Immediate Download More Studies in Ethnomethodology (Series in The Philosophy of The Social Sciences) All Chapters

More Studies in Ethnomethodology
(Series in the Philosophy of the Social

Sciences)
Go to download the full and correct content document:
https://ebookgrade.com/product/more-studies-in-ethnomethodology-series-in-the-phil
osophy-of-the-social-sciences/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Tourism Studies and the Social Sciences Andrew Holden
https://ebookgrade.com/product/tourism-studies-and-the-social-
sciences-andrew-holden/
ebookgrade.com
Multilevel Modeling (Quantitative Applications in the

Social Sciences)
https://ebookgrade.com/product/multilevel-modeling-quantitative-
applications-in-the-social-sciences/
ebookgrade.com
Research Methods in the Social Sciences 8th Edition
https://ebookgrade.com/product/research-methods-in-the-social-
sciences-8th-edition/
ebookgrade.com
Introduction to Models in the Social Sciences An
https://ebookgrade.com/product/introduction-to-models-in-the-social-
sciences-an/
ebookgrade.com
Logic in Philosophy of Science 1107110998 The
https://ebookgrade.com/product/logic-in-philosophy-of-
science-1107110998-the/
ebookgrade.com
Joy of Stats A Short Guide to Introductory Statistics in

the Social Sciences The
https://ebookgrade.com/product/joy-of-stats-a-short-guide-to-
introductory-statistics-in-the-social-sciences-the/
ebookgrade.com
Politics of Social Exclusion in India Democracy at the

Crossroae Advances in South Asian Studies) Harihar
Bhattacharyya The
https://ebookgrade.com/product/politics-of-social-exclusion-in-india-
democracy-at-the-crossroae-advances-in-south-asian-studies-harihar-
bhattacharyya-the/
ebookgrade.com
Case Studies in Social Work Practice
https://ebookgrade.com/product/case-studies-in-social-work-practice/
ebookgrade.com
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Kuningas
René'n tytär
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Kuningas René'n tytär

Lyrillinen drama yhdessä näytöksessä
Author: Henrik Hertz
Translator: J. Enlund
Release date: January 20, 2024 [eBook #72762]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS

RENÉ'N TYTÄR ***
KUNINGAS RENÉ'N TYTÄR
Lyyrillinen drama yhdessä näytöksessä
Kirj.
HENRIK HERTZ
Suomentanut
J. Enlund
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878.
Henkilöt:
Kuningas René, Provence'n kreivi.

Jolantha, hänen tyttärensä.
Tristan, Vaudemont'in kreivi.
Ritari Jauffred Orangelainen.
Ritari Almerik.
Ebn Jahia, maurilainen lääkäri.
Bertrand.
Martha, hänen vaimonsa.
Kreivi Tristanin seura.
Asia tapahtuu Provence'ssa eräässä Vaucluse'n laaksossa, ja

kestää jälestä puolenpäivää auringon laskuun asti.
Aika: 15:unen vuosisadan keskikohta.
Vasemmalla puolella (näytteliöistä katsoen) on soma

ykskerroksinen huoneus, jonka seiniä myöden kasvaa muratteja ja
ruusuja, ja akkunoissa on alaslasketut akkunapeitteet. Huoneuksen
ja lähimmän perä-alan välissä kasvitarhan osa, jossa runsas,
etelämainen kasvuisuus vihannoi; lähellä huoneusta muutamia
taatelipalmuja. Kasvitarhan takana jotenkin korkea, metsäpensaita
kasvava vuorenrinne, jossa on sala-ovi sammalien ja kivien peitossa,
joka tulee vaan silloin näkyviin, kuin se avataan. Vuorenrinteen takaa
näkyy vielä korkeampia, kaukaisempia vuoria.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
BERTRAND. Kohta sen jälkeen Ritari ALMERIK. Sitte MARTHA.
BERTRAND (tulee ulos huoneesta, puhuen hiljennetyllä äänellä

jollekulle sisäpuolella).
Ma kuulin kellon soivan. Kuninkaalta

Tuleepi sana.
(Alenee näyttämön poikki sala-ovelle ja avaa sen, tulee kohta

takaisin,
Almerik muassaan, mutta seisauttaa hänet oven suuhun.)
Herra Almerik!
Te? Teköhän se ootte? Vartokaa!
Hei, pysätkää! — Ei tänne pääse kenkään.
ALMERIK.
Mut minä pääsen.
BERTRAND (estää häntä tulemasta).

Herra ritari!
Todesti niin. Ei tänne pääse kenkään.
Te minut petitte kun soititten.
Kun merkin annoitte. Ma luulin teitä
Raouliks'.
ALMERIK.
Ei Raoul voi tulla. — Suo mun

Sanoa, Bertrand! Kuningas on minut
Lähettänyt. Kas, täss' on sormuksensa
Ja täss' on kirje, joku sana sullo.
BERTRAND.
Hänenkö sormuksensa? Näyttäkääs —

Niin oikein, sormus kuninkaan. Ja kirje —
Anteeksi suokaa, lukea mun täytyy.
(Lukee.)
Vakaasti luota ritar' Almerikiin,

"Ja tarpeelliset tiedot hälle anna."
— No, se on toista… älkää paheksiko!
Jos, herra, paikka tää on teille tuttu,
Niin tiedätten te: olla varovainen
Velvollisuuten' on.
ALMERIK (astuessaan esille Bertrandin kanssa).
Jos paikka tää

On mulle tultu? Ei, ei suinkaan. Opas,
Jon kuningas mun mukahani antoi,
Vuorille näille minut kaimas', saatti
Luo portin, joka rotkoin piiloss' on,
Toi myöten himmeätä käytävää,
Mi kalliohon kaivettuna on,
Luo oven tään; ja kummastuksella
Välissä vuorten, joita umpinaisiks'
Ma luulin, näen mä viljeltyä maata,
Näin kauniin kasvitarhan, huoneuksen —
Kuink' oivasti, kuink' ihanasti kaikk'
On laitettu! Ma aivan hämmästyn!
Sä selitäppä mulle pulma tää.
BERTRAND (pahaa varoen)
Siis kuningas René ei sanonut —
ALMERIK.
Ei, eihän mitäkään.
BERTRAND.
Sep' oli paha.

Sen ymmärrätte itse, että vielä
Vähemmin voitte multa odottaa…
ALMERIK.
Hei, oiva Bertrand! leikkiä sa puhut.
BERTRAND.
Ei, täyttä totta.
(Martha tulee ulos huoneuksesta.)
MARTHA (ovessa vielä).
Kenen kanssa puhut…

Vaan mitä näen mä! Herra Almerik!
BERTRAND (Marthalle).
Häll' ompi sormus kuninkaan, ja merkin

Hän tietää tänne päästäksensä, mut
Ei tiedä muuton mistäkään. Ei käy
Se päinsä — hänen täytyy poijes taas.
ALMERIK.
Pois? Kuningas kun minut lähettää?
BERTRAND.
Kuin sanoin.
MARTHA.
Bertrand, annas minä —

(Almerikille.) Mikäs
On asianne?
ALMERIK.
Tulen sanomaan,
Ett' tuokiossa tulee kuningas,
Ett' Ebn Jahia, lääkäri —
MARTHA.
Mä tiedän,
Tuo ylistetty maurilainen.
ALMERIK.
Tulee
Muassa kuninkaan: ja että teidän
Tuleepi muistaa, — juuri niin hän lausui —
Valmiina ett' on kaikki niinkuin lääkär'
On määrännyt.
BERTRAND.
No hyvä! Meihin voipi

Kuningas luottaa. Muuten Ebn Jahia
Ol' äsken tääll'.
MARTHA.
Eik' ole teille muuten

Kuningas mitään vihkaa antanut?
ALMERIK.
Häll' oli kiire, aivan liikutettu

Hän oli. Juur' ol' Ebn Jahia tullut,
Raoul on sairasna. Siis mua kutsui
Kuningas puheillensa kahden kesken.
"Ma uskon sua — lausui hän — ma luotan
Vait'-olohos. Sa seuraa johtajaa,
Jonk' annan oppaakses, ja toimita
Mun asian'."
MARTHA.
Ja siinä kaikki, mitä

Kuningas teille sanoi?
ALMERIK.
Siinä melkein.
Se, mitä lisäksi hän lausui, oli
Minusta hämärää. Hän viiväht' ensin,
Ja vitkan sitte sanoi: "muista tarkoin,
Uskollisuutehes ma luotan. Siellä,
Johonka sinut lähetän, sa kohtaat
Mun tyttäreni" — tähän juuri hänen
Puheensa katkaistiin ja kiiruin vaan hän
Kirjotti kirjeen, jonka teille toin,
Ja laski minut lähtemään.
MARTHA.
Kuink', kirjeen?
BERTRAND (muistuttaen mieleensä).
Niin kirjeen, kirjeen!

MARTHA (luettuansa kirjeen).
Kuinka saattaisimme
Epäillä? Kuninkaan käsialaa tää on.
BERTRAND.
Niin oikein, — kirjeen unhotin ma.
ALMERIK.
Siispä,
Kirjeestä näette kuninkahan tahdon,
Ett' tarpeelliset tiedot mulle suotte,
Tarpeelliset sit' enemmän, kun ompi
Poloisen ystävän Raoulin eestä
Mun tekeminen hänen virkatointaan,
Jok' aivan oudonlainen mulle on.
— Mist' tyttärestä puhui kuningas?
Margretha Englannissa on, Jolantha —
MARTHA.
On täällä.
ALMERIK.
On Espanjassa, sen tiedän.

Siell' on hän pienest' asti kasvatettu
Eräässä luostariss'.
BERTRAND.
Ei, herra, täällä
Jolantha elelee. Se ompi pulma,
'Kuin juuri sanoitten; ja kummanlainen.
Mut salassa maailman silmiltä
Kosk' on, ett' onkaan moista pulmaa, niin
Sen selitystä huolien odotamme.
ALMERIK.
Oi, kaikki kertokaa.
BERTRAND.
Niin teen, se kosk'

On tahto kuninkaan. — Kas, herra, hyvin
Kai muistatten te, että kuningas
René ja Vaudemont'in kreivi Anton
Kovassa ovat olleet riidassa
Lothringista.
ALMERIK.
Mä tiedän sen. Mut nyt

Tuo vanha riita on jo unhotettu.
Sovinnon johdosta, jonk' aikaan saatti
Burgnnd, se liitto tehtiin, että poika
Kreiv' Antonin — sen kaikki tietää — nai
René-kuuinkaan tyttären — ja juuri
Jolanthan. Näinpä sovittiin, kun tyttö
Ol' aivan pieni vielä.
BERTRAND.
Amen, niin
Tapahtukoon! — Siis, herra ritar', ehk
On sekin muistossanne, että vähän
Tuon sopimuksen jälkeen valkea
Pääs' irti linnassa. Yht'äkkiä
Se ilmi leimahti, ja sydän-yöllä.
Palossa tuossa kuninkahan tytär
Jolantha — vuoden vanha silloin — aivan
Vähältä oli, ett' ei palanut.
Ylt' ympär' pienokaisen kammion
Jo liekki oli levinnynnä. Tässä
Hädässä hirveässä tarjona
Ol' yksi keino vaan: hän ikkunasta
Pihalle lasketettiin, jossa vastaan
Patjoilla, peittehillä varoen
Hän otettiin. Hän hengiss' sieltä, pääsi.
Mut, paratkoon! — hän peljästyikö tulta,
Vai tuskansako hänen pudotessaan
Lie syynä ollut — vähä tämän jälkeen
Me huomasimme, että kadonnut
Hält' oli näkö.
ALMERIK.
Näkö kadonnut!
MARTHA.
Niin, ritari! Te tajuatte meidän

Tuskamme, isän epätoivon. Lapsi,
Noin kaunoinen, noin säyseä ja armas,
Kadottanunna näkönsä! Tuo toivo,
Mi hänen elämääns' ol' liittynyt,
Nyt tyhjiin rauenneena! Uudelleen
Taas riehumaan tuo vanha kova riita
Lothringista — ja uudistettuna
Kai vielä kovemmaksi entistänsä.
Sill' eihän suinkaan ollut Vaudemont
Itselleen valitseva miniää,
Jok' oli sokea. Hän saattoi, sen
Kyll' arvas', epäellä kuningasta
Petollisesta sovinnosta, väittää,
Ett' tyttö ol' jo ennen sokea.
ALMERIK.
Se Vaudemont'in kaltaist' ollut ois. —

Mut kuningas, hän kuinka tästä selkes'?
BERTRAND.
No, ensiksi hän piti salassa,

Ett' tyttö oli sokea, jot' ei
Yksvuotisesta kenkään juuri huoman;
Ja sitte tuotti hän Cordovasta
Tuon kuulun parantajan, Ebn Jahian,
Jon taito käypi melkein ilmiöisin.
Hän tuli, käytti keinoj' useoita.
Hän määräs' erityisen menetyksen
Käytettäväksi tytön kasvaessa.
Ja päätteheksi on hän tutkinut
Jolanthan syntyhetken tähtiä.
ALMERIK.
Ja niin?
BERTRAND.
Sen toivon antoi, että tyttö

Näentävoiman taasen saa, kun hän
Kuustoista vuott' on täyttänyt. Siks' on
Jo silmäin heikot hermot jällen saaneet
Sen voiman, jota ovat puuttuneet.
Kuustoista näinä päivinä hän täyttää.
Taas Ebn Jahia kuninkaan on luona.
Käytettäväksi lääkkeitä hän määrää, —
Mut mikä hyöty niistä on, en tiedä.
Hän sanoo: aika viel' ei ole tullut.
Jumala ties', se tulleneeko!
ALMERIK.
Mut
Jolantha, sokeudessaan kuink' on
Hän mielin?
MARTHA.
Hän ei arvaakaan, ett' on

Hän sokea.
ALMERIK.
Ei arvaa? Leikkiä
Te puhutten.
MARTHA.
Ei, herra ritari!

Sen heti nähdä saatte, että totta
Ma puhun. Mutta ennen sitä suokaa
Mun tarkoin painaa mielellenne, ett'
Ei sanaakaan, mi näkö-aistin kanssa
On yhteydessä tai siihen koskee,
Saa päästä hänen kuultens' suustanne.
Se jokaiselle tänne tulevalle
Ehdoksi pannaan. Mitäkään siis ette
Saa mainita, mit' ainoasti silmän
Näentävoimalla voi käsittää,
Ei päiväkullan kirkkautta, yön
Ei kuutamoa lempeätä, ei sen
Iloloita tähtiä. Ah, yö tuo synkkä,
Hän kussa vaeltaa, on tähditönnä.
ALMERIK.
Ja tuohon pakotitte itseänne?
BERTRAND.
Me tottuneet jo siihen oomme hänen

Lapsuudestansa asti, jolloin haitta
Ei suuri ollut, josko erhettyikin.
ALMERIK.
Mut miksi hält' on salattu, ett' on

Hän sokea, ja kenen määräyksest'?
MARTHA.
Tuot' emme tarkoin tiedä, kuninkaanko

Omasta määräyksestä, vai Ebn
Jahian neuvostako. Syy kai siihen
On tämä: hänen, niinkuin tiedätten,
On määrä kerran tulla kreivinkruunun
Osalliseksi. Iällä loistosa
On vastaisuus, jos kaikki onnistuu.
Peljätty ompi, että, jos hän tietäis'
Sokea olevansa, tavallansa
Merkitty virheell' ylen surkealla,
Syvästi vaikuttais' se hänen nuoreen
Miel'alahansa, nyreyttäis' sielun,
Ja riistäis' hältä luonteen tasaisuuden
Ja vilkkaan ilomielen, jotka ovat
Valt'istuimella paras kaunistus, —
Ja hänt' on koettu estää saamasta
Tuot' tietoa.
ALMERIK.
Ja tää siis syy on, miksi

Maailmasta ja kaikist' erillään
Hän elää, jotka saattaisivat hälle
Sen ilmottaa, mik' aisti hältä puuttuu?
BERTRAND.
Se syy on. Kenkään tätä laaksoa,

Vaucluse'n vuorten keskellä, ei tunne.
Sen tiedätten te, että kuninkaan
On suurin huvi puita istuttaa
Ja kasvatella kukkasia. Kaikki
Nyt pantiin täällä toimeen, niinkuin näette.
Tääll' yrttein, puiden kanssa kasvanut
Jolantha on ja joka paikan tuntee.
Tien, kumman vakavasti, omin päin
Hän osaa. Hänen kasvatuksestaan
On huolta pidetty. Hän kehrää, kutoo,
On moneen käsityöhön pystyvä,
Hän kasvitarhast' itse pitää huolen.
Siis on hän aina askareissa, aina
lloisna mielin. Joutohetkinä
Hän joko soittavi tai runoilee.
ALMERIK.
Vai runoilee?
BERTRAND.
Niin oikein. Kuningas

On itse trubadurin taitohon
Jolant' ohjaellut. Päässään värsyjä
Hän laatii, joit' ei minkään mestarinkaan
Ois tarvis hävetä.
ALMERIK.
No, tuon ma juuri
Voin käsittää. Mut ett'ei arvaakaan
Hän itse, että sokea hän on,
Sit' en mä usko; se on lumetta.
MARTHA.
Te siten puhutten, jonk' kaks on silmää

Johdattamassa joka askeltanne.
Ehdottomasti kohden joka ääntä,
Jonk' kuuletten, te luotte katsantonne.
Pimeydessäkin on luultu valo
Petostamassa valoon tottunutta.
— Ken sokea on synnyltään tai asti
Lapsuudestaan on ollut sokea,
Ei voi mun ymmärtääksen' käsittää,
Mitenkä toinen hänen vieressään
Voi nähdä. Mikä hänestä on näkö?
Mik' ymmärrys on hällä silmäin varsin
Kummallisesta voimasta? Sen, minkä
Helposti näöllä me astaitsemme,
Hän tuntehella huomaa, kuulennolla,
Kautt' ilman painon, jopa vähimmänkin,
Ja tuhansilla muilla keinoin, joit'
On työläs käsittää. — Sen saatte nähdä,
Kun tuokion Jolanthan seurass' ootte.
ALMERIK.
En kiellä, ett' tuot' ikävöin jo kovin.

— Mut yhtä seikkaa viel' en ymmärrä.
Pitääkö tätä laaksoa hän koko
Maailmana?
BERTRAND.
Eip' olekaan hän täällä

Niin ypö yksin, kuni luuletten.
Useinpa Sankta Claran luostarista
— Jok' on, kuin tietty, tuolla puolen vuorta —
Käy abbedissa tääll' ja jotkut nunnat.
Kuningas sallii jonkun vierahankin
Välisti käydä täällä katsomassa.
ALMERIK.
Jolantha siis ei kaipaa mitäkään?

On tyytyväinen, jokukin kun vaan
Käy joskus luonanne? Hän kaikesta
Maailman tavarasta, kaikesta
Sen komeudesta ei mitäkään
Siis tiedä? mitäkään ei kysy koskaan —?
MAHTUA.
No, herra ritari, ei hevin juur'

Voi tuohon vastata. Hän takanaan
Kentiesi pitää monta kysymystä.
Hän portin tietää laaksoss' olevan.
Hän kellon äänen kuulee, tulossa
Kun joku on. Hän silloin ilahtuu,
Hän odotellen hiljan kuuntelee.
Mut hän ei kysy koskaan, missä laakson
On portti, minne siitä pääsee. Mont'
On asiaa, sen tietää hän, joist' ei
Saa kysellä, vaan luottaa vanhempiin.
— Ja niinhän lastenkin on laita. Heille
Kun Jumalasta, hänen kaitselustaan,
Toisesta elämästä kerrotaan,
Niin huomatkaapas, kuinka ihmetellen
He kuuntelevat silmin ällistellen;
Mitenkä katsannossaan ilmestyypi
Epäilys hiljainen, ja mitenkä
Nyt vihdoin heltyneellä mielellä
He iloisena kuuntelevat sitä,
Mik' ymmärrykselle on tolkutonta.
Mut mailmakin Jolanthalle on pulma,
Hän jota useasti mietiskellee.
Vaan abbedissa taikka kuningas
Jos sanoo: "älä huoli lapsen'; tuota
Tajuamaan sa liian nuori oot;
Sä kerran kylki saat sen ymmärtää" —
Niin siivosti hän uskoo sen, eik' arvaa
Näentävoimaa hältä puuttuvan
Maailman tämän ymmärtämiseen,
Mi meille oikullinen on. — Lie, herra
Ritari, mahdollista, että mekin,
Kun toista elämätä aattelemme,
Sokeudessa kaikki vaellamme
Kuin hänkin, huomaamatta, että meiltä
Näentävoima puuttuu oikea,
Mut — uskomme on yössä tähtenämme.
ALMERIK.
Lienette oikeassa, oiva Martha!

Miss' on Jolantha nyt?
MARTHA.
Hän nukkuu.
ALMERIK.
Tät' aikaa? Nukkuu?
BERTRAND.
Tunnin päivääns' on jo kauan,

Neuvosta lääkärin, hän nukkunut.
En oikein tiedä, mitä siitä luulla.
Kun lääkär' muutamat on taiat tehnyt,
On sanat sanonut, niin hiljalleen
Jolantha vaipuu tainnoksiin. Sen jälkeen
Paneepi lääkär' hänen rinnallensa
Hijoiltun, kultaan vajotetun kiven,
Mun luullakseni joku talismani,
Pyhäinen amuletti. Vasta sitte,
Kun pois se taas on otettu, hän tointuu.
Mut, totta puhuin, mua huolettaa se.
ALMERIK.
No, voihan Ebn Jahian taitoon luottaa.

BERTRAND.
Huonosti laita muuten uisi.
(Kelloa kuulee soitettavan.)
MARTHA.
Bertrand,
Nyt soitetaan.
BERTRAM.
Se siis on kuningas.
(Menee ulos sala-ovesta.)
ALMERIK.
Kuningas käy kai usein täällä.
MARTHA.
Käy;
Alhaalla tuolla linnassaan kun on
Hän olojansa, käy hän täällä usein.
Välisti matkat pitkät, haitat muut.
Kuukausiin ovat häntä estäneet
Käymästä täällä.
ALMERIK.
Tietääkö Jolantha
Maan hallitsian hänen olevan?
MARTHA.
Hyv' oli, että mua muistutitte.

Ei, sitä hän ei tiedä. Isäkseen
Hän häntä nimittää, me toiset herra
Raimbaud'ksi; tämän niminen oi' yksi
Vanhemman ajan trubadureista.
ALMERIK.
Kuningas tulee.
TOINEN KOHTAUS.
KUNINGAS RENÉ, EBN JAHIA ja BERTRAND tulevat sisuun sala-

ovesta.
ALMERIK. MARTHA.
KUNINGAS.
Tässä, Marthaseni, Ma tuon nyt lääkärin. Hän kerran tääll' tänään

ollut jo, ma kuulin. Kuinka nyt käypi?
MARTHA.
Toivon mukaan tähän asti.
KUNINGAS.
Sä käskyt lääkärin kai muistat, etkä

Unohda mitään? Onko joka yönä
Jolantha maannut side silmillään?
MARTHA.
On oikein.
KUNINGAS (Ebn Jahialle).
Kyllä oli tuossa vastus.

Ei ole haittoihin hän tottunut.
Ol' onni, että pieni mehiläinen
Hänt' otsakulmaan pisti; tuosta syyn
Me saimme. Ah, tuo mehiläinen varmaan
Ol' erhettynyt! Kukastossa tässä,
Jolantha jossa viihtyvi ja kasvaa
Kuin taimet tuossa, viehättyi se näyn
Noin kauniin nähdessään, ja luuli ruusun
Helmassa tuudittavan itseään.
— Anteeksi suokaa! Synti ompi, että
Omasta lapsestani puhun noin. —
Nyt menkää! Tahdottenpa nähdä, mik'
On hyöty ollut taidostanne. Siis
Jolanthan luoksi. — Bertrand, Martha! Menkää
Te myös, jos apuanne tarvitais.
(Lääkäri ynnä Bertrand ja Martha menevät sisään huoneukseen.)
No, Almerik, mik' on sun mieles tästä

Erikko-laaksosesta rauhaisasta?
Vähäinen paratiisi, eiköhän?
ALMERIK.
Niin aivan.
KUNINGAS.
Oi, jos ois mun suotu täällä
Elellä, koota ympärillen' ne,
Ma joita lemmin — elää kaunoisuuden
Ja taiteen, tieteen etehen: kuink' oisin
Halulla luopunut Neapelista,
Lothringista ja riidast' ilkeästä
Tuon Vaudemont'in kanssa…
ALMERIK.
Mut tuo riita…

Sovittu ompi. Varrottenpa pian
Jo kreivi Tristania tänne. Sitte
Kai päättyy kaikki hyvin.
KUNINGAS.
Niin ma toivon.
Ja taannoin juur' tuo toivo vahvistui.
Puhuinko sulle, ett' Orange'n Jauffred
Alun luoman' oli äsken? Tristanin
On linnassa hän jonkun ajan ollut.
On runot aitoon, kielten soitteloon
Ja lauluun ollut häntä ohjaamassa.
Nuorella tuolla kreivill' on, hän sanoo,
Juur' aimo runolahja, tarkka tunto,
Valistunein on miel', ja älyisyyttä
Harvoisten ajatelmain juontehissa.
Mun eessän' Jauffred lauloi muutaman
Sirvente'n, jonka Tristan oli tehnyt;
Se oli jalo, täynnä ihanuutta
Ja miehekästä voimaa. Tuota sanon,
Vaikk' oli vastaan mua itseä
Se laadittu ja Lothringia koski,
Jot' anastaa hän himoitseepi. — Hiljaa!
Sisältä kuuluu puhe.
[Sirventes eli Sirvente on eräs provencelaiuen runoelma riidallista

laatua.]
(Menee huoneuksen puoleen ja katsoo ovesta, jota hän raottaa.)
Ebn Jahia
On herättänyt hänet… silmänsä
Hän avaa. Kuuleppas, nyt puhelee
Hän… juur' kuin unissaan, ja tarkoin Ebn
Jahia hänen silmiänsä katsoo.
Nyt laskee hänen rinnalleen hän taas
Tuon amuletin… nytpä uinahtuu
Hän jällen.
ALMERIK.
Sepä kumma!
KUNINGAS.
Niinpä, kumma! —
Avuja lääkärillä tällä on,
Joit' oikein kammoo. — Nyt hän tulee. Yksin
Sä jätä meidät.
(Almerikin lähtiessä huoneuksen taakse:)
Varros! Kotihin

Immediate Download More Studies in Ethnomethodology (Series in The Philosophy of The Social Sciences) All Chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Immediate Download More Studies in Ethnomethodology (Series in The Philosophy of The Social Sciences) All Chapters

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Immediate Download More Studies in Ethnomethodology (Series in The Philosophy of The Social Sciences) All Chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

More Studies in Ethnomethodology

(Series in the Philosophy of the Social

Tourism Studies and the Social Sciences Andrew Holden

Multilevel Modeling (Quantitative Applications in the

Research Methods in the Social Sciences 8th Edition

Introduction to Models in the Social Sciences An

Joy of Stats A Short Guide to Introductory Statistics in

Politics of Social Exclusion in India Democracy at the

Case Studies in Social Work Practice

Title: Kuningas René'n tytär

Author: Henrik Hertz

Release date: January 20, 2024 [eBook #72762]

Original publication: Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS

Lyyrillinen drama yhdessä näytöksessä

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878.

Kuningas René, Provence'n kreivi.

Asia tapahtuu Provence'ssa eräässä Vaucluse'n laaksossa, ja

Aika: 15:unen vuosisadan keskikohta.

Vasemmalla puolella (näytteliöistä katsoen) on soma

BERTRAND. Kohta sen jälkeen Ritari ALMERIK. Sitte MARTHA.

BERTRAND (tulee ulos huoneesta, puhuen hiljennetyllä äänellä

Ma kuulin kellon soivan. Kuninkaalta

(Alenee näyttämön poikki sala-ovelle ja avaa sen, tulee kohta

Mut minä pääsen.

BERTRAND (estää häntä tulemasta).

Ei Raoul voi tulla. — Suo mun

Hänenkö sormuksensa? Näyttäkääs —

Vakaasti luota ritar' Almerikiin,

ALMERIK (astuessaan esille Bertrandin kanssa).

Jos paikka tää

BERTRAND (pahaa varoen)

Siis kuningas René ei sanonut —

Ei, eihän mitäkään.

Sep' oli paha.

Hei, oiva Bertrand! leikkiä sa puhut.

(Martha tulee ulos huoneuksesta.)

MARTHA (ovessa vielä).

Kenen kanssa puhut…

Häll' ompi sormus kuninkaan, ja merkin

Pois? Kuningas kun minut lähettää?

Bertrand, annas minä —

No hyvä! Meihin voipi

Eik' ole teille muuten

Häll' oli kiire, aivan liikutettu

Ja siinä kaikki, mitä

BERTRAND (muistuttaen mieleensä).

Niin kirjeen, kirjeen!

Niin oikein, — kirjeen unhotin ma.

On Espanjassa, sen tiedän.

Oi, kaikki kertokaa.

Niin teen, se kosk'

Mä tiedän sen. Mut nyt

Niin, ritari! Te tajuatte meidän

Se Vaudemont'in kaltaist' ollut ois. —

No, ensiksi hän piti salassa,

Sen toivon antoi, että tyttö

Hän ei arvaakaan, ett' on