
but some have slight variations. If you’d like more information
specific to the device you’re holding in your hands, a quick online
search will yield best results.
INTRODUCTION

A
s a linguist, an editor, and now a teacher—and a person who has
loved words her whole life—I love taking language apart to see how
it works, playing with it, and seeing what I can do with it. I spent
years in graduate school studying Slavic languages and then more
years in journalism; now I teach news editing at a university. I’m a
total geek about grammar, and I’m not ashamed to admit it. But I’m
definitely not a “grammar cop.” I like the label grammar cheerleader
a lot better, because grammar is a remarkable thing and a great tool
for us, so we should give it a hearty hoorah from time to time.
Having worked in both academia and journalism, I approach
language from several points of view: scholar, writer, and reader. I
recognize that living languages change, so grammar advice from a
century or even a couple of decades ago may not still be applicable
today. But I also recognize that when you’re trying to communicate
clearly, with credibility and authority, there’s a set of current
standards you need to follow so that readers focus on what you’re
saying rather than how you’re saying it. (Anyone who’s ever made a
typo on the Internet understands this.)
Teaching has given me new insight on grammar, though: Many
people are apprehensive about writing and public speaking because
they’re not confident in their grammar skills. The fact that some
guidebooks are complicated or snobby doesn’t help. So I’ve made it
a priority to “demystify” grammar:
 It’s just a machine we all use already that occasionally has some
tricky parts. Once you learn the tricky parts, you can use that
machine like a pro.
A poster in my office reads, “Grammar is not a secret code.” It is
a code, sort of, but it’s certainly not a secret. Grammar is for
everyone, and everyone deserves to feel confident using it. The
bigger point is that I wrote this book not to scold, but to support. It’s
for writers who want to learn more about language and how to use
it according to current professional standards. Grammar doesn’t
have to be confusing and it doesn’t have to be technical. It does
take some practice—that’s what this book offers—and with practice,
you’ll be perfect.

How to Use This Book

This book is designed to quickly explain grammar rules and
guidelines and to give you practice with them. The individual topics
are sorted into seventeen chapters, which you don’t have to do in
order. In fact, you can skip around however you’d like. Search for
something specific or browse the table of contents to see what you
want to work on.
Each topic includes a brief explanation and a few examples, and
most have a practice exercise for you to try. At the end of each
chapter, there’s a quiz that covers material from the whole chapter.
The practice exercises and chapter quizzes are designed to make it
fast and easy for you to check your work—all the answers are
provided at the end of the book (here).
Grammar is a big, broad subject, and a book of this type can’t
cover it all. The topics in this book were chosen because they’re the
most common areas where people get confused or make mistakes.
For an easy-to-use reference guide, the original Perfect English
Grammar handbook is a great choice (this book was written as a
companion to it). For deeper or more comprehensive questions,
consult the “Further Reading” section here.
A note about “Muphry’s Law” (no, that’s not a typo): This “law”
states that any given piece of writing that attempts to offer language
advice or correct mistakes in language will itself contain an error.
Everything has been done to present you with a perfect book about
perfect grammar, but any time human beings are involved, there’s
the possibility for error. I offer apologies in advance if a mistake
slipped through.

What Does This Book Mean by “Perfect English

Grammar”?
You might have heard the saying “The perfect is the enemy of the
good,” meaning that if you fiddle with something too long to make it
“perfect,” you’ll either never get it done or make a mess of it in the
process. I like Vince Lombardi’s take better: “We are going to
relentlessly chase perfection, knowing full well we will not catch it …
because in the process we will catch excellence.”
Even if we hit only “excellent,” “perfect” grammar is a good
standard to aspire to—it opens doors for you academically and
professionally, and it helps you communicate your information and
ideas clearly. For the purposes of this book, I’m using a broader
definition of “grammar”: not just morphology and syntax, but all the
rules and guidelines that govern language use, including spelling,
punctuation, and usage. We have to understand the rules before we
know when and why to break them (yes, we do break them
sometimes). You won’t want to blindly follow rules, but instead use
them—or ignore them—to make your language clear and interesting.
The guidelines in this book reflect “standard American English”—
that is, the English that’s considered typical for an educated
professional, the English you’ll see in books and magazines, the
English you’ll hear on TV news and in the classroom. This doesn’t
mean that other ways of speaking and writing are bad or less valid—
they aren’t—it just means that if you’re writing and speaking
professionally, you’ll probably want to follow this standard to reach a
broad range of people and establish credibility with them.
One other twist: Because living languages change, “perfect
grammar” is going to be a moving target over the course of your life.
Once you have a solid grounding in the fundamental parts of the
language, though, you’ll be able to adjust easily and thoughtfully to
changes as they come.
L
anguage is a wonderful thing: It lets us communicate and inform,
entertain and enlighten. Grammar is what holds it all together and
helps it all make sense. Grammar grows and changes with language.
It bends to accommodate poets and philosophers and physicists.
Grammar wasn’t invented by a few lofty scholars to trip everyone
else up. The original speakers of language created grammar, bit by
bit, and the users of language, through the ages, have shaped and
altered it to meet our needs (and sometimes our whims). Just as
language is an integral part of our lives, grammar is, too.
But when grammar is ignored or confused, sentences come
crashing down, paragraphs collapse, and meaning gets lost.
Certainly sometimes people can figure out what you meant, even if
it’s not what you said, but other times your communication fails.
People are confused. They misunderstand. They get distracted.
You’re not deliberately wasting breath or ink or bytes, but if you’re
not being clear, you might as well be. And that’s why grammar is
important: It makes language work. Remember that we control
language—it doesn’t control us. Use grammar as your tool to control
language and make it work exactly how you want it to.
The good news is that you probably already know most of
English grammar. If you’re a native speaker of English, you’ve been
using grammar ever since you learned to talk. We all use it, every
time we speak or write, usually without even thinking about it. It’s
when we think about some parts of it that we start having doubts,
which is why we have books like this one.
“Good enough” is fine for text messages and website comments
and casual conversation. But if you’re speaking or writing
professionally, you want to give your teachers, bosses, clients,
colleagues, and potential audiences better than “good enough.”
Don’t all the people you communicate with deserve clear, clean,
meaningful language? Perfect grammar won’t give you something to
say, but it will help you say it in the best way possible.
A
lthough children pick up spoken language with ease, writing is a
different skill, one that must be learned. And we’re not just talking
about handwriting or typing, but composing sentences, paragraphs,
and narratives. The rules are different for writing. There are plenty
of constructions you can use in speech that won’t have the
“grammar police” breaking down your door and carting you away,
but when you write—if you want your ideas and information to be
taken seriously—you’ll want to avoid them.
This is a grammar workbook instead of a writing workbook, so
we’re not really going to focus on the details of writing essays,
reports, or research papers, but here are a few tips and some
practice exercises all about the elements of good composition.

2.1 General Writing Tips

Clean, clear grammar is the foundation for solid writing. No matter

how good your ideas are or how relevant your facts might be, if they
are presented in a confusing way, readers won’t understand them.
And if your content is presented through sloppy, scattered writing,
readers won’t take it seriously.
Writing is a craft. It takes work to get better, but with work you
will get better. A good way to improve your writing is to read good
examples of the kind of writing you’re working on, so you can get a
feel for how it’s supposed to look.
Writing is a process. Most people don’t just sit down and write
something straight through. Instead, take it one step at a time:
Think about your topic, gather information, organize your facts and
your thoughts, write, revise, think some more, write some more,
edit, and then format.
Different kinds of writing call for different styles. And “style”
means both word choice and sentence structure, as well as the
formatting, spelling, and punctuation choices in a document. For
example, journalism is written in a more conversational style, and it
usually follows Associated Press style. Academic writing is in a more
formal style and often follows American Psychological Association
(APA) or Modern Language Association (MLA) style.

2.2 Before You Begin

First, figure out what your goal is. That is, why are you writing? Are
you writing to inform? Enlighten? Persuade? Entertain? Explore?
Then, figure out what your point is. Are you writing a news story
about something that happened in your city? An analysis of imagery
in a novel? A summary of research findings? An argument for or
against a particular policy or viewpoint? Once you determine that,
stay focused.
Next, figure out who your audience is. Are you writing for the
general public? A scholarly audience? Children? Experts in a
particular field? Your peers? People whose first language is not
English? Your audience will determine how formal you want your
writing to be, what sort of vocabulary you will use, and how complex
your sentences and paragraphs will be.
Then, figure out what information you need to include and how
much detail you need to go into. Gather your facts and analyze
them. Always cite your sources!
Last, plan your composition. You don’t have to do a traditional
outline (though you may want to—lots of people find them helpful).
Some people write each piece of information on an index card or a
PowerPoint slide, to make it easy to put them in order and move
things around. Some people jot down a brief list of topics in the
order they want to write about them. There’s no one right way to
plan, but you should plan, so you know where you’re going and how
you’re getting there.

2.3 Starting to Write

You don’t have to start at the beginning, but you should at least
start by writing a summary sentence. Think of it as the “elevator
pitch” or the “headline” for what you’re writing: It sums up what the
point is and why your readers should care. If the rest of your plan
doesn’t match this summary, that’s a red flag. It means you’ll need
to figure out whether to change your point or change your
information.
The first paragraph is the entry into your composition. It needs to
be clear and engaging, and it also needs to give the reader an idea
of what’s to come. You want to be specific about what your topic is,
but don’t get bogged down in details in that first paragraph.
Some people write down the details first, then go back and write
the transitions and summaries. Others write everything in order. Find
what works for you, but when you’re ready to write, write. Write it
all down—you’ll revise it later. It’s much easier to change something
you’ve already written than to fill a blank page, so the sooner you
get rid of the blank page, the better.
If you get stuck, talk it through. Find someone you know who’s
written for the audience you’re writing for—or perhaps someone who
is a member of that audience—and tell them about what you’re
writing. Explain why you’re writing. Talk about the interesting things
you’ve learned. Listen to any questions they might have.

2.4 Structure

Probably the most straightforward and best-known composition

structure is introduction-body-conclusion. You can do this in five
paragraphs (an intro, three paragraphs of body, a conclusion) or five
pages or five chapters—give the readers an overview of your point,
describe and detail the ideas that make your point, then wrap it all
up with a summary. There’s no rule that says the body needs to
contain three supporting ideas instead of two or four or six, or that
you can’t add more sections, so you can adapt this structure to your
material.
There’s also no rule that says you have to stick with this structure
at all. Creative work may follow a much looser structure, journalism
a much tighter one. But no matter how you structure your
composition, here are a few things to remember:

■ Start with something good: You want to catch and hold the
reader’s attention. Be clear about what your point is and be as
interesting as you can be.
■ Stay focused on the point: Don’t wander off on a tangent that
doesn’t support or relate to your point. But, you might say, that
tangent is really interesting! If you find yourself saying that, think
about this: If it’s that interesting, why isn’t it your main point?
Maybe you need to revisit your plan (which is fine—writers do it
all the time).
■ Support your point with examples and facts. Even if you
are writing an opinion, having data or specific examples to back it
 up makes your argument stronger. And always credit your
sources.
■ Flow from one idea into the next, both logically and through
use of transitions. You want the reader to stay with you and
understand the progression of ideas and information.

2.5 Transitions

When you’re linking ideas together, transitions are what help you
lead the reader from one idea to the next. They make your writing
flow smoothly and allow the reader to follow your train of thought.
Transition words or phrases can begin a sentence to tie that idea
to the previous idea. Sometimes you might need a whole sentence
or even a whole (brief) paragraph to transition between ideas. The
important thing is not to swerve from one idea to the next without a
transition.
Transitions usually fall into one of these categories:

■ Addition or similarity: moreover, likewise, also, in addition, in

the same way, etc.
■ Contrast or opposition: conversely, although, but, despite,
nevertheless, etc.
■ Examples or emphasis: in fact, especially, in particular, for
instance, etc.
■ Results or effects: therefore, consequently, thus, as a result,
etc.
■ Time or sequence: first, second, third, etc.; before, after,
meanwhile, etc.
■ Conclusion or summary: finally, in conclusion, in summary, all
in all, etc.
 This is by no means an exhaustive list, but it gives you an idea of
what sorts of words and phrases work as transitions.

PRACTICE EXERCISE 2.5

TRANSITIONS
Think about the transition categories and then choose the
correct answer.
1. Which of these transitions sets up a contrast?
a. however
b. likewise
c. second
2. Which of these transitions sets up an example?
a. additionally
b. specifically
c. despite
3. Which of these transitions sets up an addition?
a. furthermore
b. although
c. due to
4. Which of these transitions sets up a result?
a. also
b. indeed
c. in effect
 5. Which of these transitions sets up a conclusion?
a. first
b. to sum up
c. on the other hand

KEY FOR PRACTICE EXERCISE 2.5

1. a
2. b
3. a
4. c
5. b

2.6 Common Pitfalls

No matter what you’re writing, or what structure you’re following,

you want to be aware of common writing pitfalls. We rarely say
never in language, but here are a few things it’s usually better to
avoid:

■ Wordiness: Why use five words when one would do? Excess
verbiage doesn’t make you sound smart, it just makes your
writing a slog to read. Too many words and not enough
substance will distract or bore readers, neither of which you
want.
■ Clichés: If something’s a cliché, it’s so well known that it’s lost
its “oomph.” You want your writing to be fresh and engaging, not
tired and dull. This doesn’t mean to never use clichés, but to stop
Another random document with
no related content on Scribd:
runojen syy kaikki tyyni. Lue jotakin muuta minulle, jotain vähän
iloisempaa."

Minä otin Lermontovin jälleen käsiini ja aloin sukkelaan selata

lehtiä edes takaisin. Mutta aina sain näkyviin sellaisia kappaleita,
jotka olisivat saattaneet uudestaan liikuttaa sairaan mieltä. Viimein
luin minä "Terekin lahjat".

"Kaunopuheista helyä!" sanoi sairas ystäväni koulumestarin

äänellä, "mutta on siinä sentään monta kaunistakin paikkaa. Minä
olen itse viime aikoina koettanut kirjoitella runomitalla ja alotin
runoelman, jolle aioin panna nimeksi 'Elämän kalkki', mutta ei siitä
tullut mitään. Me, ystäväni, saatamme tuntea samaan tapaan
runoilijain kanssa, mutta emme itse runoella. Vaan nyt minä olen
vähän väsyksissä ja koetan hiukan nukkua; etkö luule, että se olisi
hyvä? Onpa se kuitenkin ihana asia, se uni ja sitte unennäöt. Koko
meidän elämämme on pelkkää unta ja paras osa elämästä on uni ja
unennäöt."

"Entä runous sitte?" kysyin minä.

"Runous on itse uni, mutta paratiisillinen unennäkö."

Pasinkov sulki silmänsä.

Minä seisoin hetkisen hänen vuoteensa vieressä. En luullut hänen

nukkuvan niin pian, mutta vähitellen muuttuivat henkäykset yhtä
pitemmiksi ja tasaisemmiksi. Hiljaa poistuin minä huoneesta, menin
omaan huoneeseni ja heittäydyin pitkäkseni sohvalle.

Kauan pyöri ajatuksissani se, mitä nyt olin Pasinkovilta kuullut.

Koko joukko vanhoja muistoja palasi mieleeni ja kummastutti nyt
minua, mutta viimein minäkin nukuin.

Äkisti tunsin minä jonkun nykivän minua käsivarresta. Minä nousin

istumaan. Se oli Jelisei.

"Olkaa hyvä, tulkaa herran luo!" sanoi hän hätäisesti.

"Kuinka hän voi?"

"Hän hourailee."

"Houraileeko? Eikö hän ole ennen houraillut?"

"Ei, viime yönä ensi kerran, mutta nyt paljon kamalammin kuin
silloin."

Minä riensin Pasinkovin huoneesen. Hän ei maannut, vaan istui

vuoteellaan kumarruksissa eteen päin, leikitteli käsillään peitteen
päällä, hymyili ja puhui, puhui lakkaamatta niin heikolla ja
kaiuttomalla äänellä kuin tuulen suhina kaislikossa. Silmät hapuilivat
ympäri huonetta. Yölampun heikko valo, jota lattialla varjosti pystyyn
asetettu kirja, teki kattoon liikkumattoman valopaikan. Sairaan kasvot
näyttivät puolipimeässä vielä kalpeammilta kuin ennen.

Minä menin vuoteen viereen, puhuttelin häntä nimeltään, mutta en

saanut mitään vastausta. Minä kuuntelin tarkkaan hänen sekavaa
puhettansa. Hän haaveksi Siperiasta ja sen metsistä. Välistä tuli
järkevääkin ajatusta puheesen.

"Millaiset puut!" kuiskasi hän, "ylös taivaasen saakka!… Miten

paljo härmää niiden oksilla!… Hopea… Lunta… Tuossa on pikku
jälkiä… Tuo on jänis ja tuo valkoinen kärppä… Ei, isä se oli, joka
karkasi minun paperieni kanssa… Kas tuossa hän on… Ei, hän on
tuolla… Minun täytyy juosta jäljestä… Kuu paistaa niin, kirkkaasti…
Minun täytyy lähteä ja saada pois paperini… Ah, katsos pieni
kukka… Purppuran punainen pikku kukka… Tuollahan seisoo
Sofia… Kuules pikku kellojen helinää, pakanen se niin helisee… Ah,
ei, ne on noita tyhmiä tilhiä, jotka hyppivät ja visertelevät
pensaissa… Katsos vain kultakerttuja… Huh, miten on kylmä!…
Katsos, tuollahan on Asanov. Ai, hän onkin kanuuna, vaskinen
kanuuna, mutta lava on vihreä. Sentähden häntä juuri niin suuresti
suositaan… Oliko se lentotähti? Ei, se oli lentävä nuoli… Voi se
sattui minulle ihan kohti sydämmeen… Kuka sen ampui? Sinäkö,
pikku Sonja?"

Hän kumarsi päänsä alemmaksi ja alkoi mutista epäselviä sanoja.

Minä katsoin Jeliseitä. Hän seisoi, kädet seljän takana, ja katsoi
hyvin osanottavasti herraansa.

"Kuinka on, veli, onko sinusta tullut käytöllinen mies?" kysyi sairas
äkisti ja katsoi minuun niin selvästi ja ajattelevasti, että minä
tahtomattani säpsähdin ja yritin vastaamaan hänelle, mutta hän
jatkoi heti: "Minä, ystäväni, en ole tullut käytölliseksi mieheksi…
Minkäpä sille voi? Minä olen syntynyt haaveksijaksi…
Haaveksiminen, mielikuvitus… Mitä on mielikuvitus? Sohakevitsin
talonpoika [eräs henkilö Gogolin romaanissa: 'Kuolleet sielut'], se on
mielikuvitus… Voi voi!"

Pasinkov houraili lähelle aamua. Viimein hän rauhoittui, laski

päänsä tyynylle ja nukkui.

Minä palasin huoneeseni, kävin vuoteelle ja väsyneenä yön

valvonnasta ja levottomuudesta vaivuin minä heti raskaasen uneen.

Mutta taaskin minut herätti Jelisei.

 "Voi, pikku isä", sanoi hän vapisevalla äänellä, "näyttää siltä, kuin
Jakov Ivanits olisi juuri kuolemaisillaan."

Minä juoksin Pasinkovin luo.

Hän makasi ihan hiljaa ja liikahtamatta. Aamun harmaassa

hämärässä näytti hän jo nyt kuolleelta. Hän katsoi minuun ja tunsi
minut.

"Jää hyvästi!" kuiskasi hän, "minä tunnen kuolevani! Kerro

terveisiä
Sofialle!"

"Jakov!" huudahdin minä, "ei, Jakov, sinun pitää elää!"

"Ei, minä kuolen… Kas tässä, ota tämä muistoksi minulta."

Hän osoitti rintaansa.

"Mitä tämä on?" virkahti hän äkisti kovemmalla äänellä.

"Katsokaahan… meri… kultainen meri, siniset saaret,
marmoritemppeli, palmuja, suitsutusta…"

Hän vaikeni, ojensihe suoraksi.

Puolen tunnin kuluttua hän oli kuollut. Jelisei heittäytyi itkien

maahan vuoteen viereen. Minä suljin kuolleen ystäväni silmät.

Pieni silkkikotelo riippui hänellä kaulassa mustasta nauhasta. Minä

otin sen.

Kolmen päivän kuluttua hänet haudattiin. Jaloin ihmissydän, kuin

minä koskaan olin tuntenut, oli siten ainiaaksi peitetty haudan
syvyyteen. Minä itse ensimmäiseksi heitin kourallisen multaa hänen
tomunsa päälle.
VII.

Kolme vuotta oli kulunut.

Tärkeät asiat pakottivat minua matkustamaan Moskovaan, ja

sinne saavuttuani asetuin erääsen kaupungin etevimpään
ravintolaan.

Eräänä päivänä asteessani porstuan poikki satuin katsahtamaan

mustaan tauluun, jossa matkustavaisten nimet olivat kirjoitettuna, ja
olinpa silloin vähällä huudahtaa. Kahdennentoista numeron vieressä
oli liidulla hyvin selvään kirjoitettuna Sofia Nikolajevna Asanov.

Viime aikoina olin minä sattumalta saanut kuulla koko joukon

ikäviä asioita hänen miehestään. Hän oli alkanut juoda ja pelata, oli
menettänyt kaiken omaisuutensa ja eli yleensä hyvin huonosti.
Hänen vaimostaan sitä vastoin puhuttiin suurella kunnioituksella.

Minä en voinut lukea tuota lyhyttä uutista taululta, tuntematta

liikutusta. Sydämmeni sykki kovasti ja ammoin sitte kylmenneet
tunteet alkoivat ikään kuin uudestaan herätä elämään. Minä palasin
huoneeseni ja päätin niin pian kuin mahdollista käydä tervehtimässä
Sofia Nikolajevnaa.
 "Onhan siitä jo kauvan, kuin me erosimme", ajattelin, "luultavasti
hän jo on unhottanut kaikki, mitä silloin oli meidän välillämme."

Minä lähetin Jelisein, jonka olin Pasinkovin kuoleman jälkeen

ottanut omaan palvelukseeni, viemään hänelle nimikorttiani ja
kysymään, oliko hän kotona ja salliko hän minun tulla tervehtimään.

Muutaman silmänräpäyksen kuluttua palasi Jelisei ja ilmoitti Sofia

Nikolajevnan olevan kotona ja tahtovan ottaa vastaan minut.

Minä läksin heti.

Minun astuessani hänen huoneesensa seisoi hän keskellä lattiaa

ottamassa jäähyväisiä pitkäkasvuiselta, voimakasvartaloiselta
herralta.

"Kuten tahdotte", sanoi se herra karkealla ja kovalla äänellä,

"mutta hän ei suinkaan ole sellainen mies, joka ei tuottaisi mitään
vahinkoa. Hän on ihminen, joka ei ketään eikä mitään hyödytä, ja
hyvin järjestetyssä yhteiskunnassa on jokainen sellainen ihminen
vahingollinen, eittämättä vahingollinen olento."

Niin sanoen hän läksi.

Sofia Nikolajevna kääntyi minuun päin.

"Onpa siitä jo aikaa, kuin me viimeksi näimme toinen toisemme",

sanoi hän. "Olkaa hyvä, käykää istumaan."

Me istuuduimme.

Niinä parina minuuttina, jotka olivat kuluneet minun tulostani asti,

oli minulla ollut kylliksi tilaisuutta tarkemmin katsella Sofia
Nikolajevnaa. Nähdä pitkän ajan perästä kasvot, joiden joka piirre on
ollut niin rakas ja tuttu, tuntea ne piirteet eikä kuitenkaan oikein
tuntea niitä, ikään kuin entisen, vielä unhottumattoman kuvan sijaan
olisi tullut toinen, hyvin samankaltainen, mutta kuitenkin vieras kuva,
ja huomata silmänräpäyksessä kaikki nuo ajan hampaiden uudet
jäljet, eikö sellainen jälleen näkeminen herätä varsin suruisia
tunteita! Ja minä itse varmaankin olen yhtä paljon muuttunut,
ajattelee kukin itsekseen.

Muuten Sofia Nikolajevna ei suinkaan ollut vanhennut, mutta

silloin, kuin minä hänet viimeksi näin, hän oli äsken täyttänyt
kuusitoista vuotta ja siitä oli jo kulunut koko kymmenen vuotta.
Kasvojenpiirteet olivat tulleet säännöllisemmiksi ja ankarammiksi.
Kuten ennenkin näkyi niistä suoravaisuutta ja lujuutta, mutta entisen
levollisuuden sijassa oli nyt salaisen surun ja levottomuuden
merkkejä. Silmät olivat käyneet syvemmiksi ja mustemmiksi. Hän
alkoi olla äitinsä näköinen.

Sofia Nikolajevna alkoi puhelun.

"Me olemme molemmat paljon muuttuneet", sanoi hän. "Missä te

olette olleet koko tämän ajan?"

"Minä olen vaeltanut minkä missäkin, kaikkialla", vastasin minä.

"Ja oletteko te ainiaan oleskelleet maatilallanne?"

"Niin, enimmäkseen. Nytkin minä olen täällä ainoastaan

ohimatkalla."

"Entä vanhempanne?"
 "Äitini on kuollut, mutta isäni elää yhä vielä Pietarissa. Veljelläni on
paikka virastossa, ja Vanja asuu heidän tykönänsä."

"Ja puolisonne?"

"Miehenikö?" vastasi hän äkisti. "Hän on nykyään Etelä-Venäjällä

markkinamatkoilla. Kuten tiedätte, rakasti hän aina hevosia, ja on nyt
perustanut tammakartanon. Siihen hän nyt matkustelee ostamassa
hevosia."

Juuri silloin aukeni äkisti ovi ja huoneesen astui

kahdeksanvuotinen tyttö, kasvot pienet, kapeat ja elävät, silmät
suuret, tummanharmaat ja tukka kammattu kiinalaisten tapaan.
Nähtyään minut hän hiukan niiasi ja juoksi sitte Sofia Nikolajevnan
luo.

"Tässä saan esitellä pikku tyttäreni", sanoi Sofia Nikolajevna,

ottaen häntä kiinni pienestä, pyöreästä leuasta. "Hän ei tahtonut
mitenkään jäädä kotiin, vaan kiusautui väkisin mukaan."

Tyttönen katsoi minua suurilla, vilkkailla silmillään, sulkien ne

välistä puoleksi, ikäänkuin voidakseen paremmin tarkastaa minua.

"Eikö ole reipas pikku tyttö minulla?" jatkoi Sofia Nikolajevna. "Hän
ei pelkää mitään, ja hyvin sukkela hän on lukemaan, saatan minä
sanoa hänen kiitokseksensa."

"Mikä on tämän herran nimi?" kysyi tyttö hiljaa, äitiinsä nojaten.

Sofia Nikolajevna sanoi minun nimeni. Tyttönen katsoi minuun

taas.

"Ja mikä on teidän nimenne?" kysyin minä vuorostani.

 "Minun nimeni on Lydia", vastasi hän, katsoen minua suoraan
silmiin.

"Ja tietysti lellitellään hyvin pikku Lydiaa", sanoin minä leikillä.

"Kukapa minua lelliltelisi?" vastasi hän välinpitämättömästi.

"Kukako? arvattavasti kaikki, ensinnä vanhempanne."

Tyttönen katsoi vaiti äitiinsä.

"Minä arvelen", jatkoin minä, "että Konstantin Aleksandrits…"

"Tietysti", virkkoi Sofia Nikolajevna keskeyttäen ja hänen

tyttärensä yhä katsoi häneen tarkkaavasti, "mieheni tietysti rakastaa
suuresti lapsiansa."

Lydian pienet, järkevät kasvot värähtivät omituisesti vaikka hyvin

nopeasti. Hän käänsi katseensa alas päin ja hymy leikitteli hänen
pienillä huulillansa.

"Sanokaas", virkkoi Sofia Nikolajevna äkisti melkein yhteen

jatkoon edellisen puheensa kanssa, "oletteko täällä
asioimismatkalla?"

"Olen. Te ehkä olette myöskin?"

"Niin, olen minäkin. Mieheni poissa ollessa, arvaattehan, minun

tietysti täytyy hoitaa koko joukko asioita."

"Äiti!" virkkoi Lydia väliin.

"Mitä, lapseni?"
 "Ei, ei mitään, minä sanon sitte perästä päin."

Sofia Nikolajevna hymyili ja nykäytti olkapäitänsä.

Me olimme molemmat vaiti ja Lydia pani kätensä hyvin arvokkaasti

ristiin ryntäilleen.

"Sanokaas", alkoi Sofia Nikolajevna uudestaan, "minä muistan,

että teillä oli ystävä, mikä hänen nimensä nyt taas olikaan? Hän
näytti niin hyvältä ja ystävälliseltä ja aina hän tahtoi lukea meille
runoutta. Hän oli hyvin haaveksivan näköinen."

"Tarkoitatteko kaiketi Pasinkovia?"

"Niin, häntä juuri, Pasinkovia. Missä hän nyt on?"

"Hän on kuollut."

"Kuollutko, joko kuollut!" toisteli Sofia Nikolajevna hiljaa. "Ah,

vahinko, vahinko miestä."

"Olenko minä nähnyt häntä, äiti?" kysyi pikku tyttö hiljaa kuiskaten.

"Ei, et ole, Lydia. Ah, mikä vahinko", kertoi Sofia Nikolajevna vielä
kerran.

"Te surkuttelette hänen kuolemaansa nyt", aloin minä kehitellä

keskustelua, "mutta mitäpäs olisitte sanoneet, jos olisitte tunteneet
häntä siten, kuin minä tunsin. Mutta sallikaa minun kysyä, kuinka
tulitte nyt puhumaan hänestä?"

"Niin, enpä tiedä oikein itsekään." Sofia Nikolajevnan katse kääntyi

alas päin. "Lydia", sanoi hän, "mene opettajatätisi luo!"
 "Huudathan minua takaisin heti, kuin saan jälleen tulla?" pyysi
tyttö.

"Kyllä, kyllä minä huudan."

Tyttö meni. Sofia Nikolajevna käänsi katseensa kohti minua.

"Minä pyytäisin teitä kertomaan kaikki, mitä tiedätte Pasinkovista."

Minä aloin kertoa. Lyhyin piirtein kuvasin minä ystäväni koko

elämän, koettaen tehdä niin tarkan kuvan, kuin suinkin osasin,
hänen sisällisesti olemuksestaan ja kerroin lopuksi meidän viimeisen
yhtymisemme ja hänen kuolemansa.

"Niin, sellainen hän oli", lausuin viimeksi, "se mies, joka nyt on
mennyt pois ilman kiitosta, huomiota ja ihmisten hyväksymistä! Ja
ehkäpä ei maksa vaivaakaan valitella tuota puutetta. Sillä mitäpä
merkitsee ihmisten kiitos? Mutta minusta tuntuu tuskalliselta, jopa
loukkaavaltakin, että sellaisen miehen, jolla on sydän niin täynnä
rakkautta ja hellyyttä, piti kuolla, saamatta kertaakaan maistaa
vastarakkauden autuutta, voimatta herättää hellää myötätuntoisuutta
yhdenkään naisen sydämmessä, joka olisi ollut kyllin arvokas
hänelle. Olkoonpa niinkin, että mies sellainen, kuin me muut, ei
myöskään saa maistaa tätä autuutta, hän ei sitä ansaitsekaan, mutta
Pasinkov! Ja enkö minä ole elämässäni tavannut monta sataa
miestä, joita ei käy millään tavalla verrata häneen, mutta joita
kuitenkin nuoret, jalot naiset ovat rakastaneet! Täytyykö viimeinkin
uskoa, että muutamia vikoja, esimerkiksi itserakkautta tai
kevytmielisyyttä, täytyy välttämättä olla miehessä, ennenkuin nainen
voi kiinnittää sydämmensä häneen? Taikka pelkääkö rakkaus
täydellisyyttä, minä tarkoitan: inhimillistä, täällä maan päällä
mahdollista täydellisyyttä, katsooko se sitä vieraaksi ja
vaaralliseksi?"

Sofia Nikolajevna kuunteli minua loppuun asti, kääntämättä

ankaraa, tutkivaa katsettansa pois minusta. Hänen huulensa olivat
kovasti yhteen puristetut ja välistä rypisti hän hiukan kulmiansa.

"Minkä tähden oletatte", sanoi hän, oltuaan hetkisen vaiti, "ett'ei

kukaan nainen rakastanut, teidän ystäväänne?"

"Sentähden, että minä sen tiedän, että minä tiedän sen ihan
varmaan."

Sofia Nikolajevna aikoi sanoa jotakin, mutta pysyi vaiti. Hän näytti
taistelevan sisällistä taistelua itsensä kanssa.

"Ja kuitenkin olette siinä luulossanne väärässä", sanoi hän

viimein. "Minä tunnen nuoren naisen, joka sydämmestään rakasti
teidän ystävävainajatanne ja rakastaa häntä vieläkin, ja hänen
kuolemansa sanoma koskee häneen kovasti."

"Sallikaa minun kysyä, kuka se nainen on?"

"Se on minun sisareni, Varja."

"Varvara Nikolajevna!" ihmettelin minä.

"Hän juuri."

"Kuinka se on mahdollista? Varvara Nikolajevna, joka…"

"Minä sanon loppuun teidän ajatuksenne", jatkoi Sofia

Nikolajevna, "hän teidän mielestänne kylmä, välinpitämätön, säveä
olento, hän rakasti teidän ystäväänne. Juuri sentähden hän ei ole
mennyt naimisiin eikä myöskään koskaan mene. Tähän hetkeen asti
ei ole kukaan muu kuin minä tiennyt hänen salaisuuttansa. Varja
ennemmin kuolisi kuin itse puhuisi sitä kellekään. Meidän
perheessämme osataan olla vaiti ja kärsiä."

Minä katsoin kauan ja tutkivasti Sofia Nikolajevnaa. Viimeisten

sanojensa katkeralla ääntämisellä oli hän itse tahtomattaan ilmaissut
tuskallisen salaisuuden.

"Teidän sananne kummastuttavat minua hyvin", sanoin minä

viimein, "mutta tietäkääs, Sofia Nikolajevna, jos en pelkäisi
johdattavani teille mieleen ikäviä muistoja, voisin minäkin vuorostani
saada teidät yhtä suuresti kummastumaan."

"Minä en käsitä teitä", vastasi hän hitaasti ja nähtävän

levottomasti.

"Ei, te ette voikaan käsittää minun puhettani", sanoin minä,

nousten ylös, "ja minä pyydän sen tähden saada suullisen selityksen
sijasta lähettää teille yhden ainoan pikku kotelon."

"Mutta mitä oikeastaan tarkoitatte?" kysyi hän.

"Älkää olko levoton, Sofia Nikolajevna, en minä itseäni tarkoita."

Minä kumarsin jäähyväisiksi ja palasin huoneeseni, otin käsille sen

pienen silkkikotelon, jonka olin ottanut Pasinkovilta hänen
kuolinvuoteellaan, ja lähetin sen Sofia Nikolajevnalle ynnä
seuraavan kirjeen:

"Tätä koteloa kantoi ystävävainajani lakkaamatta ja vasta

kuolinhetkenään pyysi hän minua ottamaan sitä haltuuni. Siinä on
pieni kirje teiltä hänelle, sisällykseltään aivan mitätön, kuten itse
huomaatte, jos viitsitte lukea sen. Hän kantoi sitä siitä syystä, että
hän rakasti teitä sydämmestänsä. Vasta kuolemansa edellisenä
iltana hän minulle ilmaisi elämänsä salaisuuden. Ja miksikä ette nyt,
kun hän on kuollut, tekin saattaisi saada tietää, että hänenkin
sydämmensä oli teidän omanne."

Hetkisen kuluttua toi Jelisei takaisin kotelon.

"Eikö hän käskenyt sinua mitään sanomaan minulle?" kysyin minä.

"Ei, ei mitään."

Minä olin vähän aikaa vaiti.

"Lukiko hän minun kirjeeni?"

"Kyllä kaiketi hän on lukenut. Kammarineitsyt otti sen minulta ja

antoi hänelle."

"Luopääsemätön!" ajattelin minä itsekseni ja samassa johtuivat

mieleeni
Pasinkovin viimeiset sanat hänestä.

"Vai niin, no, sitte ei ole muuta tällä kertaa; saat mennä nyt."

Mutta Jelisei ei mennyt, vaan seisoi paikoillaan ja hymyili erittäin

omituisella tavalla.

"Eräs tyttö on tullut tapaamaan teitä", alkoi hän.

"Mikä tyttö?"

Jelisei oli vaiti. Viimein hän sanoi:

 "Eikö herra vainaja mitään puhunut teille eräästä tytöstä?"

"Ei, mitä sinä nyt lörpöttelet?"

"Kun herra vainaja oli Novgorodissa", jatkoi Jelisei, nojaten toisella

kädellään ovenpieleen, "tutustui hän, jos niin saan sanoa, erääsen
tyttöön. Se sama tyttö se nyt tahtoisi päästä teidän puheillenne.
Muutama päivä sitte tapasin minä hänet kadulla ja sanoin hänelle:
'Tule sinä vain; jos herra sallii, kyllä minä päästän sinut sisään'."

"Tietysti minä otan hänet vastaan, pyydä häntä tulemaan sisään.

Mutta, maltahan vielä, millainen tyttö se on?"

"Yksinkertainen, köyhä tyttö, käsityöläisen tytär, venäläinen

tietysti."

"Luuletko Jakov Ivanitsin olleen rakastuneen häneen millään

tavalla?"

"Kyllä hän piti hänestä aina. Ja tyttö, niin, kun hän sai tietää, että
herra oli kuollut, oli hän joutua surusta aivan mielettömäksi. Muuten
ei ole mitään sanottavaa hänestä. Hyvä ja kelpo tyttö hän on."

"Pyydä häntä sisään."

Jelisei meni ja palasi heti takaisin, seurassaan nuori tyttö, yllä

kirjava karttuunileninki ja suuri tummavärinen huivi, joka puoleksi
peitti hänen kasvonsa ja ulottui alas aina vyötäisiin asti. Nähtyään
minut kainostui hän ja yritti peräytymään.

"Kas niin, menkää sisään, älkää peljätkö!" sanoi Jelisei.

Minä menin vastaan ja otin häntä kädestä tervehdykseksi.

 "Mikä teidän nimenne on?" kysyin minä.

"Maria", vastasi hän hiljaa ja katsoi minuun arasti.

Hän näytti olevan kahden- ja kolmen kolmatta välillä. Pienet,

pyöreät kasvot olivat varsin tavalliset, mutta hyvin miellyttävät, silmät
pienet, siniset ja iho terve. Pienet kädet olivat hyvin kauniit ja ihan
puhtaat ja koko puku siisti ja kelvollinen.

"Olitteko tuttu Jakov Ivanitsin kanssa?" kysyin minä.

"Olin", sanoi hän, näpelöittäen huivinsa nurkkia, ja silmät

kyyneltyivät.

Minä pyysin häntä istumaan.

Enempää käskettämättä istahti hän teeskentelemättä tuolin

laidalle.
Minun viittauksestani jätti Jelisei meidät kahden kesken.

"Novgorodissako te tulitte tutuiksi?" jatkoin minä kyselemistäni.

"Niin", sanoi hän ja pisti molemmat kätensä huivin nurkkien alle.

"Vasta minä toissa päivänä sain Jelisei Timofejitsilta kuulla, että hän
on kuollut. Siperiaan lähtiessään lupasi Jakov Ivanits kirjoittaa
minulle ja kahdesti hän kirjoittikin, mutta ei sitte enää. Minä olisin
tahtonut matkustaa hänen luoksensa Siperiaan, mutta hän ei
tahtonut."

"Onko teillä sukulaisia Novgorodissa?"

"On."

"Asuitteko heidän luonansa?"

 "Minä asuin yhdessä äitini ja naidun sisareni kanssa. Mutta sitte
rupesi äitini minulle pahaksi ja sisarelleni alkoi asunto käydä
ahtaaksi, hänellä kun oli monta lasta: niinpä minun täytyi muuttaa
pois. Minä luotin, aina Jakov Pasinkoviin enkä toivonut mitään muuta
kuin saada katsella häntä. Hän oli aina niin hyvä ja ystävällinen
minua kohtaan. Kysykää Jelisei Timofejitsilta, hän kyllä tietää."

Tyttö oli hetkisen vaiti.

"Minulla on hänen kirjeensä kanssani", jatkoi hän, "niistä voitte

nähdä."

Hän otti muutamia kirjeitä taskustaan ja ojensi ne minulle.

"Olkaa hyvä, lukekaa."

Minä avasin yhden niistä ja tunsin heti Pasinkovin käsialan.

"Rakas pikku Maria!" oli siinä kirjoitettuna suurilla, selvillä

kirjaimilla. "Eilen nojasit pikku päätäsi minun päätäni vasten, ja kun
kysyin, miksi niin teit, vastasit sinä: minä tahdon kuulla, mitä te
ajattelette. Nyt minä sanon sinulle, mitä ajattelin. Minä ajattelin:
miten olisi hyvä, että Maria oppisi lukemaan ja kirjoittamaan! Silloin
sinä osaisit itse lukea tämänkin kirjeen."

Maria katsahti kirjettä.

"Sen hän kirjoitti minulle", sanoi hän "kun hän vielä oli
Novgorodissa ja ryhtyi opettamaan minua lukemaan ja kirjoittamaan.
Katsokaa toisiakin kirjeitä. On siellä niitä Siperiastakin. Olkaa hyvä ja
lukekaa ne."
 Minä luin kaikki kirjeet. Ne olivat kaikki kirjoitetut hyvin
ystävällisesti, jopa hellästikin. Ensimmäisessä Siperiasta lähetetyssä
kirjeessä nimitti Pasinkov Mariaa paraaksi ystäväkseen, lupasi
lähettää hänelle rahaa Siperian matkaa varten ja lopussa olivat
seuraavat rivit:

"Minä suutelon sinun sieviä pikku käsiäsi. Täällä ei ole

ainoatakaan tyttöä, jolla olisi sellaiset kädet kuin sinulla. Eivätkä he
ole sinun kaltaisiasi päänsäkään, vielä vähemmin sydämmensä
puolesta. Lue niitä kirjoja, jotka minä annoin sinulle ja muistele
välistä minua. Minä en unhota sinua. Sinä olet ainoa, ihan ainoa,
joka vähän pidät minusta. Sen tähden minäkin olen yksistään sinun
omasi!"

"Kyliä näen, että hän oli hyvin rakastunut teihin", sanoin minä
antaessani tytölle kirjeet takaisin.

"Niin, kyllä hän piti paljon minusta", vastasi Maria kainosti ja kätki
kirjeet huolellisesti taskuunsa, kyynelien sill'aikaa hiljaa juostessa
pitkin hänen poskiansa. "Minä luotin aina häneen. Jos Jumala olisi
antanut hänen elää, hän ei suinkaan olisi hyljännyt minua. Antakoon
Jumala hänelle ijankaikkisen autuuden taivaan valtakunnassa."

Hän pyyhki huivinsa nurkalla kyyneleet pois kasvoiltansa.

"Missä te nyt asutte?" kysyin minä.

"Nykyään minä asun täällä Moskovassa. Minä tulin tänne

palvelijaksi eräälle leskirouvalle, mutta olen nyt paikan puutteessa.
Minä kävin Jakov Ivanitsin tädin luona, mutta hän on itsekin hyvin
köyhä eikä voinut auttaa minua. Jakov Ivanits puhui usein teistä",
sanoi hän nousten ja syvään niiaten, "hän rakasti teitä ja muisteli
teitä usein. Kun tässä eräänä päivänä lapasin Jelisei Timofejitsin,
ajattelin minä: Mahdollisesti te ehkä autatte minua koska minulla nyt
ei ole paikkaa eikä turvaa."

"Sen minä tietysti teenkin, Maria… Suokaa anteeksi, mikä te olette

isänne nimeltä?"

"Petrovna", vastasi tyttö, maahan katsoen.

"Minä teen, mitä suinkin voin teidän avuksenne, Maria Petrovna",

jatkoin minä, "ikävä vain että minä olen täällä matkalla enkä tunne
täällä montakaan hyvää perhettä."

Maria huokasi.

"Jospa minä vain saisin paikan, millaisen hyvänsä. Minä en osaa

leikata, mutta ommella minä osaan mitä hyvänsä; voisin minä ottaa
lapsiakin hoitaakseni."

"Jospa minä voisin antaa hänelle vähän rahaa", ajattelin minä

itsekseni, "mutta mitenkähän se kävisi päinsä?"

"Kuulkaas, Maria Petrovna", aloin minä vähän neuvottomasti,

"minä pyydän, älkää pahastuko, mutta tiedättehän Pasinkovin omista
sanoista, mitenkä hyvät ystävät me olimme. Antakaa minun sen
tähden tarjota teille vain pieni, mitätön summa, ensimmäisiksi
tarpeiksi, kunnes saatte paikan."

Maria katsoi minuun kummastellen.

"Mitä te tarkoitatte?" kysyi hän hiljaa.

"Ettekö tarvitse vähän rahaa?" selitin minä.