Download and Read online, DOWNLOAD EBOOK, [PDF EBOOK EPUB ], Ebooks

download, Read Ebook EPUB/KINDE, Download Book Format PDF

Indigenous Justice Jennifer Hendry

OR CLICK LINK
https://textbookfull.com/product/indigenous-
justice-jennifer-hendry/

Read with Our Free App Audiobook Free Format PFD EBook, Ebooks dowload PDF
with Andible trial, Real book, online, KINDLE , Download[PDF] and Read and Read
Read book Format PDF Ebook, Dowload online, Read book Format PDF Ebook,
[PDF] and Real ONLINE Dowload [PDF] and Real ONLINE
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Literacy Education and Indigenous Australians Theory

Research and Practice Jennifer Rennie

https://textbookfull.com/product/literacy-education-and-
indigenous-australians-theory-research-and-practice-jennifer-
rennie/

Hard Line 1st Edition A. D. Justice [Justice

https://textbookfull.com/product/hard-line-1st-edition-a-d-
justice-justice/

Heal Whisper Swamp Gators 2 1st Edition Jennifer Snyder

Snyder Jennifer

https://textbookfull.com/product/heal-whisper-swamp-gators-2-1st-
edition-jennifer-snyder-snyder-jennifer/

Kintu Jennifer Nansubuga Makumbi

https://textbookfull.com/product/kintu-jennifer-nansubuga-
makumbi/
Indigenous Peoples Consent and Rights Troubling
Subjects Stephen Young

https://textbookfull.com/product/indigenous-peoples-consent-and-
rights-troubling-subjects-stephen-young/

Environmental Crime and Restorative Justice: Justice as

Meaningful Involvement Mark Hamilton

https://textbookfull.com/product/environmental-crime-and-
restorative-justice-justice-as-meaningful-involvement-mark-
hamilton/

Lotus 1st Edition Jennifer Hartmann

https://textbookfull.com/product/lotus-1st-edition-jennifer-
hartmann/

Dialogical Multiplication Principles for an Indigenous

Psychology Danilo Silva Guimarães

https://textbookfull.com/product/dialogical-multiplication-
principles-for-an-indigenous-psychology-danilo-silva-guimaraes/

Indigenous Peoples as Subjects of International Law

Irene Watson (Editor)

https://textbookfull.com/product/indigenous-peoples-as-subjects-
of-international-law-irene-watson-editor/
INDIGENOUS
JUSTICE
NEW TOOLS,
APPROACHES,
AND SPACES
Edited by Jennifer Hendry,
Melissa L. Tatum, Miriam Jorgensen
and Deirdre Howard-Wagner

PALGRAVE SOCIO-LEGAL STUDIES

Palgrave Socio-Legal Studies

Series Editor
Dave Cowan
University of Bristol Law School
Bristol, UK
The Palgrave Socio-Legal Studies series is a developing series of monographs
and textbooks featuring cutting edge work which, in the best tradition of
socio-legal studies, reach out to a wide international audience.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14679
 Jennifer Hendry
Melissa L. Tatum • Miriam Jorgensen
Deirdre Howard-Wagner
Editors

Indigenous Justice
New Tools, Approaches, and Spaces
Editors
Jennifer Hendry Melissa L. Tatum
School of Law James E Rogers College of Law
Leeds University University of Arizona
Leeds, UK Tucson, AZ, USA

Miriam Jorgensen Deirdre Howard-Wagner

Native Nations Institute Fellow, Centre for Aboriginal Economic
University of Arizona Policy Research
Tucson, AZ, USA The Australian National University
Canberra, ACT, Australia

Palgrave Socio-Legal Studies

ISBN 978-1-137-60644-0    ISBN 978-1-137-60645-7 (eBook)
https://doi.org/10.1057/978-1-137-60645-7

Library of Congress Control Number: 2017964616

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

The author(s) has/have asserted their right(s) to be identified as the author(s) of this work in accordance with
the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether the
whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or
information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication does
not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant protective
laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book are
believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors
give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or omissions
that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

Cover illustration: Danita Delimont/Alamy Stock Photo

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Macmillan Publishers Ltd. part of
Springer Nature.
The registered company address is: The Campus, 4 Crinan Street, London, N1 9XW, United Kingdom
 Preface

Spaces of Indigenous Justice began life as a workshop concept and rapidly

transformed into an interdisciplinary academic project involving faculty and
graduate students from multiple universities on several continents. This vol-
ume is a direct result of the first two Spaces of Indigenous Justice workshops,
and we want to acknowledge and thank the World Universities Network, the
University of Leeds School of Law, and The University of Arizona James
E. Rogers College of Law for the financial and logistical support that made
those workshops possible. We also owe a tremendous debt of gratitude to
Rosemary Taylor-Harding for her excellent work copyediting the entire vol-
ume. Her calm unflappability and efficient demeanour were critical to the
completion of the book.

Leeds, UK Jennifer Hendry

Melissa L. Tatum
Tucson, AZ, USA Miriam Jorgensen
Canberra, ACT, Australia Deirdre Howard-Wagner

v
 A Note on Terminology

One of the primary benefits of a project like the Spaces of Indigenous Justice
is the involvement of scholars from different countries and different academic
backgrounds. That diversity, however, is also a complicating factor in attempt-
ing to develop standard terminology. Accordingly, rather than try to stan-
dardise on one term—Indigenous, Aboriginal, First Nation, Native—we have
opted to keep intact the convention used by the author, which is influenced
by a number of factors, including the author’s home country and academic
discipline.
J.H.
M.L.T.
M.J.
D.H-W.

vii
 Contents

1 Introduction   1
Jennifer Hendry, Melissa L. Tatum, Miriam Jorgensen, and
Deirdre Howard-Wagner

Part I A Look at the Existing System    9

2 Justice as Position, Justice as Practice: Indigenous

Governance at the Boundary  11
Stephen Cornell

3 Indigenous-State Relationships and the Paradoxical

Effects of Antidiscrimination Law: Lessons from
the Australian High Court in Maloney v The Queen  27
Kirsty Gover

4 Pueblo Water Rights  53

Darren Modzelewski

5 Human Rights and Neoliberal Wrongs in the Indigenous

Child Welfare Space  69
Teresa Libesman

ix
x Contents

Part II Incorporating Indigenous Laws, Methods, and Practices   87

6 
Tsilhqot’in Nation: Aboriginal Title in the Modern Era  89
Renee Racette

7 Customary Law and Land Rights: The Cautionary Tale

of India, Jharkhand, and the Chotanagpur Tenancy Act  97
Amrita Mukherjee

8 Making Space for Indigenous Justice in the Child Welfare

and Protection Context 111
Sarah Ciftci

9 Taking Justice to Aboriginal People: Everyday Access

to Justice as a Promising Area of Indigenous Policy
in Australia 127
Deirdre Howard-Wagner

10 Thoughts on the ‘Law of the Land’ and the Persistence

of Aboriginal Law in Australia 143
Wantarri Steve Jampijimpa Patrick and Mary Spiers Williams

Part III New Tools and Partnerships 159

11 Building New Traditions: Drawing Insights from Interactive

Legal Culture 161
Jennifer Hendry and Melissa L. Tatum

12 Contestations of Space: Developing a Twenty-First Century

Indigenous Cartographic Practice 183
Gina D. Stuart-Richard

13 Googling Indigenous Kamchatka: Mapping

New Collaborations 195
Benedict J. Colombi, Brian Thom, and Tatiana Degai
 Contents
   xi

14 Mana Wahine: Decolonising Governance? 205

Sharon Toi

15 Contemporary First Nation Lawmaking: New Spaces

for Aboriginal Justice 217
Miriam Jorgensen
 Notes on the Contributors

Sarah Ciftci holds a Bachelor of Socio-Legal Studies (Hons) from the University of
Sydney and is undertaking a PhD in the Department of Sociology and Social Policy,
also at the University of Sydney. Her thesis reflects her broader research interests in
Indigenous social and legal justice and explores the use of inclusive decision-making
models in the child welfare and protection context. She is a graduate representative
for the Executive Committee of the Law and Society Association of Australia and
New Zealand (LSAANZ).
Benedict J. Colombi is Faculty Director of the University of Arizona’s Graduate
Interdisciplinary Programs and Associate Professor of American Indian Studies and
Affiliate Associate Professor in the School of Anthropology, the School of Geography
and Development, and the School of Natural Resources and Environment. He also
holds a faculty appointment with the Institute of Environment, a centre for disciplin-
ary and interdisciplinary environmental and climate change research at the University
of Arizona. In 2014, he served as a US Fulbright scholar conducting ethnographic
fieldwork with Indigenous communities along Russia’s Kamchatka Peninsula.
Stephen Cornell is a political and cultural sociologist at the University of Arizona,
where he is Professor of Sociology, Faculty Chair of the Native Nations Institute, and
Past Director of the Udall Center for Studies in Public Policy. He is a faculty affiliate
with the university’s James E. Rogers College of Law and its School of Government
and Public Policy. He co-founded the Harvard Project on American Indian Economic
Development, which he continues to codirect. He has written widely on Indigenous
affairs, economic development, collective identity, and ethnic and race relations.
Tatiana Degai received her PhD from the University of Arizona, where her disserta-
tion research (in American Indian Studies and Linguistics) focused on the revitalisation
possibilities of her ancestral Itelmen language in Kamchatka, Russia. As a member of
the Council of Itelmens ‘Tkhsanom’, she is actively involved with various projects on
culture and language development of Itelmens. She has a Master of Arts in

xiii
xiv Notes on the Contributors

Anthropology from the University of Alaska Fairbanks and a teaching degree in for-
eign languages from Kamchatka State University. Her research borders with
Indigenous education, sociolinguistics, ethnography, Indigenous activism and
revitalisation.
Kirsty Gover is a member of the faculty at Melbourne Law School. Her research
and publications address the law, policy, and political theory of Indigenous rights,
institutions, and jurisdiction. She is interested in the role played by ‘indigeneity’ in
the constitutionalism of settler societies, and in the importance of Indigenous con-
cepts of law and politics in settler state political theory and international law. She is
the author of Tribal Constitutionalism: States, Tribes and the Governance of Membership
(2010).
Jennifer Hendry is Associate Professor in Law and Social Justice at the University of
Leeds School of Law. She researches in the fields of social and legal theory, socio-legal
studies, and comparative legal studies. She is currently writing on issues of Indigenous
justice, legal culture, and legal pluralism, and on theoretical and comparative per-
spectives on civil/criminal procedural hybrids. She is Director of the School of Law’s
Centre for Law and Social Justice, Vice-Chair of the Socio-Legal Studies Association
Executive Committee, and a member of the Economic and Social Research Council
Peer Review College.
Deirdre Howard-Wagner is a sociologist and socio-legal scholar and a research fel-
low at the Centre for Aboriginal Economic Policy Research, Australian National
University (ANU), Australia. Prior to coming to the ANU, she was a research fellow
(2012–2016) and a lecturer and senior lecturer in socio-legal studies in the
Department of Sociology and Social Policy at the University of Sydney (2006–2012)
and Deputy Director of the Justice Policy Research Centre in the School of Law at
the University of Newcastle (2004–2006).
Miriam Jorgensen is a research director of the Native Nations Institute at the
University of Arizona and a research director of its sister organisation, the Harvard
Project on American Indian Economic Development. She holds additional appoint-
ments as a research scientist in the Udall Center for Studies in Public Policy at the
University of Arizona and as Professor of Indigenous Governance in the Jumbunna
Institute for Indigenous Education and Research at the University of Technology,
Sydney. As an economist and public policy analyst, she has worked with Indigenous
communities and organisations in the United States, Canada, and Australia. Her
research examines the ways social, political, and cultural characteristics affect
Indigenous communities’ development.
Teresa Libesman is an associate professor at the University of Technology, Sydney.
Her research focuses on the fields of children and law and Indigenous peoples and the
 Notes on the Contributors
   xv

law. She works closely with Indigenous children’s organisations and her work criti-
cally engages with the meaning and implementation of human rights with respect to
child welfare. She teaches and supervises in the fields of children and the law, Tort
law, Indigenous peoples, and the law and jurisprudence.
Darren Modzelewski received a PhD in anthropology and a JD from the University
of California, Berkeley, and an LLM in Indigenous Peoples Law and Policy from the
University of Arizona. His research and advocacy focus on how federal Indian law,
international human rights law, and the principles of the environmental justice move-
ment and indigenous archaeology can be combined for protection, preservation, and
promotion of Indigenous cultural heritage and property.
Amrita Mukherjee is a lecturer at the University of Leeds School of Law. She holds
a PhD and LLM in International law from the University of Nottingham. Her pri-
mary research interests are in the areas of international law and international human
rights law. She has written on the prohibition of torture, the UN human rights moni-
toring bodies, legal orientalism, and postcolonial perspectives of international law.
She also serves as an associate editor for the International Journal of Human Rights and
is the programme director for the LLM in international law.
Wantarri Steve Jampijimpa Patrick is a fully initiated Warlpiri man from the
Northern Territory community of Lajamanu. His first language is Warlpiri. He is a
community liaison officer and a teacher’s assistant at the Lajamanu Community
Education Centre where he has worked for many years. His passion is the reinvigora-
tion of Warlpiri culture by finding traditional principles that are relevant to today’s
community life.
Renee Racette is a Cree and Metis lawyer from south-eastern Saskatchewan. She
received an SJD in Indigenous Peoples Law and Policy from the University of Arizona.
She enjoys a broad range of practice primarily serving Indigenous communities in
matters such as Aboriginal rights and title, treaty negotiations, international human
rights, community representation, and economic development.
Gina D. Stuart-Richard is a member of the Native American Studies faculty at the
University of Oklahoma. She received her PhD in American Indian Studies from the
University of Arizona. Her research focuses on the intersection of mapping, geogra-
phy, land, culture, and federal Indian policy.
Melissa L. Tatum is a member of the Law Faculty at the University of Arizona,
where she also holds affiliate faculty appointments with the American Indian Studies
graduate programme, Gender and Women’s Studies, and the Native Nations Institute.
She specialises in tribal jurisdiction and tribal courts, as well as in issues relating to
cultural property and sacred places. She was a contributing author to Felix Cohen’s
Handbook of Federal Indian Law, and has written extensively about both civil and
criminal procedural issues, as well as about the relationship between tribal, state, and
xvi Notes on the Contributors

federal courts. Between 1999 and 2006, she served as a judge on the Southwest
Intertribal Court of Appeals.
Brian Thom is Associate Professor of Anthropology at the University of Victoria.
His research focus is on the political, social, and cultural processes that surround
Indigenous people’s efforts to resolve Aboriginal title and rights claims and establish
self-government. The research is community-driven and politically engaged in mat-
ters of contemporary social significance. His written work explores the interplay of
culture, power, and colonial discourses in land claims negotiations, and examines the
political and ontological challenges for Indigenous people engaged with institutions
of the state.
Sharon Toi is a Māori PhD student at the University of Waikato, Aotearoa, New
Zealand. Her research intent is to interrogate practical solutions and strategies for iwi
to engage in self-development while retaining and valuing their own unique identi-
ties and values as Indigenous peoples. The focus of her research is the positioning of
Indigenous women in tribal structures and governance roles. She completed a
Fulbright exchange at the University of Arizona in 2014–2015.
Mary Spiers Williams is a lecturer at the ANU College of Law. She has a broad
range of experience in criminal law and criminology research, teaching, practice,
policy, and advocacy. Her research is on impacts of state law on Indigenous peoples
and the phenomenon of transnational law. Her doctoral research is concerned with
legal concepts of culture in sentencing law in the Northern Territory (NT). Prior to
becoming a full-time academic, she practised in criminal law in New South Wales
(NSW) and the NT, was a senior policy officer in criminal law reform in NSW, facili-
tated law and justice projects with Warlpiri people, and conducted community legal
education in Aboriginal communities in central Australia.
 1
Introduction
Jennifer Hendry, Melissa L. Tatum, Miriam Jorgensen,
and Deirdre Howard-Wagner

In December 2013, a small group of academics gathered at the University of

Leeds for a working paper conference entitled Spaces of Indigenous Justice.
According to the concept paper for the workshop,1 the plan was to use the
‘spatial turn’ that occurred in the humanities as a foundation for exploring
new conceptions of space and to facilitate dialogue across academic disci-
plines under the umbrella of socio-legal studies. The ultimate objective of this
interdisciplinary and comparative project was to bring together scholars of
law, legal theory, sociology, political philosophy, anthropology, geography,
and public policy in order to consider ‘spaces’ of Indigenous justice and gov-
ernance, as well as those of interaction, transfer, reciprocity, recognition, and
hybridity between the Indigenous and non-Indigenous worlds.
By the end of the two-day workshop, it was clear that this concept had the
potential to be more than a mere academic exercise. The approaches discussed
and the examples explored during those two days contained genuine potential
for developing into new and perhaps more successful approaches to pursuing
justice for Indigenous people and communities across the globe. By the end

J. Hendry (*)
School of Law, Leeds University, Leeds, UK
M. L. Tatum • M. Jorgensen
University of Arizona, Tucson, AZ, USA
D. Howard-Wagner
Fellow, Centre for Aboriginal Economic Policy Research,
The Australian National University, Canberra, Australia

© The Author(s) 2018 1

J. Hendry et al. (eds.), Indigenous Justice, Palgrave Socio-Legal Studies,
https://doi.org/10.1057/978-1-137-60645-7_1
2 J. Hendry et al.

of the workshop, a second one was planned for the following year, to be hosted
by the University of Arizona. This University of Arizona workshop served to
reinforce the usefulness of this new approach and helped to further define and
articulate the approach and the foundation upon which it rests. The Spaces of
Indigenous Justice Project is built on five foundational pillars:

(1) Litigation is not always the answer and it should not be the automatic first
response to an injustice.
(2) Leveraging additional human rights at either the domestic or interna-
tional level has the effect of funnelling claims into adversarial legal forums.
(3) The best and most effective strategies for achieving justice are interdisci-
plinary and multimethodological.
(4) Legal philosophical and sociological theories offer vital critical insights
and perspectives on issues of Indigenous justice.
(5) In developing a strategy, Indigenous people and communities should be
at the table as equal partners; they cannot and should not be the subject
of academic experimentation.

A core purpose of these pillars is to draw attention to the range of alterna-

tive approaches and tools available for the construction of customised solu-
tions for specific problems encountered by specific communities. This holistic
approach is in contrast to the standard one, which begins (and often ends) in
the laws governing Indigenous communities and their relationship to nation
state governments. Considering that the majority of these laws were promul-
gated by regimes intended to subjugate and assimilate Indigenous peoples, it
is no surprise that they have been unsuccessful both in fostering self-­
determination or protecting Indigenous identities and cultures, neither of
these ever really being an honest objective.
In its inherent interdisciplinarity and employment of multiple methods,
the multidimensional spaces approach transcends the disciplinary limitations
of Indigenous peoples’ law and makes its focus Indigenous justice. Moreover,
in its consideration of legal normative ordering within society it adopts a fun-
damentally legally pluralist position, recognising within justice claims the
importance of local and contextual issues. This is a fertile approach, and one
with significant potential not only within the sphere of Indigenous justice but
also beyond; while the main concern of this volume is Indigenous justice, the
innovative socio-legal work undertaken here is also of relevance to the situa-
tions of minority groups and peripheral communities, which lack the political
status of Indigenous nations, but which may separate themselves in some
respects from the dominant culture.
 Introduction 3

The 14 essays selected for inclusion in this volume were drawn from both
the Leeds and Arizona workshops, and represent approaches, tools, and solu-
tions that are at the core of the Spaces of Indigenous Justice Project. First,
each works on multiple levels, from being an individual case study or an
exploration of one potential tool to illustrating a larger point stretching across
multiple systems. In addition, this approach has the benefit of avoiding—or
at least minimising—the ‘pan-Indigenous’ problem of homogenising and
essentialising Indigenous groups.
Second, the essays and contributors come from a variety of academic disci-
plines, including law, sociology, public policy, economics, socio-legal studies,
anthropology, and American Indian studies. The volume also makes a con-
certed effort to include the voices of early career scholars. The Spaces of
Indigenous Justice Project is designed to foster new and creative approaches
that reach across traditional boundaries. By infusing the work of the emerging
generation of scholars, this collection both provides a platform for new voices
and helps to encourage a new generation of academics to think outside tradi-
tional academic disciplines and silos. Of the 18 authors involved in this vol-
ume, a third were in the late stages of a doctoral programme when they
received the invitation to participate.
Finally, this volume makes a deliberate effort to include the voices of
Indigenous scholars and those scholars who have extensive experience work-
ing with Indigenous communities. If one of the goals of the project is to
include Indigenous people and communities as equal partners at the decision-­
making table, they should also be equal partners in developing the theories
and approaches that will guide that decision-making. Three-quarters of the
contributors to this volume are either Indigenous or have substantial experi-
ence working cooperatively with Indigenous communities. There is represen-
tation from all four CANZUS (Canada, Australia, New Zealand, and the
United States) countries, in addition to India and the United Kingdom.
To date, the most common approach to accommodating Indigenous justice
claims has been the inclusion of Indigenous law and legal practices within
those of the dominant legal order. Experience with this approach leads us to
identify two categories of problems that arise repeatedly and which provide a
useful framing for the examples contained within this collection. We have
styled these categories as issues of conceptualisation and implementation.
Conceptualisation problems, we submit, arise at the stage of determining
how, where, and in relation to what the respective legal orders should interact.
We outline four requirements for best practice. First, it is vital that any trans-
planted legal feature2 be more than simply the functional equivalent to any
non-Indigenous counterpart. If it were a mere substitution, there would be no
reason beyond symbolism for borrowing the feature. The transplanted feature
4 J. Hendry et al.

must bring with it something special or different. The reasons for its trans-
plantation thus pertain to its unique contribution, and maintaining the full
nature of the contribution necessarily requires an understanding of context, of
the true role played by the legal feature. Further to this, caution should be
exercised in terms of generalising across disparate Indigenous groups—a solu-
tion appropriate for one context may not be suitable for another, and it is
important that there is no homogenisation of Indigenous communities, delib-
erate or otherwise. The third conceptual consideration is a temporal one.
Legal cultures evolve and adapt over time, whether by accident or design,
meaning that it would be a mistake to ‘freeze-frame’ how these are at a par-
ticular moment in time. While this observation holds true for both the domi-
nant and Indigenous legal cultures, the danger is that it is the Indigenous legal
culture that is erroneously bounded and concretised. Finally, interactions
ought to be genuine, which is to say that engagement with tribal law should
be respectful and not merely lip service. For example, the opportunity for an
Indigenous community to provide testimony about its child-rearing practices
is empty unless there is also an effective mechanism for its consideration,
while obligations to consult mean little if they are not undertaken in good
faith by both parties. Bearing these four requirements in mind can be useful
in avoiding many of the pitfalls that can arise in each of the approaches.
Implementation challenges arise subsequent to conceptualisation issues,
and concern the codification, application, and amendment of Indigenous
legal features. Codification challenges concern the legal means by which a
‘new’ Indigenous legal feature is introduced into the overarching legal order.
Common law or statutory provision, regulation or policy choice—the selec-
tion of the mechanisms and procedures through which such a legal feature is
included is often indicative of the degree of import placed upon it. Targeted
scrutiny of this, therefore, can be revealing. Application challenges, by con-
trast, encompass decision-making issues in terms of when and under what
circumstances the legal feature should be brought to bear. Perhaps the most
important consideration here is the issue of ensuring that those charged with
application have the necessary information and understanding to be able to
properly do so. Amendment challenges involve a related query, that is, in the
event that the new legal feature requires alteration, who is empowered to do
so? Does the authority to take this decision rest with the Indigenous legal
order of its origin or with the principal legal order of which it is now a com-
ponent part? Comparative legal studies has engaged with some of these issues
in the context of nation state constitutional borrowing and legal transfer,3 for
example, but such theoretical inquiry in terms of Indigenous legal orders is
still limited. This volume is intended as a contribution to this debate.
 Introduction 5

This collection opens with four essays that set the stage by examining cur-
rent approaches. The chapters in Part I each explore an aspect of the issues
that prompted the Spaces of Indigenous Justice Project. Stephen Cornell leads
off by identifying two different aspects of justice and discussing what these
mean for Indigenous communities. His primary focus is on the Nisga’a
Nation, one of the First Nations located in what is now Canada, and he
explores the issues confronting them as they move from fighting for the right
to govern themselves to, on winning that right, suddenly realising that they
had to figure out how to govern themselves. Kirsty Gover follows with a case
study that explores why litigation that relies on existing laws governing rela-
tions with Aboriginal and Torres Strait Islander peoples is almost certainly
destined for failure. She uses the case of Maloney v The Queen to illustrate
how ‘anti-discrimination law has not only failed to support an obligation to
consult Australian Indigenous peoples, it has also disempowered Indigenous
communities in their dealings with Australian governments and undermined
their efforts to self-govern’. Darren Modzelewski’s chapter uses the water
rights claims of the Pueblos in the southwestern United States to demonstrate
that Gover’s critique is not Australia-specific, but rather is equally applicable
to the United States, and arguably also to other countries. Concluding this
part, Terri Libesman examines how the involvement of western-based human
rights as interpreted through the lens of neoliberalism into Aboriginal and
Torres Strait Islander child welfare cases has been counterproductive, and ulti-
mately served to perpetuate the cycle of unjust removals rather than helping
to break it.
Part II focuses on efforts to secure the recognition of Indigenous customs
and traditions by the dominant legal order. Renee Racette begins this part
with a chapter illustrating how the process of incorporating First Nations’ law
unfolded through Aboriginal Title cases in Canada. As the chapters in this
part illustrate, this approach is perhaps the most dangerous one because it is
the most difficult to do correctly—outsiders are making decisions about a
legal culture not their own, often with little to no formal training or under-
standing. Amrita Mukherjee’s chapter uses the case study of Jharkhand to
provide an illustrative example of the problems that can occur when law from
one legal system is imported into a different system. The two chapters by
Sarah Ciftci and Deirdre Howard-Wagner both reinforce this point, arguing
that merely importing the law of the Indigenous group may not in itself be
sufficient, and that to ensure that the law is used correctly it is important to
involve people knowledgeable about the law in its original context. These
arguments recognise the importance of effective communication across the
relevant cultures in leading to genuine understanding. Mary Spiers-Williams
6 J. Hendry et al.

and Steve Patrick conclude with a chapter that demonstrates both the difficul-
ties with and potential rewards of cross-cultural understanding and
cooperation.
Part III then turns to an examination of new tools and approaches and
what they can bring to the table. Hendry and Tatum lead off this part with a
chapter that not only employs the concept of interactive legal culture to argue
in favour of reciprocity, but also makes the case that theoretical insights can
contribute usefully to providing practical solutions. Gina Stuart-Richard then
looks at new mapping tools and the promise they hold for Indigenous groups
seeking to protect both physical and cultural boundaries. Colombi, Thom,
and Degai describe a project involving academics and Indigenous communi-
ties on the Kamchatka Peninsula that illustrates the usefulness of these map-
ping tools, as well as the concept of academia partnering with Indigenous
communities. This part then concludes with two chapters exploring how
Indigenous groups are drawing on their own traditions and customs to
develop methods of governing and interacting with the dominant legal sys-
tem, and how those methods can be used to help pursue justice. Sharon Toi
explores some of the pitfalls inherent in drawing on traditional practices, in
particular, the need to update those practices to fit current circumstances
while at the same time avoiding interpreting past practices through a lens
distorted by colonialism and its influences. Miriam Jorgensen examines how
two Mohawk communities in eastern Canada have drawn on their own tradi-
tions to reclaim the process of lawmaking, creating space for greater self-­
determination and self-governance.
The essays in this volume clearly establish that there is no one-size-fits-all
solution to the myriad issues of Indigenous justice. As a result there is no
attempt to provide such a solution, but rather a call to look for contextually
appropriate approaches to addressing specific problems. Relative to this
endeavour, these chapters provide timely and useful guidance by drawing
attention to potential obstacles that may occur at either the conceptual or
implementation stage; it is our contention that awareness and greater under-
standing of these obstacles can be of assistance to those seeking to use a par-
ticular approach.

Notes
1. J. Hendry (2013) ‘Spaces of Indigenous Justice: Concept and Aims’, http://
www.law.leeds.ac.uk/assets/files/research/events/1300918-indig-workshop-
concept.pdf.
 Introduction 7

2. See, for example, G. Frankenberg, ‘Constitutional transfer: The IKEA theory

revisited’, International Journal of Constitutional Law (2010) 8 (3) 563–579.
3. See, for example, V. Perju (2013) ‘Constitutional Transplants, Borrowing, and
Migrations’ in M. Rosenfeld & A. Sajo (eds) The Oxford Handbook of
Comparative Constitutional Law (OUP: Oxford); G. Frankenberg (2013, ed)
Order From Transfer: Comparative Constitutional Design and Legal Culture, ed.
(Edward Elgar: Cheltenham); W. Osiatynski (2003) ‘Paradoxes of
Constitutional Borrowing’, International Journal of Constitutional Law 1 (2)
244–268; S. Farran, J. Gallen, J. Hendry & C. Rautenbach (2015) The
Diffusion of Law: The Movement of Laws & Norms Around the World, eds
(Ashgate: Surrey).
 Part I
A Look at the Existing System
 2
Justice as Position, Justice as Practice:
Indigenous Governance at the Boundary
Stephen Cornell

I begin with a story. The Nisga’a Nation is an Indigenous nation in the

Canadian province of British Columbia. In 1999, after more than two decades
of negotiations and more than a century of Nisga’a effort to prosecute their
claims, the Nisga’a Nation, Canada, and British Columbia signed a treaty that
restored to the Nisga’a people a portion of their traditional lands and certain
Nisga’a rights of self-government, among them the rights to make law, to
resolve disputes, and to control much of what happens on their lands. In
2000, after passage by the Canadian Senate and the provision of Royal Assent,
the Nisga’a Final Agreement went into effect.1
A few years later, the Native Nations Institute at the University of Arizona
hosted some Indigenous Australians who came to North America to look at
some examples of Indigenous governments in action. We took them to several
nations in the United States and then to British Columbia, where we visited
the Nisga’a. The Nisga’a graciously received them, and one of the Nisga’a lead-
ers, an architect of the new treaty, told them the story of the Nisga’a fight to
restore their lands and self-governing power. That long battle, he said, took all
their energy, skill, and perseverance. On the day the treaty finally went into

My thanks to Jen Hendry, Melissa L. Tatum, and Deirdre Howard-Wagner for including me in the
workshops that stimulated this volume, to the workshop participants for stimulating discussions, to
Miriam Jorgensen for suggestions and comments during the drafting of this paper, and to Rob Williams
for helpful information and insight.

S. Cornell (*)
Native Nations Institute, University of Arizona, Tucson, AZ, USA

© The Author(s) 2018 11

J. Hendry et al. (eds.), Indigenous Justice, Palgrave Socio-Legal Studies,
https://doi.org/10.1057/978-1-137-60645-7_2
12 S. Cornell

effect, the Nisga’a leaders looked at each other and said, more or less, ‘Uh-oh.
Now we have to govern’.
In short, the world had suddenly changed. For more than a century, they
had been denied the right to do what they had done for many prior genera-
tions: govern their lands and themselves. Now they had restored much of that
right. More than a century of struggle for rights and recognition had morphed,
overnight, into the challenge of governance. Subsequent years, said the Nisga’a
leader, had been a learning process as the Nation took up once again the task
of governing and began to figure out what it would require of them in con-
temporary times.
What does this story have to do with justice?

A Matter of Difference
In much of the world today, and certainly in the so-called CANZUS coun-
tries—Canada, Australia, Aotearoa New Zealand, and the United States—
Indigenous peoples, such as the Nisga’a, are engaged in an extraordinary effort
to restore self-government as an Indigenous right and practice. The issue of
justice infuses that effort, as an aspect of both the colonial experience and the
Indigenous agenda, and I want to pay attention here to both aspects. But
before talking about justice, let us consider the character of this Indigenous
movement for self-governing power.
The disciplines that I interact with the most—sociology and public pol-
icy—tend to focus on groups but measure change in individuals. Sure, we
aggregate our measures of change by various social descriptors so that we can
tell what is happening to specific population categories—but the fundamental
metric, the key unit, is the individual, measured against the average main-
stream individual or some other reference population. In doing this, we slip
rather easily, although perhaps unconsciously, into the assumption that indi-
viduals generally have similar priorities—everyone wants better access to the
benefits and opportunities society has to offer—and that group agendas are
aggregations of those desires. Thus, we assume, for example, that justice is
served when employment, income, health, and other socioeconomic indica-
tors for American Indian populations more closely resemble those for the US
population as a whole. It is the gaps that matter, and the gaps typically are
measured by means, so that we look for disparities in what the ‘average’ indi-
vidual experiences in each population.
What is often left out of this calculus is collective aspiration, an objective
that has particular relevance for Indigenous populations. The famous White
 Justice as Position, Justice as Practice: Indigenous Governance… 13

Paper that the Trudeau government in Canada issued in 1969 made the
assumption that First Nation peoples simply wanted what other Canadians
had—education, jobs, health care, housing, prosperity. The White Paper’s
sentiment was ‘We’re all Canadians’, and we need to break down the barriers
that lead to differential outcomes among us.
Nearly 40 years later, John Howard, not long after stepping down as prime
minister of Australia, expressed a view that had shaped his administration’s
approach to Indigenous issues: ‘The only way the indigenous people of
Australia can get what we call a fair go is for them to become part of the main-
stream of the community and get the benefits and opportunities available
from mainstream Australian society . . .’ (quoted in Davies 2008, p. 1). In
other words, ‘we’re all Australians’. This view was widely shared. A friend of
mine in the mid-2000s held a senior position in an Australian NGO dedi-
cated to addressing the needs of Indigenous Australians and repairing rela-
tions between them and the mainstream. Her chosen measure of success was
life expectancy. She felt they would have succeeded when the life expectancy
of an Aboriginal child was the same as that of a non-Aboriginal child. This is
a necessary goal and one worth pursuing, but it occurred to me at the time
that while she was no fan of John Howard, and her methods would have dif-
fered from his, her take on the Aboriginal situation was in many ways
similar.
The same approach has been evident in Aotearoa New Zealand as well. In
the early 2000s, the policy of the New Zealand government towards Maori
was called ‘closing the gaps’ in schooling, health, employment, and so forth.
The assumption was that closing socioeconomic gaps was both the primary
issue in Maori-Pakeha (European-descent people) relations and a primary
Maori aspiration.
It all reminds me of a Mohawk friend who told me of a conversation he had
with a senior official in the Canadian government a decade or more ago. They
were talking about that government’s policy towards Aboriginal peoples and
the sense among First Nations that the Canadian government was unwilling
to engage their concerns. The official said to my friend, ‘You have to under-
stand: this government is willing to sit down and talk about equality, but we
will not talk about difference’. In other words, we’ll address gaps, but only
certain kinds.
But difference is what many Indigenous communities want to sustain: they
want the freedom to be themselves. What we risk losing here is the aspirations
of peoples, communities, and nations. It is not that equality or socioeconomic
disparities do not matter to Indigenous peoples. They do, and often urgently.
But I have encountered numerous tribal communities in North America and
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Fembeni? sanoi Sanders miettivästi. — Taidan tuntea miehen;
jos muistan oikein, niin hän ei ole niitä miehiä, jotka ottavat
uskonnon, ellei se lopuksi lupaa hyvää liikeyritystä.

Tyttö rypisti kulmiaan. Hänen kulmakarvansa muodostivat suoran

viivan vihastuneiden silmien yläpuolelle.

— Luulen, että tuommoinen puhe on teille arvotonta, sanoi hän

kylmästi.

Sanders katsoi häntä etusormen rystynen huulillaan.

Tyttö on kaunis, ajatteli hän — tai sitten hän oli ollut niin kauan
poissa valkoihoisten naisten seurasta, että tyttö vain näytti kauniilta
seisoessaan raakaa, sivistymätöntä taustaa vasten. Hento, suora,
harmaasilmäinen, virheettömästi muodostunut, vaikkakin Afrikan
auringon paahtama, piirteet säännölliset — herkulliset, hiukset
(tuuheat) ruosteenruskeat.

Sanders pudisti päätänsä.

— Toivon taivaan tähden, että ette oleilisi tässä kirotussa maassa,

sanoi hän.

— Se ei kuulu asiaan, vastasi tyttö hieman hymyillen. —

Puhumme
Fembenistä, ja te taidatte olla hieman hirvittävä.

He olivat tulleet suurelle nelinurkkaiselle majalle, jonka Sanders oli

rakennuttanut tyttöä varten, ja nousivat kuistille johtavia puuportaita.

Sanders ei vastannut, mutta kun tyttö oli kadonnut majaan

valmistamaan hänelle hieman teetä, hän viittasi Abibulle, joka oli
seurannut jonkin matkan päässä.

— Mene, sanoi hän, — ja tuo minun luokseni Isisin Fembeni.

Hän tuijotti teehensä tytön kuvaillessa työtänsä ruusunvärein, kun

Fembeni tuli, keski-ikäinen, pitkä mies, pukeutuneena housuihin ja
liiveihin: ulkonainen merkki hänen henkisestä kehityksestään.

— Tule lähemmäs, Fembeni, sanoi Sanders hiljaa.

Mies tuli itsetietoisesti kuistin portaita ylös, otti kehoittamatta tuolin

ja istuutui.

Sanders ei sanonut mitään. Hän katsoi miestä pitkän aikaa, sitten:

— Kuka on käskenyt sinun istua minun läsnäollessani? sanoi hän

pehmeästi.

— Herra, sanoi Fembeni kerskuen, — kun minä nyt olen löytänyt

oikean uskon…

Jokin Sandersin katseessa pani hänet kiireesti nousemaan.

— Voit istua — maahan, sanoi Sanders tyynesti, — kansasi

tapaan, ja minä istun tällä tuolilla oman kansani tapaan. Sillä katsos,
Fembeni, ei edes uskokaan tee mustaa valkeaksi eikä valkeaa
mustaksi; eikä se tee myöskään sinua Sandin vertaiseksi, sillä hän
on sinun herrasi.

— Herra, se on totta, sanoi Fembeni hiljaa, — mutta Suuren

edessä me olemme toistemme veroiset.

— Sitten on Isisissä, Ngombissa ja Akasavassa miljoona ihmistä,

jotka ovat sinun veroisiasi, eikä sinulle ole häpeäksi tehdä, niin kuin
he tekevät.

Mihin ei voitu mitään vastata Fembenin käsityskyvyn mukaan.

Tyttö oli kuunnellut komissaarin ja oppilaansa keskustelua, ja

hänen vihansa kohosi, sillä hän ei tuntenut alkuasukkaita Sandersin
tavoin.

— Minusta tuo on hyvin pikkumaista, hra Sanders, sanoi hän

kiivaasti. — On paljon tärkeämpää, että pakanasta tehdään kristitty
kuin että teidän arvonne säilyy.

Sanders rypisti kulmakarvojaan julmasti — hän ei ollut tottunut

seuratapoihin eikä myöskään väitteisiin.

— En ole samaa mieltä, nti Glandynne, sanoi hän hieman

töykeästi, — sillä isisiläiset eivät näe hänen sielunsa hurmiotilaa,
joka johtaa hänet tuttavallisuuteen minun kanssani; he voivat nähdä
ja näkevät hänen ruumiillisen olentonsa.

Hänen päähänsä välähti ajatus, ja hän kääntyi mieheen. Se ajatus

oli
Fembenille peräti tärkeä.

— Fembeni, sanoi hän isisin murteella, — olet kaikkien laskelmien

mukaan rikas.

— Niin, herra.

— Ja vaimoja — montako sinulla niitä on?

— Neljä, herra.

Sanders nyökkäsi ja kääntyi tyttöön.

 — Hänellä on neljä vaimoa, sanoi hän.

— No?

Tässä pienessä sanassa oli hieman uhmaa.

— Hänellä on neljä vaimoa, kertasi Sanders. — Mitä ajattelette

siitä asiasta?

— Hän nai yhden kristittyjen tapaan, sanoi tyttö punastuen. —

Tiedättehän, hra Sanders, että miehen on mahdotonta olla kristitty ja
pitää useampia vaimoja kuin yksi!

Sanders kääntyi jälleen mieheen.

— Tämä vaimoasia, Fembeni, sanoi hän lempeästi. — Miten sinä

menettelet vaimojesi kanssa?

Fembeni pyöritti paljaita olkapäitään kiusaantuneena.

— Herra, ajan heidät pois, paitsi yhtä, sanoi hän jurosti, — sillä se
on pyhä tapa.

— Hm! sanoi Sanders toisen kerran sinä aamuna.

Hän oli vaiti pitkän aikaa ja sanoi sitten:

— Se on pulmallinen kysymys, sanoi hän.

— Minusta se ei ole ensinkään pulmallinen, sanoi tyttö

itsepäisesti.

Hän oli tulemaisillaan kiukkuiseksi, vaikka Sanders ei sitä

huomannut, koska hän ei tuntenut valkoihoisten naisten tapoja.
 — On julmaa teidän puoleltanne, hra Sanders, horjuttaa tätä
miestä, estää hänen uskoansa…

— En lainkaan ehkäise, keskeytti komisaari. Hän oli

lyhytpuheinen, sillä hän oli niin syventynyt pohdittavaansa, ettei
lainkaan ottanut huomioon jonkun naislähetyssaarnaajan tunteita. —
Mutta en voi sallia alueellani tapahtuvan sellaista; tällä miehellä on
neljä vaimoa, ja jokaisella heistä on lapsia. Mitä oikeutta tai
kristillisyyttä on siinä, että ajetaan pois kolme vaimoa, jotka ovat
palvelleet tätä miestä?

Siinä oli tytölle kysymys, ja kiivaudessaan tämä käytti todistetta,

jota vastaan ei ollut sanottavaa.

— Laki sallii sen, sanoi hän. — Sellaista tapahtuu kaikkialla

maailmassa, missä lähetystyö on käynnissä. Ehkä voisin saada
naiset ymmärtämään: ehkä voisin selittää…

— Ette voi selittää lapsia olemattomiksi, sanoi Sanders julmasti.

Siihen päättyi keskustelu, sillä loukkaantuneena ja äkeänä tyttö

meni majaan jättäen Sandersin sekavien tunteiden uhriksi.

Tämä käänsi katseensa kiusalliseen Fembeniin.

— Minusta tuntuu siltä, sanoi hän, — että mies tulemalla kristityksi

pääsee pienemmällä ruokakunnalla. Minun pitää tutkia tätä asiaa.

Fembeni suhtautui häneen peläten, sillä jos naista kuulustellaan,

niin kuka tietää, mitä hän sanoo? Ja miehelle oli jokseenkin
samantekevää, olipa hänellä yksi vaimo tai neljäkymmentä.
 Sinä iltana oli turhaa etsiä enää Okoa, minkä vuoksi Sanders souti
joen poikki kuulustelemaan vastakääntyneen vaimoja.

Hän tapasi yhden vaimon, joka suhtautui tulevaan muutokseen

melko tyynesti, ja kolme, jotka olivat pahoillaan ja äänekkäitä.

— Herra, sanoi yksi näistä kolmesta sellaisella julkealla äänellä,

jonka kuulee vain alkuasukasnaisilta, — tämä valkea noita on ottanut
meidän miehemme…

— En kuule oikein hyvin, sanoi Sanders nopeasti, — mutta olin

kuulevinani kuitenkin sanan, josta en pidä.

Hän heilutti keppiään, niin että se vinkui.

— Herra, sanoi nainen, alentaen ääntään ja puhuen vienommin,

— tämä jumalanainen on vienyt meidän miehemme.

— Jumalanaiset eivät vie miehiä, sanoi Sanders, — mutta he

vaikuttavat heidän mieliinsä niin, että he tulevat paremmiksi miehiksi.

— Fembeni ei tule paremmaksi eikä huonommaksi, sanoi nainen

katkerasti, — sillä hän menee metsään öisin; usein hän nousee
minun viereltäni, ja kun hän on mennyt, niin tulevat yhdeksän julmaa
miestä jostakin läheltä ja ottavat mitä he haluavat.

Hän vaikeni äkkiä. Komissaariin katsovissa silmissä oli kauhua;

tuskissaan hän oli puhunut liian paljon.

— Se on hullua puhetta, sanoi Sanders hymähtäen.

Hän tiesi, ettei saisi kuulla enää enempää, ja oli rauhoittavinaan

vaimoa.
 Hän kulki kylän läpi puhuen sillä välin päällikön kanssa ja palasi
sitten kanootilleen.

»Zairella» hän kutsui Abibun luokseen.

— Ota kolme miestä ja tuo minulle Fembeni, sanoi hän, — ja ole

valmis ampumaan hänet, sillä olen kuullut eräitä asioita.

Hän odotti kymmenen minuuttia; sitten Abibu palasi — yksin.

— Fembeni on mennyt metsään, sanoi hän, — ja samoin

jumalanainen.

Sanders katsoi häneen.

— Kuinka?

— Herra, tämä Fembeni on kristitty, ja hän halusi puhua

jumalanaisen kanssa uudesta taiasta. Niin he menivät yhdessä, ja
jumalanainen luki kirjaa. Fembenillä oli myöskin hänelle lahja, jonka
hän oli ostanut ranskalaiselta kauppiaalta.

— Huomaan, sanoi Sanders.

Hän kumosi whiskylasin, ja hänen kätensä vapisi hieman.

Sitten hän otti hyttinsä seinältä metsästyskiväärin, avasi kaksi

pakettia panoksia ja pudotti ne taskuihinsa.

— Anna miesten seurata pian sinun johdollasi, sanoi hän.

— Herra, täällä on muita kersantteja, sanoi Abibu. — Tahdon tulla

kanssasi, sillä olen oikea kätesi, vaikka kuolema minua odottaisi.
 — Niin kuin haluat, sanoi Sanders.

Hän meni lähetysaseman alueen poikki pysähtyen vain sen

verran, että eräs poika voi osoittaa hänelle suunnan, mihin nuo kaksi
olivat menneet; sitten hän meni nopeasti metsään Abibu
kantapäillään.

Hän seurasi polkua satakunta jaardia. Sitten hän pysähtyi ja

nuuski kuin koira.

Hän kulki hiukan eteenpäin ja palasi takaisin jäljille. Hän kumartui

ja poimi maasta murtuneita lasinpaloja, poikkesi sitten polulta ja
seurasi nenäänsä.

*****

Ruth Glandynnellä oli suunnaton luottamus Sanaan, joka on

tehnyt marttyyreja.

— Et saa epäillä, Fembeni, sanoi hän vaivalloisella isisin

murteellaan, — sillä Valossa, jonka Sana tuo, kaikki asiat selvenevät
sinulle.

He olivat kuulomatkan päässä lähetysasemalta kulkien metsään

päin.

Tyttö luki pieniä otteita mukanaan olevasta kirjasta ja oli niin

syventynyt asiaan, ettei huomannut heidän sivuuttaneen hajallaan
olevia puita, aarniometsän alkua.

Huomatessaan sen hän kääntyi.

— Kerron sinulle enemmän, Fembeni, sanoi hän.

 — Neiti, kerro nyt heti, sillä Sandi on pannut minut epäilemään,
sanoi
Fembeni.

Tyttö rypisti kulmiaan. Millaista epäuskoa saattaa materialisti

kylvää! Hän oli pitänyt Sandersista. Nyt tällä hetkellä hän melkein
vihasi häntä.

— On valkeita miehiä, jotka epäilevät, sanoi hän, — ja jotka

sirottelevat okaita tielle…

— Tämänkin olen ostanut sinulle, sanoi Fembeni, — ja maksanut

siitä säkillisen suolaa.

Kupeellaan olevasta nahkapussista hän veti esiin pitkähkön,

kapean pullon.

Tyttö hymyili, kun hän tunsi rahoittavan alkuasukashajuveden

kukkasleiman.

— Tämän ostin sinua varten, opettaja, sanoi mies ottaen korkin

pullon suulta, niin että illan viilenevä ilma täyttyi myskin tuoksulla, —
jotta puolustaisit minua Sandia vastaan, joka ei ole jumalamies, vaan
paholainen.

Tyttö otti pullon nopeasti ja pani korkin paikalleen.

— Sandi ei ole paholainen, sanoi hän lempeästi, — eikä hän tee

sinulle pahaa.

— Hän on mennyt joen poikki, sanoi Fembeni jurosti, ja hänen

silmissään oli kumma välke, — ja hän puhuu vaimojeni kanssa, ja he
voivat kertoa minusta kauheita asioita.
 Tyttö katsoi häneen vakavasti.

— Mitä pahoja asioita he voivat kertoa sinusta? kysyi hän.

— He voivat valehdella, sanoi mies lyhyesti, — ja Sandi tuo

köytensä ja minä kuolen.

Tyttö hymyili. — En luule, että sinun tarvitsee pelätä, sanoi hän ja

lähti kulkemaan takaisin päin; mutta mies seisoi hänen edessään, ja
siinä hetkessä tyttö huomasi vaaran, ja väri kaikkosi hänen
kasvoiltaan.

— Jos Sandi tulee minun perässäni tappaakseen minut, sanoi

mies hitaasti, — minä sanon hänelle: »Katsos, minulla on nainen,
joka on sinun sukuasi, ja jos et anna minulle anteeksi, niin tulet
surulliseksi.»

Tyttö ajatteli nopeasti ja juoksi sitten äkkiä hänen ohitseen

lähetysasemalle päin.

Mies oli hänen kintereillään kuin leimaus. Tyttö kuuli hänen

jalkojensa lujan töminän, ja äkkiä käsivarsi kietoutui hänen
ympärilleen.

Hän huusi, mutta kukaan ei ollut sitä kuulemassa, ja miehen suuri

käsi peitti hänen suunsa.

Fembeni pudisti tyttöä rajusti.

— Elät tai kuolet, sanoi hän, — mutta jos huudat, niin lyön, kunnes
kuolet.

Fembeni puoliksi kantoi, puoliksi raahasi tyttöä metsään päin.

 Tyttö oli vähällä kuolla pelästyksestä; hän hämärästi tajusi, että
mies ei lähtenyt seuraamaan polkua, että hän kulki suorassa
kulmassa mutkitellen harhaannuttavasti läpi metsän, seuraten omia
polkujaan.

Kun Fembeni kääntyi, niin tyttö teki toisen vapautumisyrityksen.

Hänellä oli vielä kädessään pullo, jossa oli hajuvettä, ja sillä hän löi
miestä kaikin voiminsa. Fembeni tarttui hänen käteensä ja oli vähällä
murtaa sen.

Korkki putosi pullon suulta, ja iljettävä hajuvesi kasteli hänen

pukunsa.

Fembeni väänsi pullon tytön kädestä ja heitti sen pois.

Tarttuen hänen käteensä Fembeni kuljetti häntä edelleen. Hän oli

hengästynyt, kun he pysähtyivät, ja hän vaipui maahan
voimattomana.

Tyttö ei uskaltanut pyörtyä, vaikka hän oli aivan rajoilla. Hän ei

vähääkään aavistanut, miten pitkälle he olivat tulleet. Aurinko juuri
laski; tämän hän arvasi pikemmin kuin tiesi, sillä auringonvaloa ei
tullut metsään.

Fembeni katseli tyttöä; hän istui selkä puuhun nojaten ja silmäili

häntä miettivästi.

Hetken kuluttua hän nousi.

— Tule, sanoi hän.

He kulkivat vaiteliaina. Tyttö ei puhunut Fembenille mitään. Hän

tiesi puheen turhaksi, ja hänen mielensä oli vielä hämmentynyt.
Miksi, miksi, miksi? kysyi se yhtämittaa.

Miksi tämä mies rupesi kristityksi?

— Fembeni, sammalsi hän, — olen ollut sinulle ystävällinen.

— Nainen, sanoi mies ilkeästi, — voit olla ystävällisempi.

Tyttö ei puhunut enää mitään.

Asian kauhistuttavuus alkoi selvitä. Hän puoliksi pysähtyi, ja mies

tarttui raa'asti hänen käsivarteensa.

— Pääni kautta sinä saat elää, sanoi hän, — jos Sandi antaa
lupauksen, ettei ketään meistä hirtetä — sillä me olemme Julmat
miehet, ja Sandi on nuuskinut minut ilmi.

Tässä puheessa oli toivon välähdys. He pitivät häntä vain

panttivankina…

Yö oli tullut, kun he tulivat veden äärelle.

Siinä Fembeni pysähtyi. Hän etsiskeli viidakosta ja veti näkyviin

onton puunrungon.

Sen sisällä oli kaksi rautapuupuikkoa, ja kyykistyen lokalin ääreen

hän antoi metallinsointuisten kalahdusten kuulua.

Kymmenen minuuttia hän soitti säveletöntä tahtiaan. Kun hän

pysähtyi, kuului jostakin järven poikki kaukainen vastaus.

He odottivat, tyttö ja hänen ryöstäjänsä, lähes puoli tuntia. Tyttö

herkisti kuuloaan kuullakseen airon ääniä, tietämättä, että vettä ei
ollut enempää kuin satasen jaardia ja sen takana ja ympärillä oli
suosaari, jolla oli noiden yhdeksän olinpaikka.

Toisten läsnäolon ensimmäinen merkki oli hiljainen kahina, sitten

hän näki pimeyden läpi miesten tulevan heitä kohti.

Fembeni tarttui hänen käteensä ja kuljetti häntä eteenpäin.

Hän sanoi muutamia sanoja vastatulleille murteella, jota tyttö ei

ymmärtänyt. Vaihdettiin muutamia kysymyksiä, ja sitten joukko kulki
edelleen.

Maaperä tytön jalkojen alla tuli pehmeäksi ja kosteaksi. Joskus

vettä oli nilkkoihin asti. Miesten johtaja löysi tien erehtymättä, joskus
kulkien puoli ympyrässä, joskus kääntyen suorassa kulmassa,
joskus pyörähdellen sinne tänne, kunnes tyttö ei enää ollut lainkaan
selvillä suunnasta.

Hänen jalkansa olivat kuin lyijyä, hänen päänsä oli sekaisin, ja

hänestä tuntui, kuin hän olisi juuri pyörtymäisillään, kun joukko äkkiä
tuli kuivalle maalle.

Muutamia minuutteja myöhemmin he tulivat kyläpahaiseen, jonka

rikolliset olivat itselleen rakentaneet.

Tuli paloi, ja sen loistetta estivät majat, jotka oli rakennettu

ympyrään.

Tytölle osoitettiin maja, ja hänet työnnettiin sisälle.

Pian sen jälkeen eräs nainen toi hänelle kulhollisen keitettyä kalaa
ja hiukan vettä.
 Murteellisella isisin kielellään hän pyysi naista jäämään luoksensa,
mutta tämä oli nähtävästikin ngombilaisia eikä ymmärtänyt.

Hetkistä myöhemmin hän oli yksin.

*****

Majan ulkopuolella tulen ääressä istui kahdeksan Yhdeksästä

julmasta miehestä. Yksi niistä oli Isisin Oko, joltisenkin voimakas
mies.

— Tästä naisesta en pidä, sanoi hän, — ja minun käsitykseni

mukaan Fembeni on hullu ja hullun poika, kun hän tuo hänet, ellei
hän toisten naisten lailla tule palvelemaan meitä.

— Herra Oko, sanoi Fembeni, — olen perehtyneempi valkoisten

miesten tapaan kuin sinä, ja minä sanon sinulle, että jos pidämme
tämän naisen, niin meille käy hyvin. Sillä jos Sandi sieppaa sinut tai
minut tai jonkun meistä, niin sanomme hänelle: »Meillä on nainen,
jota pidät suuressa arvossa, ja jos hirtät minut, niin tapat hänet
myöskin.»

Mutta Oko ei vielä ollut tyytyväinen.

— Minä tunnen myöskin valkeita miehiä ja heidän tapojaan, sanoi

hän. — Sandi olisi jättänyt meidät, mutta nyt hän ei lepää, ennen
kuin meidät on tapettu, sillä Sandin muisti on kuin joki, joka ei
koskaan lakkaa juoksemasta.

Eräs akasavalainen teki ilkeän ehdotuksen.

— Sitä me tuumimme, sanoi Oko.

 Hän oli jo päättänyt. Hänellä ei ollut sitä mielennokkeluutta, joka oli
Fembenille ominainen. Hän näki lopun lopun ja aikoi ahtaa
jäljelläolevaan aikaansa niin paljon elämää kuin hänen
saavutettavissaan oli.

He istuivat neuvottelussa varhaiseen aamuun tulen loisteen

kimmeltäessä heidän rasvatuilla vartaloillaan.

Sitten Oko läksi piiristä ja ryömi tytön majaan. He näkivät hänen

kumartuvan ja menevän sisään ja kuulivat heikon kirkaisun.

— Oko on tappanut hänet, sanoi Fembeni.

— Se on parasta, sanoivat toiset.

Fembeni nousi ja meni majalle.

— Oko, kutsui hän hiljaa, sitten hän kumartui ja meni sisälle.

Häntä vastapäätä oli heikko valonkajastus, sillä seinään oli sille

kohdalle tehty aukko.

— Oko, kutsui hän terävästi; sitten kaksi teräskättä tarttui hänen

kurkkuunsa, ja toiset kaksi vetivät jalat hänen altaan.

— Fembeni, sanoi pehmeä ääni hänen korvaansa, — olen

odottanut sinua.

Hänet käännettiin vatsalleen, eikä hän vastustellut. Hänen kätensä

pantiin selän taa, ja hän tunsi kylmien teräsrenkaiden painuvan
ranteittensa ympärille ja kuuli napsahduksen, kun ne menivät
lukkoon.

Hänet kapuloitiin kätevästi.

 — Okosta puhuen, sanoi Sandersin ääni, — hän on kuollut, ja jos
olisit kuullut hänen huutavan, niin sinäkin olisit kuollut.

Tähän päättyi toispuolinen keskustelu Sandersin ja hänen

kersanttinsa istuessa kärsivällisesti pienessä majassa odottaen
toisia miehiä sinne.

*****

Aamulla saapui joukko hausoja kersantti Ahmedin johtamina

seuraten
Sandersin jälkiä.

Oli neljä haudattavaa — hänkin mukaanluettuna, joka oli ollut

vartiana suon laidassa.

Kalpeakasvoinen tyttö oli vietävä takaisin suon poikki metsään, ja

hänen kanssaan menivät rikollisten kylän naiset.

Fembeni ja hänen neljä toveriaan odottivat tuomiotaan.

— Yhtä seikkaa sinulta kysyn, Fembeni, sanoi Sanders, — ja se

on: sinä olet jollakin tavoin kristitty. Pidätkö siitä uskosta, vai
enemmän ju-justa ja isiesi jumalasta?

— Herra, sanoi Fembeni innokkaasti, — olen kaikin puolin kristitty.

Muista se, herra, olen sinun uskoasi.

Sanders katsoi mieheen huulet raollaan ja silmät siristettyinä.

— Sitten on kohtuullista, että annan sinulle aikaa rukoilla, sanoi

hän.
— Abibu, tämä mies hirtetään viimeksi.
 — Huomaan, että olet paholainen, sanoi Fembeni, — muuten et
olisi voinut seurata meitä yöllä kenenkään näyttämättä tietä. Nyt
sanon sinulle, Sandi, etten ole lainkaan kristitty, sillä jumalamiehet
ovat kaikki hulluja, ja minä tiedän, että sinä et ole jumalamies. Sen
vuoksi, jos minun on riiputtava, niin anna minun riippua toisten
kanssa.

Sanders nyökkäsi.
NGOMBIN KUNINGATAR

Alkuasukkaissa on muutamia erikoispiirteitä, eräitä

luonteenominaisuuksia, joita on sopimatonta kuvailla painetussa
sanassa.

Ngombilaisten heikkoutena oli kielletyn hedelmän himo: he

ryöstivät ja polttivat ja hyökkäilivät, mutta pääasiallisin aarre, jonka
he kuljettivat mukanaan ryöstetyltä paikalta, olivat hyväksyttävät
naiset.

Sanders opetti heille huolissaan, että tämä oli senlaatuista

metsästystä, jota hänen sielunsa vihasi. Hän teroitti läksyään
ruoskimisella, maanpaolla ja kerran erään erittäin epämiellyttävän
palaverin jälkeen hirsipuulla, joka hänen oli pakko pystyttää Ngombin
pääkaupunkiin Shushaan.

Täällä, todella uteliaitten ihmisten edessä, rannikolta vasiten

tuodun alatuomarin läsnäollessa — juttu oli ollut hieman vaikea
selvittää — ja aukeamalla, jota ympäröi puoli pataljoonaa hausoja
(tähän tilaisuuteen varta vasten tuotuja), Lombasi, Ngombin
kuningas, kuoli kuoleman uskottoman kansansa osoittaessa
vilkkaasti suosiotaan. Ja tämä tapahtui Ngombin jokaisen päällikön
ja uuden kuninkaan läsnäollessa.

Mutta kolmen viikon kuluttua hänen seuraajansa teki saman

rikoksen, josta hän oli saanut rangaistuksen.

»Järjestäkää asia parhaanne mukaan», sähkötti hallinto, kun

Sanders oli epätoivoisena ilmoittanut tapauksesta. »Hirttäkää Bogali
omalla vastuullanne, jos tarpeellista, polttakaa vilja ja kylät.»

Sanders ei tehnyt kumpaakaan. Hän kukisti kuninkaan niin kuin

hän oli kukistanut tusinan muita, pieksi häntä julkisesti ja jakoi hänen
omaisuutensa, ja nimitti — kenet hän nimittäisi?

Hän oli jo tuuminut lähettää hakemaan Ochorin Bosamboa, mutta

siitä olisi tullut vaarallinen koe.

Erotetulla Bogalilla oli kaksi poikaa ja yksi tytär. Toinen pojista

sairasti pitkälle kehittynyttä unitautia, toinen oli huimapäinen, hupsu
nuorukainen, joka olisi joutunut neuvonantajiensa ohjattavaksi.

— Olkoon se nainen, päätti Sanders, ja niinpä hän vastoin kaikkia

tapoja asetti Ngombin kuningattareksi Eloginan. Pitkän, lujan
kuusitoistavuotiaan tytön, jolla oli vähäpätöinen puoliso ja lukuisia
rakastajia, jos yleisessä huhussa oli perää.

Asianmukaisin juhlallisuuksin Sanders asetti hänet valtaistuimelle,

ja tyttö oli hyvin totinen ja hyvin vakava — pitäen uutta asemaansa
hänelle oikeuden mukaan kuuluvana.

— Elogina, sanoi Sanders, — sinä hallitset tätä maata, eikä täällä

enää saa olla naisjupakoita. Ja minä olen sinun takanasi, jotta sinun
käskyilläsi olisi voimaa. Jos joku sanoo sinulle: »En tottele, koska
olet vain nainen», niin hänen on toteltava, koska minä olen mies; ja
jokainen, joka vähäksyy sinun valtaasi, saa kärsiä hyvin tuskallisesti.

— Herra! sanoi tyttö. — Minä hallitsen viisaasti.

— Mitä tulee rakastajiisi, sanoi Sanders, — joista olen kuullut, niin

sinä et saa antaa heille mitään etuoikeuksia toisten neuvonantajien
rinnalla, sillä he voivat viedä sinut häviöön.

— Herra! sanoi tyttö. — Ngombin maassa sanotaan: »Rakastajalla

on vahvat käsivarret, mutta ei aivoja.»

— Se on totta muissakin maissa, sanoi Sanders.

Ngombissa ei siitä päivästä alkaen ollut naisjupakoita. Eräs pikku

päällikkö hyökkäsi ulkokylään ja vei sieltä tyttöjä, ja hänet kutsuttiin
kuningattaren luo ja hänelle tapahtui semmoista, joka muutti hänen
elämäntapansa, sillä tämä Ngombin kuningatar oli alkeellinen, mutta
tarmokas.

Sanders kuuli tapahtumasta, mutta ei ollut siitä tietääkseenkään.

Hallitsemisen taito on sitä, että oikealla hetkellä osataan olla
tietämättä mistään mitään.

Tyttö hallitsi lupauksensa mukaan — viisaasti. Tuli odotettu hetki,

jolloin hänen päärakastajansa pyrki vaikuttamaan asiain kulkuun.

Tyttö lähetti hänelle pitkän vihreän lehden, joka merkitsi, että tyttö
oli suruissaan hänen puolestaan. Mies käsitti tämän merkiksi siitä,
mitä hänelle tulisi tapahtumaan, ja poistui kylästä kiitettävän
nopeasti.