Burnt by The Sun: The Koreans of The Russian Far East Jon K Chang Download PDF

Full download test bank at ebook textbookfull.
com
Burnt by the Sun: The Koreans of
CLICK LINK TO DOWLOAD
https://textbookfull.com/product/burnt-by-
the-sun-the-koreans-of-the-russian-far-east-
jon-k-chang/
textbookfull
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
The Indies of the Setting Sun How Early Modern Spain

Mapped the Far East as the Transpacific West 1st
Edition Ricardo Padrón
https://textbookfull.com/product/the-indies-of-the-setting-sun-
how-early-modern-spain-mapped-the-far-east-as-the-transpacific-
west-1st-edition-ricardo-padron/
The Art of Strategy: Sun Tzu, Michael Porter, and

Beyond Hwy-Chang Moon
https://textbookfull.com/product/the-art-of-strategy-sun-tzu-
michael-porter-and-beyond-hwy-chang-moon/
Far East Down South Asians in the American South

Raymond A. Mohl
https://textbookfull.com/product/far-east-down-south-asians-in-
the-american-south-raymond-a-mohl/
Entangled Far Rights A Russian European Intellectual

Romance in the Twentieth Century Marlène Laruelle
https://textbookfull.com/product/entangled-far-rights-a-russian-
european-intellectual-romance-in-the-twentieth-century-marlene-
laruelle/
Solvation Dynamics A Notion of Charge Injection Chang Q
Sun
https://textbookfull.com/product/solvation-dynamics-a-notion-of-
charge-injection-chang-q-sun/
Explorers of the American East Mapping the World

Through Primary Documents Kelly K Chaves
https://textbookfull.com/product/explorers-of-the-american-east-
mapping-the-world-through-primary-documents-kelly-k-chaves/
The Rise and Fall of Russia s Far Eastern Republic 1905

1922 Nationalisms Imperialisms and Regionalisms in and
after the Russian Empire Ivan Sablin
https://textbookfull.com/product/the-rise-and-fall-of-russia-s-
far-eastern-republic-1905-1922-nationalisms-imperialisms-and-
regionalisms-in-and-after-the-russian-empire-ivan-sablin/
Electron and Phonon Spectrometrics 1st Edition Chang Q

Sun
https://textbookfull.com/product/electron-and-phonon-
spectrometrics-1st-edition-chang-q-sun/
Tomb Robberies at the End of the New Kingdom: The Fayum

Case—The Gurob Burnt Groups Reinterpreted Valentina
Gasperini
https://textbookfull.com/product/tomb-robberies-at-the-end-of-
the-new-kingdom-the-fayum-case-the-gurob-burnt-groups-
reinterpreted-valentina-gasperini/
BURNT BY THE SUN
Perspectives on the Global Past
Anand Yang and Kieko Matteson

SERIES EDITORS
Burnt by the Sun
The Koreans of the Russian Far East
Jon K. Chang
University of Hawai‘i Press

Honolulu
© 2016 University of Hawai‘i Press
All rights reserved
Printed in the United States of America
21 20 19 18 17 16 6 5 4 3 2 1
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Chang, Jon K., author.

Title: Burnt by the sun : the Koreans of the Russian Far East / Jon K. Chang.
Other titles: Perspectives on the global past.
Description: Honolulu : University of Hawai‘i Press, [2016] | Series: Perspectives
on the global past | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2015046032 | ISBN 9780824856786 cloth : alk. paper
Subjects: LCSH: Koreans–Russia (Federation)–Russian Far East–History. |
Political persecution–Russia (Federation)–Russian Far East–History–
20th century. | Forced migration–Russia (Federation)–Russian Far
East–History–20th century. | Russian Far East (Russia)–Politics and
government. | Russian Far East (Russia)–Ethnic relations. | Soviet Union–Politics
and government–1917-1936. | Soviet Union–Politics and government–1936-1953. |
Soviet Union–Ethnic relations.
Classification: LCC DK34.K67 C45 2016 | DDC 305.8957/0577–dc23 LC record
available at http:// lccn.loc.gov/2015046032
University of Hawai‘i Press books are printed on acid-free

paper and meet the guidelines for permanence and
durability of the Council on Library Resources.
Dedicato a John J. Stephan e Ronald Wixman e tutto quello che
vogliono fatti attraverso la perdita, dormire o entrambi.
Contents
Acknowledgments ix
1 Introduction 1
2 The RFE as a Frontier Melting Pot, 1863–1917 9
3 Intervention, 1918–1922 33
4 Korean Korenizatsiia and Its Socialist Construction 52
5 Koreans Becoming a Soviet People, 1923–1930 80
6 Security Concerns Trumping Korenizatsiia, 1931–1937 112
7 The Korean Deportation and Life in Central Asia,
1937–Early 1940s 151
8 Voices in the Field 180
9 Conclusion 186
Appendix: U.S. Intelligence Report regarding Khan Chan Gol

(OGPU) and Koreans in the OKDVA (Red Army of the RFE) 197
Notes 201
Glossary 247
Bibliography 251
Index 267
Acknowledgments
I would like to thank Dr. Peter Gatrell and Dr. Yoram Gorlizki for their
patience, thoughtfulness and guidance during my time at the University of
Manchester. I would also like to thank Drs. J. Otto Pohl, Ross King, John J.
Stephan, Bruce Elleman, Hiroaki Kuromiya, Sergei Kan, Walter Rich-
mond, Amir A. Khisamutdinov, German N. Kim, Geoffrey Swain, Tai
Chang, Edith Chen, Eunice Chen, Jae Hyung Park, Elena Yugai, Eric
Schmaltz, Spiros Tsoutsompis, the University of Hawai‘i’s bibliographer
Patricia Polansky, Mark Sylte, Jamie Bisher, D. Shin, Richmond Trotter,
Jon Basil Utley, Gloria Law, Ling Chang, Teddy M. L. Wong, Stanislav
and Nadezhda Pak and James Zobel of the MacArthur Archives. I am in-
debted to all of the aforementioned for their willingness to share infor
mation, discuss history and or support me in this long endeavor of research
and writing. I want to thank my guides and interpreters (Korean to Russian)
to the Soviet-Korean/Russian-Korean communities, Aleksandr Petrovich
Kim and Larisa Valentinovna Kim in Uzbekistan and Vadim Nikolaevich
Kan in Kyrgyzstan. Others who also helped are: Roman Kim, Kiyon
Park, Hyung Jin Shim, Katia Lim, Artur Dzhumabaev, Svetlana An and
Yura Ho. I am also indebted to Dr. Henry Chang who has guided me in
all of my academic pursuits and has ably translated “A Treatise on Peace in
East Asia” into English and my mother, Kit-Yung who has always supported
me. Ms. Nurilla Sharshekeeva and the English Department of AUCA
(American University of Central Asia) also deserve my gratitude for the two
wonderful years that I spent working in a Kyrgyz-Russian educational insti-
tution and the Russian lessons that they offered which helped me prepare
for this research project (2006–2007). The two years there (attending inter-
departmental meetings in Russian) and the additional years in Central Asia
conducting fieldwork and interviews w ere extremely useful in helping me to
reconstruct Soviet life (byt) while experiencing post-Soviet, Central Asian
life. I owe the governments of Kyrgyzstan and Uzbekistan my thanks and
deep appreciation for making my stays in their countries safe, hospitable
and warm (2006–2010, 2014). In conducting the fieldwork for this study,
there w ere many strong links and parallels between the Soviet-Korean
ix
e xperience (and post-Soviet Korean life in Russia and Central Asia) and the
experiences that I encountered among Asians in Latin America, specifically
in Buenos Aires, Argentina. I drew from my experiences in the barrio chino
on Arribeños street and the various barrios coreanos in Flores, el Once and
another Korean district west of la Boca to help me write this study. All of
them helped me to write about identity, culture(s), and finally, the most
important, a sense of agency allowing one to change and overcome any bar-
riers. Finally, I would like to thank my editors Masako Ikeda (University of
Hawai‘i Press) and Carolyn Ferrick (Westchester Publishing Services) for the
attention, care, and diligence in helping me to correct and prepare this book.
There are many other people that I should also thank. However, for the sake
of brevity, those persons and their acts of kindness will always evoke a smile
and an attitude of gratefulness from me.
x Acknowledgments
BURNT BY THE SUN
ONE
Introduction
Besides this, the Chinese and Koreans are industrious and steady
workers, which is not always the case with the Russians here. Then
there is the fact already alluded to, that the yellow men are clever
craftsmen . . . . That a Chinese businessman is everywhere the
successful rival of a Russian or a European is well known. And
these qualities, as the Russian writer Bolkhovitinov puts it, are
more dangerous than e ither the Chinese army or navy.
—Fridtjof Nansen, explorer, October 19141
I
n 1926, the Soviet Union listed among its population over 190 nation-
alities or socio-historical ethnic groups.2 The USSR contained large
numbers of groups considered to be “Western Europeans” such as Ger-
mans and Greeks and every variety of “Asians,” from Muslims, Christians,
and Jewish Asians in the Caucasus (Ingush, Georgians, and Mountain
Jews/Tats who spoke Persian) to Asians in the Russian Far East (RFE) lo-
cated thousands of miles away on the Soviet Union’s Pacific Coast.3 In the-
ory, the Soviet Union offered all nationalities within its borders, at least in
principle, cultural and territorial autonomy, education in their native lan-
guage, and other rights that constituted self-determination and individual
rights promising equality under Soviet law regardless of religion, national-
ity, place of origin, language, and other markers of identity.4 All of the
aforementioned rights were offered in an indigenization program called ko-
renizatsiia, which began in 1923 and ended for the Koreans with their de-
portation from the RFE in 1937.
Unfortunately, despite having been born in Russia or the Soviet Union,
the diaspora peoples such as Germans, Poles, Greeks, Koreans, Chinese
and Iranians were often seen as having homelands and political allegiances to
countries bearing their ethnonym, that is, ancestral homelands.5 This study
focuses on two primary questions and their arguments. The first is: “Why
were the Koreans of the Russian Far East viewed as a problematic or maligned
nationality during the Tsarist and Soviet periods?”6 The second question
addresses the implementation of socialism upon a multinational population
and consists of two parts. Therefore, “Was the Bolshevik government clouded
1
by its own Tsarist past (based on a colonial ideology of conquering lands,
resources, and natives) during the execution of Soviet socialism?” and, if so,
“How did t hese Tsarist continuities affect the implementation of Soviet
policy towards the Koreans?” After all, Lenin, Stalin, Trotsky, and other “Old
Bolsheviks” had come of age u nder the tsar as subjects of the Russian Empire.
This second question also examines the effects of Soviet nationalities policies
on the Chinese, German, Jewish, and Polish communities of the USSR.
Leading an underground group of revolutionaries is one t hing, but the
execution of a socialist system based on “actual and legal equality” to over
192 distinct nationalities speaking over three hundred different languages is
quite another. As this study w ill demonstrate, the Soviet Koreans partici-
pated vigorously in all of the major sociopolitical (and propaganda) cam-
paigns during korenizatsiia. Yet the charges of their being “alien,” more
suitable as laborers than as citizens, and inveterate agents/minions of the
Japanese empire never ceased—this, despite the fact that a significant number
of RFE Koreans had fought in e very Russian and Soviet war as conscripts
and officers since the First World War. Finally, perhaps the end result of
korenizatsiia and the Soviet nationalities policies was the division of the
USSR itself into more than sixteen different nation-states (after 1991), which
gave the new nation-states greater autonomy and civic freedoms than they
had possessed as constituent parts of the USSR. Closely related to the subject
of Soviet Korean history in the RFE are the discussion and problematiza-
tion of how historians within the field of Soviet/Russian history frame race,
ethnicity, and Soviet nationalities policies.
AFANASII A. KIM: BETWEEN A ROCK AND A HARD PLACE
Afanasii A. Kim’s life and his rise to the top of the Communist Party in the
Russian Far East mirrored the lofty dreams and ascent of other Koreans
during the korenizatsiia (indigenization) period of 1923 until the Korean
deportation. Kim r ose from life as a peasant farmer to become the highest-
ranking Soviet Korean cadre in the USSR. He went on to meet Vladimir
Lenin in 1921 and then was selected to give a rousing emotional speech
at the Seventeenth Congress of the CPSU in January 1934. There, Kim
pledged the loyalties of the Koreans of the Poset district to Soviet power.
Here is an excerpt from that speech: “We know that the task of Korean
kolkhoz peasants and Korean workers is to defend our red borders of the
Soviet Far East until our last drop of blood.”7
However, the life of Afanasii Arsenevich Kim would not follow the
typical trajectory of a g reat Soviet vozhd (leader) b
ecause his community
2 Chapter 1
was a diaspora p eople whose character and fidelity to the state w
ere contin-
ually subjected to trial by fire b ecause of the inherent weaknesses (and im-
purities) in Soviet socialism and its nationalities policies. In the 1930s, these
policies would promote and repress Soviet Koreans for the same inherent
traits; that is, some cadres would be picked for promotion, while others were
repressed for possessing similar qualities and characteristics. The Soviet ar-
chives and Krasnoe znamia bear out the fact that Afanasii Kim headed vari
ous campaigns and institutions such as the Politotdel that repressed Soviet
Koreans in large numbers during the Terror. This goes against the standard
reverential treatment of Kim’s life, work, and outstanding leadership.8
In November 1921, Afanasii Kim served as the translator for a Korean
delegation that met with Vladimir Lenin. Near the end of the meeting,
Lenin asked Kim, “Among Koreans, how many are there that can speak
Russian like you [as a native speaker of Russian]?” Kim answered, “More
than one thousand.” This was followed by a brief conversation about why there
had not been anything written on how the October Revolution had affected
such comrades as Kim and others like him in the East. Lenin’s final request
was to challenge Kim, “The next time that you come [to Moscow], please
bring such a book.” Afanasii promised that such a book would be written.9
As a Soviet cadre, Afanasii Kim’s duty was to serve both the CP and
the Korean community. However, his primary identification was as a social-
ist and an “internationalist.” Under his leadership, those elements in the
Korean community which w ere seen as too aggressive or too vigilant w ere
excised and repressed. In this study, we shall examine several instances of
such occurrence u nder Afanasii Kim’s direction. One example occurred on
November 19, 1928, when Kim was one of two Koreans who participated in
a Dalkraikom resolution that voted to eliminate the mood of protest engen-
dered by young Korean CP activists. These activists aggressively protested
the removal and resettlement of recent immigrant, landless, and non-citizen
Koreans in the Vladivostok okrug (region). In order to remove the “mood of
protest,” there were likely arrests of the young Korean activists.10 During
collectivization in 1929, it was claimed that 15 percent of the Korean farmers
were kulaks and should be repressed. Given the fact that the g reat majority
of Korean peasants w ere both poor and landless, a more plausible percentage
of Korean kulaks would have been from 1 to 3 percent. However, Kim as
the leader of the Korean community did not protest this, as he understood
that 15 percent was likely a quota (plan) derived by cadres who w ere his su-
periors in Dalkraikom or Moscow.11 Finally, in 1933, Kim became head of
the Politotdel, a section of the OGPU (political police) that was stationed in
rural collective farms in the Poset raion. Poset was 95 percent Korean.12 The
Introduction 3
stated task of the Politotdel was to guard the mechanized MTS (Machine
Tractor Stations) in the rural collectives. But during the Terror, the Politot-
del literally cut out a wide swath of the Soviet Korean peasantry.
Soviet korenizatsiia could often be deadly. The repression of some Ko-
reans while o thers with similar profiles and abilities w ere promoted was
prevalent during this period. If Afanasii Kim had not followed his orders,
he would have quickly been replaced. Kim likely felt that he was the best
candidate to lead the RFE Koreans. Therefore he understood that he could
do more good for them by following o rders and surviving rather than ques-
tioning the contradictions within Bolshevism. He directed many institutions
and mechanisms of social and civil infrastructure, security, and repression.
Would Kim survive the machinery that he helped put into place during the
Great Terror? This question w ill be examined and answered in the chapters
that follow. The example of Afanasii Kim’s life is but one facet of the dis-
tinctive case of the Korean Bolsheviks, their assimilation into Soviet culture
and politics, and their later deportation.
THE UNIQUENESS OF THE KOREAN CASE
ere are aspects of the case of the Koreans and their deportation that are
Th
not apparent or characteristic of the other Stalinist nationalities deporta-
tions. The Koreans were a migratory, diaspora nationality that was East
Asian yet quite unlike many of the Asian citizens of the Soviet Union such
as Kalmyks, Kazakhs, Chechens, and Nogais. Koreans did not have a recent
nomadic or seminomadic past. They, like the Chinese, had long traditions
of diplomacy and statecraft, literat ure, statehood in various forms, interna-
tional relations, and international trade. In many ways, they assimilated and
adapted to Soviet culture much like the Slavic and European nationalities of
the USSR (the Armenians, Jews, Greeks, Poles, Germans, and Bulgarians).
However, Soviet culture had not yet equalized the terms and treatment for
its Asian comrades. Therefore, they remained a Soviet “other,” despite the
promises of legal and “actual equality” under Bolshevism.13
During the Great Terror, Koreans were said to be suspicious, unreli-
able, and potential anti-Soviet espionage elements. Yet, several (regiments)
of Korean NKVD officers assisted in the deportation and repression of the
Korean community in 1937 on behalf of the Soviet state. None of the other
“nationalities deportations” (except the Chinese) employed large contin-
gents of NKVD officers of the same nationality as the p eople being de-
ported. Wouldn’t this be proof of at least some level of loyalty to the Soviet
state on the part of Koreans? Most of the Korean NKVD typically carried
4 Chapter 1
out their duties with a firm resolve. Their lives depended on showing not a
hint of remorse. Khai Ir Ti (Vasilii) was the one exception, and his testi-
mony was captured through interviews with his daughter. Nikolai Nigai, an
NKVD officer (who was Korean) participated in the 1937 deportation of
the Koreans. He and his s ister, Raisa, stayed in Vladivostok until the depor-
tation had been completed, and then they too were deported, albeit to com-
paratively luxurious conditions as Soviet cadres. It had long been stated that
the “national” deportations of the Chinese and the Koreans w ere carried out
by NKVD members of their own nationality (respectively). This has now
been confirmed.14
Also, geopolitics and the threat of war with Japan played a role in the
Korean deportation. However, there w ere never any verified Soviet-Korean
fifth columnists or anti-Soviet subversives, unlike in the cases of the Soviet
Poles, Georgians, Armenians, and o thers. Geopolitics and war, however, do
not explain the measures taken to deport the Koreans as early as December
1922 or the heavily racialized depictions of the Koreans as “alien to the Soviet
socialism” by Geitsman and Arsenev in their separate reports in 1928. These
events occurred well before the threat of war with Japan became tangible
(after the establishment of Manchukuo in 1932). Lastly, one should not for-
get that Korea had been colonized by Japan and was not an independent
country during most of the first half of the twentieth century. Therefore,
most Koreans on Soviet soil felt a heightened sense of loyalty towards the
USSR as well as a double dose of enmity towards the Japanese empire and
other so-called capitalist-imperialist nations. As for the Koreans who were
well assimilated and native or near native speakers of Russian, most considered
both the USSR as their homeland and K orea as an ancestral homeland.15
In the chapters that follow, this study will demonstrate that the Ko-
rean deportation of 1937–1938 was not because of insufficient “remaking” as
Soviet citizens, the threat of fifth columnists/espionage from the Korean
community, or the Soviet ideological hatred of capitalist-imperialist nations
(Koreans as pawns of Japan). The aforementioned geopolitics and subplots
played a smaller, secondary role. Instead, I will establish that the primary
reason for the Korean deportation was due to Tsarist legacies that carried
over into Soviet nationalities policies—specifically, Russian primordialist,
nationalist, and populist views that had not been extinguished by Soviet
socialism. Chapter 2 depicts Korean and Chinese life in the Russian Far
East under tsarism u ntil slightly after the October Revolution. It establishes
that tsarist Russia developed certain views and policies t owards East Asians
(e.g., as a colonizing element), Russia’s resources and the competition be-
tween different national minorities being a contestation for cultural superi-
Introduction 5
ority (e.g., the overrepresentation of Jews in education). The aforementioned
are the “tsarist continuities” that form a part of this monograph’s central
argument. Chapter 3 covers the Intervention period and the five-year joint
rule of the Russian Far East between the entente forces led by the Japanese
and the FER (Far Eastern Republic). During this period, several Soviet
Koreans displayed outstanding leadership and loyalty to Soviet power.
Chapter 4 describes the five foundations of Korean korenizatsiia: representa
tion, economic life, citizenship, land construction, and education. Chapter 5
displays a different side to korenizatsiia: that policies promoting indigeniza-
tion and internationalism could run concurrently with policies that were
repressive and chauvinistic/anti-internationalist. During this period, the
partial deportations of Soviet Koreans began in 1927 and ran until 1931. In
1928 the Arsenev and Geitsman reports surfaced, which argued against So-
viet internationalism and that the Koreans were alien to Soviet socialism.
This is a different view of korenizatsiia.
Chapter 6 demonstrates that as Korean socialist construction was in full
bloom, the local Soviet leadership prepared for the total deportation of the
Koreans and the Chinese. Then, in the summer of 1937, Pravda constructed
a Soviet “yellow peril” from old tsarist tropes. Chapter 7 covers the political,
social, legal, and logistical aspects of the Korean deportation, the case of
Khai Ir Ti, an NKVD translator who worked in hundreds of NKVD cases
and “trials” during the Terror, and the North Sakhalin concessions. Chapter 8
describes how I conducted my fieldwork and interviews in Central Asia
and why “simplicity” works. The complexity of oral history is detailed in
the case of Elizaveta Li, and its multivocality is displayed in several of her
interviews. Chapter 9 establishes that the greatest reverse piedmonts ever
established on Soviet soil occurred during the Intervention. Finally, there
is the case of Gum Nam Kim, a Soviet Korean, and the North Korean
engineers and specialists who were sent to Uzbekistan to be trained by
Mr. G. N. Kim.
This study follows the Library of Congress’ transliteration (of Russian to
English) whenever possible. Some Russian/Soviet and Korean words and
names that are well known and spelled otherwise followed their “commonly
used” transliteration. The primary sources utilized consist of archives, con
temporary literat ures and periodicals, and interviews with Korean deport-
ees. Materials w ere obtained from the Russian archives in Vladivostok,
Khabarovsk, and Moscow (RGIA-DV, GAKhK, RGASPI, and GARF
respectively); American archives (NARA and MacArthur); and Japanese
archives. Contemporary newspaper articles such as those from Krasnoe znamia
and Pravda are cited extensively. Oral interviews with approximately sixty
elderly Koreans and their descendants were conducted. The majority of the
6 Chapter 1
Map 1. The Primore of the Russian Far East. This is the area where the Koreans and
Chinese primarily resided prior to 1937–1938. Map adapted from the Soviet Atlas of 1987,
Atlas Mira (Moscow: Glavnoe upravlenie geodezii i kartografii, 1987), 41.
Korean deportees who w ere interviewed ranged from seven to twenty-four

at the time of their deportation in 1937.
Oral history helped this study to capture the interrelationships be-
tween the Koreans, the Russians, and the Chinese, which was remarkably
absent from most archival files. I took advantage of the opportunity to in-
terrogate the subject of Korean life in the RFE in the 1920s–1930s with the
surviving deportees. In regard to certain aspects of the Stalinist nationalities
Introduction 7
deportations, there is no better witness or historical “document” than the
deportees themselves. Burnt by the Sun employs the Annales School’s
longue durée, examining historical legacies and practices from tsarism to the
Soviet period (1863–1940s) as well as contrasting the implementation of
Soviet socialism and korenizatsiia among the Soviet Chinese, Jews, Poles,
and Germans with that of the Koreans. In conclusion, this study seeks to
capture the sense of individual and collective agency, the multiple perspec-
tives from within the community, and the unevenness of life as one of the
“deported peoples.”
8 Chapter 1
TWO
The RFE as a Frontier Melting Pot,
1863–1917
The region (krai) struggles with dependence on foreign busi-

nesses, adjacent or related to the Chinese empire, this [depen-
dence] strengthens them [the Chinese].
—V. D. Pesotskii, Koreiskii vopros v Priamure, 19131
R
egarding the origins of the Koreans in the RFE, most were peasants
from Hamgyong Province who came to Russia due to famines,
hardship, a lack of social mobility, and the desire for arable land.2
The first years were a struggle. Still, the Koreans made an immediate contri-
bution economically to the region and became known as a productive “colo-
nizing element,” a tsarist-era term. Yet, despite a lack of colonists and an
abundance of fallow land, there was a reluctance to accept them and to grant
them land and citizenship. During the First World War, a chilling omen for
the Koreans occurred. Germans, Jews, and Poles of the Russian Empire,
many of whom had “passed” as Russians for one generation or more, w ere
now linked to their titular homelands, had their properties and businesses
seized, and were deported. Many Chinese laborers were also deported from
the empire. The Koreans did not face large-scale repressive measures, but ex-
perienced their own problems during tsarism due to ideas that linked them to
China or Japan and nativist sentiments t owards Russian resources.
RELEASING THE FLOODGATES
During the mid-to-late nineteenth century, one could see thousands of

Chinese and Koreans arriving on the shores of various different continents
and in Western or European societies in large numbers for the first time.
This emigration is also a tale about the individual agency of East Asians
who heard of intriguing opportunities for work and the possibility of owning
their own land and, literally, jumped at the opportunity to board ships and
sail to foreign shores.
In the mid-nineteenth c entury, several European nations and America
forcibly coerced China and Japan to end their disengagement from Western
9
trade (with domicile in Asia) and diplomatic and cultural influences. These
events played an important but secondary role in Korean emigration to the
RFE. As a result of the two Opium Wars (1839–1842 and 1856–1860),
China was forcibly opened to foreign trade in sixteen major Chinese cities
with British, American, French, and Russians. Hong Kong was also ceded
to the British (1842), and Beijing received the foreign legations (embassies)
of Russia, America, France, and Britain.3 There were two principal results
of the Opium Wars: China’s hold on Korea as a vassal was greatly weakened
and the floodgates for Chinese emigration to the West w ere opened.4 In
1876, Japan entered K orea and replaced China as K orea’s suzerain in the
Treaty of Kanghwa. K orea was now open to both Japanese and Chinese
trade, but was still closed to Western and European trade and the resulting
influences. In 1882, China reestablished her suzerainty over Korea. China
then convinced Korea to open her ports to trade and sign foreign-trade
agreements. This vastly increased K orea’s contact with the outside world as
well as the flow of information from diaspora Koreans in Russia, Manchuria,
and China. Large numbers of Koreans also began to emigrate to Manchuria
and the Russian Far East (see Table 1). K
orea signed its first foreign-trade agree-
ment with the United States in 1882, followed by Great Britain and
Germany (1883), Italy and Russia (1884), and France (1886). However, few
Koreans, unlike the Chinese, emigrated beyond Asia’s borders until 1903.5
The internal socioeconomic and political problems of Korea, in partic
ular Hamgyong Province, were the main “push” factors for Korean emigra-
tion to the RFE and simultaneously to Manchuria. There were five basic
social groups in K orea: the yangban (the literati, aristocracy. and diplomatic
core), the professional class, the commoners, the untouchables, and the
slaves. As a general rule, peasant life was extremely difficult in Korea, but
more important, peasant-laborers had become a de facto hereditary class
“hardly different from slaves.” Some had very little freedom outside of work.
For example, hired laborers in the Cholla region were locked up in walled
compounds when not working.6 Land was also in short supply. The average
farmer owned between 1.25 and 2.5 acres of land. Thirty p ercent of t hose
from the farming/agricultural class (kiju) did not own land. During the
Choson dynasty, the average land parcels held by farmers grew progressively
smaller.7 V. Vagin, in his expedition and interviews with Koreans in Blago-
slovennoe (1872), noted that these Koreans had come to the RFE because
they were struggling to survive in Korea. K orea had also experienced many
floods and droughts during the 1860s. Many of the farmers came to Russia
without even seeds. The marginalized peasant elements of Korean society
generally had two means of voicing their frustration: revolt or voting with
10 Chapter 2
Table 1. Korean Population in the RFE and Manchuria
Year Koreans (Manchuria) Registered Koreans (Russian Far East)
1869 na 3,321
1881 10,000 10,137 (1882 yr.)
1894 65,000 16,564 (1892 yr.)
1904 78,000 32,410 (1902 yr.)
1912 238,403 59,715*
1917 337,461 81,825*
Sources: Population of Koreans in the RFE data adapted from Grave, Kitaitsy, 129‒130, and Chae-Jin
Lee, China’s Korean Minority (Boulder, CO: Westview Press, 1986), table 2.1. * Indicates data from
Wada, “Koreans in the Soviet Far East, 1917–1937,” 30.
their feet by moving to new environs. This study focuses upon t hose who
chose the latter option.
THE ARRIVAL OF THE KOREANS IN THE RFE
Russian archives point to Koreans crossing into the Ussuri/Primorye (then

northern Manchuria) in the first half of the 1850s in order to conduct trade.8
The history of the Korean migration to Poset Bay began with a short note
from Poset Staff Captain P. A. Gelmersen entitled “Memo regarding Kore-
ans Wanting to Become Russian Subjects.” It noted that a few Korean itin-
erant traders w
ere travelling near the Novgorod post in Poset Bay as early as
1857 and had been attacked repeatedly by hunghuzi. They reported this to
Captain E. F. Cherkavskii of the Novgorod sentry post nearby. Cherkavskii
offered them his protection and the opportunity to settle land near the post,
giving them “preference over Manchus and Chinese.” L ater, during the
winter of 1860, some Koreans brought cattle from Bian Lian Jichen, Korea,
to Novgorod in Poset Bay, which they sold very cheaply to local Russians and
Cossacks. A few of the Koreans decided to remain and asked permission to
bring their families as well.9
In 1861, Alexander II approved the bill “On the Administration of
Russian and Foreign Settlement in the Amur and Primorski Oblasts of
Eastern Siberia,” which gave five main incentives to colonists: (1) the choice
of temporary or permanent title to parcels of public land; (2) one-hundred
desiatinas of land per family; (3) no poll tax; (4) no military obligations
for ten years; and (5) exemptions from paying taxes on their land for twenty
years.10 Despite these concessions, Russians, Cossacks, and other settlers
from Western Russia did not beat a path to the RFE until after 1882. From
The RFE as a Frontier Melting Pot 11

1860 to 1882, the RFE area received a total of 5,186 Russian settlers, which
equal approximately 235 settlers per year!11 Beginning in 1883, the govern-
ment, in addition to providing “Russian” (this category meant Slavs and
those of European descent) settlers the one-hundred desiatina land grants,
paid their travel and food expenses and provided livestock and farming tools
(inventar) to prospective settlers. Immigration increased, but the Far East
remained too unprotected and isolated to merit serious consideration for
most colonists.
In 1863, thirteen Korean families crossed the Tumen River into the
Ussuri region and founded the village of Tizinhe. They began their “new” lives
with little or no changes in lifestyle and farming techniques. By 1864,
Koreans had established seven villages in or around Poset Bay: Tizinhe,
Yanchihe, Sidimi, Adimi, Chapigoi, Krabbe, and Fudubai. Soon they began
to sell their various grains, cereals, and millets.12 In late winter 1866, condi-
tions and crops were particularly poor in Hamgyong. Entire villages, such
as Pegan and Samdonsa along the Russian-Korean border, simply packed
up and began new lives in Russia. Another five hundred Koreans crossed the
border in 1867.13 Ki-Baik Lee blamed the bureaucratic rapaciousness and
the excessive taxes forced upon commoners, peasants, and farmers for the
large exodus to Manchuria and the RFE beginning in the 1860s.14 In addi-
tion, it was against Korean law for peasants to leave Korea. They were seen as
traitors, and their desire for a better life in Russia was punishable by death.
Korean border guards often shot emigrants they caught crossing the Tumen
River, the site of the Russian-Korean border. Chinese officials sometimes
intervened with Russian authorities on behalf of the Korean government.15
Taking into account the risks, Korean emigrants preferred to leave K orea in
the dead of night in order to begin their new lives in Russia without their
cattle and farming equipment.16
Many Koreans arrived in Russia with just the clothes on their backs
after being robbed by bandits and various border guards (Chinese and Ko-
reans). Russian authorities would give t hose who arrived in winter only the
lowest-quality rye to survive until summer. In summer, the Russians would
again supply the Koreans with seeds to grow wheat, garden vegetables, and
a variety of melons. However, the seeds they gave them w ere from China.17
Purchasing goods, equipment, or l abor from China, Korea, and/or Japan was
problematic, because Russian authorities did not want to become reliant on
adversaries who might use their incomes to reclaim the RFE.18 In Russia,
this issue was often called the “yellow question” (zhyolty vopros). The “yellow
question” appeared many times in official ethnographic reports funded by
the state (usually governor-generals of the Priamur) and conducted by eth-
nographic luminaries such as V. V. Grave and Vladimir Arsenev during the
12 Chapter 2
late nineteenth and early twentieth centuries. This terminology and treat-
ment of the Russian Empire’s “other” was seen as characteristic of tsarist
colonialism. Bolshevism claimed to make a clean break from tsarist colonial
attitudes. What the Chinese and Koreans were soon to find out was that
competition in business, education, and other fields for minorities in Russia
was often seen as a competition of ethnic and cultural superiority.19 In other
words, competition, competitive advantage, and market dominance by Chi-
nese and Korean merchants w ere often regarded as a type of invasion that
strengthened China or Korea at the expense of Russia. This invariably was
met with restrictions and intervention by the state or state bureaucrats in the
form of quotas (normy) or outright bans on yellow workers or merchants.
The following note (1865) from the military governor of the Primore
Region, P. V. Kazakevich, focuses on Koreans as an economically worthy
colonizing element within two years of their arrival:
I reported to the Governor-General of Eastern Siberia on the deliberate

settling of Korean subjects within our borders in the neighboring Poset
Bay. In the last year, around thirty Korean families came to our lands
with cattle, by a report from the head of the local post, they worked with
uncommon diligence in the fields and towards the construction of homes.
At the end of the year, not only were they built, but they managed to
prepare and sow so much spring grain that they even propose to sell some
quantity of buckwheat. Such a result in such a short amount of time makes
them such extraordinary settlers, keeping in mind that the government has
without almost any expenses acquired excellent farmers, who in a short time
could supply corn, grains, and cereals to our army and its distribution to the
southern harbor.20
From the above and the first report to Captain E. F. Cherkavskii, one
can see hints of the initial characterizations of Koreans and their relation-
ship to the society at large. First, they were given preference to settle over
Manchus and Chinese. Koreans came in families, unlike the Chinese, the
latter were comprised of overwhelmingly single migrant workers who moved
to and fro in search of better jobs and opportunities. Second, the Russian
authorities in the RFE recognized that the admittance of large numbers of
Korean refugees could have repercussions for its relations with China and
Japan. The same report from Kazakevich (1865) states, “Bearing in mind
that there are no treaties with the Korean government and becoming a Rus
sian subject is independent of any government [except Russia’s], it would be
advantageous, in view of the large barriers that were required for the emi-
grating Koreans without blaming the Korean or Chinese governments, to

add them to our [list] of state peasants [foregoing the subject of citizenship
until a later time].”21 Another report of 1872 to the tsar states that the
governor-general of Eastern Siberia “would maintain strict neutrality in the
event of a rift [in the relations] between Japan and K orea.”22 Thus Korean
immigration was seen as potentially dangerous b ecause of possible interven-
tion from China or Japan. Third, border authorities were authorized by the
governor-general of Eastern Siberia to move these settlers away from the
border limits. This was in recognition of possible irredentism on the part of
China and/or encroachment by Japan. The mention of cross-border ties and
dangerous geopolitics puts Koreans in the category of a diaspora nationality
from the first decade of their arrival.23
The Korean population in 1870 was estimated to be 9,000 by Maksi-
mov and 8,000 by F. F. Bucce.24 Despite the various incentives and 100 de-
siatina parcels of land, the governor-general had a vexing time attracting
Russian settlers, as the first ten years (1860–1870) brought only 3,107 east-
wards to the Ussuri. Some years such as 1860 (45 settlers) and 1865 (95
settlers) were particularly unfruitful.25 How they were to settle and build
communities was anyone’s guess: the state did not allow for funds or monies
for the transport and the building materials necessary to make a “go of life” in
the Far East.26 However, “Russian” settlers did come in the form of Cossacks,
Estonians, Finns, Old Believers, and Molokans, though the various sectar-
ians came and formed closed communities that added very little to the gen-
eral ethos of Far Easterners. The large land grants (100 desiatinas/roughly
270 acres) and the exclusion from military service enabled endogamous
sects to thrive in isolation. 27 On paper, Cossack settlers were preferred,
because they could both farm and serve as military/martial garrisons to pro-
tect the new territories from Chinese irredentism, bandits (Chinese and
Russian), and escaped convicts. Yet, experience proved that Cossack settlers
were not a particularly productive farming element despite holding large
tracts of land. They evinced a general disinclination to practice intensive
farming. They came in the first wave(s) of settlers and received land grants in
the Southern Primore’s most fertile valleys. From the beginning, they began
to lease their lands to Chinese and Koreans. In the first state surveys and
expeditions, Chinese and Koreans were embarrassingly found to be more
productive farmers and settlers than Russians and Cossacks. “In 1885, in
the Ussuri region, the amount of land per capita cultivated by the Cossacks
and settlers was 0.6 dessiatine and by the Chinese 1.1 dessiatines.” One local
Far Eastern official noted in 1906 that “Koreans work hard and always get
better harvests than Russians.”28
In 1884, Russia and Korea began formal diplomatic ties through the
Treaty of Seoul. This document was the first to lay down conditions for
14 Chapter 2
Korean emigration to the RFE and their becoming tsarist subjects. How-
ever, upon closer inspection, the Treaty of Seoul actually served to restrict
Korean immigration, much like a quota. It did not recruit Korean immi-
grants based on skills or capital; it simply set cutoff dates and marked three
categories of Koreans, only the first of which w ere eligible to become tsarist
subjects. The preference for Russian or Slavic settlers remained. First-category
Koreans w ere t hose who arrived and settled before June 25, 1884. They w ere
eligible to become immediate Russian subjects, as the authorities did not
want to lose a productive colonizing element. Second-and third-category Kore-
ans w ere guest workers without the right to citizenship. Third-category
Koreans w ere forbidden to settle on state land and were required to purchase
yearly or biannual visas to remain.29 Koreans of the first category were imme-
diately eligible for land grants of 15 desiatinas.30 Governor-General S. M.
Dukhovskoi (1893–1898) continued this policy in the 1890s and showed his
largesse by allowing Koreans of the second and third categories to become citi-
zens after remaining in the RFE for five years. Provisions w ere also made to
allow Koreans to become Russian subjects without receiving land grants, espe-
cially in areas such as the Ussuri where farmland was now becoming scarce.
Several governor-generals continued this progressive policy until the 1906
inauguration of P. F. Unterberger (1906–1910).31
Additionally, Koreans w ere also left out of the amendments to the
Alien Charter of 1822 until 1918. Their inclusion would have given them
equal status (albeit as aliens/inorodtsy) to the other above-mentioned nation-
alities who settled the RFE.32 Koreans would have gained official ack now
ledgment as tsarist subjects, the right to land, fair and reasonable taxes as
determined by the state, and protection from the various depredations, head
taxes, and other forms of corruption from local officials run rampant in the
RFE.33 Yet, the tax issue was not settled until 1916 when laborers from
China and K orea in the Khabarovsk region w ere judged as “half-persons”
and taxed at half the rate of a tsarist subject.34
However, this left Koreans who were not Russian subjects as illegals or
stateless squatters with regard to land, taxes, and their relationship to the
state. Shrewdly, local officials and police were alert to the situation and
merely filled the gap as tax collectors without remittances to the state. Local
officials required Koreans to pay “taxes” for being Buddhists, for Orthodox
church baptisms of Korean children, for the use of timber from local forests
to build Korean cabins, for the legal recognition of Korean marriages, and
many other instances of daily life, based upon the creativity and caprice of each
official.35
At the same time, European immigrants (except Jews) to the RFE w ere
given permanent exemptions from the soul tax, ten-year exemptions from

military conscription, and exemptions from land taxes and rents earned
from land for twenty years effective until 1902.36 This set a precedent of
unequal benefits and access to resources for East Asian colonists vis-à-v is
Slavs and Europeans. The inclusion of Chinese and Koreans in the amend-
ments of the Alien Charter of 1822 would have precluded state officials
from having the right to impose “yellow labor” laws, quotas, and restrictions
due to the equal legal status of the charter.37 Governor-General P. F. Unter-
berger argued against Korean immigration b ecause of their exemption from
military or tax obligations. Yet he wholeheartedly promoted the exemp-
38
tion of military duties for any colonists regardless of nationality except the
Jews.39 First, Russians and European immigrants received large 100 desiat-
ina land grants, which unfortunately w ere not matched by their resolve to
work the land: instead, they shunted the labor to Chinese and Korean
hands. Second, of the various European agricultural groups recruited to the
RFE, almost all received tax exemptions for predetermined periods.
By 1900, most of the Asians in the Russian Empire had been colo-
nized. Most Asians from Siberia to the Russian Far East were nomadic or
seminomadic and paid taxes (called iasak, typically tribute taxes, such as on
furs) for the right to be governed by the tsarist state. They w ere decidedly
second-class citizens under tsarism.40 The Koreans and the Chinese w ere a
different case. In addition to being diaspora nationalities, both groups came
to the RFE of their own volition. This sense of agency, their economic
prowess, and the fact that they did not quite fit tsarist models for “aliens” made
both groups problematic and, at times, threatening.
PAN-SLAVISM, ECONOMIC COMPETITION, AND THE “YELLOW PERIL”
Various Russian nationalist groups emerged in the second half of the nine-
teenth century. These groups, especially the Slavophils, the Pan-Slavs, and
Moscow’s business elites, formed strong links in order to accomplish their
goals of consolidating Russian industries and resources for Russians. This
strain of nationalism was led by Muscovite entrepreneurial groups and con-
centrated on wresting economic sectors from the hands of “foreigners.” 41
Even tsarist nobles and leaders participated in Russian nationalist groups
and movements. Tsar Nicholas II supported the Black Hundreds, while his
finance minister, Sergei Witte, belonged to the Holy Brotherhood, whose
membership was primarily the Russian nobility.42 These strains of national-
ism greatly influenced the various repressive measures taken in the RFE
against yellow labor, the creation of the “yellow peril” trope, and the depor-
tation of e nemy aliens during the First World War.
16 Chapter 2
Another random document with
no related content on Scribd:
sattui asiaa kirkolle ja muuten ennättivät. Oli tainnut Iisakki omat
lapsensakin unohtaa, koska ei heillekään haastelemaan ruvennut.
Eivätkä lapset ottaneet isäänsä luokseen, kun heidänkin elämänsä
oli tukalaa, ja sitäpaitsi isä oli hullun kirjoissa.
Vaikka hän minusta hiljaisessa sulkeutuneisuudessaan oli

viisaampi kuin moni muu, jota suurenakin nerona pidetään. Mutta
hänestä, jolla oikeastaan ei ollut muuta virhettä kuin köyhyys, oli
tehty varas. Se oli niin suuri onnettomuus, ettei hän jaksanut sitä
kantaa muuten kuin mielipuolena. Siksi hän kivettyi omaan itseensä
ja antoi tylyn elämän ympärillä mennä menojaan.
SYNTYMÄPÄIVÄLAHJA
Hänen elämänsä oli kulkenut aivan tavallista rataa, kuten työläisen

elämä yleensä kulkee. Siinä oli tuskin ollenkaan niin sanottuja
nousukohtia, joita tarvitaan menekkiromaaniin. Senkö tautta
työläisen elämästä ei ylipäänsä kirjoitettanekaan romaaneja?
Hänellä oli nimi, mikähän lie ollut joku Pekka Ovaskainen, jollainen
saattaa olla kenellä hyvänsä ja hän teki kuusi päivää viikossa työtä
eräässä rullatehtaassa — taisi olla ensimmäisiä sellaisia tehtaita
maassamme —, nosti joka lauantai tilinsä ja lepäsi seitsemäntenä
päivänä. Aivan kuin Isä Jumala, jonka kuva hänkin lienee ollut,
vaikka hän sitä ehkä vain lievästi muistutti, sillä Jumala on luultavasti
paljon suurempiselkäinen kuin tämä Pekka Ovaskainen, jonka hartiat
olivat painuneet kuuruun jo nuoruudessa.
Ne oli työ taivuttanut. Alkuperäisten ja puutteellisten kojeitten

ääressä seisominen tuskin oli leikintekoa, ja työpäivä oli siihen
aikaan vielä ylettömän pitkä. Vartalo mutkistui sellaiseksi kuin
koukkupäinen ryhmäsauva, eikä se enää muutamien vuosien
perästä jaksanut oietakaan entiseen suoruuteensa. Oikea käsi alkoi
vielä omituisesti nytkähdellä olkapäästään, se oli vain aina
pitävinään samaa tahtia kuin tehtaassa. Niin että sellainen
ryhmysauvan näköinen ja nytkähtelevä Pekka Ovaskainen oli
verraten huono jumalankuva. Häntä tuskin olisi voinut suositella
kuvaraamattuun.
Niin olivat vuodet vierineet, Pekka Ovaskainen oli akoittunut ja

saanut paljon mukuloita, jotka kulkivat alaspäin tasaisesti
pienenevässä sarjassa kuin urkujen torvet.
Ja kun Pekka Ovaskainen oli saattanut runsaasti lisääntyneen

perheensä siihen olotilaan, että vanhin tyttö oli jo päässyt edes ja sai
pientä palkkaa samassa tehtaassa, eikä enää näyttänyt tavallisin,
väliajoin tulevan uusia perillisiä, ja kun hän alkoi toivoa, että tämä
puutteenalainen ja kitulias elämä tästä valkenisi, sattui onnettomuus.
Sellaisia sattui siihen aikaan hyvin usein, mutta Pekka Ovaskaista oli
onni siihen saakka varjellut. Miten lie nyt sitten rusentunut vasen käsi
sorvin välissä niin pahasti, ettei siitä enää kunnon kättä tullut
tohtorinkaan avulla. Se oikea, joka nytkähteli silloinkin, kun ei olisi
tarvinnut, jäi kyllä jäljelle, mutta se oli yksinään vähän honttero, eikä
työstä enää sairasvuoteesta noustua tahtonut tulla mitään.
Sitten oli vielä käynyt niin hassusti, ettei se perheenkään

lisääntyminen loppunut siihen, vaikka Pekka Ovaskainen oli niin
uskonut. Äidistä ei kyllä enää näkynyt olevan tekijäksi, mutta se
vanhin tytär oli synnyttänyt pikkuisen kahdeksantoista vuoden iässä.
Mikä lie mestari siellä tehtaassa suostutellut tytön puolellensa. No,
niinhän ne aina tekivät, mestarit, niillä oli omat konstinsa: jos ei
hyvällä ruvennut, niin ottivat pahalla. Eikä niille riivatuille koskaan
riittänyt oma akkansa.
Niin että perheeseen tuli taas uusi avuton hoidettava, kun ei

sentään raatsinut tyttöä lähettää maailmalle oman onnensa nojaan.
Ei suinkaan se siellä olisi ainakaan paremmille jäljille joutunut.
Ja siihen aivan samaan menoon sattui se ylläkerrottu
onnettomuus.
Tehtaan työnjohtajat ja isännistö huomasivat pian, ettei Pekka

Ovaskainen enää ollut entisen veroinen työmies, minkä vuoksi
heidän ei sopinut pitää häntä tärkeässä kohdassa, vaan annettiin
hänelle helpompaa työtä, josta oli vastaavassa suhteessa helpompi
palkka. Isännistön puolesta selitettiin, että tämä on oikeastaan
armeliaisuutta Pekka Ovaskaista kohtaan, sillä yhtä hyvin hänet olisi
voitu kelvottomana kokonaan erottaa tehtaasta. Mutta kun hän oli
terveytensä päivinä ohut ahkera ja tunnollinen työmies, niin pidettiin
häntä nyt koommin niinkuin tehtaan elättinä ja annettiin hänen
kapsehtia keveämpiä töitä.
Lieneekö Pekka Ovaskaiseen vaikuttanut se onnettomuus, vaiko

sitä seurannut vielä suurempi puute pienessä mökissä, vai oliko
hänelle vain muuten tullut aika vanhentua ja heikontua, sitä ei osaa
oikein sanoa, mutta onnettomuuden perästä alkoi hän yhä
enemmän, ihan silmissä, painua kokoon. Se omituinen
nytkähteleminen oli levinnyt oikeasta kädestä yli koko ruumiin, niin
että hän pian oli kuin nuorempien lasten vuoleksima saha-äijä, jonka
jokainen jäsen retkahteli nivelistään..
Ja kun hän sitten pääsi viisikymmenvuotiseen syntymäpäiväänsä,

ei hänestä enää ollut jäljellä muuta kuin rääsyihin kiedottu luukasa,
joka makasi pienen tuvan peräseinäsängyssä.
Mutta sinä päivänä hän sai julkisen tunnustuksen, jollaista hän ei

ollut osannut ajatellakaan ja jollaisen hyvin harva työmies saa
eläessään. Hänen mökkiinsä työntyi tehtaan isännöitsijä
konttoripäällikön kanssa ja toi rullalle käärityn paperin, josta hän luki
tehtaan hallituksen onnittelut viisikymmenvuotiaalle sekä
tunnustuksen hänen kolmekymmenvuotisesta työstään tehtaassa.
Rääsyinen luukasa peräseinäsängyssä kuunteli lyhyttä puhetta

ilmeisellä välinpitämättömyydellä. Lopuksi hän kuitenkin väänsi
suutaan melkein yhtä pahasti kuin tehtaan hallituksen edustajat
tunkeutuessaan varsin pian ulos pahanhajuisesta mökistä.
Mutta Pekka Ovaskainen oli saanut kunniakirjan, joka samalla oli

hänelle niinkuin ulosseteli, sillä hän kuoli viikon kuluttua.
Hänen haudallaan ei ollut yhtään tehtaan hallituksen edustajaa.

AHKERAT KÄDET
Hän istui vaivaistalon etelänpuoleisen päätyikkunan vieressä. Siinä

olin nähnyt hänet monena vuonna, jo aikoja ennen kuin vaivaistalo,
jonka nimi soi kunnanmiesten korvissa jossain määrin ikävältä ja
pahalta, ristittiin kunnalliskodiksi.
Hän oli nuori silloin, kun minä hänet ensimmäisen kerran näin.
Minä menin äitini kanssa hänen luokseen viemään työtä, sillä hän
kuului olevan ahkera ja tottunut nypläämään pitsejä ja tekemään
kaikenlaista käsityötä. Pitäjän rouvien kesken pidettiin häntä aivan
erikoisessa arvossa, ja pakanalähetyksen hyväksi toimiva
ompeluseura teetti hänellä paitoja pikku pakanoitten mustien
ruumiitten verhoksi. Oikeastaan tämä työ olisi kuulunut rouville
itselleen, mutta kun heidän aikansa useimmiten meni juorujen
kutomiseen kirkonkylässä niukalti tarjona olevasta ainehistosta, ja
kun Hanna — se oli hänen nimensä ei vaivaistalon asukkaana voinut
vaatia mitään määrättyä palkkaa, ja kun hän, kuten sanottu, oli vielä
näppärä sormistaan, kannettiin hänelle suurin osa ompeluksia. Paitsi
pakanalähetyksen töitä, kertyi Hannalle muutakin hienompaa ja
sormivikkelyyttä kysyvää puuhaa. Pitäjän rouvien yömyssyihin ja
paitoihin tarvittiin pitsejä, vieläpä useimmassa tapauksessa mainitut
tarve-esineet kokonaisuudessaankin joutuivat Hannan
valmistettaviksi. Hänen luonaan kävi asiakkaita usein, ja vaivaistalon
eteläpään ikkunan ohitse kyläilylle kulkevat rouvat pysähtyivät
armollisesti puhuttelemaan Hannaa ja kertoilemaan hänelle
kuulumisia siitä maailmasta, johon tytöllä itsellään ei ollut pääsyä.
Hän oli näet sidottu paikoilleen sillä tavoin, että molemmat jalat
olivat täydellisesti halvatut; Kun häntä puhutteli ikkunan lävitse, ei
sitä ollenkaan huomannut. Sisältä katsoivat vain nuoret kasvot,
säännölliset ja ilmehikkäät, vaikka monivuotisesta sisällä-istumisesta
tavattomasti kalvenneet. Silmät välähtivät välistä hehkuvaa
elämänhalua, mutta enimmäkseen niissä asusti surumielinen kiilto.
Ja suorastaan synkkä ilme sävähti niihin, jos joku sattui kysymään,
haluttaisiko Hannaa tulla ulos näin kauniina kesäisenä päivänä.
Silloin saattoivat muutoin lempeät ja miettivät silmät toisinaan

lingota kysyjään suorastaan vihaisen katseen, vaikka mokoma
kysyjä sitä tuskin huomasi, kuten yleensä ihminen, jolla ei ole
riittävää hienotunteisuutta, ei havaitse epähienoutensa seurauksia.
Mutta pian hiipi jälleen Hannan silmiin tavanmukainen kohtaloonsa

tyytyjän ilme. Hän ei ollut tottunut kapinoimaan välttämättömyyttä
vastaan, ja hänen kohdalleen oli sattunut sellainen välttämättömyys,
että piti istua kytkettynä yhteen paikkaan, vieläpä verraten ikävään.
Kaikki ihmettelivät, miten ahkerasti Hannan kädet tekivät työtä,

mutta kukaan ei juuri kysellyt, miten hänestä oli tullut jalaton nuorella
iällään. Hän oli tullut useimmille ilmestyksenä sinne vaivaistaloon,
valmiina jalattomana, eikähän sinne ehyitä ja terveitä ihmisiä
tuodakaan, se kun on vaivaisten koti.
Mutta minä kuulin sittemmin Hannan onnettomuuden tarinan.

Siihen oli kuitenkin kulunut aikaa, sillä minusta vasta aikamiehenä
tuli siinä määrin utelias, että minä halusin kuulla ihmisten
onnettomuudestakin, enkä vain onnesta, josta useimmat ovat kyllä
kärkkäitä kertomaan.
Se tarina ei ollut pitkä, ja ehkä Hanna juuri sen vuoksi sen

kertoikin. Pitkää onnettomuuden historiaa ei kukaan mielellään
haasta julki, vaikka sille kuuntelijoita löytyisikin.
Hän oli aikoinaan ollut pienen mökin pikkuinen tyttö, vanhin

suuresta sisaruskatraasta. Varsin tuhoisena hänet jo pantiin
paimenelle, ensin kaitsemaan kahta omaa lehmää ja sitten hiukan
suurempana pitämään huolta kartanon karjasta. Ne ajat olivat olleet
hänen onnellisimpansa. Hän oli rakastanut avaroita laitumia,
leppoisia lehtoja, ja kukkulalla oli hän välistä kirkaissut
elämänriemusta. Milloinkaan hän ei ollut kadehtinut toisia
parempiosaisia, sillä hänen mielestään ei ollut mitään sen parempaa
osaa kuin juosta vapaana pitkin maita ja metsiä. Karja ei kovin paljoa
orjuuttanut, sillä oli laajat laitumet, ja paimeniakin oli useampia. Niin
oli hän pitkät tovit joutanut katselemaan auringon kirkkautta ja
ihmettelemään, miten suuri voima sillä oli keväällä ja kesällä ja miten
se syksyllä muuttui ikäänkuin vanhemmaksi ja vakavammaksi.
Sitten hänestä oli tullut melkein aikaihminen. Hän oli jo päässyt

ripille, ja rouva oli sanonut, että Hanna on näppärä tyttö, nopea ja
täsmällinen työssään, hänet otetaan sisälle, siten hän pääsee
helpommalle.
Voi, miten omituiset käsitykset herrasväellä on helppoudesta!

Hannasta oli hänen uusi asemansa päinvastoin mahdollisimman
vaikea. Hän joutui palvelemaan kaikissa herrasväen pidoissa ja
kutsuissa, joita oli yhtämittaa. Niin menivät päivät ja kuluivat yöt
yhdessä ryöpyssä. Hanna ei juuri milloinkaan kerinnyt kunnolla
lepäämään, sillä hän oli vähitellen saavuttanut isäntäväkensä
ehdottoman luottamuksen. Ilman häntä ei enää tultu toimeen, piti olla
joka paikassa Hanna ja aina vain Hanna.
Tämä luottamus häntä vaivasi. Hän kaipasi metsää ja ikävöi

aurinkoa, ja sitten tuli se kaikkein pahin.
Häntä rupesi kummasti väsyttämään. Sitä väsymystä hän itsekin

tavallaan häpesi. Nuori ihminen, vasta alun kolmannellakymmenellä,
ja nyt jo jalkoja pakottaa. Hän ei edes uskaltanut kenellekään
vaivaansa valittaa: olisivat tietenkin sanoneet, että joko Hannaakin
laiskoittaa; se on niin yleistä palvelusväellä tähän maailman aikaan,
mutta kuka olisi uskonut Hannasta, joka on aina ollut niin reilu ja
nuhteeton!
Sitä soimausta hän ei jaksanut kuulla, ja sen vuoksi hän ei

virkkanut kellekään halaistua sanaa.
Mutta sitten eräänä päivänä hän kaatui seisovilta jaloiltaan, eikä

noussutkaan siitä enää ylös. Haettiin lääkäri, ja tämä, sanoi, että
Hannaa on kohdannut jonkinlainen halvaus; saattaa olla, että jalat
menevät sen tiensä.
Nyt hän on ollut kaksikymmentä vuotta vaivaistalon hoidokkina,

mutta hän tyytyy nöyrästi kohtaloonsa, semminkin kun lääkäri oli
vakuuttanut, ettei siihen muuta syytä ollut kuin jalkojen heikkous.
Toisen jalat eivät sellaisesta olisi olleet minäänkään, mutta Hanna ei
oltu luotu olemaan paljon jalkojensa päällä yhtämittaa.
Kun hänelle nyt sanotaan, että Hannalla on niin erinomaisen

ahkerat kädet, myhähtää hän joskus surumielisesti, sillä hän
muistaa, että hänellä ovat joskus olleet ahkerat jalatkin, vaikka ne
olivat heikot eivätkä kestäneet.
Vain joskus hän, kuten sanottu, hiukan suutahtaa, jos joku kysyy,
tahtoisiko hän ulos aurinkoon. Hän oli rakastanut aurinkoa niin
rajattomasti ennen pienenä paimenessa juostessaan.
PRINSESSA
Pitäjäläiset muistivat hänet hyvin. Hän oli ollut harvinaisen kaunis,

niin hienohipiäinen ja solakkavartinen, jotta häntä ei mitenkään olisi
uskonut tavalliseksi palvelustytöksi, jollei hän olisi kantanut
kansannaisen pukua ja ollut palvelijana vanhassa aateliskartanossa.
Talon neidit katselivat häntä kateellisesti, mutta nuoren herran silmiin
tuli aivan toisenlainen loiste, kun nuori tyttö askareitaan
toimitellessaan keinui hänen ohitseen. Tämä nuori herra oli joskus
ennenkin katsellut piikojaan, mutta kukaan heistä ei ollut vielä
milloinkaan vetänyt sillä tavalla puoleensa kuin tämä Anna.
Kansa on viisasta ja harkitsevaa, ja se sanoi Annalle: Ole sinä

varovainen, kartanon nuori herra katselee sinua niin, ettei siitä hyvä
seuraa.
Mutta Anna loi suuret, ihmeellisen kostean verhon peittämät

siniset silmänsä puhujaan eikä sanonut mitään. Siitä pitäen hän
kuitenkin alkoi huomata nuoren herran katseen, vaikka kulkikin
ohitse niinkuin se ei olisi häneen lainkaan koskenut.
»Sinä olet kyllä kuin prinsessa, mistä lienet sellaiseksi tullutkin,

mutta piikatyttö ei pääse hoviin», sanoi viisas kansa.
Anna ei vieläkään puhunut mitään, pyöräyttihän vain päätänsä ja
meni menojaan.
Hän oli ennen ollut karjalla, mutta sitten hänet otettiin sisälle. Se
johtui siitä, että useat talon lukuisista vieraista olivat huomanneet
tytön kauneuden ja sanoneet rouva vapaaherrattarelle: Teillähän on
kokonainen aarre navetassa, siirtäkää hänet toki tänne
kaunistukseksi, hänhän on aivan kuin prinsessa.
Siitä pitäen oli nuori herra yhtämittaa Annan tiellä, ja hänen

katseeseensa alkoi ilmestyä yhä enemmän tulta. Aluksi ei Anna sitä
huomannut, mutta kerran oli herra auttanut häntä mattojen
kokoamisessa ja kysynyt Annalta, eikö työ ollut hänelle raskasta.
Anna oli silloin katsonut ihmetellen herraa silmiin ja ollut
sanomaisillaan, että mitäpä tämä nyt on, tavallista työihmisen
askaretta. Mutta se tuli oli polttanut häntä, hän oli jäänyt mykäksi ja
mennyt omituisesti hämilleen.
Ja sitten oli nuori herra aina ehättäytynyt puhumaan Annalle, että

tällainen palvelijan työ ei sovi hänelle, koska hän on niin kaunis kuin
prinsessa.
Kului kuukausia ja tuli kevät. Vanha ja viisas kansa alkoi kuiskia,

että nyt kuuluu hovin nuori herra kulkevan sen Annan kanssa tuolla
lehdoissa; niin se sitten sillekin tytölle kävi. Kovin olikin hieno ja
herrashipiäinen. Eivät ne säily tuollaiset kansanlapset, joilla on
prinsessan näkö. Mikä heitä sitten meikäläisistä synnyttäneekin…
Sitten tuli syksy. Annan posket olivat painuneet kuopille, varsi ei

ollut enää solakka, silmistä oli hävinnyt se kostea kiilto, ne
tuijottelivat nyt jonnekin hyvin kauas, menneisyyteenkö vai
tulevaisuuteen, sitä on vaikea arvata.
Kerran silloin syksyllä oli Anna ilmestynyt palvelijattarien kamariin
hyvin touhuissaan. Sillä kertaa eivät hänen silmänsä olleet
tuijottaneet, vaan oli niissä ollut varsin käskevä ilme. Hän oli
sanonut, että tästä lähtien ei tarvitse kuulla muuta kuin häntä, koska
hän on emäntä talossa. Sitten hän oli mennyt vanhan
vapaaherrattaren luokse ja vaatinut avaimia, sillä hallitus siirtyy
hänelle, nuorempiin käsiin.
»Se kuuluu Annakin tulleen hulluksi tuolla hovissa», kohisi kansa,

»mitä lienee nuori herra sille uskotellut himonsa vallassa; nyt se
kuuluu vaatineen vanhalta rouvalta avaimia. Maantielle on
kuulemma tullut lähtö. Taitavat sen asiat olla hullusti.»
Sitten kului monta kuukautta, ennenkuin kansa tiesi mitään

Annasta. Hän oli hävinnyt seudulta, eikä kansa tavallisesti pidä
huolta muusta kuin omasta piiristään. Vasta seuraavana keväänä
kertoi joku, että Annaa oli pidetty vankilassa lapsensa
surmaamisesta, sitten hänet oli siirretty mielisairaalaan, josta
kuitenkin pian päästetty pois hiljaisena ja vaarattomana.
*****
Noista tapauksista oli kulunut jo ainakin kymmenen vuotta.
Anna oli huutolaisena eräässä talossa. Hän oli talvisin aina

työteliäs, eikä liikkunut minnekään. Mutta keväällä hän meni
metsään, sitoi seppeleen päähänsä ja vietti häitä jonkun prinssin
kanssa. Syksyllä hän vaati emännältä avaimia, mutta ei pahastunut,
kun tämä hyväluontoinen ihminen hänelle selitti, että eihän
prinsessan sovi kantaa avaimia, ne kuuluvat emäntäpiialle.
KOHTALO
Suurenpuoleinen, upeasti kalustettu huone. Seinillä tauluja, jotka

kiinnittävät huomiota etupäässä koollaan ja paksuilla
kultakehyksillään. Lattialla kalliita mattoja. Pöydiltä riippuvat isot
samettiset liinat kuin norsun korvat. Uljaissa maljakoissa
keinotekoisia kukkia. Koko kalustus tekee sellaisen vaikutuksen kuin
olisi se jonkin erikoisliikkeen joulunäyttely, josta hintaliput vain
puuttuvat.
Keskellä riippuu katosta sähköruunu, joka on ainoastaan puoleksi

sytytetty, joten seinämillä häilyvät tummat varjot. Ruunun alla
ylellisesti katettu illallispöytä.
Varatuomari Hallas kävelee kärsimättömänä edestakaisin. Kello

on vähän yli yhden yöllä. Hallas näyttää odottavan jotain, astuu väliin
ikkunan ääreen, raottaa akutinta ja katsoo talvikuutamoiselle kadulle,
kuuntelee, sitten laskee uutimen alas, kävelee, seisahtuu taas ja
kuuntelee, sitten kävelee jälleen niin kuulumattomasti, että pieninkin
ääni eteisestä saattaisi estymättä yltää hänen korviinsa.
Hetken perästä kuuluu kadulta reen jalasten kitinää ja kulkusten

helähdyksiä. Tuomari Hallas rientää eteiseen ja palaa jonkin ajan
kuluttua takaisin Elsan seurassa.
Hallas. Tulittehan kumminkin. Minä jo luulin, ettette pidä

lupaustanne.
Elsa (nuori komea nainen, huolellisesti ja maulla, mutta ei

ylellisesti puettu, kaunis, tummatukkainen, säihkyväsilmäinen,
kasvoilla puhdas ja rehellinen, joskin hiukan väsynyt ilme).
Toistaiseksi ei minun ole tarvinnut rikkoa lupauksiani. Minä en
nimittäin vielä milloinkaan ole luvannut sellaista, mitä en voisi
täyttää. Minä kyllä hieman viivyin, mutta sille ei mahda mitään;
ammatti sen teki.
Hallas. Minä jo aioin lähteä teitä hakemaan.
Elsa. Ettekö te sitten muista, että minä kerran hylkäsin

tarjoomanne samanlaisen palveluksen? Te pyysitte lupaa tulla minua
noutamaan, mutta minä kielsin. Minä en tahtonut saattaa teitä
ihmisten silmätikuksi. Kenties olisi joku sattunut näkemään, ja
arvaan kyllä, mitä olisi puhuttu, jos tunnettu asianajaja Hallas olisi
nähty ravintolanaisen seurassa.
Hallas. Te liioittelette, Elsa. Mutta minä aivan unohdin pyytää teitä

istumaan.
Elsa. Kiitoksia paljon. Sallikaa minun kuitenkin katsoa hiukan

ympärilleni. — Ei, herra Hallas, en minä liioittele. Joku vanhempi
herra minun seurassani, se nyt vielä ei olisi mitään. Vilkutettaisiin
ehkä vain silmää ja kuiskattaisiin: katsos vain vanhaa syntisäkkiä.
Mutta te olette nuori ja vielä naimaton, teidän täytyy varoa
mainettanne. Muuten teiltä voi sulkeutua tie kunniallisiin perheisiin,
joilla on naimaiässä olevia tyttäriä.
Hallas. Neiti Elsa, oletteko huomannut minussa sellaisia
ominaisuuksia, joitten nojalla voitte päätellä minun haluavan
seurustella kanssanne salapäin.
Elsa (hieman leikillisesti). No no, herra Hallas, älkää unohtako,

ettette nyt ole oikeussalissa. Miksi te haluatte tulkita sanojani toisin
kuin ne ovat ymmärrettävät? Ette te pelkää minua, vaan minä
pelkään teidän puolestanne. Te olette aina kohdellut minua hyvin,
enkä minä halua tärvellä teidän nimeänne.
Hallas. Jättäkäämme tämä. Istukaa toki! Tehkää sekin minun

tähteni. Minä tahtoisin niin mielelläni istahtaa, mutta eihän minun
sovi istua naishenkilön seisoessa.
Elsa. Älkää välittäkö minusta, herra Hallas. Minun tehtäväni on

seista. Ettehän te klubissakaan koskaan kursaile istua minun
läsnäollessani.
Muuten, voinhan minä nyt jo istuakin. Minä olen saanut käsityksen

huoneestanne. Se on ammattitaitoa sekin: voi puhua yhtä ja ajatella
toista. (Keveästi huokaisten). Olen jo riittävästi saanut sitä taitoa
harjoitella.
Hallas. Ja mikä on tarkastuksen tulos, jos saan luvan kysyä?
Elsa. Olenkohan minä oikeutettu sen sanomaan? Ehkä ei minun

makuni ole terve? (Lyhyt vaitiolo.)
Te asutte komeasti. Muistaakseni olette ennen kertonut, että teillä

on neljä asuinhuonetta. Ensimmäisestä näkemästänikin voin jo
päättää, että tämän talon isännällä on varaa järjestää elämänsä
hyvin. Mutta sittenkin täältä puuttuu jotain.
(Taas lyhyt vaitiolo. Hallas nähtävästi haluaisi sanoa jotakin, mutta
ei löydä ilmaisua.)
Puuttuu ymmärtäväisen naisen käden jälkeä. (Hiukan värähtävällä

äänellä.) Sellaisen käden, jota ohjaisi sydän ja silmä, etupäässä
sydän, toista sydäntä ilahuttaa haluava. — Tämä ei ole koti, herra
Hallas, vaan ikäänkuin jäljennös komeasta ravintolasta.
Suokaa anteeksi, että minä puhun näin suoraan, mutta joskus

tekee mieli haastella rehellisesti. Sitä kaipaa meikäläinenkin, vaikkei
hänellä siihen tavallisesti ole tilaisuutta, ja vaikka hän vähitellen
alkaa uskoa kadottaneensa oman mielipiteensä voiman ja
osaavansa vain ammattivalheen.
(Koettaen keventyä ja saada äänensä leikilliseksi.)
Älkää ottako minun sanojani vallan vakavasti, eiväthän ne suuria

merkitse. (Vasten tahtoaan katkeroituen.) Minähän olen ainoastaan
ravintolatyttö, jolla ei ole makua eikä kauneusaistia.
Hallas, (joka on katsellut Elsaa ihastuneena, tarttuen tämän

käteen). Puhukaa, Elsa, jatkakaa, minä ymmärrän, minä tiedän, että
puhutte totta, olen sen itsekin tuntenut. Minä haluan kuulla tuon
kaiken juuri teidän suustanne.
Elsa (irroittaen hiljaa kätensä). Illastakaamme toki. Te ette

lainkaan näy muistavan huomauttaa, että pöytä on katettu.
Palvelijanne on jo varmaankin aikoja sitten mennyt nukkumaan. Te
olette huolellisesti noudattanut määräyksiäni. Häntä ei tarvitakaan.
Minussa herää heti ruokapöydän nähdessäni ammatti-ihminen, ja
minä tunnen vastustamattoman halun ryhtyä tarjoilemaan. Kas niin.
— (Kaataa viiniä laseihin ja asettaa Hallaan lautaselle kylmiä ruokia,
sitten omalleen. Kaikki tämä tapahtuu keskustelun käydessä.)
Hallas, (joka on vihdoin yrittänyt ottaa asiakseen tarjoilun, minkä

Elsa on estänyt). Suokaa anteeksi, neiti Elsa, olen niin hajamielinen,
katselen yksinomaan teitä, ja unohdan isännän velvollisuudet.
Elsa. Joutavia, herra Hallas, se on teilläkin tottumus. Miksi poiketa

totutuista tavoistaan? Antakaa edelleenkin toisten palvella itseänne
niinkuin ennenkin.
Hallas (huudahtaen). Elsa, minkätähden te olette niin ivallinen?
Elsa. Älkää pahastuko, herra Hallas. Ehkä teistä tämä juttu on

ikävä, mutta minua haluttaa olla nyt rehellinen. Minä puhun totta,
enkä yritä ivata, vaikka teistä ehkä siltä tuntuu. Te olette oppinut
minut tuntemaan siinä piirissä, jossa ei puhuta yhtään
teeskentelemätöntä sanaa. Me näyttelemme siellä kaikki, minä ja
vieraani.
Mutta siirtykäämme illalliseen! (Hetken vaiteliaisuus.)
Hallas. Kuinka minä olen iloinen, Elsa, että tänään tulitte luokseni.
Minä odotin teitä niin levottomana.
Elsa. Miksi levottomana?
Hallas. Pelkäsin, ettette tule.
Elsa. Minähän lupasin.
Hallas (aikoo sanoa jotain, mutta sitten äkkiä vaikenee).

Elsa. Miksi ette sano suoraan, että luulitte minun syövän sanani?
En minä loukkaannu. Minä tiedän, että meistä ihmisillä yleensä on
sellainen käsitys. Mutta sanoinhan minä teille, ettei minun
toistaiseksi ole tarvinnut pettää sanaani. Minun ei vielä ole ollut
pakko liikoja luvata. (Näyttää odottavan, että Hallas jotain sanoisi,
mutta kun tämä yhä vaikenee, jatkaa.) Lupaaminen ja lupauksensa
pettäminen kuuluvat myös meidän ammattiimme. Herrat ovat
tottuneet siihen, että me myönnymme kaikkeen, vaikka emme
tietenkään voi kaikkea täyttää. He uskovat meitä illalla, mutta
aamulla ovat he unohtaneet sekä meidät että meidän lupauksemme.
Seuraavana iltana palaavat he sitten taas uusina vanhaan helppojen
lupausten maailmaan.
Hallas. Te maalaatte liian synkin värein, Elsa. Te ainakin olette

poikkeus.
Elsa. Ehkä, tähän saakka, mutta pitemmän päälle ei poikkeuksia

suvaita. Minunkin täytyy lopulta mukautua yleisiin tapoihin, muuten
on tie tukossa.
Hallas. Minä en ymmärrä teitä, Elsa.
Elsa. Hyvin paljon mahdollista. Mutta ajatelkaapa, että teidän

toverinne saavat tietää minun olleen tänä yönä teidän luonanne. Mitä
te luulette siitä seuraavan? (Hallas ei vastaa.) Ettekö te sitäkään
ymmärrä? (Lyhyt vaikeneminen.) He vaativat minua seuraavalla
kerralla luokseen. Me olemme yhteistä tavaraa, se kuuluu
ammattiin…
Hallas (sulkien kiihkeästi Elsan käden omaansa). Elsa, Elsa, älkää

puhuko noin, älkää uskoko minusta niin halpamaista, että minä
muille lörpöttelisin…
Elsa (sallien kätensä jäädä). Minä olen itse astunut ensimmäisen
askeleen sillä tiellä, jota meidän kaikkien lopulta täytyy kulkea, ja
siinä on tarpeeksi. (Hän on muutaman kerran täyttänyt viinilasinsa.)
Viininne on väkevää, herra Hallas.
Hallas (tarttuen molemmin käsin Elsan päähän ja katsoen häntä

tulisesti silmiin). Teidän silmienne tuli, Elsa, on väkevämpi, se
huumaa minua enemmän kuin viini.
Elsa (katsoen Hallasta suoraan silmiin). Aiotteko nyt käydä

asiaan?…
Hallas (vetäytyen takaisin). Mitä te tarkoitatte?
Elsa. Tarkoitan, että nyt alatte pyrkiä siihen, mitä varten olette
minut tänne kutsunut.
Hallas. En ymmärrä teitä.
Elsa (hieman närkästyen). Mikä yksinkertaisuus! Kuinka

hullunkurista, että minun täytyy lukea teidän ajatuksianne. (Hilliten
itsensä.) Mutta samapa se, kun kerran olen puheliaalla tuulella.
Ette suinkaan te tahtone uskotella minulle, että kutsuitte minut

luoksenne puhellaksenne kanssani ilmoista. Mikäli minä tapoja
tunnen, ei säädyllisen perhenaisen sovi tulla nuoren miehen
asuntoon edes päivällä, saatikka sitten tällaisena vuorokauden
aikana. Eikö niin, herra Hallas?
Hallas (ikäänkuin hämillään). Ehkä olette oikeassa, minä en tunne

kaikkia sääntöjä niin tarkoin.

Burnt by The Sun: The Koreans of The Russian Far East Jon K Chang Download PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Burnt by The Sun: The Koreans of The Russian Far East Jon K Chang Download PDF

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Burnt by The Sun: The Koreans of The Russian Far East Jon K Chang Download PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Full download test bank at ebook textbookfull.

Burnt by the Sun: The Koreans of

CLICK LINK TO DOWLOAD

The Indies of the Setting Sun How Early Modern Spain

The Art of Strategy: Sun Tzu, Michael Porter, and

Far East Down South Asians in the American South

Entangled Far Rights A Russian European Intellectual

Explorers of the American East Mapping the World

The Rise and Fall of Russia s Far Eastern Republic 1905

Electron and Phonon Spectrometrics 1st Edition Chang Q

Tomb Robberies at the End of the New Kingdom: The Fayum

Anand Yang and Kieko Matteson

University of Hawai‘i Press

Library of Congress Cataloging-­in-­Publication Data

Names: Chang, Jon K., author.

University of Hawai‘i Press books are printed on acid-­free

Appendix: U.S. Intelligence Report regarding Khan Chan Gol

AFANASII A. KIM: BETWEEN A ROCK AND A HARD PLACE

THE UNIQUENESS OF THE KOREAN CASE

Korean deportees who w ­ ere interviewed ranged from seven to twenty-­four

The region (krai) strug­gles with dependence on foreign busi-

RELEASING THE FLOODGATES

During the mid-­to-­late nineteenth ­century, one could see thousands of

THE ARRIVAL OF THE KOREANS IN THE RFE

Rus­sian archives point to Koreans crossing into the Ussuri/Primorye (then

The RFE as a Frontier Melting Pot 11

I reported to the Governor-­General of Eastern Siberia on the deliberate

The RFE as a Frontier Melting Pot 13

The RFE as a Frontier Melting Pot 15

PAN-­SLAVISM, ECONOMIC COMPETITION, AND THE “YELLOW PERIL”

Vaikka hän minusta hiljaisessa sulkeutuneisuudessaan oli

Hänen elämänsä oli kulkenut aivan tavallista rataa, kuten työläisen

Ne oli työ taivuttanut. Alkuperäisten ja puutteellisten kojeitten

Niin olivat vuodet vierineet, Pekka Ovaskainen oli akoittunut ja

Ja kun Pekka Ovaskainen oli saattanut runsaasti lisääntyneen

Sitten oli vielä käynyt niin hassusti, ettei se perheenkään

Niin että perheeseen tuli taas uusi avuton hoidettava, kun ei

Tehtaan työnjohtajat ja isännistö huomasivat pian, ettei Pekka

Lieneekö Pekka Ovaskaiseen vaikuttanut se onnettomuus, vaiko

Ja kun hän sitten pääsi viisikymmenvuotiseen syntymäpäiväänsä,

Mutta sinä päivänä hän sai julkisen tunnustuksen, jollaista hän ei

Rääsyinen luukasa peräseinäsängyssä kuunteli lyhyttä puhetta

Mutta Pekka Ovaskainen oli saanut kunniakirjan, joka samalla oli

Hänen haudallaan ei ollut yhtään tehtaan hallituksen edustajaa.

Hän istui vaivaistalon etelänpuoleisen päätyikkunan vieressä. Siinä

Silloin saattoivat muutoin lempeät ja miettivät silmät toisinaan

Mutta pian hiipi jälleen Hannan silmiin tavanmukainen kohtaloonsa

Kaikki ihmettelivät, miten ahkerasti Hannan kädet tekivät työtä,

Mutta minä kuulin sittemmin Hannan onnettomuuden tarinan.

Se tarina ei ollut pitkä, ja ehkä Hanna juuri sen vuoksi sen

Hän oli aikoinaan ollut pienen mökin pikkuinen tyttö, vanhin

Sitten hänestä oli tullut melkein aikaihminen. Hän oli jo päässyt

Voi, miten omituiset käsitykset herrasväellä on helppoudesta!

Tämä luottamus häntä vaivasi. Hän kaipasi metsää ja ikävöi

Häntä rupesi kummasti väsyttämään. Sitä väsymystä hän itsekin

Sitä soimausta hän ei jaksanut kuulla, ja sen vuoksi hän ei

Mutta sitten eräänä päivänä hän kaatui seisovilta jaloiltaan, eikä

Nyt hän on ollut kaksikymmentä vuotta vaivaistalon hoidokkina,

Kun hänelle nyt sanotaan, että Hannalla on niin erinomaisen

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

University of Hawai‘i Press books are printed on acid-free

Korean deportees who w ere interviewed ranged from seven to twenty-four

The region (krai) struggles with dependence on foreign busi-

During the mid-to-late nineteenth century, one could see thousands of

Russian archives point to Koreans crossing into the Ussuri/Primorye (then

I reported to the Governor-General of Eastern Siberia on the deliberate

PAN-SLAVISM, ECONOMIC COMPETITION, AND THE “YELLOW PERIL”