Full download text book at textbookfull.

com

The Failure of Financial Regulation: Why

a Major Crisis Could Happen Again Anil
Hira
DOWLOAD HERE

https://textbookfull.com/product/the-failure-of-
financial-regulation-why-a-major-crisis-could-
happen-again-anil-hira/

DOWLOAD NOW

Download more textbook from textbookfull.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

How Could This Happen? Jan U. Hagen

https://textbookfull.com/product/how-could-this-happen-jan-u-
hagen/

A Permanent Crisis: The Financial Oligarchy’s Seizing

of Power and the Failure of Democracy Marc Chesney

https://textbookfull.com/product/a-permanent-crisis-the-
financial-oligarchys-seizing-of-power-and-the-failure-of-
democracy-marc-chesney/

Governing Corporate Social Responsibility in the

Apparel Industry after Rana Plaza 1st Edition Anil Hira

https://textbookfull.com/product/governing-corporate-social-
responsibility-in-the-apparel-industry-after-rana-plaza-1st-
edition-anil-hira/

Commercial Banking Risk Management: Regulation in the

Wake of the Financial Crisis 1st Edition Weidong Tian

https://textbookfull.com/product/commercial-banking-risk-
management-regulation-in-the-wake-of-the-financial-crisis-1st-
edition-weidong-tian/
Good Regulation Bad Regulation The Anatomy of Financial
Regulation 2015th Edition Moosa

https://textbookfull.com/product/good-regulation-bad-regulation-
the-anatomy-of-financial-regulation-2015th-edition-moosa/

Civil Society and Financial Regulation Consumer Finance

Protection and Taxation After the Financial Crisis 1st
Edition Lisa Kastner

https://textbookfull.com/product/civil-society-and-financial-
regulation-consumer-finance-protection-and-taxation-after-the-
financial-crisis-1st-edition-lisa-kastner/

Knowledge Capture in Financial Regulation Data

Information and Knowledge Asymmetries in the US
Financial Crisis 1st Edition Eva Becker (Auth.)

https://textbookfull.com/product/knowledge-capture-in-financial-
regulation-data-information-and-knowledge-asymmetries-in-the-us-
financial-crisis-1st-edition-eva-becker-auth/

Principles of Financial Regulation John Armour

https://textbookfull.com/product/principles-of-financial-
regulation-john-armour/

Regulation of the EU Financial Markets MiFID II and

MiFIR Oxford EU Financial Regulation 1st Edition Danny
Busch (Editor)

https://textbookfull.com/product/regulation-of-the-eu-financial-
markets-mifid-ii-and-mifir-oxford-eu-financial-regulation-1st-
edition-danny-busch-editor/
The Failure of
Financial Regulation
Why a Major Crisis Could Happen Again

Edited by Anil Hira · Norbert Gaillard · Theodore H. Cohn

 International Political Economy Series

Series Editor
Timothy M. Shaw
Visiting Professor
University of Massachusetts Boston
Boston, MA, USA

Emeritus Professor, University of London, London, UK

The global political economy is in flux as a series of cumulative crises
impacts its organization and governance. The IPE series has tracked its
development in both analysis and structure over the last three decades. It
has always had a concentration on the global South. Now the South
increasingly challenges the North as the centre of development, also
reflected in a growing number of submissions and publications on indebted
Eurozone economies in Southern Europe. An indispensable resource for
scholars and researchers, the series examines a variety of capitalisms and
connections by focusing on emerging economies, companies and sectors,
debates and policies. It informs diverse policy communities as the estab-
lished trans-Atlantic North declines and ‘the rest’, especially the BRICS,
rise.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/13996
 Anil Hira • Norbert Gaillard
Theodore H. Cohn
Editors

The Failure of
Financial Regulation
Why a Major Crisis Could Happen Again
Editors
Anil Hira Norbert Gaillard
Department of Political Science NG Consulting
Simon Fraser University Paris, France
Burnaby, BC, Canada

Theodore H. Cohn
Department of Political Science
Simon Fraser University
Burnaby, BC, Canada

International Political Economy Series

ISBN 978-3-030-05679-7    ISBN 978-3-030-05680-3 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-05680-3

Library of Congress Control Number: 2019931019

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2019
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institu-
tional affiliations.

Cover illustration: © RBFried / iStockphoto

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Dedicated to Ted (Theodore) Cohn, for his lifetime dedication to the study
and teaching of global economy. His tireless work helped provide a strong
foundation of knowledge for the next generation of scholars.
 Acknowledgements

This volume began with a series of impromptu conversations between Ted

Cohn and Anil Hira about how the political economy side of the 2008
crash had generally been neglected in the outpouring of literature and
policy papers in its wake. What followed was an effort to find a wide vari-
ety of specialists to participate in a project that would help fill this gap. Not
all the contributors are reflected in this volume, as we chose to narrow the
focus to financial regulation, in order to create more coherence and focus
for an academic audience and improve the depth of our analysis. We would
like to thank Martin Murillo, Mike Webb, Kathryn Lavelle, Leslie Elliot
Armijo, and Michelle Bonner for their valuable contributions to this work.
We would also like to thank Simon Fraser University’s (SFU) Dean of Arts
and Social Sciences, Jane Pulkingham, and the Chair of the Dept. of
Political Science, Alexander Moens, for their financial support for a work-
shop held at SFU in Spring 2017. Thanks are also due to the Western
Political Science Association, where we presented our papers in a panel in
Vancouver in April 2017. Finally, we would like to thank several anony-
mous reviewers who helped us improve the overall coherence and intro-
duction to the volume.

vii
 Praise for The Failure of Financial Regulation

“This book could not be more timely. Little more than a decade after the global
financial crisis of 2008, governments are once again loosening the reins over finan-
cial markets. The authors of this volume explain why that is a mistake and could
invite yet another major crisis. Care is taken to offer meaningful policy recommen-
dations to deal with such looming problems as regulatory capture, moral hazard,
and unregulated financial flows.”
—Benjamin Cohen, University of California, Santa Barbara, USA

“This book examines the fundamental failure of financial regulatory reform efforts
since 2008. It is a most prescient and timely work, with the signs of the next
potential crisis already appearing in Argentina and Turkey. It mobilises the talents
of leading political scientists from several generations, with insights enriched by
economists and lawyers. It offers historical depth with a focus on the critical con-
cepts and issues such as moral hazard, banking regulation, the relationship of pub-
lic and private sector depth, the role of monetary policy, remittances, and offshore
finance. It offers sensible suggestions about what reforms are needed now. It
speaks poignantly to the contemporary challenges of governing financial instability
and anti-globalisation, populist and protectionist pressures.”
—John Kirton, University of Toronto, Canada, and
Co-founder of the G7 Research Group

“One of the major political puzzles of our time is the failure of governments in
America and Europe to respond to the global financial crisis with the sort of
wholesale regulatory restructuring last seen during the Great Depression of the
1930s. The contributors to this volume show that after the immediate response to
the crisis authorities did not address the root causes of the meltdown. What reform
there was has been inadequate, and some has been reversed. The authors suggest
not having made finance safer risks fostering populism and protectionism when
instability strikes again. This book is a valuable antidote to complacency. It should
be of great value to policy-makers, scholars and students.”
—Timothy J. Sinclair, University of Warwick, UK

ix
 Contents

1 Persistent Issues with Financial Regulation  1

Anil Hira, Norbert Gaillard, and Theodore H. Cohn

2 Financial Regulation and Monetary Policy: The Spectre of

Government Failure 37
Laurent Dobuzinskis

3 The Effects of Regulatory Capture on Banking

Regulations: A Level-of-Analysis Approach 71
Theodore H. Cohn

4 How and Why Moral Hazard Has Distorted Financial

Regulation111
Norbert Gaillard and Richard J. Michalek

5 Remittances, Regulation, and Financial Development in

Sub-Saharan Africa153
James Busumtwi-Sam

xi
xii Contents

6 Regulatory Mayhem in Offshore Finance: What the

Panama Papers Reveal191
Anil Hira, Brian Murata, and Shea Monson

7 Concluding Remarks233
Anil Hira, Norbert Gaillard, and Theodore H. Cohn

Index247
 Notes on Contributors

James Busumtwi-Sam is an Associate Professor in the Department of

Political Science at Simon Fraser University (SFU) in Canada. His research
interests are in international political economy and international organisa-
tion with a regional specialisation in the political economy of development
and security in sub-Saharan Africa. His publications have examined devel-
opment assistance and the role of international financial institutions, mac-
roeconomic policy reform and financial liberalisation, global governance
and sustainable development, and the political economy of human security
and peacebuilding in Africa. He was founding Director of the SFU
Institute for Diaspora Research and Engagement (2013–2015). His most
recent research examines the conditions affecting diaspora formation and
the impact of migrant/diaspora on development and security in Africa.
Theodore H. Cohn is a Professor Emeritus of Political Science at Simon
Fraser University (SFU). He received his PhD in Political Science at the
University of Michigan. He was a visiting scholar at El Colegio de México
and was Chair of the SFU Political Science Department from 1982 to
1987. He has authored and co-edited a number of books, smaller mono-
graphs, and articles on international political economy, international
trade, global food and agricultural issues, and Canada-US-Mexico
relations. The seventh edition of his book Global Political Economy:
Theory and Practice was published by Routledge in 2016. His other
authored books include Governing Global Trade: International
Institutions in Conflict and Convergence (Ashgate, 2002; paperback ed.
published by Routledge in 2017), The International Politics of

xiii
xiv Notes on Contributors

Agricultural Trade: Canadian-American Relations in a Global

Agricultural Context (University of British Columbia Press, 1990), and
Canadian Food Aid: Domestic and Foreign Policy Implications (University
of Denver, 1979). He continues to do research and writing on trade,
financial, and monetary relations, and he regularly teaches courses on
global political economy to senior adults at SFU.
Laurent Dobuzinskis teaches political science at Simon Fraser University
in Burnaby, Canada. His areas of specialisation include public policy, polit-
ical economy, and the philosophy of social science. His research interests
concern the history of ideas and theoretical debates within these areas,
with a particular emphasis on classical liberal and libertarian perspectives.
He has written extensively and co-edited several books on these issues.
Norbert Gaillard is a French economist and independent consultant
(www.norbertgaillard.com). He studied at Sciences Po Paris and Princeton
University. He has served as consultant to the International Finance
Corporation, the World Bank, the State of Sonora (Mexico), the
Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD), the
European Parliament, and various financial institutions (including a credit
rating agency). He has taught at the University of Geneva and the Graduate
Institute (Geneva). He is a Euromoney Country Risk expert. His main
areas of expertise are public debt and sovereign risk, local government
debt and subnational risk, country risk, and credit rating agencies. Norbert
has written more than 20 research articles and published three books since
2010.
Anil Hira is a Professor of Political Science at Simon Fraser University in
Burnaby, Canada. He is a political economist specialising in industrial,
technology, and energy policies for development. He is the editor of the
special edition, Culture and Corruption in Developing States, published in
the Journal of Developing Societies in 2016; several chapters and articles on
structural adjustment, Latin American finance, and dollarisation; and the
article “Irrational Exuberance: An Evolutionary Perspective on the
Underlying Causes of the Financial Crisis”, published in Intereconomics:
Review of European Economic Policy, in March/April 2013. He has written
extensively about industrial, technology, and energy policy in developing
countries. His interests are on climate change strategies for the developing
world. Anil is a frequent contributor to media outlets in Canada.
 Notes on Contributors  xv

Richard J. Michalek is a New York-based independent legal and finan-

cial consultant. He graduated from Columbia University with both a JD
and an MBA. Rick is a former senior credit officer at the rating agency
Moody’s Investors Service in the structured derivatives group. He worked
abroad as a securitisation consultant to the New Zealand law firm Chapman
Tripp and as an associate attorney in the New York office of Skadden Arps.
He has consulted on a number of complex structured derivative litigation
matters and continues to consult hedge funds, private equity investors,
and government agencies on matters relating to the rating agencies and
their processes.
Shea Monson received his master’s degree in Political Science from
Simon Fraser University and is studying Philosophy at SFU. His research
interests include public policy, research methodology, finance, gaming
studies, and the philosophy of science. He works as poker player and a
consultant in the gaming and entertainment industries.
Brian Murata is a recent graduate of Simon Fraser University’s Master in
Political Science programme. Brian’s research during his MA focused on
assessing the economic impact and political interests influencing financial
regulation in the post-2007/08 Global Financial Crisis environment, such
as the proposed Tobin/Financial Transactions Tax and the Dodd-Frank
Act. He is working as a financial policy analyst.
 Acronyms

ABC Austrian Business Cycle

ABS Asset-Backed Securities
AfDB African Development Bank
AHPIFF African High-Level Panel on Illicit Financial Flows
AIR African Institute for Remittances
ARRA American Recovery and Reinvestment Act
AU African Union
AUC African Union Commission
BCBS Basel Committee on Banking Supervision
BEA Bureau of Economic Analysis
BEPS Base Erosion and Profit Shifting Package
BIS Bank for International Settlements
BVI British Virgin Islands
CBO Collateralized Bond Obligation
CDO Collateralized Debt Obligation
CEO Chief Executive Officer
CFPB Consumer Financial Protection Bureau
CFTC Commodity Futures Trading Commission
CHOICE Creating Hope and Opportunity for Investors, Consumers and
Entrepreneurs
CINB Continental Illinois National Bank and Trust Company
CMBS Commercial Mortgage-Backed Securities
CPI Consumer Price Index
CRA Credit Rating Agency
CRS Common Reporting Standard
CSE Consolidated Supervised Entity
DC Determination Committee

xvii
xviii Acronyms

ECA Economic Commission for Africa

ECB European Central Bank
EU European Union
FASB Financial Accounting Standards Board
FATCA Foreign Account Tax Compliance Act
FATF Financial Action Task Force
FDI Foreign Direct Investment
FDIC Federal Deposit Insurance Corporation
FINRA Financial Industry Regulatory Authority
FIU Financial Intelligence Unit
FOMC Federal Open Market Committee
FRB Federal Reserve Board
FSB Financial Stability Board
G20 Group of 20
GAO Government Accountability Office
GDP Gross Domestic Product
GLBA Gramm-Leach-Bliley Act
GNP Gross National Product
GSE Government-Sponsored Enterprise
ICIJ International Consortium of Investigative Journalists
IEP Integrated Estate Plan
IFAD International Fund for Agricultural Development
IFF Illicit Financial Flows
IIF Institute for International Finance
IMF International Monetary Fund
IPE International Political Economy
IRB Internal Ratings-Based
IRR Internal Rate of Return
IRS Internal Revenue Service
ISDA International Swaps and Derivatives Association
LLP Limited Liability Partnership
LTV Loan-To-Value
MAP Mutual Agreement Procedure
MBS Mortgage-Backed Securities
MNC Multinational Corporation
MNE Multinational Enterprise
MTO Money Transfer Operator
MVT Money or Value Transfer
NRSRO Nationally Recognized Statistical Rating Organization
OCC Office of the Comptroller of the Currency
ODA Official Development Assistance
ODI Overseas Development Institute
 Acronyms  xix

OECD Organisation for Economic Co-operation and Development

OPEC Organization of the Petroleum Exporting Countries
OTC Over-The-Counter
OTS Office of Thrift Supervision
PAC Political Action Committee
PCA Prompt Corrective Action
PCC Protected Cell Company
PCF Private Capital Flows
PM Prime Minister
QE Quantitative Easing
REIT Real Estate Investment Trust
RMBS Residential Mortgage-Backed Securities
RSP Remittance Service Provider
S&P Standard & Poor’s
SARS Suspicious Activity Reports
SBN Solidarity-Based Network
SDG Sustainable Development Goals
SEC Securities and Exchange Commission
SF Structured Finance
SFAS Statement of Financial Accounting Standards
SIFI Systemically Important Financial Institution
SIFMA Securities Industry and Financial Markets Association
SIV Structured Investment Vehicle
SMS Short Message Service
SPV Special Purpose Vehicle
SWIFT Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication
TARP Troubled Asset Relief Program
TBTF Too Big To Fail
TFTP Terrorist Finance Tracking Program
TIC Transparency International Canada
TIEA Tax Information Exchange Agreement
TJN Tax Justice Network
UN United Nations
UNCTAD United Nations Conference on Trade and Development
VAT Value-Added Tax
WB World Bank
 List of Figures

Fig. 1.1 DJIA, October 1989–November 2017 12

Fig. 1.2 DJIA and US GDP, 1989–2015. Note: 1989 = 100 13
Fig. 4.1 Public and private debts, 1975–2015. Note: Quarterly data 112
Fig. 4.2 Prices of different types of assets, 1975–2015. Note: Index 100
for 1975. Annual data 138
Fig. 5.1 Remittance channels to and within sub-Saharan Africa 178
Fig. 6.1 FDI stocks, top 9 countries in 2014 (in % of GDP) 199
Fig. 7.1 CDS for Brazil and Russia, July 2007–December 2009 240

xxi
 CHAPTER 1

Persistent Issues with Financial Regulation

Anil Hira, Norbert Gaillard, and Theodore H. Cohn

Introduction
The central contention of this collection is that the literature focusing on
the 2008 financial crisis and the reforms in its wake miss large, fundamen-
tal trends in finance that preceded and have continued after the crisis itself.
We examine financial regulation in a broader context to make this point.
We try to demonstrate that financial regulation at the global and domestic
levels remains inadequate on a number of fronts, with each chapter provid-
ing a different angle to prove this central point. Most of our chapters focus
on US (United States) examples, but we argue that the same issues remain
unaddressed at the global level. While we do not claim that the regulatory
gaps we discuss are the sole causes of financial crises, we contend that fail-
ure to address them inevitably raises the probability that they will occur
again, thus exacerbating middle and working classes’ anger against finance,
capitalism, liberalism, and even democracy (Foroohar 2016).

A. Hira (*) • T. H. Cohn

Department of Political Science, Simon Fraser University, Burnaby, BC, Canada
e-mail: [email protected]; [email protected]
N. Gaillard
NG Consulting, Paris, France
e-mail: [email protected]

© The Author(s) 2019 1

A. Hira et al. (eds.), The Failure of Financial Regulation,
International Political Economy Series,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-05680-3_1
2 A. HIRA ET AL.

The failure of regulatory reform at the domestic and global levels can
help to explain the political backlash to finance around the world. While
the Occupy Wall Street movement has ended, politicians such as
New Yorker Donald Trump and UK (United Kingdom) Labour leader
Jeremy Corbyn have railed against finance. Although President Trump
later brought Wall Street into his administration, claims about corruption
on Wall Street were an important part of his election campaign. Reports
regarding the evasion of taxes through offshore finance such as those con-
cerning technology giants Apple and Microsoft only add fuel to the ten-
sions evoked by lower wages in the labour market. Furthermore,
technology-based leaks such as the Panama and the Paradise Papers have
reinforced the perception that financial regulations favour elites to the
detriment of middle classes. In the developing world, such leaks have
revealed massive corruption through capital outflows from the public sec-
tor, with elites investing in a wide range of Western and other offshore
assets. These revelations only deepened the ire of Western electorates that
no one was held criminally accountable for the questionable and at times
fraudulent acts that led to the 2008 crash.
Though the chapters in our volume use different departure points, we
organise our analysis of the global financial system in each chapter around
four principles. First, we trace the long-term roots of the 2008 financial
crisis to regulatory problems in the financial sector dating back decades.
Second, we examine the nature of proposed reforms for the financial sec-
tor since 2008 and expose their strengths and shortcomings. Third, we
focus on the challenges that prevent the building of long-term stability
and trust in the US and international financial systems. These challenges
include market failure, government failure, regulatory capture, moral
hazard, offshore finance, illicit capital flows, fraud, conflicts of interest,
and barriers to entry in the financial sector. Fourth, we advance concrete
proposals to address these issues. All our chapters are underpinned by the
common assertion that the rules of liberal capitalism have long been
distorted to the benefit of a small group of firms and individuals.1 Our
recommendations promote fair competition, simple regulatory rules,
uncompromising regulatory practices, and greater cooperation among
policy makers at the international level.
1
We contrast liberal capitalism and finance capitalism. The two systems have many features
in common (with respect to property rights, free price system, free trade, etc.). However, in
finance capitalism, the role and the influence of financial institutions are so disproportionate
that they tend to affect and even dominate the interests of other economic sectors and
taxpayers.
 PERSISTENT ISSUES WITH FINANCIAL REGULATION 3

We begin with an illustration to demonstrate that a series of financial

reforms have overlooked the fundamental issues of financial regulation for
a long period, going back more than a century. We argue that there are
deeper issues with financial regulation that have never been adequately
considered.

Historical Precedents and Nagging Problems

from Financial History

While it is beyond the scope of this collection to review the entire history
of financial crises and the factors behind them, a few illustrative notes will
help to demonstrate that the regulatory issues we discuss are nothing new.
In other words, though the financial system itself is ever evolving, the
fundamental weaknesses that we focus on have not changed.
In early US history, banking was largely regulated at the state level. An
important regulatory development came naturally, through the establish-
ment of Clearinghouse Associations among banks to provide liquidity in
crises. These associations took hold around 1857 and were sometimes
matched by deposit insurance at the state level. Hendrickson (2011, 34)
considers that they also were conducive to moral hazard, as banks experi-
encing a run would rely on others to bail them out. Financial crises
occurred on a regular basis in the nineteenth century, most notably in
1837 and 1857, and a series of panics from the 1870s through 1907. The
post-Civil War turmoil forced policymakers to find a new means of inter-
vention to create stability in finance, a situation that has been repeated
throughout history.
This came at the end of the nineteenth century. The conclusion of
some was that the US needed an official gold standard to create confi-
dence in the currency, the ability to defend it, and a supposedly automatic
adjustment of currency exchange rates in response to deficits or surpluses.
The adoption of the Gold Standard in 1879 paved the way for the hege-
mony of financial institutions—unshakeable “pro-gold” forces—to the
detriment of big farmers and, to a lesser extent, of industrialists (Frieden
2015, 49–103). A strong debate around using a mixed currency reserve,
including the famous campaign for including silver by Democratic candi-
date for President William Jennings Bryant in 1896, ensued. However, the
gold standard was ultimately adopted in 1900 (Friedman and Schwartz
1963, 111–120).
Another random document with
no related content on Scribd:
pankkiirinsa. Siitä puhuen, niin eikö ole omituista, Pancks, että
keinottelut, jotka nyt kummitellevat niin monen ihmisen aivoissa,
ovat houkutelleet pikku Cavallettonkin pauloihinsa?» 9

»Keinottelut?» pihahti Pancks. »Mitkä keinottelut?»

»Nämä Merdle-huijaukset.»

»Ahaa! Pääomansijoitukset», ymmärsi Pancks. »Vai niin, vai niin,

en arvannut teidän puhuvan pääomansijoituksista.»

Hän vastasi niin nopeasti, että Clennam vilkaisi häneen, epäillen

hänen tarkoittavan enemmän kuin mitä sanoi. Mutta koska hän sen
lisäksi alkoi astua nopeammin ja hänen koneistonsa työskentely
samassa määrässä kiihtyi, ei Arthur enää jatkanut keskustelua siitä
asiasta, ja he saapuivat pian hänen asunnollensa.

Pienelle pyöreälle pöydälle takan eteen katettu päivällinen, johon

kuului liemiruoka sekä kyyhkyspiirakka ja jonka höysteeksi tarjottiin
pullollinen hyvää viiniä, voiteli mr Pancksin koneiston erinomaiseen
kuntoon, niin että kun Clennam otti esille itämaisen piipun ja ojensi
toisen Pancksille, oli tämä herrasmies kerrassaan mainiolla tuulella.

He polttelivat hetkisen äänettöminä, Pancks kuin höyrylaiva, jolle

kaikki merenkulkumerkit, tuuli, virrat ja suvannot, ennustavat
onnellista matkaa. Hän puhui ensin ja aloitti näin:

»Niin. Pääomansijoituksia — se on jumi sopiva sana.»

Clennam, entinen ilme silmissään, äänsi: »Ah!»

»Palaan siihen vielä, kuten näette.»

 »Niin. Huomaan, että palaatte siihen vielä», myönsi Clennam,
ihmetellen mistä syystä.

»Eikö ole omituista, että ne houkuttelisivat pikku altronkin

pauloihinsa? Niinhän sanoitte äsken, vai kuinka?» kysyi Pancks
poltellen.

»Niin sanoin.»

»Niin. Mutta ajatelkaas, että koko Yardin on käynyt samoin.

Ajatelkaa, että he vuokrankantopäivinäni siellä täällä ja kaikkialla
vastaavat minulle vain puhumalla niistä, joko he sitte maksavat tai
ovat maksamatta. Merdle, Merdle, Merdle, aina vain Merdle.»

»Kummallista, kuinka tuollainen tarttuma saattaa levitä», ihmetteli

Arthur.

»Niin kyllä», vastasi Pancks. Poltettuaan minuutin ajan lisäsi hän

kuivakiskoisemmin, kuin hänen äskeinen voitelunsa olisi edellyttänyt:
»Sentähden, katsokaas, etteivät nämä ihmiset ymmärrä, mistä on
kysymys.»

»Eivät hitustakaan», vahvisti Clennam.

»Eivät hitustakaan», huusi Pancks. »Eivät tiedä mitään koroista,

eivät tiedä mitään rahakysymyksistä. Eivät ole eläissään tehneet
laskelmia, eivät milloinkaan askarrelleet sellaisissa, sir!»

»Jos he olisivat —» aloitti Clennam, kun Pancks, muuttamatta

ilmettä, päästi sellaisen äänen, joka voitti kaikki hänen tavalliset sekä
nenä- että kurkkutörähdyksensä ja joka heti vaiensi Clennamin.

»Jos he olisivat?» toisti Pancks kysyvällä äänensävyllä.

 »Luulin teidän — puhuvan», vastasi Arthur, epäröiden, minkä
nimityksen antaisi keskeytykselle.

»Enpä suinkaan. En vielä. Kohta kyllä. Jos he olisivat?»

»Jos he olisivat askarrelleet niissä», sanoi Clennam, hiukan

epätietoisena siitä, miten suhtautuisi ystäväänsä, »niin kai he
ymmärtäisivät asian paremmin».

»Kuinka niin, mr Clennam?» kysyi Pancks nopeasti, ja hänen

olemuksestaan kävi omituisella tavalla ilmi, että hän keskustelun
alusta alkaen oli ollut ladattuna sillä panoksella, joka nyt laukesi.
»He ovat oikeassa, tiedättekö. He eivät ole selvillä asioista, mutta he
ovat oikeassa.»

»Oikeassa, kun haluavat Cavalletton tavoin keinotella mr Merdlen

kansaa?»

»Aivan niin, sir», vastasi Pancks. »Minä olen ottanut selvän niistä,
minä olen tehnyt laskelmia, olen perehtynyt niihin. Ne ovat varmoja
ja luotettavia.» Tyytyväisenä päästyään näin pitkälle, veti mr Pancks
itämaisesta piipustaan niin pitkän savun kuin hänen keuhkonsa
suinkin sallivat ja katseli Clennamia ovelasti ja lujasti, vedellen ja
puhallellen sauhuja edelleen.

Ja sillä hetkellä alkoi Pancks levittää vaarallista tarttumaa, jolla

hänet oli saastutettu. Tällä tavalla nämä taudit leviävät, tällä
viekkaalla tavalla ne tarttuvat.

»Tarkoitatteko, kunnon Pancks», kysyi Arthur painokkaasti, »että

tahtoisitte panna, sanokaamme esimerkiksi nuo tuhannen
puntaanne, tällaisiin yrityksiin?»
 »Varmasti», vakuutti Pancks. »Olen tehnyt sen jo, sir.» Mr Pancks
veti taas pitkän haiun, puhalsi pitkään sen ilmoille ja loi taas pitkän,
ovelan silmäyksen Clennamiin.

»Sanon teille, mr Clennam, että olen ottanut selvän asioista»,

vakuutti Pancks. »Tällä miehellä on rajattomat apulähteet —
suunnattomat pääomat — valtiollinen vaikutusvalta. Hänen
yrityksensä ovat parhaat, ne ovat varmoja, ne ovat luotettavia.»

»Vai niin!» vastasi Clennam katsoen ensin vakavasti häneen ja

sitte vakavasti valkeaan. »Te hämmästytätte minua!»

»Pyh!» puhalsi Pancks. »Älkää sanoko niin, sir. Teidän pitäisi itse
tehdä samoin. Miksette tee kuten minä?»

Keneltä mr Pancks ensin oli saanut kulkutaudin tarttuman, sitä

hänen olisi ollut yhtä mahdoton sanoa kuin mistä hänen elimistöönsä
hänen tietämättään hiipinyt kuumetauti olisi alkuisin. Tällaiset rutot,
samoin kuin monet ruumiillisetkin taudit, saavat ensin alkunsa ja
kehittyvät ihmisten pahuudessa ja leviävät sitte heidän
tietämättömyydessään, ja jonkun ajan kuluttua tarttuvat ne
potilaisiin, jotka eivät ole tietämättömiä eivätkä pahoja. Ehkä oli niin,
että Pancks oli saanut tarttuman tähän luokkaan kuuluvalta
henkilöltä, ehkä oli toisinkin; joka tapauksessa esiintyi hän
tämänlaatuisena potilaana, ja siksi hänen levittämänsä tartunta oli
sitä tuhoisampi.

»Ja te olette todellakin sijoittanut pääomanne», Clennam oli jo

edistynyt käyttämään tätä sanaa, »tuhannen puntaanne, näihin
yrityksiin, Pancks?»
 »Varmasti, sir!» vastasi Pancks reippaasti ja puhalsi sauhupilven
ilmoille. »Olisin vain suonut niitä olevan kymmenen!»

Clennamin yksinäistä mieltä painoi tänä iltana raskaasti kaksi

asiaa: toinen oli hänen yhtiökumppaninsa aina vain kauemmaksi
siirtynyt toivo, toinen se, mitä hän oli nähnyt ja kuullut äitinsä luona.
Tuntien suurta lohdutusta Pancksin seurasta ja myös voivansa
luottaa häneen, otti hän puheeksi molemmat huolensa ja molemmat
johtivat hänet takaisin kiihtyvällä nopeudella ja voimalla heidän
keskustelunsa lähtökohtaan.

Tämä tapahtui erinomaisen yksinkertaisesti. Jätettyään

pääomansijoitukset siksensä istui hän hetken vaiti, katsellen
piipunsavunsa läpi tuleen, ja kertoi sitte Pancksille, kuinka ja miksi
hän oli joutunut asioihin suuren kansallisen viraston kanssa.
»Raskasta se on ollut ja raskasta se on Doycelle», lopetti hän
vilpittömän harmin tuntein, jotka aina heräsivät hänessä tämän asian
joutuessa puheeksi.

»Raskasta todella», myönsi Pancks. »Mutta tehän hoidatte hänen

asioitansa, mr Clennam?»

»Mitä tarkoitatte?»

»Tehän hoidatte liikkeen raha-asioita?»

»Kyllä. Parhaani mukaan.»

»Hoitakaa niitä paremmin, sir», lausui Pancks. »Hankkikaa hänelle

korvausta hänen raatamisestaan ja pettymyksistään. Käyttäkää ajan
tarjoamat mahdollisuudet hänen hyväksensä. Hän, kärsivällinen ja
työhönsä kiintynyt ammattimies, ei milloinkaan yrittäisi hyötyä näillä
keinoin. Hän luottaa teihin, sir.»

»Koetan parastani, Pancks», vastasi Clennam huolestuneena. »En

luule kykeneväni punnitsemaan ja arvostelemaan näitä uusia
yrityksiä. Alan käydä vanhaksi.»

»Vanhaksi!» huudahti Pancks. »Ha, ha!»

Tässä ihmeellisessä naurussa ja puhallusten ja pärskähdysten

sarjassa, jolla mr Pancks ilmaisi hämmästyksensä ja ehdottomasti
torjui tämän väittämän, oli jotakin niin uskottavan aitoa, ettei voinut
epäilläkään hänen olevan muuta kuin täysin tosissaan.

»Käydä vanhaksi!» huusi Pancks. »Kuulkaa, kuulkaa! Vanhaksi!

Kuulkaa häntä, kuulkaa häntä!»

Näillä huudahduksilla ja jatkuvilla tohahduksilla kieltäytyi mr

Pancks niin tarmokkaasti ottamasta kuuleviin korviinsakaan
väittämää, että Arthur jätti sen sikseen. Hän pelkäsikin, että mr
Pancksille voisi käydä hullusti siinä rajussa yhteentörmäyksessä,
mikä tapahtui sisäänvedetyn savun ja ulospuhalletun ilman välillä
hänen kurkussaan. Hylätessään toisen keskustelunaiheen johtui hän
kolmanteen.

»Yhdentekevää, olenko nuori, vanha vai keski-ikäinen, Pancks»,

sanoi hän sopivan väliajan sattuessa, »joka tapauksessa olen hyvin
tuskallisessa ja epävarmassa asemassa, jopa niin, että minulla on
syytä epäillä sitäkin, onko mikään siitä, mikä näyttää kuuluvan
minulle, todella omaani. Kerronko teille kuinka asia on? Uskonko
teille suuren salaisuuden?»
 »Uskokaa, sir», vastasi Pancks, »jos pidätte minua sen arvoisena».

»Pidän.»

»Voitte luottaa minuun!» Mr Pancksin lyhyt ja terävä vakuutus,

jonka hän vahvisti nopeasti ojentamalla hiilisen kätensä, oli erittäin
ilmeikäs ja luottamusta herättävä. Clennam puristi kättä lämpimästi.

Lievennellen vanhojen epäilystensä luonnetta, mikäli niiden selvä

esittäminen salli, ja milloinkaan mainitsematta äitinsä nimeä, ja
puhuen vain ylimalkaisesti eräästä sukulaisesta, kuvasi hän mr
Pancksille suurin piirtein pahat aavistuksensa ja keskustelun, jonka
todistajana hän oli ollut. Mr Pancks huudahteli niin hartaasti, että
unohti itämaisen piipun ilot ja pisti sen ristikolle hiilihankojen ja -
pihtien joukkoon käyttäen koko kertomuksen ajan käsiään
pörrötelläkseen kankeita hiuspiikkejään, niin että hän esityksen
lopussa oli kuin mikäkin työmies-Hamlet keskustelussa isänsä
haamun kanssa.

»Tästä johdun, sir», huudahti hän, äkkiä koskettaen Clennamin

polvea, »tästä johdun takaisin pääomansijoituksiin! En sano mitään
siitä, että olette valmis antamaan pois omaisuutenne korjataksenne
vääryyttä, jota ette milloinkaan ole tehnyt. Se on teidän tapaistanne.
Jokaisen täytyy olla oma itsensä. Mutta tämän sanon: koska
arvelette tarvitsevanne rahaa suojataksenne omaa vertanne
paljastuksilta ja häpeältä, niin tehkää mitä voitte.»

Arthur pudisti päätänsä, mutta katsoi häneen samalla miettivästi.

»Tulkaa niin rikkaaksi kuin voitte, sir», pyysi Pancks hartaasti,

keskittäen kaiken tarmonsa tähän pyyntöön. »Tulkaa niin rikkaaksi
kuin kunnialla voitte. Se on teidän velvollisuutenne. Ei itsenne
tähden, mutta muiden. Tarttukaa onnen siipeen. Poloinen mr Doyce
(hän käy todella vanhaksi) on teidän varassanne. Sukulaisenne on
teidän varassanne. Ette tiedäkään, kuinka monen onni on teidän
kädessänne.»

»Hyvä, hyvä, hyvä!» torjui Arthur. »Jo riittää täksi iltaa.»

»Vielä sananen, mr Clennam», tinki Pancks, »ja sitte riittää täksi

illaksi. Miksi jättäisitte kaiken voiton ahmateille, roistoille ja
petkuttajille? Miksi jättäisitte kaiken mahdollisesti saatavan voiton
minun isännälleni ja hänen kaltaisillensa? Ja kuitenkin te aina teette
niin. Kun sanon te, tarkoitan teidän kaltaisianne miehiä. Tiedätte niin
tekevänne. Näen sen joka Jumalan päivä. En näekään mitään
muuta. Sen näkeminen kuuluu ammattiini. Sentähden sanon»,
kehoitti Pancks, »käykää kiinni ja voittakaa!»

»Mutta mitähän, jos käyn kiinni ja menetän?» tuumi Arthur.

»Se on mahdotonta, sir», vastasi Pancks. »Olen ottanut selvän

siitä. Nimi kaikkialla mukana — rajattomat apulähteet — suunnaton
pääoma — etevä asema — ylhäisiä tuttavuuksia — vaikutusvaltaa
hallituksessa. Se on mahdotonta!»

Tämän lopullisen esityksen jälkeen rauhoittui Pancks vähitellen;

hän salli hiustensa painua niin sileiksi kuin ne yleensä äärimmäisin
suostutteluin saattoivat painua, otti piipun hiilihankojen ja -pihtien
joukosta, täytti sen uudelleen ja poltteli. He eivät enää puhuneet
paljoakaan, mutta pitivät seuraa toisillensa, äänettöminä jatkaen
ajatuksissaan äskeisten aiheiden pohtimista, eivätkä eronneet ennen
puolta yötä. Hyvästi heittäessään ja puristettuaan Clennamin kättä,
kiersi mr Pancks hänet yltympäri ennenkuin höyrysi ulos ovesta.
Tämän tempun käsitti Arthur merkitsevän vakuutusta, että hän
ehdottomasti saattoi luottaa Pancksiin, jos hän joskus sattuisi
tarvitsemaan apua, olipa sitten kysymyksessä joku sinä iltana
mainituista asioista tai joku muu häntä mahdollisesti kohtaava
vaikeus.

Lomahetkinään seuraavana päivänä, vieläpä huomionsa ollessa

kiintyneenä muihin asioihinkin, mietiskeli Clennam mr Pancksin
pääomasijoituksia ja sitä, että hän oli »ottanut selvän asioista». Hän
ajatteli, että mr Pancks tässä asiassa oli herkkäuskoinen ja
toivehikas, jota hän tavallisesti ei muuten ollut. Hän ajatteli suurta
kansallista virastoa ja kuinka hauskaa olisi nähdä Doyce paremmassa
asemassa. Hän ajatteli synkän uhkaavaa paikkaa, joka eli kodin
nimisenä hänen muistissaan, ja kokoontuvia varjoja, jotka tekivät
sen entistä synkemmän uhkaavaksi. Hän huomasi uudelleen, että
mihin ikinä hän tuli, hän kaikkialla näki, kuuli ja kosketti kuuluisaa
Merdle-nimeä, havaitsipa hän, että hänen oli vaikea istua pari tuntia
oman pulpettinsakin ääressä jonkun aistimensa joutumatta jollakin
tavoin kosketuksiin tämän nimen kanssa. Hänestä alkoi tuntua
oudolta, että se esiintyi kaikkialla ja ettei kukaan muu kuin hän
suhtautunut siihen epäluuloisesti. Mutta päästyään tähän hän alkoi
huomata, ettei hänkään enää katsellut sitä epäluuloisin silmin; hän
oli vain sattumalta pysytellyt erillään siitä. Kun tämänlaatuinen tauti
on tartuntakypsä, merkitsevät tällaiset oireet potilaassa, että hän on
siihen sairastunut.
VIIDESKYMMENES LUKU

Neuvotteluja

Kun brittiläiset keltaisen Tiberin rannoilla saivat tietää, että heidän

älykäs kansalaisensa mr Sparkler oli nimitetty heidän
verukevirastonsa jäseneksi, eivät he piitanneet siitä enempää kuin
mistä hyvänsä muusta englantilaisissa lehdissä lukemastaan
onnettomuudesta tai rikoksesta. Toiset nauroivat, toiset arvelivat
täysin riittäväksi puolustukseksi, että virka todellisuudessa oli pelkkä
nimivirka ja että siihen kelpasi kuka pöllöpää hyvänsä, joka vain
osasi kirjoittaa nimensä; toiset juhlallisemmat valtiolliset oraakkelit
tunnustivat Decimuksen menetelleen viisaasti, vahvistaessaan
asemaansa, ja arvelivat, että kaikkien Decimuksen annettavissa
olevien virkojen ainoana perustuslaillisena päämääränä oli vahvistaa
hänen asemaansa. Oli siellä muutamia harvoja sapekkaita brittiläisiä,
jotka eivät tunnustaneet näitä uskonkappaleita, mutta heidän
vastalauseensa oli pelkästään teoreettinen. Käytännössä he eivät
panneet kortta kokoon tässä asiassa, arvellen sen kuuluvan joillekin
muille brittiläisille, joiden nimet ja olinpaikat olivat tuntemattomat.
Samaten kotimaassa suuri joukko brittiläisiä puolsi innokkaasti
neljänkolmatta peräkkäisen tunnin aikana sitä mielipidettä, että
noiden näkymättömien ja tuntemattomien brittiläisten »pitäisi nostaa
kysymys asiasta» ja että jos he tyynesti alistuivat siihen, eivät he
olleet parempaa kohtelua ansainneet. Mutta mihin luokkaan nämä
välinpitämättömät brittiläiset kuuluivat, missä ja miksi nämä
onnettomat olennot piileksivät, miksi he aina ja joka tilaisuudessa
laiminlöivät omien etujensa valvomisen, kun niin monet muut
brittiläiset eivät voineet käsittää ja selittää sellaista leväperäisyyttä,
sitä ei tiennyt kukaan. Näihin kysymyksiin ei löytynyt vastausta
keltaisen Tiberin eikä mustan Thamesinkaan rannoilta.

Vastaanottaessaan onnitteluja tämän tapahtuman johdosta levitteli

mrs Merdle uutista siron välinpitämättömänä, tällä tavoin saattaen
sen edulliseen valoon, samoin kuin kehys kohottaa jalokiven
kauneutta. Niin, sanoi hän, Edmund oli ottanut vastaan viran. Mr
Merdle tahtoi, että hän ottaisi sen, ja hän suostui. Hän toivoi, että
Edmund viihtyisi siinä, muttei todellakaan tiennyt sitä varmasti.
Hänen täytyisi sen takia oleskella paljon kaupungissa ja hän viihtyi
paremmin maalla. Se ei kuitenkaan ollut mikään epämiellyttävä
asema — ja se oli joka tapauksessa asema. Ei käynyt kieltäminen,
että se oli kohteliaisuus mr Merdleä kohtaan eikä ollut hullumpi asia
Edmundillekaan, jos hän vain viihtyi siinä. Sekin oli hyvä, että hänellä
oli jotakin tekemistä ja että hän ansaitsi jotakin tehdessään sitä.
Toinen asia oli sitte, kumpi häntä miellyttäisi enemmän, tämä toimi
vai armeija.

Näin puhui povi, joka oli erikoisen taitava tekemään asian pieneksi
ja menetelmällään kohottamaan sen arvoa. Tällä välin Henry Gowan,
jonka Decimus oli hylännyt, kulki kaikissa tuttavissaan Kansanportin
ja Albanon välillä vannoen melkein (muttei aivan) kyyneleet silmissä,
että Sparkler oli hyväntahtoisin, vaatimattomin ja herttaisin aasi,
mikä milloinkaan on pureksinut heinää julkisen elämän laitumella, ja
että hän (Gowan) iloitsi hänen (tämän rakkaan aasin) nimityksestä
niin vilpittömästi, että vain yksi asia olisi voinut ilahuttaa häntä
enemmän, nimittäin se, että hän itse olisi saanut tuon viran. Hän
vakuutti, että toimi oli ihan omiaan Sparklerille. Siinä ei ollut mitään
tekemistä, ja Sparkler suorittaisi sen mainiosti; siitä oli nostettava
suuri palkka, ja Sparkler kykenisi mainiosti nostamaan sen; se oli
ilahuttava, sopiva ja suurenmoinen nimitys, ja hän oli melkein valmis
suomaan nimittäjälle anteeksi oman syrjäyttämisensä, iloitessaan
siitä, että tämä rakas aasi, johon hän oli kovin kiintynyt, oli saanut
näin erinomaisen tallin. Eikä hänen hyväntahtoisuutensa pysähtynyt
tähän. Hän vaivautui kaikissa seuraelämän tilaisuuksissa vetämään
mr Sparklerin näkyville ja tekemään hänet huomatuksi seurassa, ja
vaikka tämä hienotunteinen menettely aina johti siihen, että nuori
herra teki henkisesti surkean ja avuttoman vaikutuksen, ei
ystävällistä tarkoitusta käynyt epäileminen.

Ellei mahdollisesti mr Sparklerin tunteiden esine sattunut

epäilemään sitä. Miss Fanny oli nyt siinä vaikeassa asemassa, että
yleensä tiedettiin mr Sparklerin kosiskelevan häntä ja ettei hän ollut
antanut tälle matkapassia, vaikka kohtelikin häntä oikullisesti. Näin
ollen oli hän siksi riippuvainen tästä herrasmiehestä, että tunsi
nolostuvansa, kun Sparkler käyttäytyi tavallista naurettavammin, ja
tuli toisinaan, nopeaälyinen kun oli, hänelle avuksi Gowania vastaan,
tehden hänelle siten monta hyvää palvelusta. Mutta näin
menetellessään häpesi hän hänen puolestaan ja oli kahden vaiheilla
antaako hänelle matkapassit vai rohkaistako häntä entistä
enemmän; sitäpaitsi kiusasi häntä pelko, että hän päivä päivältä yhä
pahemmin hämmentyisi epävarmuuteensa, ja epäilys, että mrs
Merdle voitonriemuisena seuraisi hänen huoliaan ja vaikeuksiaan.
Koska hänen mielessään vallitsi tällainen sekasorto, ei ole
ihmeteltävää, että hän eräänä iltana kovin kiihtyneenä palasi kotiin
mrs Merdlen talossa pidetyistä tanssiaisista ja konsertista ja että
hän, sisarensa koettaessa hellästi rauhoittaa häntä, työnsi hänet pois
pukupöydän äärestä, missä hän istui kiukuissaan puserrellen itkua ja
poven aaltoillessa selitti halveksivansa kaikkia ja haluavansa kuolla.

»Rakas Fanny, mitä on tapahtunut? Kerro minulle.»

»Tapahtunut, sinä pieni myyrä», matki Fanny; »ellet olisi

umpisokea, et voisi kysyä sellaista. Rohkenetkin kehua itselläsi
olevan silmät päässä, kun kysyt minulta, mitä on tapahtunut!»

»Mr Sparkleristako on kysymys, rakkaani?»

»Mister Sparkleristako?» matki Fanny hillittömän pilkallisesti,

ikäänkuin tämä olisi viimeinen auringon alla, joka saattaisi juolahtaa
hänen mieleensä. »Ei, neiti lepakko, ei hänestä.»

Samassa silmänräpäyksessä katui hän nimitelleensä sisartaan ja

selitti nyyhkyttäen käyttäytyvänsä inhoittavasti, mutta että kaikki
ärsyttivät häntä.

»Ehket voi oikein hyvin tänä iltana, rakas Fanny.»

»Joutavia!» vastasi nuori neiti suuttuen taas. »Olen yhtä terve

kuin sinäkin. Kenties terveempikin, enkä kuitenkaan ylpeile sillä.»

Pikku Dorrit parka arveli viisaimmaksi pysyä aivan alallaan, koskei

kuitenkaan voinut keksiä mitään rauhoittavaa, joka ei olisi herättänyt
vastalauseita. Ensiksi Fanny pani tämänkin pahakseen ja päivitteli
kuvastimellensa, kuinka kaikista sietämättömistä sisarista kiltti ja
sävyisä sisar oli sietämättömin. Hän tiesi, sanoi hän, olevansa kyllä
ajoittain ilkeällä tuulella, tiesi käyttäytyvänsä inhoittavasti, mutta
arveli, ettei mikään silloin tekisi hänelle niin hyvää kuin se, että
hänelle huomautettaisiin siitä; mutta kun hänellä onnettomuudeksi
oli kiltti ja sävyisä sisar, ei hän milloinkaan saanut kuulla siitä, joten
seurauksena oli, että hän suorastaan oli kiusattu ja pakotettu
käyttäytymään näin epämiellyttävästi. Sitäpaitsi (selitti hän vihaisesti
kuvastimellensa) ei hän tahtonut saada anteeksi. Ei ollut ensinkään
sopivaa, että hänen täytyi taipua saamaan anteeksi nuoremmalta
sisareltaan. Ja niin aina kuitenkin kävi — hän joutui aina sellaiseen
asemaan, että sai anteeksi, tahtoipa sitä tai ei. Lopuksi purskahti
hän kiihkeään itkuun, ja kun hänen sisarensa istui hänen viereensä
lohduttamaan häntä, sanoi hän: »Amy, sinä olet enkeli!»

»Mutta minäpä sanon sinulle, lemmikkini», aloitti hän, kun sisaren

lempeys oli rauhoittanut häntä, »asiat ovat nyt kehittyneet sille
kannalle, ettei tätä enää voi eikä saa jatkua tällä tavalla; tässä täytyy
tapahtua muutos, suuntaan tai toiseen».

Tiedonanto oli epämääräinen, vaikka erittäin päättävä, ja Pikku

Dorrit vastasi: »Puhukaamme siitä nyt.»

»Aivan niin, rakkaani», myönsi Fanny, kuivaten kyyneleitään.

»Puhukaamme siitä. Olen järkevä nyt taas, ja sinun pitää neuvoa
minua. Tahdotko neuvoa minua, suloinen lapsi?»

Amykin hymyili tälle ajatukselle, mutta hän vastasi: »Tahdon,

Fanny, parhaani mukaan.»

»Kiitos, rakas Amy», ja Fanny suuteli häntä. »Sinä olet ankkurini.»

Syleiltyään hellästi ankkuriansa, otti Fanny ruusuvesipullon

pukupöydältä ja käski kamarineitonsa tuoda hänelle nenäliinan. Sitte
lähetti hän tytön pois siksi illaksi ja valmistautui neuvottavaksi, tuon
tuostakin kostutellen otsaansa ja silmiänsä, jäähdyttääkseen niitä.
 »Kultaseni», aloitti Fanny, »meidän luonteemme ja mielipiteemme
ovat kylliksi erilaisia (suutele minua taas, lemmikkini), jotta
luultavasti hämmästyt sitä, mitä nyt aion sanoa sinulle. Että nimittäin
meidän asemamme, huolimatta rikkaudestamme, on epäedullinen.
Ehket ymmärrä, mitä tarkoitan, Amy?»

»Ymmärrän varmasti, jos vielä sanot muutaman sanan», lupasi

Amy sävyisästi.

»Hyvä, rakkaani, tarkoitan, että huolimatta kaikesta olemme

vastatulleita hienoon maailmaan.»

»Varmasti ei kukaan voi huomata sitä sinusta», huomautti Amy

innokkaassa ihailussaan.

»Hyvä, lapsi kulta, ehkäpä ei», sanoi Fanny, »vaikka teet hyvin
ystävällisesti ja kiltisti sanoessasi sen, rakkaani». Ja hän kostutti
sisarensa otsaa ja puhalsi siihen hiukan. »Mutta sinä oletkin, kuten
tiedämme, maailman suloisin pikku olento! Mutta asiaan, lapsi. Isä
on erinomaisen hieno ja erinomaisen sivistynyt, mutta muutamissa
pikkuasioissa hän on hiukan erilainen kuin muut hänen asemassaan
olevat herrasmiehet, mikä johtuu osaksi siitä, mitä hän on saanut
kokea elämässään, isä raukka, ja osaksi, luulisin, siitä, että hän usein
luulee muiden ajattelevan sitä, kun hän puhuu heidän kanssansa.
Setä, rakkaani, on aivan mahdoton. Vaikka hän onkin rakas olento,
johon olen hyvin kiintynyt, on hän seuraelämässä kauhistuttava.
Edward on hirveän tuhlaileva ja elosteleva. En tarkoita, että se itse
asiassa on mitään epähienoa — ei millään muotoa — mutta
tarkoitan, ettei hän tee sitä hienosti, ettei hän, jos saan niin sanoa,
tuhlaamillaan rahoilla voi ostaa itselleen miellyttävää,
puoleensavetävän elostelijan mainetta.»
 »Poloinen Edward!» huokasi Amy ajatellen perheen koko elämää.

»Niin. Ja poloiset sinä ja minä», vastasi Fanny varsin terävästi.

»Aivan totta! Ja sitte meillä ei ole äitiä, vaan on tuollainen kuin mrs
General. Ja sanon sinulle, sen vielä kerran, kultaseni, että mrs
General on, jos saan hiukan muutella tunnettua sananlaskua ja
sovittaa sen häneen, hän on kuin kissa, hansikkaat käpälissä, joka
tahtoo pyydystää hiiren. Tämä nainen, olen aivan varma ja
vakuutettu siitä, pyrkii meidän äitipuoleksemme.»

»Tuskin saatan uskoa, Fanny —» Mutta Fanny keskeytti hänet.

»Älä väittele minun kansani siitä, sillä minä tiedän sen paremmin»,
sanoi hän. Huomaten kuitenkin taas vastanneensa liian terävästi
kostutti hän sisarensa otsaa ja puhalsi siihen. »Mutta asiaan vielä
kerta, ystäväni. Minun on nyt päätettävä (olen ylpeä ja itsetietoinen,
kuten tiedät, Amy, ehkäpä liiaksikin), uhraudunko, kohottaakseni
perheen asemaa.»

»Millä tavoin?» kysyi Amy hätäisesti..

»En tahdo», jatkoi Fanny vastaamatta kysymykseen, »alistua

tunnustamaan mrs Generalia äitipuolekseni, enkä tahdo joutua
millään tavalla mrs Merdlen suojeltavaksi tai kiusattavaksi».

Pikku Dorrit laski kätensä kädelle, joka piteli ruusuvesipulloa, ja

näytti entistä levottomammalta. Fanny oikein rääkkäsi otsaansa,
läiskyttelemällä sitä ruusuveteen kastetulla nenäliinallaan, ja jatkoi
kiivaasti:

»Ei kukaan voi kieltää, että hän tavalla tai toisella, yhdentekevä
miten, on hankkinut itselleen erittäin hyvän aseman. Että hän joutuu
erittäin ylhäisiin suhteisiin, sitä ei voi kukaan kieltää. Ja mitä tulee
kysymykseen, onko hän viisas vai typerä, niin oikeastaan uskon, ettei
viisas mies sopisikaan minulle. Minä en voi alistua. Minä en voisi
kylliksi mukaantua viisaan miehen tahtoon.»

»Oi rakas Fanny!» huudahti Pikku Dorrit, jonka mieleen hiipi

kauhuntunne, kun hän käsitti, mitä sisar tarkoitti sanoillaan. »Jos
rakastaisit jotakuta, niin tunteesi muuttuisi aivan. Jos rakastaisit
jotakuta, et enää olisi oma itsesi, unohtaisit ja menettäisit itsesi
kokonaan rakkaudesta häneen. Jos rakastaisit häntä —» Fanny oli
herennyt taputtelemasta otsaansa ja katsoi tuikeasti sisareensa.

»No, jopa jotakin!» huudahti hän. »Totisesti! Eräät näkyvät

tietävän sangen paljon eräistä asioista! Jokaisella ihmisellä sanotaan
olevan oma keppihevosensa, ja näyttääpä siltä kuin nyt olisin saanut
tietää, mikä sinun on, Amy. Kas niin, pienokaiseni, laskin vain
leikkiä», hän taputteli sisaren otsaa, »mutta älä huoli olla typerä
jänönen ja puhua noin lennokkaasti ja kaunopuheisesti yli-ikäisistä
mahdottomuuksista. No niin, palaan taas itseeni.»

»Rakas Fanny, salli minun ensin sanoa, että soisin mieluummin,

että me työllä ansaitsisimme niukan toimeentulomme, kuin että olisit
rikas ja ottaisit mr Sparklerin.»

»Salli minun sanoa, rakas Amy!» matki Fanny. »Kyllähän minä

sallin sinun sanoa mitä hyvänsä. Enhän minä toivoakseni estä sinua
puhumasta. Meidänhän piti juuri neuvotella. Ja mitä mr Sparklerin
naimiseen tulee, niin ei minulla ole minkäänlaista aikomusta suostua
häneen tänä iltana tai huomisaamunakaan.»

»Mutta jolloinkin?»
 »En milloinkaan, mikäli nyt tiedän», vastasi Fanny
välinpitämättömästi. Sitte tämä mielentila muuttui polttavaksi
levottomuudeksi, ja hän lisäsi: »Sinä puhut, pienokaiseni,
älykkäämmistä miehistä; mutta missä sellaisia on? Minä en ole
nähnyt sellaisia läheisyydessäni.»

»Rakas Fanny, näin lyhyessä ajassa —»

»Lyhyessä tai pitkässä ajassa», keskeytti Fanny; »minä olen

kyllästynyt tähän asemaamme, en ole tyytyväinen siihen, ja hyvin
vähästä olen valmis vaihtamaan sen toiseen. Toiset tytöt, jotka ovat
kasvatetut eri tavalla ja eläneet erilaisissa oloissa kuin minä,
saattavat ihmetellä sanojani ja tekojani. Ihmetelkööt. He
menettelevät oman luonteensa ja elämänkäsityksensä mukaan, minä
omani mukaan.»

»Fanny, rakas Fanny, sinä tiedät sopivasi mr Sparkleria paljon

etevämmän miehen vaimoksi.»

»Amy, rakas Amy», ivaili Fanny hänen huudahdustaan, »tiedän,

että siten saan lujemman ja varmemman aseman, jossa voin
paremmin pitää puoliani tuota häpeämätöntä naista vastaan».

»Senkötähden — suo anteeksi kysymykseni, Fanny —

senkötähden menet naimisiin hänen poikansa kanssa?»

»Niin, kukaties», hymyili Fanny voitonriemuisena. »Tähän

päämaaliin lienee monta vähemmin lupaavaa tietä. Tämä julkea
ihminen ehkä ajattelee, että on suuri onni saada poikansa
tyrkytetyksi minulle ja minut syrjäytetyksi. Mutta hänpä ehkä ei
arvaakaan, kuinka aion kostaa hänelle, jos menen naimisiin hänen
poikansa kanssa. Vastustan häntä kaikessa ja kilpailen hänen
kanssansa. Pitäisin sitä elämäntehtävänäni.»

Päästyään tähän, laski Fanny pullon kädestään ja käveli

edestakaisin huoneessa, pysähtyen tavantakaa puhuessaan.

»Erään asian voisin varmasti saada aikaan, lapseni: voisin tehdä

hänet vanhemmaksi. Ja niin tekisinkin!»

Ja taas hän asteli.

»Puhuisin hänestä vanhana naisena. Olisin tietävinäni hänen

ikänsä, ja ellen tuntisi sitä, niin kysyisin hänen pojaltansa. Ja hän
saisi, Amy, kuulla minun sanovan, hellästi, oikein kunnioittavasti ja
hellästi, kuinka kaunis hän vielä on huolimatta korkeasta iästään.
Saisin, yhdellä iskulla, hänet tuntumaan vanhalta, sen kautta, että
itse olen paljoa nuorempi. En ehkä ole yhtä kaunis kuin hän; en liene
puolueeton tuomari tässä asiassa, mutta tiedän olevani kylliksi
kaunis ärsyttääkseni häntä sillä. Ja tekisinkin niin!»

»Rakas sisar, tuomitsisitko itsesi onnettomaan elämään tällaisen

asian tähden?»

»Ei siitä tulisi onnetonta elämää, Amy. Sellaista elämää varten olen
kuin luotu. Yhdentekevää, johtuuko se taipumuksesta vai
olosuhteista, mutta tällainen elämä sopii minulle paremmin kuin
ehkä mikään muu.»

Näissä sanoissa tuntui eräänlainen toivoton sointu, mutta

naurahtaen ylpeästi alkoi hän taas kävellä huoneessa ja pysähtyi
sitte sivuutettuaan suuren kuvastimen.
 »Vartalo, vartalo, Amy! Hyvä. Sillä naisella on kaunis vartalo.
Tunnustan sen enkä tahdo kieltää sitä. Mutta onko se mahdoton
muiden saavuttaa? Enpä totisesti luulisi. Annettakoon eräälle paljoa
nuoremmalle naiselle sama vapaus pukeutua, mikä hänellä naituna
naisena on, niin saammepa nähdä, kultaseni!»

Tässä ajatuksessa oli jotakin miellyttävää ja imartelevaa, niin että

hän hyväntuulisempana palasi entiselle paikallensa istumaan. Hän
tarttui sisarensa käsiin, nosti ne päänsä yli ja taputteli kaikkia neljää
kättä yhteen ja katseli nauraen sisartansa silmiin:

»Ja tanssijatar, Amy, jonka hän on ihan unohtanut — tanssijatar,

joka ei ole vähääkään minun näköiseni ja josta en milloinkaan
muistuta häntä, enhän toki! — hän tanssii hänen elämänsä läpi ja
hänen tiellänsä, sellaisen sävelen mukaan, joka hiukan häiritsee
hänen julkeata rauhallisuuttansa. Hiukan vain, Amy kulta, hiukan
vain!»

Kohdatessaan sisarensa totisen ja rukoilevan katseen antoi hän

kaikkien käsien vaipua alas ja laski yhden Amyn huulille.

»Älä huoli puhua minulle tästä, lapsi», sanoi hän tiukemmin, »siitä
ei ole mitään hyötyä. Nämä asiat minä ymmärrän paljoa paremmin
kuin sinä. En ole suinkaan vielä päättänyt mitään, mutta se on kohta
tehtävä! Olemme nyt kaikessa rauhassa keskustelleet tästä asiasta ja
voimme mennä levolle. Hyvää yötä, sinä kiltein ja rakkain pieni
hiiri!» Näin sanoen irtautui Fanny ankkuristaan ja alistuttuaan näin
paljon neuvottavaksi katsoi sen riittävän siksi kertaa.

Tästä lähtien alkoi Amy tarkata mr Sparklerin käytöstä

orjuuttajaansa kohtaan toisin silmin, katsoen olevan syytä antaa
enemmän merkitystä kuin tähän asti kaikelle, mitä heidän välillänsä
tapahtui. Sattui aikoja, jolloin Fannyn näytti olevan miltei
mahdotonta sietää mr Sparklerin älyllistä heikkoutta ja jolloin hän
kävi niin kirpeän kärsimättömäksi, että oli vähällä antaa miehelle
matkapassit. Toisin ajoin Fanny tuli paljoa paremmin toimeen hänen
kanssansa; silloin mies huvitti häntä, ja hänen ylemmyydentuntonsa
näytti pitävän vaakaa tasapainossa. Ellei mr Sparkler olisi ollut
maailman uskollisin ja nöyrin ihailija, niin hän olisi ollut suuressa
kiusauksessa pakenemaan koettelemustensa näyttämöltä niin kauas,
että hänen ja hänen tenhottarensa välillä olisi vähintäin Rooman ja
Lontoon välin pituinen matka. Mutta hänellä ei ollut enempää omaa
tahtoa kuin höyrylaivaan köytetyllä venheellä, ja hän seurasi julmaa
valtiatartaan myötä- ja vastatuulessa, yhtä lujasti häneen köytettynä.

Näiden vaihtelujen aikana puhui mrs Merdle hyvin vähän Fannylle,

mutta sitä enemmän Fannystä. Seuraelämässä, keskusteltaessa,
häneltä suoraan kysyttäessä, oli hänen pakko katsella Fannyä
lornettinsa läpi ja ylistää hänen vastustamatonta kauneuttansa. Se
uhmaava mieliala, joka Fannyssä heräsi hänen kuullessaan näitä
ylistelyjä (ja hän sattui tavallisesti kuulemaan ne), ei suinkaan
tuottanut mitään myönnytyksiä puolueettomalle povelle; mutta
tämän pahin kosto oli, että hän ääneensä huomautti: »Hemmoiteltu
kaunotar — mutta eihän se ole ihme, kun näkee nuo kasvot ja tuon
vartalon.»

Noin kuukauden tai kuuden viikon kuluttua neuvotteluillasta alkoi

Pikku Dorrit olla huomaavinansa jonkinlaista uutta yhteisymmärrystä
mr Sparklerin ja Fannyn välillä. Ikäänkuin sopimusta noudattaen ei
mr Sparkler melkein milloinkaan puhunut, ensin vilkaisematta
Fannyyn, ikäänkuin saadakseen lupaa. Tämä nuori neiti oli liian
hienotunteinen vilkaistakseen takaisin, mutta jos mr Sparklerilla oli
lupa puhua, pysyi Fanny vaiti; ellei, puhui hän itse. Sitäpaitsi milloin
vain Henry Gowan yritti ystävällisesti vetää häntä yleisen huomion
esineeksi, ei se onnistunut: hän ei antautunut vedettäväksi.
Senlisäksi sattui Fanny usein juuri silloin, tarkoittamatta kerrassaan
mitään, sanomaan jotakin purevaa, niin että Gowan peräytyi,
ikäänkuin olisi pistänyt kätensä mehiläispesään.

Oli vielä eräs seikka, joka suuresti lisäsi Pikku Dorritin pahoja
aavistuksia, vaikkei se itsessään ollut suurenarvoinen. Mr Sparklerin
käytös häntä itseään kohtaan muuttui. Se kävi veljelliseksi.
Toisinaan, kun hän sattui olemaan jonkun seuran ulkopiirissä —
heidän omassa asunnossaan, mrs Merdlen luona tai muualla —
huomasi hän mr Sparklerin salaa kiertäneen käsivartensa hänen
ympärillensä tueksi. Hän ei milloinkaan sanallakaan selittänyt tämän
huomaavaisuutensa syytä, hymyili vain, tyytyväinen, tylsä,
hyvänsävyinen omistajanilme kasvoillaan, joka merkitsi pahaenteisen
paljon niin tanakassa herrasmiehessä.

Eräänä päivänä oli Pikku Dorrit kotona, ajatellen raskain mielin

Fannya. Heillä oli vierashuonerivinsä päässä huone, jossa oli iso
ulkonemaikkuna, jonkun matkaa kadun ylle ulottuva, ja siitä näkyi
Corsolla liikkuva maalauksellinen, vaihteleva elämä kadun
kumpaankin suuntaan. Kolmen, neljän tienoilla jälkeen puolenpäivän,
englantilaista aikaa, oli elämä siellä erittäin vilkasta ja erikoista ja
Pikku Dorritilla oli tapana istua täällä mietiskelemässä, samoin kuin
oli kulutellut aikaa parvekkeella Venetsiassa. Hänen istuessaan näin
eräänä päivänä kosketti joku hiljaa hänen olkapäätänsä, ja Fanny
virkkoi: »No, Amy kulta», ja istui hänen viereensä. Heidän
istuimensa oli osa ikkunasta; kun kadulla liikkui joku kulkue, oli heillä
tapana istuen tai polvillaan tällä penkillä katsella sitä, nojautuen
ikkunassa riippuvia koreita verhoja vasten. Tänään ei ollut
minkäänlaista kulkuetta, ja Pikku Dorrit oli ihmeissään nähdessään
Fannyn olevan kotona tähän aikaan, jolloin hän tavallisesti istui
hevosen selässä.

»No, Amy, mitäs sinä mietit, pienokainen?» kysyi Fanny.

»Ajattelen sinua, Fanny.»

»Todellako! Sellaista yhteensattumaa! Ilmoitanpa sinulle, että

tässä on eräs toinenkin. Ethän vain ajatellut häntäkin, vai kuinka?»

Amy oli todellakin ajatellut tätä toistakin, sillä se oli mr

Sparkler. Sitä hän ei kuitenkaan sanonut, antaessaan hänelle kättä.
Mr Sparkler tuli ja istui hänen toiselle puolellensa, ja Amy tunsi
veljellisen tuen kiertyvän vyötäröllensä ja pyrkivän sulkemaan
Fannynkin suojaansa.

»No, pikku sisko», sanoi Fanny huoaten, »kai arvaat, mitä tämä
merkitsee?»

»Hän on yhtä kaunis kuin rakastettava», sammalteli mr Sparkler,

»eikä hänessä ole mitään joutavaa hölynpölyä — kaikki on nyt selvää
—»

»Sinun ei tarvitse selittää mitään, Edmund», keskeytti Fanny.

»Ei, lemmittyni», taipui mr Sparkler.

»Lyhyesti, kultaseni», ilmoitti Fanny, »me olemme nyt kihloissa.

Meidän täytyy puhua siitä isälle joko tänä iltana tai huomenna, miten
parhaiten sopii. Se on nyt tehty, eikä siitä ole juuri muuta
sanottavaa.»
 »Rakas Fanny», sanoi mr Sparkler nöyrästi, »haluaisin sanoa
Amylle pari sanaa».

»Sano, sano, Herran nimessä», vastasi nuori neiti. H

»Olen varma siitä, rakas Amy, että jos kukaan tyttö maailmassa,
lukuunottamatta sinun erinomaisen lahjakasta ja kaunista sisartasi,
että jos kukaan tyttö maailmassa on vailla kaikkea joutavaa
hölynpölyä —»

»Me tiedämme tuon kaiken, Edmund», keskeytti Fanny. »Älä huoli

puhua siitä. Sano jotakin muuta kuin ettei meissä ole joutavaa
hölynpölyä.»

»Kyllä, rakkaani», lupasi mr Sparkler. »Ja minä vakuutan sinulle,

Amy, ettei mikään voi tuottaa suurempaa onnea minulle, minulle —
lukuunottamatta sitä, että tällainen ihana tyttö on kunnioittanut
minua valitsemalla minut, tällainen ihana tyttö, jossa ei ole
hitustakaan —»

»Pyydän, Edmund!» keskeytti Fanny ja polkaisi kauniilla jalallaan

hiljaa lattiaan.

»Rakkaani, olet oikeassa», sanoi mr Sparkler, »ja tiedän, että

minulla on sellainen tapa. Mutta tahdoin sanoa, ettei mikään voi
tuottaa suurempaa onnea minulle, minulle — lukuunottamatta sitä,
että tämä maailman verrattomasti ihanin tyttö on ottanut minut —
kuin että saan seurustella herttaisen Amyn kanssa. Saattaa olla,
etten heti ymmärrä, kun on puhe kaikenlaisista asioista, ja tiedän»,
tunnusti mr Sparkler miehekkäästi, »että jos kyselisitte seurapiireiltä,
niin olisi yleinen mielipide se, etten ymmärrä asioita; mutta sen,
mikä koskee Amya, sen minä ymmärrän!»
 Ja mr Sparkler suuteli häntä sen merkiksi.

»Veitsen ja haarukan ja huoneen pidämme aina Amyn varalta»,

jatkoi mr Sparkler, joka kävi miltei lavertelevaksi, jos otti huomioon
hänen entiset puheyrityksensä. »Isäukko on varmasti ylpeä
saadessaan ottaa vastaan neitosen, jota minä pidän niin suuressa
arvossa. Ja mitä äitiini tulee», jatkoi mr Sparkler, »joka on
huomattavan hieno nainen, jossa ei —»

»Edmund, Edmund!» huusi miss Fanny entiseen tapaansa.

»Anteeksi, armaani», pyysi mr Sparkler, »tiedän, että minulla on

sellainen tapa, ja kiitän sinua, ihastuttava tyttöni, että vaivaudut
oikaisemaan minua, mutta kaikkihan myöntävät, että äitini on
huomattavan hieno nainen, eikä hänessä todellakaan ole mitään
sellaista».

»Olipa kuinka hyvänsä», vastasi Fanny, »mutta pyydän, älä enää

mainitse sitä».

»En, rakkaani», lupasi mr Sparkler.

»Sinulla ei siis oikeastaan ole enää mitään sanottavaa, Edmund,

vai kuinka?» tiedusti Fanny.

»Ei kerrassaan mitään, ihastuttava lemmittyni», vastasi mr

Sparkler; »pyydän anteeksi, että olen puhunut näin paljon».

Mr Sparklerille selvisi, innoituksen tietä, että kysymys merkitsi,

eikö hänen olisi parasta lähteä. Hän veti sentähden veljellisen
tukensa pois ja selitti kohteliaasti aikovansa heidän luvallansa lähteä.
Hänen ei tarvinnut lähteä saamatta Amyn onnentoivotuksia, mikäli
tuleva käly kykeni sielunsa hädässä ja tuskassa tuomaan ne ilmi.
 Hänen mentyään huudahti Amy: »Oi Fanny, Fanny!» kääntyi
valoisassa ikkunassa sisarensa puoleen, vaipui hänen syliinsä ja itki
siinä. Ensin Fanny nauroi, mutta pian painoi hän kasvonsa sisaren
kasvoja vastaan ja itki hänkin — hiukkasen. Viimeisen kerran Fanny
nyt osoitti, että hänen sisimmässään piili tukahdutettu tai voitettu
tunne tämän asian takia. Tästä hetkestä alkaen oli hänen
valitsemansa tie selvänä hänen edessään ja hän astui sitä ominaisin
käskevin, itsepintaisin askelin.
YHDESKUUDETTA LUKU

Ei mitään varsinaista syytä tai estettä, jonka tähden nämä kaksi eivät
voisi liittäytyä yhteen

Kun mr Dorrit kuuli, että hänen vanhempi tyttärensä oli myöntynyt

mr Sparklerin kosintaan ja lupautunut hänelle, otti hän tiedon
vastaan heti erinomaisen arvokkaasti ja isällisen ylpeyden
täyttämänä; hänen arvokkuutensa kasvoi sen kautta, että tämä
avioliitto avasi suurempia edullisia mahdollisuuksia hienojen
tuttavuuksien saamiseen, ja hänen isällistä ylpeyttänsä lisäsi miss
Fannyn osoittama altis ymmärtämys ja myötätunto hänen elämänsä
suurta päämäärää kohtaan. Hän ilmaisi tyttärellensä, että tämän
ylevä kunnianhimo herätti.

Ei mitään varsinaista syytä tai estettä vastakaikua isän sydämessä,

ja siunasi Fannya velvollisuutensa tuntevana, oikein ajattelevana
lapsenaan, joka uhrautui kohottaakseen perheen nimen loistoa.

Mr Sparklerilta, sittenkun miss Fanny salli hänen ilmestyä, ei mr

Dorrit suinkaan tahtonut salata, että liitto, jonka ehdottamisella tämä
kunnioitti häntä, oli hänelle erikoisesti mieluinen, niin hyvin siitä
syystä, että se oli sopusoinnussa hänen tyttärensä Fannyn
välittömien tunteiden kanssa, kuin myös, koska he sen kautta
joutuivat mieluisiin perhesuhteisiin mr Merdlen, ajan suuren hengen
kanssa. Mrs Merdlestä puhui hän niinikään hyvin ylistävin sanoin
seuraelämää johtavana, huomattavana, erinomaisen hienona, sirona
ja kauniina naisena. Hän katsoi velvollisuudekseen huomauttaa
(ollen varma siitä, että mr Sparklerin kaltainen tahdikas herrasmies
hienotunteisesti ymmärtäisi hänet), ettei hän voinut katsoa kosintaan
lopullisesti suostutun ennenkuin hänellä olisi tilaisuus vaihtaa
mielipiteitä asiasta mr Merdlen kanssa, saadakseen varmuuden siitä,
että tämän erinomaisen herrasmiehen suunnitelmiin kuului suoda
hänen (mr Dorritin) tyttärellensä sellainen asema, jota hän
tyttärensä olojen, myötäjäisten ja toivomusten perusteella toivoi
voivansa, näyttämättä omanvoitonpyyteitä, vaatia hänelle tässä
talossa, jota saattoi nimittää suuren maailman keskustaksi.
Mainitessaan tästä, kuten hän isänä ja jonkinmoisessa asemassa
olevana herrasmiehenä katsoi velvollisuudekseen, tahtoi hän
kuitenkin välttää valtioviisasta salaperäisyyttä ja suoraan myöntää,
että hän nyt ehdollisesti suostui kosintaan ja hyvin luultavasti
lopullisestikin hyväksyisi sen, sekä kiittää mr Sparkleria siitä
kunniasta, jonka tämä osoitti hänelle ja hänen perheellensä. Hän
lopetti tekemällä vielä muutamia yleisluontoisempia huomautuksia —
hm — riippumattomasta herrasmiehestä ja — hm — kenties liian
puolueellisesta ja hellästä isästä. Lyhyesti, hän vastaanotti mr
Sparklerin tarjouksen jotenkin samaan tapaan kuin olisi
vastaanottanut häneltä kolme, neljä puolikruunusta menneinä
aikoina.

Mr Sparkler, joka oli aivan ällistyksissään hänen viattomaan

päähänsä kohdistetusta sanatulvasta, vastasi lyhyesti ja sattuvasti;
tämä vastaus ei sisältänyt enempää eikä vähempää kuin sen, että
hän jo kauan oli huomannut, ettei miss Fannyssä ollut mitään
joutavaa hölynpölyä ja ettei hän luullut isäukon millään tavalla
vastustavan asiaa. Hänen päästyään näin pitkälle sulki hänen
hellyytensä esine häneltä suun, aivan kuin jousikannellisen lippaan,
ja lähetti hänet pois. Kun mr Dorrit kohta senjälkeen tuli vierailulle
poven luokse, otettiin hänet erinomaisen armollisesti vastaan. Mrs
Merdle oli kuullut asiasta Edmundilta. Ensin hän oli hämmästynyt,
koskei ollut luullut Edmundin ajattelevan naimista. Seurapiirit eivät
myöskään luulleet Edmundin ajattelevan naimista, Olihan hän tietysti
naisena (»me naiset havaitsemme vaistomaisesti tuollaiset seikat, mr
Dorrit!») huomannut, että Edmund oli rajattomasti ihastunut miss
Dorritiin, ja hän itse oli suoraan sanonutkin, että mr Dorritilla oli
suuri edesvastuu hartioillaan, kun oli tuonut näin hurmaavan tytön
ulkomaille panemaan maan miestensä päät pyörälle.

»Saanko kunnian päätellä, madam», kysyi mr Dorrit, »että — hm

— hyväksytte sen suunnan, johon mr Sparklerin tunteet ovat
kohdistuneet?»

»Vakuutan teille, mr Dorrit», vastasi povi, »että omasta puolestani

olen ihastunut».

Mr Dorrit tunsi itsensä hyvin tyytyväiseksi.

»Olen omasta puolestani ihastunut», toisti mrs Merdle.

Tämä satunnainen toistelu houkutti mr Dorritin lausumaan

toivomuksensa, ettei mr Merdle kieltäisi hyväksymistänsä.

»En voi», vastasi mrs Merdle, »ottaa varmasti vastatakseni mr

Merdlestä; herrasmiehillä, nimenomaan sellaisilla, joita yhteiskunta
sanoo rahamiehiksi, on omat käsityksensä näistä asioista. Mutta
arvelen — se on vain otaksuma, mr Dorrit — arvelen, että mr Merdle
yleensä» — tässä hän hetkisen tarkasteli itseään ennenkuin lisäsi
huolettomasti — »on varsin ihastunut».

Mrs Merdlen mainitessa herrasmiehiä, joita yhteiskunta sanoo

rahamiehiksi, oli mr Dorrit rykäissyt, ikäänkuin sisäinen epävarmuus
olisi pyrkinyt purkautumaan. Mrs Merdle oli huomannut sen ja palasi
vielä asiaan.

»Onhan minun oikeastaan tarpeetonta huomauttaa tästä, ellei vain

puhuakseni avomielisesti siitä, mikä on päivänselvää ja tärkeintä sille
henkilölle, jota niin suuresti kunnioitan ja jonka kanssa toivon
joutuvani vieläkin mieluisempaan kanssakäymiseen. Sillä eihän voi
muuta kuin otaksua, että te katselette tällaisia asioita samalta
kannalta kuin mr Merdle, vaikka mr Merdle satunnaisten
olosuhteiden vaikutuksesta onnekseen tai onnettomuudekseen on
joutunut toimimaan liikeyrityksissä, jotka, vaikka ovatkin laajoja,
hiukan rajoittavat hänen näköpiiriänsä. Olen yhtä tietämätön
liikeasioista kuin lapsi», vakuutti mrs Merdle, »mutta pelkään, mr
Dorrit, että niillä on tällainen vaikutus».

Näin taitavasti mrs Merdle keinutteli mr Dorritia ja mr Merdleä

vipulaudalla, niin että kumpikin vuoroin lennähti ylös ja vuoroin
painui alas eikä kumpikaan ollut voitonpuolella; se oli kuin
lieventävää lääkettä mr Dorritin yskälle. Hän pyysi äärimmäisen
kohteliaasti saada vastustaa mrs Merdleä, tätäkin lahjakasta ja
viehättävää naista (tämä kumarsi kiitokseksi kohteliaisuudesta),
hänen otaksuessaan, että mr Merdlen liiketoiminnalla, joka oli aivan
toista kuin muiden ihmisten vähäpätöiset yritykset, olisi muuta
vaikutusta, kuin että se avarsi ja kohotti sitä neroa, joka oli tämän
toiminnan sieluna. »Te olette itse jalomielisyys», vastasi mrs Merdle,