Festkörperphysik

Entwicklungstendenzen und
Anwendungsmöglichkeiten M Balarin
Editor
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookstep.com/product/festkorperphysik-entwicklungstendenzen-und-anwend
ungsmoglichkeiten-m-balarin-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Kurikulum dan Pendidikan Nofrizal S Pd M M Editor

https://ebookstep.com/product/kurikulum-dan-pendidikan-nofrizal-
s-pd-m-m-editor/

Ich Tarzan Affenmenschen und Menschenaffen zwischen

Science und Fiction Gesine Krüger Editor Ruth Mayer
Editor Marianne Sommer Editor

https://ebookstep.com/product/ich-tarzan-affenmenschen-und-
menschenaffen-zwischen-science-und-fiction-gesine-kruger-editor-
ruth-mayer-editor-marianne-sommer-editor/

StreitKulturen Polemische und antagonistische

Konstellationen in Geschichte und Gegenwart Gunther
Gebhard Editor Oliver Geisler Editor Steffen Schröter
Editor
https://ebookstep.com/product/streitkulturen-polemische-und-
antagonistische-konstellationen-in-geschichte-und-gegenwart-
gunther-gebhard-editor-oliver-geisler-editor-steffen-schroter-
editor/

Konvivialismus Eine Debatte Frank Adloff Editor Volker

M Heins Editor

https://ebookstep.com/product/konvivialismus-eine-debatte-frank-
adloff-editor-volker-m-heins-editor/
Bewegungsraum und Stadtkultur Sozial und
kulturwissenschaftliche Perspektiven Jürgen Funke
Wieneke Editor Gabriele Klein Editor

https://ebookstep.com/product/bewegungsraum-und-stadtkultur-
sozial-und-kulturwissenschaftliche-perspektiven-jurgen-funke-
wieneke-editor-gabriele-klein-editor/

Amok und Schulmassaker Kultur und

medienwissenschaftliche Annäherungen Ralf Junkerjürgen
Editor Isabella Von Treskow Editor

https://ebookstep.com/product/amok-und-schulmassaker-kultur-und-
medienwissenschaftliche-annaherungen-ralf-junkerjurgen-editor-
isabella-von-treskow-editor/

Recht und Praxis der GEMA Handbuch und Kommentar Harald

Heker Editor Karl Riesenhuber Editor

https://ebookstep.com/product/recht-und-praxis-der-gema-handbuch-
und-kommentar-harald-heker-editor-karl-riesenhuber-editor/

Nordafrika und Nahost im Kampf für nationale und

soziale Befreiung Walter Markow Editor Manfred Kossok
Editor Lothar Rathmann Editor Manfred Voigt Editor

https://ebookstep.com/product/nordafrika-und-nahost-im-kampf-fur-
nationale-und-soziale-befreiung-walter-markow-editor-manfred-
kossok-editor-lothar-rathmann-editor-manfred-voigt-editor/

Relativität und Kosmos Raum und Zeit in Physik

Astronomie und Kosmologie Hans Jürgen Treder Editor G
Heber Editor

https://ebookstep.com/product/relativitat-und-kosmos-raum-und-
zeit-in-physik-astronomie-und-kosmologie-hans-jurgen-treder-
editor-g-heber-editor/
Wissenschaftliche Taschenbücher

Texte und Studien

Festkörperphysik
Entwicklungstendenzen
und
Anwendungsmöglichkeiten

Akademie-Verlag • Berlin
 Wissenschaftliche Taschenbücher

Reihe B I O L O G I E JOACHIM NITSOHMANN

Entwicklung bei Mensch und Tier
HANS BERGNBR
Tierernährung HANS-WERNER NOLTE
Pflanzenschutz in der Landwirtschaft
HELMUT FRIEMEL / JOSEF BROCK
Grundlagen der Immunologie KLAUS ODENINQ
Parasitismus
HELLMUTH G I B L E R
Forstschutz ALFRED PALISSA
Bodenzoologie In Wissenschaft,
HEINZ GEILER Naturhaushalt und Wirtschaft
Ökologie der Land- und
Sliiwassertiere MARTIN SCHMIDT
Pflanzenschutz Im Gartenbau
PAUL HOPFMANN
Photosynthese ULRICH SEDLAG
Biologische Schädlingsbekämpfung
EBERHARD HOFMANN
Eiweiße und Nucleinsäuren LUDWIG SPANNHOF
als biologische Makromoleküle Zellen und Gewebe der Tiere
Dynamische Biochemie, Teil I
GÜNTER TEMBROCK
EBERHARD HOFMANN Grundlagen der Tierpsychologie
Enzyme und energiebereitstellende
Reaktionen des Stoffwechsels GÜNTER TEMBROCK
Dynamische Biochemie, Teil I I Biokommunikation
Informationsübertragung
EBERHARD HOFMANN im biologischen Bereich
Der Stoffwechsel lebendiger Systeme Teil I und I I
und seine Regulation
Dynamische Biochemie, Teil I I I EBERHARD TEUSCHER
Pharmakognosie
EBERHARD HOTMANN Teil I und I I
Grundlagen der Molekularbiologie
und Regulation des Zellstoffwechsels GERALD W O L F
Dynamische Biochemie, Teil IV Neurobiologie

FRIEDRICH JACOB
Bewegungsphysiologie der Pflanzen Reihe C H E M I E
GERHARD LEROH HANS-MARTIN BARCHET
Pflanzenökologie Chemie photogaphischer Prozesse
ULRICH BEHRENS DIETER ONKEN
MANFRED RINGPFEIL Steroide
Mlkrobielle Polysaccharide
JOACHIM K I E M E R
R O L F BORSDORP Quantitative organische Mikroanalyse
M A N F R E D SCHOLZ
Spektroskopische Methoden R O L F SCHÖLLNER
In der organischen Chemie Die Oxydation
organischer Verbindungen
H A N S DAWCZYNSKI mit Sauerstoff
Temperaturbeständige Faserstoffe
aus organischen Polymeren WOLFGANG W A G N E R
Chemische Thermodynamik
H A N S DAWCZYNSKI
GÜNTHER WAGNER
Temperaturbeständige Faserstoffe
H A N S KÜHMSTEDT
aus anorganischen Polymeren
Pharmazeutische Chemie
W E R N E R DÖPKE
Stereochemie Reihe M A T H E M A T I K /
organischer Verbindungen
PHYSIK
MARTIN F I N K E / WALTER LEIPNITZ
HANS BANDEMER
Moderne Methoden der Erdölanalyse
ANDREAS BELLMANN
E R I C H GUNDERMANN WOLFHART J U N G / KLAUS RICHTER
Chemie und Technologie Optimale Versuchsplanung
des Braunkohlenteers
DIETRICH BENDER
W E R N E R HABERDITZL ERNST-EGON PIPPIG
Magnetochemie Einheiten, Maßsysteme, SI

SIEGFRIED HAUPTMANN WOLFRAM B R A U E R

Über den Ablauf HANS-WALDEMAR STREITWOLF

organisch-chemischer Reaktionen Theoretische Grundlagen

der Halbleiterphysik
HORST K E H L E N / FRANK KUSCHEL
H O R S T SACKMANN SIEGFRIED BREHMER

Grundlagen der chemischen Kinetik Einführung in die Maßtheorie

GERHARD KEMPTER F E R D I N A N D CAP

Struktur und Synthese von Vitaminen Einführung in die Plasmaphysik

I. Theoretische Grundlagen
F E T E R KRUMBIEOEL
Isotopleeffekte F E R D I N A N D CAP
Einführung in die Plasmaphysik
KLAUS KÜHNE II. Wellen und Instabilitäten
Werkstoff Glas
F E R D I N A N D CAP
DIETER MERKEL Einführung in die Plasmaphysik
Riechstoffe III. Magnetohydrodynamik
 J O H N CUNNINGHAM A . K . KESSEL
Vektoren Akustische Kernresonanz
GEORG DAUTCOURT HEINRICH K I N D L E R
Relativistische Astrophysik Der Regelkreis
ALBERT EINSTEIN
D I E T E R KLAUA
Grundzäge der Relativitätstheorie Elementare Axiome der Mengenlehre
ALBERT EINSTEIN
EinfQhrung in die
Über die spezielle und die Allgemeine Mengenlehre I
allgemeine Relativitätstheorie
D I E T E R KLAUA
HANNELORE FISCHER Grundbegriffe
JOACHIM P I E H L E R der automatischen Mengenlehre
ModeUsysteme Teil 1 und 2
der Operationsforschung Einführung in die
Allgemeine Mengenlehre II
ALFRED FRIESER
MlkrowellenmeOtechnik D I E T E R KLAUA
Kardinal- und Ordinalzahlen
HERBERT GOERING Teil 1 und 2
Elementare Methoden zur Lösung Einführung in die
von Differentialgleichungsproblemen Allgemeine Mengenlehre I I I
MICHAEL GÖSSEL D I E T E R KÖNIG / DIETRICH STOYAN
Angewandte Automatentheorie Methoden der Bedienungstheorie
Band I
KONRAD K R E H E R
MICHAEL GÖSSEL
Festkörperphysik
Angewandte Automatentheorie
Band II J E A N KÜNTZMANN
Unendliche Reihen
MICHAEL GÖSSEL
Wahrscheinlichkeitsautomaten
J E A N KÜNTZMANN
und Zufallsfolgen
Systeme von Differentialgleichungen
E . G . GOLSTEIN
J E A N KÜNTZMANN
Konvexe Optimierung
Komplexe Veränderliche
ULRICH KAUSMANN
KLAUS LOMMATZSCH WOLFGANG MEILING
FRANTISEK NOSICKA Kernphysikalische Elektronik
Lineare parametrische Optimierung
P E T E R PAUFLER / D I E T E R LEUSCHNER
VOLKER K E M P E Kristallographlsche Grundbegriffe
Theorie stochastischer Systeme der Festkörperphysik

VOLKER K E M P E HARRY PAUL

Analyse stochastischer Systeme Lasertheorie
Teil I Teil I und II
 I . S . SHELUDEW
HARRY PATII Elektrische Kristalle
Nichtlineare Optik
Teil I und I I N . D . SHEWANDROW
Die Polarisation des Lichtes
WOLFGANG PAULI
Vlerpoltheorle und Ihre Anwendung L . A . SKORNJAKOW
auf elektronische Schaltungen Elemente der Verbandstheorie
HARRY P F E I F E R A . A . SMIENOW
Theorie linearer Bauelemente Metallphysik
Elektronik für den Physiker I
A . S. SONIN / B . A . STRUKOW
HARRY P F E I F E R
Einführung In die Ferroelektrizlt&t
Die Elektronenröhre
Elektronik für den Physiker I I HANS-JÜRGEN TREDER
Elementare Kosmologie
HARRY P F E I F E R
Schaltungen mit Elektronenröhren J . F . VINSON
Elektronik für den Physiker I I I Optische Kohärenz
In der klassischen Theorie
HARRY P F E I F E R und in der Quantentheorie
Leitungen und Antennen
Elektronik für den Physiker IV
TEXTE UND STUDIEN
HARRY P F E I F E R
Mikrowellenelektronik D . M . BRINK
Elektronik für den Physiker V Kernkräfte
HARRY P F E I F E R
STEPHEN G . BRUSH
Halbleiterelektronik Kinetische Theorie
Elektronik für den Physiker VI Teil I und II
HARRY P F E I F E R / W . H E I N K
D . TEE HAAR
Schaltungen mit Transistoren
Quantentheorie
Elektronik für den Physiker VII
W . E . HINDMARSH
ULRICH BÖSEBERG
Determinismus und Physik Atomspektren

J . A . ROSANOW J . H . SANDERS
Wahrscheinlichkeitstheorie Die Lichtgeschwindigkeit

WOLFGANG SCHÄFER R . A . R . TRICKER

Theoretische Grundlagen der Die Beiträge
Stabilität technischer Systeme von Faraday und Maxwell
zur Elektrodynamik
ERNST SCHMUTZER
Symmetrien und Erhaltungssätze R . A . R . THICKER
der Physik Frühe Elektrodynamik
Vorschau auf die nächsten Bände: WILHELM KAMMEREK
Kybernetik — eine Einführung
FRANK BEICHELT
auf naturwissenschaftlicher Grundlage
Prophylaktische Bedienung
von Systemen
REGINE WITKOWSKI
HELMUT HESS FALKO H . HERRMANN
Der elektrische Durchschlag In Gasen Einführung In die klinische Genetik
 B A N D 168

Festkörperphysik
Entwicklungstendenzen
und

Anwendungsmöglichkeiten

Mit 8 Abbildungen

AKADEMIE-VERLAG • BERLIN
WTB TEXTE UND STUDIEN

Verantwortlicher Herausgeber dieses Bandes:

Prof. Dr. sc. M. Balarin

Forschungsbereich Physik, Kern« und Werkstoffwissenschaften
der Akademie der Wissenschaften der D D R

Übersetzung aus dem Russischen v o n :

Prof. Dr. M. Balarin
D r . R . Gerbatsch
Dr. R. R a u k e
Dr. R. Teichmann

1976
Erschienen im Akademie-Verlag, 108 Berlin, Leipziger Str. 3 — 4
© Akademie-Verlag Berlin 1976
Herstellung: V E B Druckhaus „Maxim Gorki", 74 Altenburg
Lizenznummer: 202 • 100/434/76
Bestellnummer: 762 241 3 (7168) • LSV 1184
Printed in GDR
DDR 12,50 M
Inhaltsverzeichnis

Vorwort 5
1. Festkörperphysik als Teil der Physik 17
1.1. Die Festkörperphysik auf der „Landkarte der Wissen-
schaften" 17
I . M . LIFSOHITZ, M . I . KAGANOW
1.2. Die Zukunft der Wissensehaft 40
P . L . KAPIZA
1.3. Der Festkörper 68
U . I . FRANKFURT, A . M . FRENK
1.4. Einige Fragen der Entwicklung der modernen Physik . 82
L . A . ABCIMOVIÖ
2. Beziehungen zur technischen Nutzung 169
2.1. Die Physik dient der Technik 169
A . M . PROCHOROV
2.2. Perspektiven der praktischen Anwendung einiger Er-
gebnisse der Festkörperphysik 175
V . I . TREITLOV
2.3. Wissenschaftliche Grundlagen der Schaffung anorga-
nischer Werkstoffe für die neue Technik 182
I . V . TANANAJEV
2.4. Die Zukunft der Metalle 199
A . P . GTJLJAJEV
2.5. Das Problem der Zerstörung in der Physik der Festig-
keit 206
V . L . I N D E N B O M , A . N . ORLOV
2.6. Der Zerstörungsvorgang in Festkörpern 224
A . I . SLUZKER
2.7. Physikalisch-chemische Mechanik der Kontaktwechsel-
wirkung fester Körper 240
A . J U . ISOHLUTSKIJ, J . A . R E B I N D E R , I . V . K R A Q E L S K I J
Autorenverzeichnis 248
Quellenverzeichnis 250
Sachverzeichnis 251
 Die Festkörperphysik stellt die
direkteste und erfolgreichste An-
wendung der Quantentheorie auf
die natürliche Welt um uns
herum dar. CH. KITTEL

Vorwort

Gegenwärtig und auch für die nächste Wissenschaftler-

generation stellt die Festkörperphysik ein interessantes,
aktuelles und in seinen Auswirkungen äußerst nützliches
Forschungsgebiet dar. Um die heute vielfach geführten
Diskussionen und Verständigungen zu ihren aktuellen
Problemen, zu ihrer Stellung innerhalb der Physik und
zu ihren Beziehungen zu anderen Wissenschaftsdiszi-
plinen und zur Technik noch zu beleben und anzuregen
wurden im vorliegenden Band Beiträge namhafter sowje-
tischer Autoren zusammengestellt, die sich direkt oder
mittelbar zum Stand und zu den Entwicklungstendenzen
äußern. Dabei kommen sowohl hervorragende Spezia-
listen auf dem Festkörpergebiet zu Wort, als auch Ver-
treter verschiedenster benachbarter Gebiete, wie der
allgemeinen Physik, der Werkstoffkunde oder der Chemie,
die eine breite Beziehung herstellen und die zumindest
nicht in den Verdacht geraten, daß sie bei der Einschät-
zung der Bedeutung festkörperphysikalischer Kennt-
nisse etwa pro domo reden würden.
Die Übersetzung dieser Beiträge erfolgte nicht nur,
um sie auch sprachlich einem größeren Leserkreis zu-
gänglich zu machen, sondern vor allem, um sie allen
Interessenten konzentriert anzubieten. Ursprünglich
waren die einzelnen Beiträge voneinander unabhängig
entstanden und in verschiedenartiger Weise verstreut
publiziert. Wenn andererseits bestimmte Ergebnisse,
Höhepunkte oder Erwartungen wiederholt in den ein-
zelnen Berichten hervorgehoben werden, so muß man
das als eine gegenseitige Bestätigung der Ansichten der
betreffenden Autoren auffassen.
 6 Vorwort

Besonders charakteristisch für den wissenschaftlichen

Meinungsstreit ist der Bericht über die durch das Präsi-
dium der Akademie der Wissenschaften der UdSSR durch-
geführte Beratung über die Arbeiten der Abteilung für
allgemeine und angewandte Physik (später Abteilung für
allgemeine Physik und Astronomie), der sofort nach
dieser Diskussion im Dezember 1969 im offiziellen Organ
der Akademie der Wissenschaften der UdSSR veröffent-
licht wurde, um diesen lebhaften, ideenreichen und un-
konventionellen Meinungsaustausch bekanntzumachen
und um solche Diskussionen im großen Kreis fortzusetzen.
Allein schon die wohltuend offene und sachkundig-kri-
tische Teilnahme an dieser Diskussion regt zu neuen
Ideen an und zu größerer Zielstrebigkeit. Wenn in den
inzwischen vergangenen mehr als zehn Jahren manche
Details einzelner wissenschaftlicher Aufgaben gelöst
wurden und die Bearbeitung neuartiger Probleme auf-
genommen wurde, so hat die Grundlinie dieser Beratung
nichts an Bedeutung verloren, die Fragen der Propor-
tionen in der Physik, die Anteile fundamentaler und appli-
kativer Arbeiten und ihre wechselseitige Befruchtung,
das Verhältnis und das Zusammenwirken der Akademie-
einrichtungen mit der sozialistischen Industrie, die Ver-
antwortung für die Entwicklung von Kadern, die Fragen
der Planung und Leitung der Wissenschaften und ähn-
liche weitere Fragen benötigen heute dem Umfang, vor
allem aber auch der Intensität nach eher noch mehr Auf-
merksamkeit und Parteinahme. Und wenn man die heu-
tige Zeit mit 1964 vergleicht, so kann man für die D D R
feststellen, daß die Akademie der Wissenschaften der
DDR inzwischen auf dem besten Wege ist, in unserer
Gesellschaft einen Platz einzunehmen, den die sowje-

A b b . 1. Anzahl der physikalischen Veröffentlichungen, ermittelt aus der Refe-

ratezeitschrift „Fizika", und ihre Verteilung auf die wesentlichen Teil-
disziplinen ;
die Jahreszahlen geben das Datum des Referierdienstes an, daB etwa
V i — 1 Jahr nach Erscheinen der Primärpublikation und l - 2 ' / i Jahre
nach dem Einreichen des Manuskriptes durch den Autor liegt
8 Vorwort

tische Akademie sich durch ihre wissenschaftliche Lei-

stung und die gründliche Klärung ihrer Position, ihrer
Ziele und Lösungen — siehe auch den übernommenen
Bericht — schon früher erarbeitet hatte.
Innerhalb der Physik hat sich die Festkörperphysik
zu dem am stärksten bearbeiteten Teilgebiet entwickelt,
dem in den letzten zwei Jahrzehnten ständig 20—25%
der physikalischen Fachveröffentlichungen gewidmet
sind (Abb. 1). Diese Zahlen wurden durch stichproben-
artige Auswerungen der Referatezeitschrift „Fizika" des
V I N I T I Moskau ermittelt; vollkommen analoge Ver-
hältnisse ergaben sich anhand der Referateorgane „Phy-
sikalische Berichte" und „Physics Abstracts". Vergleichs-
weise ist dabei der Anteil der Festkörperphysik noch
immer leicht ansteigend, während z. B. ein Rückgang des
Anteiles der Kernphysik zu beobachten ist. Solche Zah-
lenangaben aus der Sekundärliteratur sind nicht voll-
ständig, aber auch direkte Angaben über die primären
Veröffentlichungen — soweit sie überhaupt vorliegen —
dürfen natürlich nicht in einzelnen Details überbewertet
werden. Es ist aber sicher damit zu rechnen, daß in der
gesamten Physik wie in der Festkörperphysik weiterhin
die Zahl der Veröffentlichungen sich in etwa 10 Jahren
verdoppeln wird. Außerdem ist zu erwarten, daß die
Verflechtung zwischen verschiedenen Wissenschafts-
disziplinen noch zunimmt, von der Festkörperphysik aus
sicher mit der Physik der Flüssigkeiten und der Molekül-
physik, und auch die in Abb. 1 gesondert angegebenen
Gebiete Optik, Lumineszenz und Elektronik enthalten
zu einem großen Teil Arbeiten mit festkörperphysika-
lischem Inhalt. Gerade auf diese gegenseitige Befruch-
tung und einige ausgezeichnete Beispiele wird in den
Beiträgen des vorliegenden Bandes eingegangen, ins-
besondere in den Berichten von Prochorow, T r e f t l o w
und Tanananjew, und noch weiter bis zur Biologie wird

Abb. 2. Aufteilung festkörperphysikalischer Arbeiten auf Teilgebiete der Fest-

körperphysik; ermittelt wie für Abb. 1
 i—I——i—I—r
o o o o
o o o
o o o
kO ^ CNj
JÍ/op LUÍ D)DJDPYJDP Bunjidyny
10 Vorwort

der Bogen durch die Beiträge von L I F S C H I T Z und K A G A -

NOV und von K A P I Z A gespannt.
Die gewissermaßen innere Aufteilung der Festkörper-
physik (Abb. 2), ebenfalls ermittelt aus „Fizika", zeigt
auf allen Teilgebieten, gegliedert nach bestimmten
Eigenschaften, Wechselwirkungen oder Strukturfragen,
weiterhin eine lebhafte Entwicklung. Das bedeutet zu-
gleich, daß unsere Kenntnis auch auf engeren Teil-
gebieten keinesfalls als abgeschlossen gelten kann, und
selbst dort, wo zeitweilig geglaubt wird, bestimmte
Effekte oder Zusammenhänge genügend erkannt und
erklärt zu haben, trat bald eine Renaissance des Inter-
esses ein, indem weitere Einflüsse, Störungsgrößen,
metastabile Zustände qualitativ und/oder quantitativ
genauer berücksichtigt wurden.
Eine moderne Festkörperphysik entstand erst zu
Anfang unseres Jahrhunderts, als sich die atomistische
Auffassung vom Aufbau der Stoffe durchsetzte; bis dahin
wurden die Eigenschaften nur durch phänomenologisch
bestimmbare Konstanten beschrieben. Nunmehr gelang
es, die Eigenschaften, z. B. die Wärmekapazität und ihre
Temperaturabhängigkeit, als Ergebnis eines Vielteilchen-
systems abzuleiten ( E I N S T E I N 1 9 0 7 ) . Der Nachweis der
periodischen Anordnung der Atome in einem Kristall
durch die Interferenz gestreuter Röntgenstrahlen in dem
Experiment von v. L A U E und Mitarbeitern ( 1 9 1 2 ) er-
klärte gleichzeitig die vielen seit langem bekannten
kristallographischen Gesetzmäßigkeiten und das Auf-
treten von Symmetrien und Anisotropien im Aufbau und
in den Eigenschaften der Kristalle. Mit der Entwicklung
der Quantenmechanik und der Berechnung der Atom-
wellenfunktionen wurde bald versucht, solche Rechnungen
auch auf den Festkörper als Vielteilchensystem auszu-
dehnen; zwei Fälle ließen sich besonders günstig be-
handeln: erstens der perfekte unendliche Kristall konnte
unter Ausnutzung der Translationssymmetrie und ent-
sprechender Periodizitätsbedingungen berechnet werden,
was besonders wichtig für die äußeren Elektronen, die
Vorwort 11

Leitfähigkeit, die Elektronenzustandsdichte, die ela-

stischen Moduli u.a. Eigenschaften ist; zweitens für
stark lokalisierte Zustände, wie z. B. Farbzentren an
Aktivatorionen in Ionenkristallen, konnte der Einfluß
des Kristallgitters wie eine Störung auf das Aktivatorion
betrachtet werden, ebenfalls mit Berücksichtigung aller
spezifischen Symmetrieoperationen.
Mit der raschen Entwicklung der Experimentiertechnik
und der immer besser aufgelösten Abbildung des Mikro-
Aufbaus der Festkörper wurden verschiedenartigste
Störungen eines idealisiert perfekten Gitters festgestellt
und ihre Wechselwirkung miteinander; das wurde zum
neuen Gegenstand tiefergehender Untersuchungen. Diese
Realstruktur des Festkörpers bestimmt überhaupt erst
wichtige Eigenschaften und Reaktionen im festen Zu-
stand, sie ist kein Schönheitsfehler der Kristalle, und sie
entsteht und ändert sich gesetzmäßig mit den Bedin-
gungen der Erstarrung und Kristallisation ebenso wie
mit mechanischen, thermischen, Strahlungs- u. a. Be-
lastungen. In der Beschreibung und Theorie wurden
inzwischen ausführliche Arbeiten zu verschiedenen De-
fekten in der atomaren, elektronischen und Spinordnung
durchgeführt, zu ihrer Stabilität, Kinetik und Reaktivität,
zum Verhalten im thermodynamischen Gleichgewicht
und weit außerhalb eines solchen Gleichgewichtes. Be-
sonders sei auf die Bedeutung von Grenzflächen, Ober-
flächen und dünnen Schichten hingewiesen, die einerseits
charakteristische Unterschiede im Aufbau und dem Ver-
halten gegenüber dem Volumenmaterial aufweisen
können und denen typische Funktionen übertragen
werden, z. B. bei Katalysatoren, mikrominiaturisierten
elektronischen Bauelementen, als Schutz- und Haft-
schichten usw. Oft ist es dabei zweckmäßig gewesen, den
Begriff eines Quasiteilchens im Festkörper einzuführen.
In den letzten zehn Jahren beschäftigte man sich in zu-
nehmendem Maße mit Systemen, bei denen selbst die
Nahordnung gestört ist, mit amorphen Schichten und
Stoffen, aber auch mehr mit wenig oder partiell geord-
12 Vorwort

neten Polymeren und dem glasartigen Zustand, letztlich

wird man sich auch mit dem organisch-biologischen Stoff
abgeben. Für die Mehrzahl der elektronischen Eigen-
schaften ist es schon gut gelungen, sie quantentheoretisch
herzuleiten, z. B. die Halbleitung, die Supraleitung, die
Thermo-EMK, die optischen Konstanten der Metalle;
andere Eigenschaften sind zumindest im Prinzip er-
halten worden wie der elektrische Widerstand, die Bil-
dungs- und Wanderungsenergie eines Defektes, die Energie
einer Phase, obwohl es nach wie vor Schwierigkeiten
bereitet, quantitativ genaue Werte zu berechnen, so daß
es oft noch nicht eindeutig ist, welche räumliche Konfi-
guration eines Defektes energetisch bevorzugt ist oder
welche Phase. Auch gibt es noch keine befriedigende Le-
gierungstheorie.
Den größten Rückstand und prinzipiell offene Pro-
bleme gibt es aber noch für die Eigenschaft, die dem Fest-
körper seinen Namen gegeben hat, für die Festigkeit und
die anderen eng benachbarten mechanischen Eigen-
schaften, wie Härte, Sprödigkeit, Plastizität, Verfesti-
gung usw. Hier handelt es sich um ein anders geartetes
Vielteilchenproblem, das faktisch nicht quantentheore-
tisch, sondern in weiten Grenzen sogar mit einem Anteil
klassischer Kontinuumsmechanik behandelt wird, wo-
bei gegenwärtig ein empfindlicher Engpaß allerdings
allein bei geeigneten zwischenatomaren Wechselwir-
kungspotentialen zu spüren ist. Eine Belastung führt im
Festkörper zu inhomogenen elastischen und plastischen
Distorsionen und zur inhomogenen Spannungsverteilung
über ein größeres Volumen (bis > 1012 Atome).
Durch Wechselwirkung und Intensivierung der
Spannungen an Strukturdefekten und durch die zu-
sätzlich auftretenden thermischen Fluktuationen können
sich mikroskopische Vorstadien und schließlich der Bruch
als makroskopische Erschöpfung der Festigkeit ent-
wickeln. Wegen dieser Schwierigkeiten werden gewöhn-
lich in Monographien über Festkörperphysik die Be-
handlung der mechanischen Eigenschaften noch aus-
Vorwort 13

geschlossen oder höchstens auf die Beschreibung der ela-

stischen Eigenschaften beschränkt, die technisch jedoch
im allgemeinen von geringerem Interesse sind. Zu dieser
Problematik sei der Leser deshalb auf die Beiträge von
G u l j a j e v , Indenbom/Orlov und S l u z k e r verwiesen.
Die Festkörperphysik ist durch ihren Gegenstand be-
stimmt, sie untersucht und erklärt den Aufbau, die vor-
kommenden Wechselwirkungen und die Eigenschaften
der Festkörper; sie arbeitet eng mit anderen Teildiszi-
plinen der Physik, der Chemie und der Technik zusammen
und ergänzt sich mit diesen; die Herstellung und auch
die Gebrauchswerte unserer materiellen Güter erfordern
so eine interdisziplinäre Zusammenarbeit, und vielerorts
wird deshalb schon im Sinne einer Integration von einer
Materialforschung oder „Material Science" gesprochen,
und die Entwicklung wird sicher weiter in diese Richtung
gehen. Andererseits ist bei dem wachsenden Umfang
und der fortschreitenden Spezialisierung leider oft auch
eine gegenseitige Abgrenzung festzustellen; dann wird die
Festkörperphysik zu eng und z. T. traditionsbehaftet nur
als die Physik der „idealen Kristalle" betrachtet, und
daneben wird f ü r jede Eigenschaft eine „eigene" Physik
gestellt. Diese Barriere muß immer neu überwunden
werden, um gemeinsam Gültiges zu erkennen, zu ver-
allgemeinern und zu pflegen.
Abschließend soll der Leser deshalb zum besseren
Allgemeinverständnis noch darauf hingewiesen werden,
daß erstens im internationalen Sprachgebrauch unser
Begriff Festkörperphysik nicht zu eng, eher noch all-
gemeiner verwendet wird und daß zweitens künftig schon
in der Ausbildung speziell im Lehrplan der Oberschulen
mehr und direkter über Festkörperphysik geboten werden
muß.
I n anderen Sprachen wird anstelle von „fest" auch
„solid" im Sinne von (form-)beständig, kompakt oder
dicht, aber auch „ h a r t " gesagt (nicht aber eigentlich als
Festigkeit!), und „Körper" ist mit „Zustand" oder gar
„Stoff" übersetzt, z. B.

2 Balarln
14 Vorwort

deutsch: Festkörperphysik wörtliche

Entsprechung
lateinisch: physica status Physik des „soliden'
solidi Zustandes
englisch: solid state physics Physik des „soliden'
Zustands
französisch: physique (du Physik des „soliden'
corps) des solides Zustandes
russisch: $HBHKa TBepnoro Tejia Physik des harten
Körpers
polnisch: fizyka ciala Physik des festen
stalego Körpers
tschechisch: fizika pevnich Physik beständiger
latek Stoffe

Der Physik-Lehrplan ist klassisch eingeteilt in Mecha-

nik, Optik, Wärmelehre usw. und soweit Stoffeigen-
schaften darin vorkommen wie Wärmeausdehnung,
Elastizität, Leitfähigkeit und Widerstand, Dichte und
Komprimierbarkeit, werden sie als phänomenologische
Größen oder Funktionen gelehrt. Sogar die Erklärung des
Begriffes Kristall wird dem Chemie-Unterricht über-
lassen. Die einzige löbliche Ausnahme ist ein Schema für
die Wirkung von Dotierungselementen in Halbleitern. Die
ganze physikalische atomistische Modellvorstellung
kommt eigentlich über das BoHESche Atommodell —
als einzelnes isoliertes Atom gesehen — nicht hinaus, und
die moderne Physik unseres Jahrhunderts wird nur an
der Kernphysik demonstriert. Es mag sein, daß viele
Probleme der Festkörperphysik und ihre Ergebnisse
komplexer Natur und deshalb als Lehrstoff zu kompliziert
sind, aber umso eher müssen einige geeignete Grundtat-
sachen über den atomaren Aufbau der Stoffe und die Her-
ausbildung der Stoffeigenschaften in die Allgemein-
bildung und zur Fundierung der polytechnischen und
beruflichen Ausbildung eingehen.
Vorwort 15

Möge dieser Band mit Texten über und um die Fest-

körperphysik anregend und nützlich sein für alle, die
sich selbst ständig oder gelegentlich, mit speziellen Einzel-
problemen oder mit dem großen Zusammenhang in
Wissenschaft und Technik abgeben.

Dresden, im Juli 1975 M. BALARIN

2*
1. Festkörperphysik als Teil der Physik

1.1. Die Festkörperphysik auf der

„Landkarte der Wissenschaften"

I . M . LIFSCHITZ u n d M . I . KAGANOV

Die Festkörperphysik oder, in einer etwas allgemeineren

Formulierung, die Physik des kondensierten Materie-
zustandes stellt heute einen großen Teil der Gesamt-
physik dar. Davon kann man sieh leicht überzeugen, wenn
man ein beliebiges Exemplar einer physikalischen Zeit-
schrift mit weitreichender Thematik aufschlägt oder die
Fachzeitschriften aufzählt, die sich mit Festkörper-
physik befassen. Die Veröffentlichungsflut hat ungeheure
Ausmaße. Im Grunde genommen hat sich die Festkörper-
physik in einige mehr oder weniger voneinander isolierte
Bereiche aufgespaltet, von denen jeder selbständig ist.
Jeder Bereich h a t seine eigene Theorie und Versuchs-
methodik, seine eigenen Leitbilder und Ideen, und f ü r
jeden gibt es Fachleute, die nur selten zu einem anderen
überwechseln.
Darum löst der Begriff „Festkörperphysik" selbst bei
den Fachleuten ganz unterschiedliche Assoziationen aus,
abhängig davon, auf welchem Gebiet sie arbeiten. Um
so mehr ist dies bei Laien der Fall, bei denen Quantität
und Qualität der Kenntnis des Gegenstandes häufig von
völüg zufälligen Ursachen abhängt, beispielsweise davon,
welche populärwissenschaftliche Broschüre ihnen zu-
fällig in die Hände geriet. Dieser Umstand erschwert
wesentlich unsere Aufgabe, über die Entwicklung der
Festkörperphysik zu berichten, und veranlaßt uns, mit
18 I . M . LIFSCHITZ, M . I . KAGANOV

einer Präzisierung zu beginnen, mit einer Erklärung

dessen, was wir — jedenfalls im Rahmen dieser Arbeit
— in den Begriff „Festkörperphysik" hineinlegen.
Hier wird nur von den Hauptideen die Rede sein, von
GrundVorstellungen, auf denen sich die Theorie der Er-
scheinungen aufbaut, die in Festkörpern ablaufen, sowie
von Festkörpereigenschaften unterschiedlicher Natur.
Unsere Hauptaufmerksamkeit werden wir jenen Ideen
und Vorstellungen widmen, die mit der Bewegung ato-
marer Partikeln im Zusammenhang stehen, aus denen die
Festkörper aufgebaut sind. Außerdem werden wir
natürlich unsere Überlegungen zu den Entwicklungs-
wegen der Quantenphysik der Festkörper formulieren.

Organisationsniveaus der Materie

Das Verständnis der atomaren Natur aller uns um-
gebenden Dinge, dieses wissenschaftliche, durch unwider-
legbare experimentelle Fakten gesicherte Verständnis
hat unsere Vorstellungen von der Welt grundlegend ver-
ändert und die Voraussetzung für die Entstehung neuer
physikalischer Theorien — wie etwa der kinetischen Gas-
theorie — geschaffen, deren Hauptinhalt darin besteht,
auf der Grundlage der Eigenschaften und der Bewegungs-
gesetze der einzelnen Partikeln (Atome oder Moleküle)
die Eigenschaften und Bewegungsgesetze makrosko-
pischer Körper festzustellen bzw. abzuleiten. Die Ent-
wicklung solcher Theorien — hierzu gehört natürlicher-
weise auch die Festkörpertheorie hat in der Gnoseologie
eine wichtige Rolle gespielt, indem der Begriff „Erklä-
rung" mit einem neuen Inhalt erfüllt wurde: Bestimmte
Eigenschaften eines makroskopischen Körpers zu erklären,
das heißt, diese Eigenschaften auf dem Mikroniveau zu
beschreiben und zu verstehen, wie sich die den Körper
bildenden mikroskopischen Partikeln unter verschie-
denen Bedingungen bewegen.
Ein Physiker, der sich mit den Eigenschaften von Fest-
körpern befaßt, braucht normalerweise nicht in die inner-
1.1. Festkörperphysik auf der „Landkarte der Wissenschaften" 19

nukleare Welt hinabzusteigen, in die Welt der Elementar-

teilchen. In der Regel kann er sich auf das Niveau der
Atome und Moleküle bzw. Elektronen beschränken. Die
auf den ersten Blick einfach erscheinende Frage „Woraus
besteht das?" fordert bei ernsthaftem Nachdenken eine
Erläuterung. Aus den Grundbausteinen der Materie,
wenn man einmal die Elektronen und Nukleonen (Pro-
tonen und Neutronen) als diese Grundbausteine ansieht,
wird in der Natur eine ganze Subordination von Struk-
turen realisiert: Aus den Nukleonen sind die Atomkerne
„zusammengesetzt", Kerne und Elektronen bilden die
Atome, die Atome sind als Moleküle organisiert und aus
den Molekülen sind die Festkörper aufgebaut. Wir haben
hier ein sehr vereinfachtes Schema skizziert: Gelegentlich
treten als Baustoffe für die Festkörper nicht Moleküle,
sondern Ionen auf und in den Metallen auch Elektronen.
Allen Organisationsniveaus atomarer und subatomarer
Partikeln entspricht eine bestimmte Energetik. J e tiefer
das Niveau liegt, d. h., je weiter es vom makroskopischen
Niveau entfernt ist, oder ganz einfach gesagt, je kleiner
die Partikeln sind, von denen die Rede ist (beginnend bei
den Molekülen bis zu den Nukleonen), um so mehr Energie
muß aufgewendet werden, um die Struktur zu zerstören.
Die Dissoziationsenergien der Moleküle betragen einige
Elektronenvolt (eV); um einem Atom ein Elektron zu
entreißen, muß man einige Dutzend eV aufwenden, und
um schließlich einen Atomkern zu zertrümmern, bedarf es
bereits einiger Millionen eV. Die Atomenergie und selbst
die Kernenergie (umgerechnet auf eine Partikel) ist im
Vergleich zu jenen Energien, die in der Makroweit an-
zutreffen sind, verschwindend gering. (Die Energie, die
man z. B. aufwenden muß, um 1 g auf 1 cm Höhe zu
heben, beträgt 980 erg = 6 • 10 u eV.) Doch die energe-
tische Vielfalt der atomaren und nuklearen Strukturen ist
grandios.
Das Nachdenken über die Strukturen und ihre Energetik
zeigt, daß die Frage „Woraus besteht das?" eine Präzi-
sierung der Bedingungen (d. h. der Energetik) des Ver-
20 I. M. Lifschitz, M. I. Kaoanov

suches erfordert, mit dessen Hilfe die Antwort auf die

Frage erhalten werden soll. Man darf nicht denken, daß
wir um so mehr erfahren, je mehr Energie wir auf-
wenden. In einem bestimmten Sinne ist es gerade um-
gekehrt: Legen wir eine zu hohe Energie an den Körper
an, d. h. zerstören wir ihn, lassen wir ihn detonieren und
zerlegen ihn in seine Elementarbausteine, dann gelangen
wir zu einem Truismus: Alle Körper bestehen aus gleichen
Mikropartikeln, aus Elektronen, Protonen und Neutronen.
Die Erforschung jedes Organisationsniveaus der Materie
erfordert eine eigene Versuchstechnik, eigene Unter-
suchungsmethoden und eigene theoretische Vorstellungen,
unter denen eine der wichtigsten in der Vorstellung von
der Existenz eines tiefer liegenden Niveaus besteht, eines
Niveaus mit kleinerem Maßstab (Molekül - > Atom - > Kern
- > Nukleon).

Der Platz der Festkörperphysik auf der „Landkarte"

der modernen Physik

Die Schaffung der modernen physikalischen Weltan-

schauung wird gewöhnlich mit einer Revolution ver-
glichen, womit gleichzeitig unterstrichen wird, daß zu
Beginn des Jahrhunderts eine grundlegende Revision der
physikalischen Grundgesetze erfolgte. Es wäre richtiger,
von zwei Revolutionen zu sprechen. Die eine Revolution
ist mit der Änderung unserer Vorstellungen von Raum
und Zeit verknüpft (Entwicklung der Relativitätstheorie
durch Einstein sowie der relativistischen Mechanik, d. h.
der Bewegungstheorie bei Geschwindigkeiten im Be-
reich der Lichtgeschwindigkeit) und die andere mit der
Änderung unserer Vorstellungen von der Bewegung der
Mikropartikeln (Entwicklung der Quanten- oder Wellen-
mechanik). Die Entstehung neuer vollkommenerer Theo-
rien ist begleitet von der Einführung neuer „Weltkon-
stanten" in die Theorie, wobei ein Vergleich mit diesen
die Ortsbestimmung der alten Theorie (oder wie man
üblicherweise sagt, „klassischen" Theorie) ermöglicht.
1.1. Festkörperphysik auf der „Landkarte der Wissenschaften" 21

Solche universellen Konstanten der neuen Physik sind

die Lichtgeschwindigkeit c und das PLANCKsehe Wirkungs-
quantum h. Bei der Untersuchung von Bewegungen mit
der Geschwindigkeit v, die wesentlich geringer als die
Lichtgeschwindigkeit c = 3 • 1010 cm/s ist, kann man
die klassische Mechanik N E W T O N S benutzen, ohne die
Relativitätstheorie heranzuziehen. Die Quantenmechanik,
ohne die man nicht auskommen kann, wird wirksam, wenn
die Wirkung in der Größenordnung des PLANcrcschen
Wirkungsquantums h (k & 10~27 erg • s) liegt. (Die Wir-
kung S ist grob gesagt das Produkt aus der charakteri-
stischen Bahnlänge und dem charakteristischen Impuls
einer Partikel.)
Man kann eine schematische „Landkarte" der modernen
Physik skizzieren, indem man auf der Ordinatenachse
v/c und auf der Abszisse A/(2 • S) aufträgt. Diese Karte
nimmt dann ein Quadrat von l x l ein. Unterteilt man
dieses Quadrat in vier gleiche Teile, indem man zu den
Koordinatenachsen parallele Geraden zieht, so gehört
das ünke untere Quadrat der klassischen Mechanik, das
linke obere der EINSTEHS7,sehen Mechanik und die beiden
rechten Quadrate gehören der Quantenmechanik (das un-
tere der klassischen und das obere der relativistischen). I n
welchem Quadrat wäre die Festkörperphysik anzuordnen?
Natürlich ist diese Unterteilung relativ zu sehen, und
klar ist auch, daß man Fragen stellen kann, für deren
Beantwortung man sich an jedes behebige der Quadrate
„wenden" müßte; zuweilen auch an alle vier.
Und trotzdem läßt sich der „Platz" der Festkörper-
physik recht genau bestimmen. Da die Erklärung der
Festkörpereigenschaften auf ihrer Atom- bzw. Molekül-
struktur basiert, müssen wir unser Hauptaugenmerk auf
die Wechselwirkung und Bewegung von atomaren Par-
tikeln in Festkörpern richten. Als charakteristische Para-
meter für die Partikelbewegung (Elektronen, Ionen) in
Festkörpern dienen der mittlere Atomabstand a zu 3
X 10~8 cm und die Temperatur T (kT ist die mittlere
Energie der Partikeln, k = 1,4 • 10~16 erg/Kelvin).
22 I. M. Lifschitz, M. I. Kaganov

Die Geschwindigkeit des leichtesten unter den atomaren

Partikeln, des Elektrons, liegt bei den höchsten Tempera-
turen, bei denen Festkörper existieren — die Schmelz-
temperaturen der schwerstschmelzenden Stoffe betragen
allenfalls einige Tausend Kelvin —, beträchtlich unter
der Lichtgeschwindigkeit {v c). Die Wirkung S jedoch,
also das Produkt aus dem mittleren Partikelimpuls und
dem charakteristischen Weg, ist eine Größe in der gleichen
Größenordnung wie das PLANGKsche Wirkungsquantum,
(S & h). Hieraus folgt: Die Festkörperphysik ist der
nichtrelativistischen Quantentheorie Untertan; sie ist in
der rechten unteren Ecke unserer Landkarte beheimatet.
Es könnte scheinen, daß sich unsere Überlegungen nur
auf die Elektronen beziehen, während die Schwingungen
von Atomen und Ionen, also relativ schweren Partikeln,
sich mittels klassischer Formeln beschreiben lassen.
Analysiert man diese Frage und geht dabei von der An-
nahme aus, daß die Atome (bzw. Ionen) innerhalb des
Festkörpers geringfügige Schwingungen um ihre Gleich-
gewichtslage vollführen, so gelangen wir zu dem Schluß,
daß die Schwingungen der Atome für jeden beliebigen
Festkörper auch bei niedrigen Temperaturen eine quan-
tenmechanische Beschreibung erfordern. Dabei sind die
„niedrigen" Temperaturen gar nicht so niedrig, wie man
denken könnte: F ü r die Mehrzahl der Festkörper liegt
diese Temperatur unterhalb 100--400 Kelvin. (Die
Raumtemperatur von 20 °C entspricht 293 Kelvin.) F ü r
Beryllium beginnt der Quantenbereich dagegen etwa bei
1000 °C.

Das Energiespektrum von Festkörpern und

Quasipartikeln

Die Festkörperphysik ist nach altem Brauch der Schau-

platz der Quantenmechanik. Durch Erklärung der Exi-
stenz stabiler Atome und Moleküle kam die Quanten-
mechanik mit natürlicher Notwendigkeit zur Erklärung
1.1. Festkörperphysik auf der „Landkarte der Wissenschaften" 2 3

der Eigenschaften makroskopischer Körper, und zwar

in erster Linie der Kristalle. Bekanntlich bestand eines
der fundamentalen Ergebnisse der Quantenmechanik in
der Schlußfolgerung bezüglich der Existenz diskreter
Energiezustände des Atoms (und der Moleküle). Aus die-
sem Schluß ließen sich die wichtigsten experimentellen
Fakten (die diskrete Struktur der optischen Spektren, die
Versuche zur Streuung atomarer Partikeln u. a.) er-
klären und auch die Eigenschaften makroskopischer
Mengen von Atomen und Molekülen berechnen, also die
Eigenschaften der Gase (ihre Wärmekapazität, ihre Kon-
densierbarkeit u. dgl.).
Unter den diskreten Zuständen der Atome und Mole-
küle existiert ein Zustand, der eine besondere Rolle
spielt. Es ist dies der Grundzustand, also der energie-
ärmste Zustand, der Zustand, in dem das Atom (bzw.
Molekül) beliebig lange verweilen kann, sofern es nicht
durch eine äußere Einwirkung aus diesem Zustand her-
ausgeführt wird. I m Unterschied zu der klassischen
Mechanik behauptet die Quantenmechanik, daß der
Grundzustand nicht der Ruhelage, also nicht einer be-
wegungslosen Lage, entspricht. Das „klassische" Pendel 1 )
z. B. ruht in seinem Grundzustand, das „Quanten"-
Pendel dagegen führt Schwingungen aus, deren Energie
gleich -I- h CÜ0 ist (co0 ist die Eigenfrequenz der Pendel-
¿t
Schwingungen).
Wir haben hier natürlich keine Möglichkeit, die Ergeb-
nisse der quantenmechanischen Analyse von Fest-
körperzuständen folgerichtig abzuleiten, und sind ge-
zwungen, uns auf kurze und sehr allgemeine Bemer-
kungen zu beschränken. Vermutlich dürfte einer der
grundlegenden Erfolge der Quantentheorie in der prinzi-
*) Gemeint ist ein Pendel, das wir mit den Formeln der klassischen Mechanik
beschreiben. Jedes beliebige Pendel stellt ein Quantenpendel dar; wenn je-
doch die Pendelmasse hinreichend groß ist, besteht keinerlei Notwendigkeit,
zur Quantenbetrachtung Zuflucht zu nehmen, denn die Quantenkorrekturen
sind dann ganz und gar unerheblich.
24 I . M . LLFSOHITZ, M . I . K A G A N O V

piellen Analyse des Grandzustandes von Festkörpern be-

stehen, womit es nicht nur gelang, die Ursache für die
Existenz von Festkörpern unterschiedlicher elektrischer
Natur zu erklären (Metalle als Leiter und Dielektrika als
Isolatoren), sondern auch die Erklärung für eine so un-
gewöhnliche Eigenschaft einer ganzen Reihe von Metallen
wie den vollständigen Verlust des Widerstandes, d. h. die
Supraleitfähigkeit, zu liefern.
Die Analyse angeregter Zustände von Festkörpern
führte zur Entstehung des Begriffes „Quasipartikel",
dessen Sinn wir zu erklären versuchen werden. Das Ver-
ständnis der mikroskopischen Festkörperstruktur gibt,
wie es zunächst scheinen könnte, die Möglichkeit, die
Beschreibung des angeregten Festkörperzustandes durch
die Angabe zu detaillieren, was mit jedem Atom ge-
schehen ist, mit anderen Worten, durch die Angabe, in
welchem angeregten Zustand sich jedes Atom befindet.
Diese Detaillisierung widerspricht jedoch den wichtigsten
Prinzipien der Quantenmechanik. Wegen der Wechsel-
wirkung der Atome untereinander wird die Anregung
jedes beliebigen Atoms, die etwa durch Absorption eines
Lichtquants durch ein Atom eingetreten ist, auf dessen
Nachbarn übertragen und breitet sich in Form einer Welle
durch den Festkörper aus. Man kann sich die Festkörper-
atome näherungsweise als gleichgestimmte Resonatoren
vorstellen. Berührt man einen von ihnen, so beginnen
alle zu tönen. Entsprechend den Gesetzen der Quanten-
mechanik entsteht eine mit Wellen in Verbindung ste-
hende Anregung nur in Form einzelner Portionen oder
Quanten und wird auch nur in dieser Form übertragen.
Ein Anregungsquant ist die elementarste (unzerlegbare)
Energieexistenzform des Festkörpers. In vielen Bezie-
hungen erinnern die Anregungsquanten an Partikeln 1 ).
Man bezeichnet sie als Quasipartikeln. Der Übergang von

*) Die Quantenmechanik hat den Begriff „Partikel" revidiert und ihn insbe-
sondere eines gewohnten Attributes, nämlich der exakt bestimmten Lage und
des exakten Geschwindigkeitswertes der Partikel beraubt. Anregungs-
quanten ähneln Quantenpartikeln.
1.1. Festkörperphysik auf der „Landkarte der Wissenschaften" 25

der Wellenbeschreibung zur Korpuskularbeschreibung,

d. h. von der Anregungswelle zu Quasipartikeln, erfolgt
mit Hilfe der berühmten Beziehungen von Louis de
Broglie, wonach die Energie e eines beliebigen Wellen-
prozesses mit der Frequenz a> gleich iia> und der Impuls
gleich 2nhß ist, wobei X die Wellenlänge darstellt.
Die Behauptungen „in einem Körper breitet sich eine
Anregungswelle mit der Frequenz w und der Wellen-
länge X aus" und „im Körper existiert eine Quasipartikel
mit der Energie fico und dem Impuls 2 J I Ä / A " bedeuten ein
und dasselbe.
Die Einführung der Quasipartikeln macht das ganze
Bild sehr anschaulich. Beispielsweise wird die Bewegung
(Anregung) der Atome im Festkörper als Existenz eines
Gases aus Quasipartikeln in diesem Körper beschrieben;
solange die Anregung klein ist — wir wollen eine nicht
allzu hohe Temperatur annehmen —, ist das aus Quasi-
partikeln bestehende Gas verdünnt, Zusammenstöße
zwischen den Quasipartikeln treten selten auf und alle
dynamischen Prozesse können relativ einfach betrachtet
werden. Die Größen zur Beschreibung dieser Prozesse
lassen sich ohne Schwierigkeiten berechnen. Der Fest-
körper verwandelt sich in eine Welt, die von Quasi-
partikeln bevölkert ist. Die Atome und Moleküle sind
der Baustoff des Festkörpers. Ihre Lage im Raum defi-
niert die „Geographie" dieser Welt. Die Quasipartikeln
— also die „Bewohner" dieser Welt — legen die dyna-
mischen Eigenschaften des Festkörpers fest.
Leider ist die konsequente Einführung der Quasi-
partikeln nur in Festkörpern einfachster Struktur, d. h.
in Kristallen möglich, in denen die Atome streng perio-
disch1) angeordnet sind.
Die wichtigsten Erfolge der Quantentheorie der Fest-
körper betreffen Kristalle; der Aufbau einer Quanten-
*) Eine Ausnahme bildet Helium, das bis zum absoluten Nullpunkt flüssig
bleibt. Im Grunclzustand (bei T = 0 Kelvin) ist Helium homogen, so daß
Elementaranregungen (Quasipartikeln) mit einem bestimmten Impuls
(Fhononen) eingeführt werden können.
26 I . M. LIFSCHITZ, M . I . KAGANOV

theorie amorpher Strukturen beginnt erst, wobei die

Hauptaufgabe der Theorie darin besteht, adäquate und
dabei hinreichend einfache und anschauliche Vorstel-
lungen zu entwickeln.
Quasipartikeln haben eigene individuelle Eigenschaften.
Das Phonon, ein Schallschwingungsquant im Kristall-
gitter, ist dem Magnon, dem Schwingungsquant der
magnetischen Momente in einem Ferromagneten, unähn-
lich. Ein Exciton, das Quantenanalogon einer Molekül-
anregungswelle, unterscheidet sich substantiell von einem
Leitfähigkeitselektron. I m Festkörper können verschie-
denartige Bewegungen entstehen, und jedem Bewegungs-
t y p entspricht ein eigener Typ von Quasipartikeln. Doch
selbst wenn man einen bestimmten Bewegungstyp ins
Auge faßt, kann man sich leicht davon überzeugen, daß
die Quasipartikeln, die dem betrachteten Bewegungstyp
entsprechen, voneinander sehr verschieden sind. Wäh-
rend die Abhängigkeit der Energie e einer gewöhnlichen
Partikel (z. B. eines Elektrons) von seinem Impuls p
sehr einfach ist (e = p2/2M; M ist die Partikelmasse), ist
die Abhängigkeit der Energie einer Quasipartikel vom
Quasiimpuls eine komplizierte periodische Funktion.
Diese Periodizität ist die Folge der periodischen Eigen-
schaften des Kristalls, der Welt also, in der die Quasi-
partikeln existieren (sich bewegen). •
Der Untersuchung der Abhängigkeit der Energie der
Quasipartikeln von ihrem Impuls, also des Dispersions-
gesetzes, wie man üblicherweise sagt, ist eine ungeheuer
große Zahl von Arbeiten gewidmet, und im Verlauf des
vergangenen Jahrzehnts sind sehr wesentliche Resultate
erzielt worden. Es werden die verschiedenartigsten Mittel
eingesetzt. Man untersucht die Neutronenstreuung an
Festkörpern, die Reflexion und Absorption elektro-
magnetischer Strahlung in den unterschiedlichsten Be-
reichen ; man sendet Ultraschall durch Festkörper, bringt
Festkörper in ein starkes Magnetfeld usw. Die Disper-
sionsgesetze von Quasipartikeln sind f ü r viele Körper
gegenwärtig keineswegs schlechter bekannt als die Energie-
Another random document with
no related content on Scribd:
parittain ja sipattelevat omia sipatuksiaan. Siitä se monta kertaa
vanhan haudan päältä alkaa tavallaan kuin uusi elämä.

Ukkojen kesken tuntui olevan puheenaineena se tavallinen

kysymys vuodentulon toiveista. Mistäpä se muusta tämä maalainen
osaisi ensi hätään jutella? Se kun on maalaisen elämässä sillä
tavalla, jotta jos ei jalka kapsa, niin ei suu napsa, ja niistäpähän sitä
tietysti omista aikaansaannoksistaan ja vaivannäöistään ensiksi
haastelee vähän itsekukin. Sittenkun rovehtuu puheelle ja
kielenkanta hiukan vertyy, niin kyllähän sitä sitten tulee muutakin.

Kun siinä isäntien piirissä oli päästy tästä vuodentulo- ja

heinänteko-asiasta, niin jo kysyä säväytti joku Sukslevän Tuavetilta,
jotta:

— Joko s'oon nyt se kupernyörj eli muu muaherra nähnä sen

sinum punajsem porttis?

Tuavetti ei ollut toppanaankaan, vaikka hän kyllä huomasi, että

toisen kysymykseen kätkeytyi hiukan ivaa. Kysyjä mikä lie ollut
airakselankyläläinen, joka ei ollut kokolla silloin juhannusaattona.
Taitaa vaan juria sitä itseään, kun ei hänen korpikyliään kupernyöri
kuitenkaan kule. Näkyy levinneen tieto, kun tuli siellä kokolla
sanotuksi; se oli sen viinan hyväkkään ansiota. Mutta mitäpähän
tässä jokaisen syrjäkyläläisen puheista? Jos niitä kaikkia rupeaisi
peräämään, niin ei muuhun kerkiäisikään. Vastasi sentään Tuavetti
airakselankyläläiselle yksikantaan:

— Eij jou nähnä, mut näätetää! Sinulla tuot'ei taitasj olla

näättämistäkääm muuta ku' ihtes ja sikopahnasj, vuan se ei kuulu
teä kupernyörj olovan sikkoi' ystävä.
 Se juttu loppui siihen. Airakselankyläläisellä ei tuntunut olevan
halua jatkaa keskustelua tästä aineesta. Mitään välien katkeamista
ei tämä pieni kahnaus toki merkinnyt. Se on näet tällä puolen
maailmaa semmoinen tapa, että sanaan vastataan sanalla, eikä
sana naarmua tee.

Siinä käpsehti Muuraismäen Mikkokin miesten joukossa, ja toiset

kyselivät häneltä, miten ovat ne separaattoritutkimukset edistyneet.
Mitenkäpähän ne. Mikko sanoi koettaneensa nyt tuumia, miten saisi
heinistä suoraan maitoa lehmän lävitse käyttämättä. Jos sen keksisi,
niin saattaisi melko lailla säästää aikaa ja vaivoja. Ei tarvitsisi pitää
kallista karjaa, eikä touhuta sen kanssa. Joutaisi paremmin muihin
hommiin, kun se maitotalous yksinkertaistuisi. No, ne nyt olivat sen
Mikon, ainaisen irvileuvan, puheita, joita se aina joukossa lateli.

Sitten lähti ukkojen parvi kirkkorantaan. Kesäisinä sunnuntaina oli

tapana käydä rannassa katsomassa, ketä sieltä oikein tulee
kirkkoveneillä. Oli vielä hyvää aikaa. Kunhan papinkellojen soidessa
lähtee nousemaan kirkkomäkeä ylös rannasta, niin hyvin ennättää
kirkonmenojen alkuun, ja alkuunhan sitä on ennätettävä näitten
ripille kirjoittautuneitten, mitenkäs muuten. Vaikka monta kertaa
tavallisina pyhinä on juostu vaan kuuluutukset kuulemaan, niin ei sitä
rippilapsi saa semmoista peliä pitää sen on istuttava kirkossa koko
toimituksen ajan.

Siinä juuri rantatielle käännyttäessä tulla hivotti mies kahden

pyörän päällä kunnantuvalta päin pienen pappilan sivuitse.

— No, elähäm mitä, joko nyt paholaenen kirkkomaille työnnäksen!

—huudahti Kolomkannan Karhunen, — vai kahtooko minun silimänj
vikkaa? Vilikajskoopaham muuttiiv vieraammiehem puolesta!
 Sukslevän Tuavetti ja jotkut muut, joitten talot sijaitsivat maantien
varrella, nauraa päräyttivät.

— Kyllä sen näkköö, jotta tua kolomkantalainen on korvesta, kun

nei tunne polokupyöree. Meillä päin nuit' on kun kärpäjsijä, —
kehaisi Tuavetti.

— Vai semmojnen! No se tule ja puserra, kaikkeen se tuo rymä

immeiset lapser riivoo, määppäs neät mokomav vehkeen selekää ja
ala männä luirottoo! Minä luulij, jotta s'oon se ite peämestarj, taikka
on siitä jokkuu lähtennä sillä separatierillä ajamaa… Vai
polokupyörä, no elähäm mittää!

Semmoisia se kolomkantalainen päivitteli. Ajaja oli sama opettaja,

joka jo oli kerinnyt käydä monessa maantienvarren talossa, niin että
hänet kerran pyörineen nähneet olivat jo olevinaan hyvinkin viisaita
tämän rakkineen päälle.

Mutta odottipa ihme Sukslevän Tuavettiakin ja muita, jotka olivat

niin välinpitämättömiä polkupyörän suhteen. Olivat kerinneet siinä
rannassa kätellä Kutan ja Virmaan rantalaiset, jotka suurilla,
monihankaisilla kirkkoveneillään olivat saapuneet rantaan. Oli istuttu
siinä mättäällekin ja pistetty kessuja piippuun papinkelloja
odotellessa, kun se alkoi näkyä se ihme.

Lehmisalmelta päin rupesi kuulumaan kummaa uhkamista ja

puhkamista, vähän niinkuin hevosen tuhritusta, mutta paljon
kovempaa. Se kuului hyvän aikaa se puhke, ja sitten vääntäytyi
Lehmisalmeen valkoinen möhkäle, hiukan niinkuin venekin
näköjään, mutta paljon suurempi ja korkeampi kookastakin
kirkkovenettä. Siinä oli oikein kattokin ja pyöreä piippu kuin
savutuvan lakeisen päällä, ja siitä piipusta pussahteli yhtämittaa
savua.

— No nyt se lykkäsj! — äsähti Kolomkannan Karhunen, — tänä

päevänähän taetaa olla koko helevetiv valtakunta liikkeellä.
Selitäppäs nyt, Tuavetti, mikä pyörä se täm' on. Onko näetäi
Sukslevässä kunj kärpäsijä?

Mutta nyt oli Tuavettikin ymmällä. Eipä ollut käynyt Sukslevässä

tällaisia, ei ollut. Kyllä tältä Tuavetiltakin vastaus läksi tavallisesti
työntämättä, varsinkin kun noin suoraan kysyttiin, mutta eipäs nyt
tullut selitystä.

Sillä aikaa tuli tämä outo otus lähemmäksi. Sillä oli kupeillaan
jotkin kummalliset laitteet, jotka ruiskivat vettä ja pitivät sen täytistä
lotinaa ja litkutusta.

— Tua eij jou kuvan tulija, mikä liek kehnoj mualimal lopu' enteitä!
— päätteli edelleen Karhunen, joka oli niitä paikallaanpysyjiä,
korpeen syntyneitä ja siellä kasvaneita.

Mutta olihan joukossa paljon kaupungissa käyneitä, ja siellä

höyrylaivoja enemmältäkin nähneitä, ja nämä heti käsittivät, mikä
tämä Karhusen mielestä sellainen hirmulaitos oli. Kutan ja Virmaan
rantalaiset olivat myöskin nähneet tämän saman laivan sätkyttelevän
heidän vesillään. Ne olivatkin niitä selänrantalaisia, niillehän nuo
pistouvattanee laivat ja muut hörötykset, Hirvijärvellä ja Talluksella
kuletaan vaan näillä vanhoilla koetelluilla vihtahanka-veneillä.

Hööpel-Aapeli, vanha rahtimies ja kaupunginkävijä, joka väitti

olleensa Turkin sodassakin, vaikkei sitä täällä pitäjässä oikein
tahdottu uskoa, kun se Aapeli oli vähän semmoinen hökläys
miehekseen, riensi selittämään, että ei tämä mikään helvetin masiina
ole, vaan höyrylaiva, semmoinen siipiniekka rustinki, jonka Kourun
rautatehtaan herrat ovat tilanneet malmia vedättämään, jotta ettekö
te sitä tiedä, onhan tuosta puhe kulkenut kautta pitäjän. Ja ensi
kesän nimissä kuuluu tulevan uusi laiva, oikein rupelilla käypä.
Niitähän Kallavedellä mennä luihottaa kuin muita veneitä ikään.
Siellä jo kohta pääsee joka lahden pohjukkaan laivalla.

— Kiärmellahen Nieminennii Muaningalta neät kehuj, jotta höörällä

sitä meijänniir rantaaj jo ajetaa', eikä millää kepuljpelillä, — lopetti
Aapeli selityksensä.

Se toi keihäslahtelaisia ja koululaisia heinäripille, tämä uusi laiva.

Rantaan kertyneitten joukossa oli paljon sellaisia, jotka eivät ennen
koskaan olleet nähneet höyrylaivaa; joko eivät olleet milloinkaan
käyneet viiden peninkulman päässä olevassa kaupungissa, taikka
sitten olivat siellä olleet vaan markkinoilla, jotka molemmat, sekä
tammi- että maalismarkkinat, sattuivat jäitten aikaan. Tämä oli
vanhanaikainen siipilaiva, mistä lienevät Kourun ruukin herrat
sellaisen löytäneetkin ja tänne markkulaisten kummaksi hilanneet?
Kolopuksen ukko-Jahvetti ei malttanut olla ihmettelemättä tätä
nykyajan menoa:

— Tuas som mullaej jo toenej jalaka haavassa ja toeneh haavam

partaalla, vua' eikö neät näättele tua mualima vielä nuita kummijaa.
Sitä alakaa olla tätä masjsiinoo jo vaikka minkälaista, minkä neät se
saparotyörjrii, maetomasjsiina, mikä tuo liek, ja siittä ne polokupyörät
ja muut lekkeet, ja eikös neät pitännä ennen kuolemoosa nähä vielä
tuammojnennii vesjmasjsiina. No, jottae' se joutavalla tietättää,
minkä niilläeh herrojlla!… Ja sill' or ryökäleellä, em paremmin sano,
rattaat kuppeella kunj Savkoskem myllyllä. Suahhan nähä, vieläkö
tuo mitä näättelöö, ennenku' tua toinenniij jalaka haataam puttoo?

Hööpel-Aapeli, joka viimeksi oli käynyt kaupungissa, ryhtyi

hätiköivällä tavallaan selittämään ukoille, että kyllä niitä on vielä
suurempiakin kummia tulossa: Kuopioon näet on valmistumassa
rautatie, ihan pitäisi näihin aikoihin rautahevon porhaltaa kaupungin
asemalle. Se se onkin eri sätös, se juna.

— Ettäkös työ ou lehestä lukenna, jotta tulloo, tulloo raatatie

Kuopijoov valamiiks iham pijan? — höplötti Aapeli hätäistä
höplötystään.

Ukot katsoivat Aapeliin vähän niinkuin syrjäsilmällä.

— Lietkö tuota itekkääl lukenna? Eihän nuita taeja lehtiä tulla

tännem meijäm pitäjääm muille kuv virkamiehille, ruukih herrojlle ja
pappiloillej' ja tulenoonko tuolle Ilopuro' ukolle, se ku' on niitä
kunnam miehiä ja aena siitä kaikellaesesta ejistyksestä ja
valistuksesta puasoo? Vuan sinä kun siellä kaapunnissa aina
puurrat, niil liet häntä siellä kuullu ja nyt meinoot sittä viisaana tiällä
meijän keskuuvessa essiintyvä… Vaikka kyllä kaeketi ne tällä
mänöllä tulloo mitkä kommervenkit hyvviisä, alakaa tua jo olla ihav
vihojvviimestä toohakkata. Jos sitä vuan tällä laella männä tuojataan,
niin tämä entine' elämä luokkootuu kokonaam poikkeej ja kaekki
ruppee käämääm masjsiinalla.

Kolopuksen ukko se edelleen tällaisia haasteli. Taisi osata sanoa

ukko-Jahvetti yleisen mielipiteen, koskapa muilla ei ollut halua
jatkaa. Joku ihmettelyn huudahdus vieläkin miesjoukosta kuului,
kunnes lopulta mentiin laivaa lähemmältä katselemaan. Mikäs oli
mennessäkään, kun kapteenina oli kaikkien yhteinen tuttu, pitkä
Pekka Jauhiainen, vanha Kourun asukas ja tukkijunnari. Pekka
näytteli kaikki paikat ukoille ja selitteli laivan rustinkeja.
Päivittelyähän siitä riitti kotvaksi aikaa, mutta se tämä ihminen tottuu
niin pian kaikkeen, eivätkä ennakkoluulot varsinkaan tämän puolen
kansan keskuudessa ole koskaan olleet niin mahdottoman syvässä.
Kun Pekka Jauhiainen oli aikansa kehua retostanut kojeensa hyviä
puolia, niin alkoivat siinä ukot vähitellen myöntää, että saattaa,
saattaa olla tämä kulkuvehkeenä parempikin kuin vanhan ajan
leipämasiina, monisoutuinen kirkkovene.

— On, on tok; ja kum minä ens' kesänä ajan tähär rantaa' oikeir
rupeljmasjsiinalla, niin suatta nähä, jotta siinä Kutaj ja Virmaar
rantalaistev venneet jeäp niinku' seisomaa'.

— Vai rupelj? Minkäällaenen s'oon se rupelj? — tiedusteli joku

puheliaalta kapteenilta.

— S'oon semmojnem potkurj, joka pyrskyttää tuolla perässä ja

vaahtia antaa. Siinä uuvvessa laevassa eij joukkaan näetä siipijä.

Miehille jäi kyllä hiukan hämäräksi, jotta mitenkä se potkuri oikein

sitä vauhtia antaa, mutta kun siinä rupesivat parhaillaan
papinkellotkin soimaan, niin ei passannut enää jäädä ottamaan siitä
tarkempaa selvää. Sittenpähän tuon näkee sen rupelinkin, jos ensi
kesään eletään; ja jos ei eletä, niin jäapi näkemättä, ja taitaahan
tuota kelvata täältä lähtemään ilman sitä rupeliakin.

Mäkeä noustessaan kääntyivät ukot vielä katsomaan Pekka

Jauhiaisen kulkuvehettä ja tavasivat sen kylestä kultaisin kirjaimin
maalatun nimen »Lintu». Niinpä on, niinpä on nimikin mukaisensa,
tuumivat äijät, siivillähän se näkyy kulkea rätkyttävän. Mertalan
Puavo Kuttakoskelta, josta »Lintu» usein kulki lävitse, kertoi, että sen
puhkutus kuuluu jo pitkän matkan päästä, ja silloin heidän pojat aina
sanovat:

— Tuntuu »Lintui» tulovan, koska kuuluu jo tuolta Juurikkaniemen

puolesta: Uh-huh, uh-huh pit-kä Pek-ka!

Se osoitti, että laivan ja sen päällikön välillä vallitsi tuttavallinen

suhde, jonka kansan huumori oli huomannut. Ukkojakin tämän
kuuleminen vei ikäänkuin lähemmäksi näitä elettävänä olevan ajan
omituisia ja outoja vehkeitä.

Sinne nyt lappautuivat miehet kirkkoon ottamaan hengellisiä eväitä

heinäntekoa varten. Sitä oli katseltukin taas näitä maailman ihmeitä
ihan tarpeeksi. Olisi vielä nähtävä se rautatie, jotta minkälainen
hökötys tuo mahtaa olla! Vaikka kaipa hänet senkin näkee, kun tästä
taas talvimarkkinoille lähtö tulee. Sehän tuo kuuluu olevan kulussa
kesänsä talvensa. Mutta nyt täytyy panna pois mielestä ne
maailmalliset ja valmistautua siihen hengelliseen puoleen, jotta ei
jäisi sekään koettamatta, jos hänestä sitten lie hyväkin apu tälle
maalaiselle, joka saa riehkaista niukan leipänsä edestä kuin
viimeistä päivää.

Eukot istuivat jo omissa penkeissään huivit kaulalla ja

peukaloitansa hypeltäen, kun ukkojen lauma alkoi vanua kirkkoon.
Se on tarkasti erotettu tässäkin Markkulan kirkossa vaimoväen puoli
miesten puolesta. Sitten on vielä erittäin herrain penkit, joissa istuvat
molempien pappilain väet, vallesmannilaiset, ja minkä heitä lie vielä
muita herrasväkiä. Ne ovat, herrain penkit, lähellä saarnastuolia ja
alttaria, jotta siitä ei rippipyhänäkään muuta kuin pujahtaa Herran
armopöydän eteen. Ja kukapa tuonne näistä talonpoikaisista
ihmisistä ensimmäisenä ajaksenkaan; antaa herrojen nauttia sekin
ehtoollinen etumaisena, niinkuin nauttinevat muutkin tämän
maailman antimet.

Sieltä tulevat nuoretkin vähitellen muitten perästä. Ovat

supatelleet supattamisensa hautuumaalla ja asettuvat nyt
herranhuoneeseen. Eihän niistä puoletkaan ripille tule, tietäähän
sen, mutta näin tärkeänä pyhänä kaikki eivät ilkeä uloskaan jäädä,
vaikka taitaisi olla asiaa vieläkin; loppunoonko tuo noilta ennen, kuin
saavat sen solmunsa solmituksi. Sitten kun se kerran on umpeen
vedetty, niin ei taida olla paljon niistä sipatuksista.

Kovinpa ovat Sukslevän Emmankin korvukset punaiset.

Mitenkähän lie, taitaa olla mieli muissa asioissa, eikä tässä
ehtoollisessa. Tokkopa tuolla he, Emmalla, ollutkaan erityistä
kutsumusta ripille, mutta kun isä kysyi, jotta kuka haluaa, niin ei
uskaltanut evätä, ettei olisi luullut isä hänen muitten mielitekojensa
tautta kirkolle pyrkivän. Sinneppä tuo vaan Emman katse kaartuu
syrjittäin miesten puolelle, jossa hyvin näkyvällä paikalla istuu
Luvellahen Alapetti. Eipä tahdo sijojaan saada Luvellahen
poikakaan, olkapäitään nostelee siinä penkissään, itseänsä
kyhnyttelee ja kämmenselällään tavallista useammin nenäänsä
vetäisee, ikäänkuin ei ilmankin olisi paikallaan, se nenä.

Kyllähän sen tietää, minne päin ne Sukslevän Emman ja

Luvellahen Alapetin asiat ovat menossa; sinne umpisolmuun
tietenkin. Hautuumaalla maleksi tämäkin pari, miten kireälle lie sitten
jo siellä vedetty sitä solmua. Mistäpä sen poskeinen niin tarkkaan
osannee sanoa, kun ei ole ollut näkemässä eikä kuulemassa. Mutta
kaipa he itse tiennevät, ja sinneppä tuo vaan Emman silmä vilkun
Alapetin puoleen, ja Alapetilla tuntuu olevan raskaat oltavat
penkissään.
 Eikä malta Sukslevän vanhin poikakaan, se Toloppi, kirjaviisas,
olla toisinaan pälymättä eukkojen penkkiin, jossa kädet ristissä istua
nököttää Tervaharjun Hintriikka, tarmokaspiirteinen tyttö, joka
itsekseen on kirjoituksenkin opetellut. Ei sillä silloin ole pää
paperista, sen arvaa. Olisi, olisi siinä Tolopille akkaa, Hintriikassa,
jos miten sopeutuisi. Ja eiköpä tuo vaan sopeutune, koska yksissä
matkoin ovat nekin vaeltaneet siellä hautuumaan varjoisten koivujen
alla, ja näkihän sen jo juhannuskokolla, että siinä on ne vippaskonstit
käynnissä. Tulisi siitä hömpsäkkä miniä Sukslevään tästä
Hintriikasta, tulisi niinkin.

Herran sanaa on kuultu, väki purkautuu ulos. Sitä oli ollutkin

kansaa tänä heinärippinä kirkossa, joshan lie ollut kirkollakin. Osa
nuoristahan tietysti jäi kirkkomäelle, varsinkin ne, joilla ei ollut
vakituista paria, eikä nuo tainneet kaikki paritkaan sieltä vanhalta
hautuumaalta malttaa lähteä. Oli tainnut riittää sitä asiaakin,
kahdenkeskistä näet, ja ennättääpähän tuota ehtoollistakin nauttia
sitten, kun tosi tarve tulee. Nythän tuo mieli tahtoo heppelehtiä
paremmin näissä maallisissa.

No niin, heinärippimatka oli tehty, nyt palattiin kotiin ja huomenna

alkoi heinänteko, yksi niitä maalaisen talouden tärkeimpiä kausia.
VI.

Siunasi, siunasi se heinäpoutaakin vielä sinä kesänä. Saa hänen

nähdä, kuinka kauan oikein tätä maantiestä suosii? No, onpa ollut
toisina vuosina suosimattakin. Taitaa nyt maksaa vanhoja velkojaan.
Ja ilahuttaa, ilahuttaahan se mieltä, kun sitä näinkin toisin vuosin
edes saa vähän rohkeamman ja runsaamman korvauksen
vaivoistaan, tämä maalainen. Sitä huonoina vuosina tuleekin kenties
hiukan liikaakin sätityksi kaupunkilaista, herraa, joka ei muuta kuin
lapioi rahaa ja sitten sillä ostaa maatiaisen ihmisen ihan iltikseen.
Saattoi tulla turhastakin moitituksi kaupunkilaista; eihän se sen vika
ole, että on sinne joutunut elämänsä asettamaan, kun jo usein on
juuriaan ja perikuntiaan myöten kaupungin asukas. Eikä tuo taida
sillekään ilman työtä ja vaivaa raha loheta, vaikka sitä toisinaan
pahalla päällä ollessaan tämä maalainen niin päättelee. Mutta elä
tykkää pahaa, kaupungin veli… kun näinkin hyvin heinänteko
onnistuu kuin tänä kesänä, niin kyllä tässä toki toisiaan
ymmärretään. Yksiä Jumalan luomia, mikäs on ymmärtäessä!

Kevyesti sujahteli viitake miesten kädessä sinä kesänä Markkulan

pitäjässä. Se tuo kunnon heinäilma antaa työkalullekin ihan toisen
terän ja maun. Antaa se, vaikka sitä ei ymmärrä sellainen, joka ei ole
omintakeisesti joutunut näitä töitä tekemään. Ja naisväen kädessä
hyppii harava kuin leikkikalu, ja karho syntyy kuin itsestään,
huomaamatta. Helähtää siinä helposti nauru ja laulukin haravoitsijain
parvesta. Ja se lähtee sitten yhtä helposti talon oman väen kuin
palvelijain ja kasakkaihmisten rinnoista. Tämä on sellainen yhteinen
hyväntunne, joka naurattaa ja laulattaa. Se ryöpsähtelee koko
luomakunnassa tuo elämisen riemu silloin tavallista korkeammalla.
Joutilaat hevoset järjestelevät kilpajuoksuja haassa, ja jos sattuvat
väljänmetsässä olemaan, kirmaisevat ne huolettomina ihan
pisimpään pohjukkaan, näykkien toisiaan ja ilonsa runsaudesta
potkien. Lehmät ovat niitä luontokappalten yhteiskunnan vakavimpia,
mutta joskus niilläkin leikkisä luonto ilmenee tällaisella pitkällä ja
herkullisella heinäpoudalla. Ja lammas sitten: vaikka sen järki ei ole
vahvimpia, ymmärtää se hyvin kesäisen leikin. Ne ovat nämä
luontokappaleetkin ikäänkuin iloissaan sen johdosta, että tuleepa,
tuleepa nyt evästä ensi talveksi. Ihmisen ilo tarttuu hänen
ympäristöönsäkin.

On se hujakkata, kun heinä kuivaa, jotta kahisee, eikä tarvitse

sätystellä haasioita, huonon ilman kuivuuvehkeitä. Se käy kuin
luomisen työ silloin tämä heinänteko. Niittomiesten jälestä vaan
vedellään korret karhoille, siinä kouhotellaan muutamia kertoja, yön
seuduksi, kasteen ajaksi, ruvolle pistetään, ja kun vielä toisena
päivänä hajotellaan, niin jo illalla ovat latoon tahi pielekseen
pantavia, heinät. Ja niistä tulee sitten kunnon tavara.

Siellä huhkivat laajaa rantaniittyä viitakkeineen Sukslevän miehet,

isäntä Tuavetti ja Toloppi etunenässä. Rengin-kytjäys ei pysy
rinnalla; no, eihän tuolla ole miehen mittaakaan, vaikka sitä iän
puolta alkaa karttua. Ja viitake kourassa se vihtelee Rieti-poikakin.
Taitaa olla ensi kesää miesten matkassa, eikä sen viitake ota oikein
ollakseen terässään, mutta hyvä on yritys. Jos sillä tuommoinen
työhalu vaan pysyy, niin kyllä siitä henkensä elättäjä tulee,
Rietistäkin. Niin no, onhan sillä pojalla miehen luonto, vaikka sillä on
niin kummallinen kaipuu metsään ja järvelle. Se on toisinaan kuin
haltioita tai muita metsän ihmeitä näkisi; sitä tuo metsä jollakin tapaa
pitää lumoissaan.

Niin herahtelee hyvänä isäntä Tuavetin mieli, että sen

kouluasiankin on ihan itsestään ottanut puheeksi jo monta kertaa.
Oikein tuntuu olevan suosiollinen sille ja sanoo, jotta on se sentään
jotain, kun nykyaikana nuo koulutkin laitetaan aivan naapuriin.
Kelpaa tämän nykyisen polven elää kelletellä, kelpaa. No, elettiinhän
sitä ennenkin ilman kouluja ja muita opinteitä, mutta ei taida se
oppikaan ojaan kaataa, kun sitä tarkemmin aattelee. Ja saisihan tuo
tulla pojasta viisaampi isäänsä, jos hänestä, Rietistä, niinkuin
koulunkäyjääkin olisi. Kyllähän tässä työmiestäkin tarvittaisi kotona,
mutta niinpä se sanoi opettaja, jotta ei se koulu työhalua vie, jos
häntä muuten miehessä lie. Niin jotta koettakoon, Rieti, koulua
käydä, sittenpä senkin näkee.

Ja vielä pitemmällekin hypähtelevät Tuavetin ajatukset siinä

viitaketta heinän juureen sujautellessaan. Kummallistahan on tämä
aika yhtähyvin, kun sitä oikein ajattelee. Noita koneita riivattuja
näkyy työn täytyvän joka alalle. Kertoihan se Keiteleen Kamulan
mies, joka tässä hevostaan syötteli, jotta Haminalahdessa heinääkin
koneella tehtiin. Niin, ja on noita muualtakin tainnut kuulua
samanlaisia puheita. Sillä laillahan se käy: se ei sekään vanhojen
viisaus tainnut olla ihan kutinsa pitävää, koskapa niitä näkyy sikiävän
tähän maailman aikaan vieläkin viisaampia. Minkälainenhan hän lie
sekään niittokone, mutta hyvin tuolla kuuluu heinä katkeavan, kertoi
se Keiteleen mies. Oikein oli sekin mies hevosensa seisauttanut
siihen hovin heinäpellon kohdalle ja jalansyten käynyt katsomassa
sitä rakkinetta. No, niissä hoviloissapa nuo tarvinnevat niitä vehkeitä,
tämmöisen pikku talon niitokset kiikutellaan vaan vielä käsipelillä,
eikä taitaisi ne koneet noissa meidän mättäiköissä kestääkään.
Mutta se nyt on merkkinä siitä, jotta tämä maailma menee eteenpäin,
harasipa häntä vaikka vastaankin.

Vaan sitä ne kehuvat sitä separatieriä, vai mikä hän lie oikein siltä
tieteelliseltä nimeltään se maitomylly. Kuuluvat tuolla naapuripitäjissä
jo pienikarjaisetkin sen hankkineen. Meilläkin tässä on jo kymmenen
lypsävää ensi talvena, tuumiskeli Tuavetti edelleen, niin jotta jokohan
tuota olisi mentävä vaan virran mukana ja ostettava se mylly?

Tämä ajatus vaivasi häntä niin, että piti kysäistä Tolopilta, joka
paineli siinä vieressä. Kun Toloppi seuraavan kerran viitakettaan
läppäämään rupesi, teki Tuavettikin saman asian ja tiedusteli:

— Tuota… mittee sinä oekeen meinoot siitä maetomyllystä, jotta

oeskoon tuosta apuva tämmöjsessä talloovessa kunj tämä
meijännii?…

Tolopilta ihan liippa pysähtyi, ja hän jäi pitkäksi aikaa katsoa

tuijottamaan isäänsä, niin häntä ihmetytti tämä kysymys. Mistä oli nyt
ukko saanut semmoisia ajatuksia päähänsä? Hän, Toloppi, oli
lainaamiensa kirjojen avulla tullut havaitsemaan, että konevoima oli
maataloudessakin otettava vähitellen käytäntöön ja
viljelysmenetelmiäkin oli uusittava, jos mieli pysyä nykyaikaisen
kehityksen tasalla, mutta niistä havainnoistaan hän ei ollut uskaltanut
virkkaa mitään isän kuullen. Tuavetti Tarvainen oli isäntä vanhaan
patriarkalleen malliin, joka tahtoi esiintyä talossaan yksin
määrääjänä. Hän oli sitäpaitsi vielä sitä polvea, jossa vanhat tavat ja
tottumukset istuivat tiukassa. Toisin oli Tervaharjun isännän laita
tuossa järven toisella puolella. Hän oli vähitellen taipunut poikansa ja
tarmokkaan tyttärensä Hintriikan tuumiin, ja nyt siellä kuuluttiin jo
ensi syksynä niittyjä ojitettavan ja soita ruvettavan perkaamaan. Ja
sitä kun oli, suota, kaikkiallakin tässä Markkulan pitäjässä. Siellä on
eri peli, uudelta vuodelta kuulemma sanomalehtikin tilataan. Mutta
mikäs tämän meidän ukon mielessä kytee, kun se separaattorista
hyötähyviään puhumaan puhkee?

— Kyllähän seoes separaattorjrii hyvä kapistus olemassaan, vuan

s'oon vasta sittä ihav välttämätön, kun suahaam meijer tuanne
kirkolle. Johan tuota kuuluu semmosjtai huutoo, jotta muutamat
talolliset sitä puuhoovat. Jos hänestä niinkun tosj tulloo, niin kaet se
pittää sittä meijännii se separaattorj ostoo ja alakoo viijjä retojaan
sinnem meijerii…

— Mikäs se semmojnel laitos sittä o? — kysyi Tuavetti, jolle

meijeri näköjään oli taas joku uusi kone, joita näkyy tähän
nykymaailman aikaan sikiävän kuin sieniä sateella.

— Se ov vuan semmojnen konneellinev voev valamistuslaetos.

Sinne viep' itekukkiir retasa, ja siellä ne sittä kirnuvaavat, meijerissä.
Ne kuuluuvat maksavan tavallise' hyvä' hinnan retasjta. Oes se siitä
hyvä, jotta ei tarvihtis voenyyttisä kansa herrosjsa juoksennella, saes
aena parj kertoo kuussa tilisä kättee.

Tuavetti oli taaskin vähän ihmeissään. Kyllähän hänkin mielestään

oli ymmärtävinään näitä koneita, mutta niitä taitaa tulla jo niin paljon,
jotta ei tämä maalaisen järki pysy matkassa. Mutta oikeastaan hän
sittenkin jo hiljaisessa mielessään hyväksyi tämän meijerinkin. Ei se
näet mitään herkkua ollut kulkea kauppaamassa voitaan, minkä
häntä säästymään sai, kun sitä joka paikassa hypisteltiin ja
maisteltiin, jotta lopulta ei paljon ilennyt tarjotakaan enää koko voita,
kun pala oli päältä kuin hiiren nakertama. Ja jäisi sitten pois koko
kirnuamisen vaiva, kun saisi retana meijeriin kulettaa.

Mutta Toloppi-poika tahtoi takoa raudan kuumana ollessa. Koska

äijä oli yht'äkkiä muuttunut niin edistysmieliseksi, niin koettaa häntä
nyt kutkutella toisesta päästä, joka Tolopin mielestä oli tällä hetkellä
tärkeämpi. Hän haasteli:

— Jospa nuihe' antasj olla niihin separaattoriij ja muihi, siks kun

nuo tulloot välttämättömään tarpeesee. Täss' oes näetä muita
hommija hyvinnii tärkeitä.. Jos oes tuahii niitty oekee' ojittooj ja
laettoo, niin siitä lähtisj er tavalla tätä heinee. Suattasj sittä
myöhemmin panna nuri' ja vaikka kylyvyheinälle… Kuul
tervaharjulaenennii tänä syksynä aekovan ojitella niittysä ja
suotasakkii kuul ruppeevam perkkoomaa…

Tuavetti painui ajatuksiinsa. Hän pani viitakkeensa syrjään ja

rupesi täyttämään piippuaan. Hän ei ollut mikään erittäin innostunut
tupakkamies ja näin kiireenä aikana harvoin työmaalla savuiksi pisti.
Kun hän nyt tupakkapuuhiin ryhtyi, merkitsi se, että hänen päässään
kulki tavallista enemmän ajatuksia. Siellä veuhtoilikin todella
mietteitä sinne ja tänne. Uudistushommiin oli säkeytynyt nyt Tuavetti
Tarvainen. Se separaattori, vai mikä hän lie se maitomylly, se oli
pyöriä hyrrännyt hänen päässään jo kotvan aikaa. Nyt kertoi tämä
Toloppi, jotta Tervaharjun Herkko Tissarinen rupeaa oikein ojimaan
niittyjään. Katsohan näet, vai semmoista se tervaharjulainen, ja ihan
tuossa toisella puolen järven, vähän vaan vitalikkoon tästä Tuavetti
Tarvaisen talosta. Vai niin, vai sen poikia se Herkko? Se tuo taitaa
ymmärtääkin niitten uusaikaisten höpötysten päälle, sen kun
kuuluvat sekä pojat että tyttäret juoksevan kaikkien tietojen ja oppien
perässä.
 — Vai nii jotta tervaharjulaene' ojimaa ja muuta muokkailemmaa.
Mittää jos oes meijännii yrittee? äänsi Tuavetti tovin mietittyään.

Toloppi-poikaa hykäytti. Katsohan ukkoa, se ei halua olla

huonompi naapuriaan.

— Yritettää, yritettään tok, ja suatta nähä, jotta siitä on hyötyvä.

Eiköpä tuota kerittäne tässä omim miehin, jos ei kovan suurta
etteystä oteta. Jos nyt vua' aluks tänä syksynä teä niitty ojitettasj ja
nuo puskat perkattasj poikkee? — huomautti hän.

— Nii ja jos ei peästä muuten, niim pietään taksvärkkäriä, eikö

tuota sev verram pennijä löytyne.

Toloppi oli oikeastaan enemmän kuin tyytyväinen tällaiseen

tulokseen, jota hän vielä jonkin aikaa takaperin ei olisi uskaltanut
odottaakaan. Isän luonne näkyi olevan sellainen, että hänet saa
uudistuspuuhiinkin, kun hänellä vaan jossain tiettyvillä oli kilpailija.
Kilpailu, se ukkoa usutti yrittämään. Nyt osaa Toloppi, joka jo kauan
aikaa oli itsekseen monenlaisista taloudellisista parannuksista
haaveillut, vetää oikeasta nuorasta. Hänellä oli vielä yksi asia
sydämellään, ja hän päätti antaa senkin tulla nyt samassa. Heilläkin
oli jo muutamaan kertaan käynyt ompelukoneitten kauppias, mutta
aina oli sille naurettu ja käsketty mennä narraamaan tyhmempiä, tai
oli sanottu, etteipä tässä ole varoja sellaisiin kokeiluihin. Nyt oli
hiljattain Tervaharjulle ostettu sekin masiina, ja kun tässä kerran
näkyy ukko olevan sopuisalla päällä, niin esitetäänpähän, jotta eikö
tuo nyt tarttuisi asiaan.

— Vua yks kone meille oes tarpeen, siit' oes tuolle äet’väille isoj
apu. Ohan ne kääneet meilläi ompelukonneen kaapalla, vua eipä
hänt' ou tullunna otetuks. Sen saes vähittäesmaksulla, ja sillä kävis
tuo neolomine' er' topakast. Kuulhan nuo Tervaharjulle sennii
hankkinee'.

Tuavetti tarttui heti onkeen.

— Vai sennii! Katohhan neät sitä tervaharjulaesta, vae jo se

sennii!…
Se se riehkajsoo.

Tulikohan Tuavetin mielestä liian paljon näitä esityksiä yhdellä

kertaa, vai muutenko lienee saanut kyllänsä tupakkahollin pidosta,
mutta äkkiä kolisti hän piippunsa perskat suuhunsa — ja alkoi niittää
kuin äkäpäissä. Toloppi-poika koetti painaa perässä minkä ennätti ja
ajatteli itsekseen, jotta jo taisi äijä suuttua, ei sille ehkä olisi nyt
pitänyt puhua koko ompelukoneesta mitään.

Mutta hetkisen perästä Tuavetin vauhti hiljeni. Hän näkyi

aprikoivan viitaketta heilutellessaan. Sitten hän heitti taas niittämisen
sanoakseen Toloppiin päin kääntyen:

— Vae on Tervaharjun emännällä jo ompelukone? Se ostetaam

meillekkii!

Ja sitten siitä asiasta ei enää puhuttu sen enempää sillä kertaa.

Molemmat miehet paiskelivat kuin henkensä edestä. Tolopilla oli
täysi työ pysyä isä Tuavetin kintereillä. Renki, joka oli siinä
levähdyksen aikana saavuttanut, jäi taas pian, ja nuorempi poika
missä lie ollutkaan niityn toisessa päässä. Ja se oli leveä se isän ja
vanhemman pojan eteys.

Kotona illallista syödessä sanoi Tuavetti emännälleen ja

yleensäkin koko naisväelle:
 — Ku' ens kerran tulloo ompelukonneen kaappias, niin se, joka
sattuu olemaam pihassa, tulukoon sanomaam minulle.

Emäntä Justiina, joka oli juuri kantamassa täyttä vatia

potattihauvikkaita pöytään, ihan seisattui tämän määräyksen
kuullessaan.

— Mittään sinä tuolla tiet? — kysäsi hän epävarmasti.

— Meille ostetaan ompelukone, — jatkoi Tuavetti.

— No kaikkee sitä kuulookii näillä korvillaa; mittään tuolla oes

virkoo?

— Ompelovahhan nuo tuolla kuuluu muuvallae, eikö tuota sitä

sammoo tehtäne meilläi.

— Kukapa nuilla uusaikajsilla sätöksillä osannoon?

— Se on opittava!

Eikä siihen päätökseen enää ollut kellään mitään sanomista.

VII.

Katselihan se emäntä Justiina vähän syrjäkariin sitä

ompelukonettaan, kun se tuotiin taloon, kuten oli katsellut
asiamiestäkin silloin, kun häntä porstuanpohjakammarissa kahvitteli
isännän käskystä. Tällainen uusi suhtautuminen mieheen, joka jo
muutamia kertoja oli melkein hätistelemällä hätistetty talosta pois,
tuntui hänestä liian ihmeelliseltä. Mutta se nyt oli, se asiamies, sitä
lajia miestä, että se tuli vaan uudestaan; taisi tietää, jotta kyllä siitä
lopulta kaupatkin tulee. Pianhan tuo palasikin taas, ja nyt vieraana
pidettiin ja kestittiin. Kyllä sen onnettoman suu kävikin, vaikka
vähemmälläkin olisi sen rakkineensa kaupaksi saanut, kun näkyi
sekaantuvan ajatuksissaan vanhemmiten tämä-Tuavettikin, joka oli
niin selvänuottinen mies ennen.

Semmoisia se Justiina itsekseen intoili, mutta mikäpähän siinä

auttoi muuta kuin ota pois se kone. Pian se sen hommasikin,
asiamies, ja opetti konstinkin samaan vähittäismaksuun.

Mutta pianpa se naisväen pää kääntyy, vaikka häntä sitten olisi,

naisihminen, hyvinkin timakkaa olevinaan, minkä tämä Justiinakin.
Kun hän tuli huomaamaan, jotta tämähän käykin kuin luomisen työ
siihen entiseen hyppyspeliin verrattuna, niin jopa meni nauruun